HS: Osa nykylapsista käy vain 3 tuntia koulua päivässä koska eivät jaksa enempää

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi väsyy koulussa. Syy on se, että luokassa on lapsia, jotka koko ajan pitävät ääntä ja liikkuvat (eivät välttämättä puhu, mutta naputtavat pulpettia, vispaavat jalkojaan, hymisevät tai muuten hytkyvät). Hänellä menee todella paljon siihen voimia, että hän koettaa keskittyä tekemään tehtävänsä. 

Omat yläasteaikani olivat kauheita. Muistan, että meidän luokka oli poikkeuksellisen hankala, kun joukossa oli muutama todella inhottava poika, jotka kiusasivat ihan kaikkia, niin oppilaita kuin opettajiakin. Ei niitä silloinkaan saatu kuriin, kun ei haluttu. Mun muistoissa yläaste oli yhtä tuskaa. 

Minun yläasteeni osui vuosiin 1978-81. Silloin vielä opettajilla oli auktoriteettia, kielissä ja matematiikassa oli tasokurssit ja häiriköille ja heikommin oppiville oli vielä erityisluokka, minun koulussani opettajansa mukaan kutsuttu Filppulan luokka. Tietysti minunikäisissänikin oli niitä, joka kapinoivat ja häirikoivät, mutta niille oli oma paikkansa ja Filppula piti niille sopivasti jöötä ja toisaalta kannusti.

Olin kerran yhdeksännen luokan aikana tekemässä yhden ruotsin kokeen Filppulan luokassa, koska olin ollut sairauden takia siitä poissa, ja ihmettelin samalla, miten koulun kovin kovis istui nätisti kuin ihan tavallinen oppilas. Tuollaisia takuulla tarvittaisiin nytkin eikä mitään inkluusiota. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän kun kommentoi mikä on asioiden oikea laita näin kuuskytluvulla koulunsa aloittaneena, ja mitä pitää asioille tehdä, niin ensin laulaa alapeukku ja lopulta hyvesignaloitsijat poistaa koko kommentin. Mutta asiat ei korjaannu poistattamalla kommentteja vaan tunnustamalla tosiasiat ja ryhtymällä tekoihin.

Ilmeisesti inkluusion poistamisen toivominen aiheuttaa triggeröitymisen? 

Minä menin kouluun 1972, peruskoulu tuli meille syksyllä 1975 ja yläasteelle siirryttiin 1978 tasokurssien ja erityisluokan maailmaan. Kyllä se niin vaan on, että ennen oli paremmin. Epämukavia juttuja sattui, totta kai, mutta päällimmäisenä muistona yläasteesta ei ole hälinä tai kaaos tai keskittymisen puuttuminen tunneilta. Opettaja sai pidettyä, no, kuri ei ole oikea sana, mutta oppilaiden keskittymisen hallussaan suunnilleen sen 45 minuuttia. Joku opettaja oli tietysti vähän lepsumpi, mutta kenenkään tunneilla ei ollut kaaosta. Jos joku sellaista yritti, matka kävi äkkiä erikoisluokkaan. Rehtori oli hienostuneen oloinen mies, mutta tosi tiukka jos tarve vaati. Ja joskus vaati. 

Enkä usko, että opettajat tai rehtori saivat vanhempia vaivoikseen tiukoista päätöksistä oppilaiden suhteen. Se kulttuuri on tullut vasta minä-minä-ajan myötä. 

Vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää keinoa pakottaa lapsia sietämään epämukavuutta. Ennen vanhaan joko käytiin koulua tai itkettiin ja käytiin, mutta nykyisin lastenoikeuksien ja positiivisen kasvatuksen aikana sellaiseen ei enää ole mahdollisuutta.

Hienoja lapsia että omaakin aikaa löytyy.. jengi tyyppejä kuitenkin. S2 lapsia

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on oikea suunta. Nykyisin ei enää kirjoiteta peruskoulusta sairauslomaa, vaan koulussa käydään - vaikka sitten vain lyhennetyn koulupäivän jos kokonainen on liikaa. 

Itse olen lyhentänyt oppilaideni päiviä rehtorin päätöksellä (ja lääkärintodistus, yleensä jostain psykiatrialta) ja se on todellakin kaksiteräinen miekka. Kun tottuvat, että on ok olla 3-4 tuntia/pv koulussa, niin yleensä suunta on lyhentämiseen lisää eikä normaaliin paluu. Toisaalta se on joskus ainoa tapa saada oppilas kouluun, että tietää päivän olevan lyhyt. Keino on ihan ok, mutta mielestäni se "viimeinen". Vaihtoehtona on väliaikaisesti antaa osittaista sairaslomaa ja päivä kerrallaan. Mutta tuo virallinen lyhentäminen kyllä sitten vie sitä stressiä oppilaalta. Vaikea tilanne. Äärimmäinen keino.

Mutta tämä keskustelu on hassu, koska 1.8. voimaan tullut lakihan ei enää tunnusta tämmöistä lyhentämistä. En oikein tiedä, miten vaikeimpien tapausten koulupäivät jatkossa sitten järjestetään. Merkataan osittaiseksi sairaslomaksi ja sitten tehdään lasuja, kun on liikaa poissaoloja? Lasut taas ei palvele mitään, jos oppilas on jo kaikkien tukitoimien kohteena ja tilanne on tiedossa. Mutta kun viran puolesta pitää lasu tehdä.... Jatkossa lyhentäminen on "vapauttaminen tilapäisesti oppiaineesta" ja tämän kesto on 4kk. Mutta eihän lyhentäminen ole tähän asti tuota tarkoittanut. Nyt jatkossa pitää varmaan tehdä päätös. että seuraavat 4kk et opiskele ruotsia, enkkua ja äikkää. (lyhennetään noiden tuntien määrä pois) Ja seuraavaksi sitten vapautetaan matematiikka, fysiikka ja kemia. Älytöntä. Aiempi järjestelmä antoi mahdollisuuden tehdä tehokkaasti kaikkia lomittain. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuskulttuuri on nykyään liian individualistinen. Opettajilta ja koululaitokselta puuttu auktoriteetti, joka sillä aikaisemmin oli ja vanhemmat sysäävät usein kasvatusvastuun koululle ja psykiatrialle, joka määräilee nappeja keskittymishaasteisiin, vaikka lapsi oikeasti tarvitsisi vain lajityypillisen kognitiivista ergonomiaa tukevan oppimisympäristön. On hirvittävän kallista lätkäistä 20 %:lle joku nepsydiagnoosi sen takia, ettei että koululla ei ole keinoja rauhoittaa koulutiloja oppimiselle. Ei ihme, että psykiatria on ihan tukossa eikä rahaa löydy mistään.Oli ennenkin vilkkaita häirikköoppilaita, mutta opettajilla oli ennen enemmän keinoja laittaa sellaiset ruotuun. Ei mikään ihme, että jotkut lapset eivät kestä jatkuvaa meteliä ja sähläämistä. 

Ennen ne pahiten häiritsevät ongelmalapset pistettiin tarkkailuluokalle tai vastaavalle, mutta sitten keksittiin ns. inkluusio. Inkluusio on ihan hyvä ajatus, jos se toteutettaisiin niin kuin asiantuntijat sanoivat eli oppilas on normaalissa luokassa, mutta hänellä on jatkuvasti oma avustaja huolehtimassa siitä, että oppilas ei häiritse muiden koulunkäyntiä. Valitettavasti poliitikot ymmärsivät tahallaan väärin ja keksivät, että inkluusio säästää rahaa, jos ongelmaoppilaat voidaan pistää muiden sekaan ilman omaa koulunkäyntiavustajaa, koska "onhan siellä luokassa jo opettaja". Todella moni hyvä idea on kaatunut huonoon toteutukseen, kun on päätetty säästää väärästä kohteesta.

On myös hyvä  muistaa, että ns. erityisen tuen oppilaat eivät aina ole niitä häiriköitä, vaan saattavat olla hyvinkin eteviä, vaikka heillä on jokin ongelma, joka haittaa. Tiedän esimerkiksi erityisen tuen oppilaita, joiden ongelma on se, että he eivät kykene puhumaan isossa joukossa tai eivät kykene keskittymään hälisevässä luokassa. Hekin tarvitsevat erityistä tukea, mutta opettajan aika menee häiriköiden vahtimiseen, vaikka häiriköillä ei ei edes ole mitään virallista erityisen tuen tarvetta.

Kouluissa on muitakin kohteita, joissa on säästetty väärin eli tavalla, joka tuottaa vain lisää kuluja. Pitäisi esim. panostaa maahanmuuttajalasten suomen opetukseen, jotta he pääsisivät mahdollisimman nopeasti tavalliseen luokkaan, mutta siitäkin säästetään.

Ihan oma lukunsa ovat vanhemmat, jotka vaativat lapsilleen erityiskohtelua. Jos opettaja pistää tunnin alussa luokan tekemään kertotaulukokeen (aikaa 5 minuuttia), jotkut vanhemmat saattavat vaatia, että heidän lapselleen pitää antaa enemmän aikaa, jotta lapsi ehtii tehdä kokeen. Koe ei ole edes mitenkään vaikea, sillä kertotaulun osaavalta oppilaalta sen tekemiseen menee alle 2 minuuttia. Ratkaisu ei ole vanhempien vaatima lisäaika, vaan se, että oppilas opettelee kertotaulun niin hyvin, että vastaaminen onnistuu annetussa ajassa.

Nykyään he ovat keskuudesamme ja silmiemme edessä.  

Ennen, vielä 80-90-luvulle saakka heidät oli eristetty laitoksiin, mielisairaaloihin, kotiin jne. pois ihmisten silmistä ja mielistä. Joillekin saattoi olla oma koulu/opetusta, kuten kuulo- ja näkörajoitteisilla lapsille. Ennen ajateltiin, ettei he tarvitse koulutusta ja jos oli työkykyinen, oli paljon työtä ja avustavia työtehtäviä, johon ei tarvinnut edes lukutaitoa. 

Nykyään rajoitteisilla ja sairaille on ihmisarvo ja laissa oikeudet. 

Eipä tuu noistakaan lapsista kunnon ihmisiä

Mistä ap. päättelet heitä nykyään olevan paljon?

Nykyään kaikki lapset käy samaa koulua, eikä ole erityiskouluja esim. näkö- tai kuulorajoitteusille lapsille, toisin kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää keinoa pakottaa lapsia sietämään epämukavuutta. Ennen vanhaan joko käytiin koulua tai itkettiin ja käytiin, mutta nykyisin lastenoikeuksien ja positiivisen kasvatuksen aikana sellaiseen ei enää ole mahdollisuutta.

Höpöhöpö..Jos lapsella on esim. kuulo tai näkövamma, ei nöilla sun ideoilla miksikään muutu. Nyt puhutaan lapsista, joilla joku vamma tai sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään he ovat keskuudesamme ja silmiemme edessä.  

Ennen, vielä 80-90-luvulle saakka heidät oli eristetty laitoksiin, mielisairaaloihin, kotiin jne. pois ihmisten silmistä ja mielistä. Joillekin saattoi olla oma koulu/opetusta, kuten kuulo- ja näkörajoitteisilla lapsille. Ennen ajateltiin, ettei he tarvitse koulutusta ja jos oli työkykyinen, oli paljon työtä ja avustavia työtehtäviä, johon ei tarvinnut edes lukutaitoa. 

Nykyään rajoitteisilla ja sairaille on ihmisarvo ja laissa oikeudet. 

 

Rajoitteisia ja sairaita oli ennen marginaalisen vähän, vain promilleja. Nykyisin heitä on usein jopa neljäsosa luokan oppilaista. Monilla kouluilla on palkattuina jopa erillisiä kouluvalmentajia jotka käyvät aamuisin houkuttelemassa lapsia kouluun, kun vanhemmilla tai koululla ei enää ole keinoja siihen, että lapsi saataisiin pakotettua kouluun. Houkuttelusta huolimatta moni lapsi päättää silti vain jäädä kotiin pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään he ovat keskuudesamme ja silmiemme edessä.  

Ennen, vielä 80-90-luvulle saakka heidät oli eristetty laitoksiin, mielisairaaloihin, kotiin jne. pois ihmisten silmistä ja mielistä. Joillekin saattoi olla oma koulu/opetusta, kuten kuulo- ja näkörajoitteisilla lapsille. Ennen ajateltiin, ettei he tarvitse koulutusta ja jos oli työkykyinen, oli paljon työtä ja avustavia työtehtäviä, johon ei tarvinnut edes lukutaitoa. 

Nykyään rajoitteisilla ja sairaille on ihmisarvo ja laissa oikeudet. 

 

Rajoitteisia ja sairaita oli ennen marginaalisen vähän, vain promilleja. Nykyisin heitä on usein jopa neljäsosa luokan oppilaista. Monilla kouluilla on palkattuina jopa erillisiä kouluvalmentajia jotka käyvät aamuisin houkuttelemassa lapsia kouluun, kun vanhemmilla tai koululla ei enää ole keinoja siihen, että lapsi saataisiin pakotettua

Tottakait niitä ennen oli todella vähän, koska rajoitteiset, vammaiset ja sairaat olivat oman onnensa nojassa ja eristettynä. Tai heillä oli omat koulut. 

Nykyään he ovat jo päiväkodissa muiden lasten kanssa, eikä eristetä muista. 

Kurin ja järjestyksen puute on ongelman ydin.

Kiitos "parannuksista" kouluihin, Li Andersson!

Inkluusio ei koskaan ollut hyvä idea millään tasolla. Koska ihmiset huomaavat, että vihreiltä ja vasemmistolta ei ole tullut yhtään hyvää ja toimivaa ideaa vuosikymmeniin. Kaikki heidän ajamat asiat ovat vieneet maan kohti tuhoa. Vihreillä on yksi hyvä päätös ja se on täyskäännös ydinvoiman suhteen. Sitä ennen verissäpäin vastustivat niitä. Aivan kun Saksan Vihreät, jotka juhlivat sitä että ydinvoimalat suljettiin siellä. Saivat vastineeksi lisää hiilivoimaa ja energiavajeen joka nosti siellä energian hinnan pilviin. Sama käy täälläkin aina kun vihreät tai vasemmistopuolueet pääsevät näyttämään voimaantumistaan ja "progressiivista" politiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kun kommentoi mikä on asioiden oikea laita näin kuuskytluvulla koulunsa aloittaneena, ja mitä pitää asioille tehdä, niin ensin laulaa alapeukku ja lopulta hyvesignaloitsijat poistaa koko kommentin. Mutta asiat ei korjaannu poistattamalla kommentteja vaan tunnustamalla tosiasiat ja ryhtymällä tekoihin.

Ilmeisesti inkluusion poistamisen toivominen aiheuttaa triggeröitymisen? 

Minä menin kouluun 1972, peruskoulu tuli meille syksyllä 1975 ja yläasteelle siirryttiin 1978 tasokurssien ja erityisluokan maailmaan. Kyllä se niin vaan on, että ennen oli paremmin. Epämukavia juttuja sattui, totta kai, mutta päällimmäisenä muistona yläasteesta ei ole hälinä tai kaaos tai keskittymisen puuttuminen tunneilta. Opettaja sai pidettyä, no, kuri ei ole oikea sana, mutta oppilaiden keskittymisen hallussaan suunnilleen sen 45 minuuttia. Joku opettaja oli tietysti vähän lepsumpi, m

Juuri näin. Yläasteen seiskalla kun yksi poika häiriköi pitkin syksyä niin se laitettiin tarkkikselle kesken lukuvuoden. Hyvä niin, sai opiskeltua rauhassa. Tapahtui vuonna -81.

Ruokatunti ja 2X kuvis

Onko kaikki lapset jotain neurokirjon lapsia? Omana aikana he olivat vielä äärimmäisen poikkeus eikä jokaisessa koulussa niitä ollut. Kaikkea sitä taas.

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä vie vain 12 tuntia vrk niin ehkä koulu pitäisi supistaa 2 tuntiin. Ei jää muuten tarpeeksi aikaa oppia tikitokkeja.

Jos saataisi tiktokkiin käytetty aika muutettua opiskeluksi niin suomi menetyisi kiinaakin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi väsyy koulussa. Syy on se, että luokassa on lapsia, jotka koko ajan pitävät ääntä ja liikkuvat (eivät välttämättä puhu, mutta naputtavat pulpettia, vispaavat jalkojaan, hymisevät tai muuten hytkyvät). Hänellä menee todella paljon siihen voimia, että hän koettaa keskittyä tekemään tehtävänsä. 

Omat yläasteaikani olivat kauheita. Muistan, että meidän luokka oli poikkeuksellisen hankala, kun joukossa oli muutama todella inhottava poika, jotka kiusasivat ihan kaikkia, niin oppilaita kuin opettajiakin. Ei niitä silloinkaan saatu kuriin, kun ei haluttu. Mun muistoissa yläaste oli yhtä tuskaa. 

Minun yläasteeni osui vuosiin 1978-81. Silloin vielä opettajilla oli auktoriteettia, kielissä ja matematiikassa oli tasokurssit ja häiriköille ja heikommin oppiville oli vielä erityisluokka, minun koulussani opettajansa mukaan kutsuttu Filppulan luokka. Tiety

Kun ei vaadita lapsilta oikein mitään. Niin ei saadakaan. On kasvanut moukkasukupolvi. Ja uusia on tulossa. Joiden käytöstavat ovat häpeälliset.