Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö kimppaan kivan 30-vuotiaan miehen kanssa, jolla 2 lasta ex-liitosta?
11.08.2025 |
Kyseessä tosi kiva, puoleensa vetävä ja fiksu mies, hyvä vakituinen duuni ja kaksi tutkintoa. Hänellä on eksänsä kanssa 2 pientä lasta ja yhteishuoltajuus. Minua ei lastenteko kiinnosta mut en myöskään halua elämääni mahdollisesti kahta toisen naisen lasta.
Vähän epäilyttää sekin että miten paljon maksaa eksälleen, kun kaikille uusperheessä eläville tutuille on ennemmin tai myöhemmin tullut hirmu riitaa rahasta.
Mies vaikuttaa hyvin luotettavalta eikä mulle ole tullut aihetta epäillä etteikö olisi sellainen, päinvastoin. Hänellä tuntuu myös olevan kiva lähipiiri ja vanhemmat, joita en tosin ole tavannut mut mies puhuu heistä. Silti kaihertaa, miksi hän erosi jos on luotettava, onko takana sittenkin jotain mistä en tiedä enkä saakaan tietää? En ole aikeissa mennä eksältä kyselemään onko mies mahdollisesti sittenkin kusipää.
Joku tässä nyt hiertää ja samalla houkuttaa. Mitä tekisitte? Koska en ala rupea mihinkään mistä ei mahdollisesti seuraa mitään vaikken lapsia haluakaan mutta voihan sekin hetki tulla että haluan ja missähän asemassa olen sitten miehen elämässä lapsineni? Hän ei ollut avioliitossa eksänsä kanssa, mikä sekin vähän epäilyttää.
Kommentit (81)
Miehet voivat vaikuttaa vastuullisilta kun heillä on lapsia ja yhteishuoltajuus eksänsä kanssa mutta tosiasiassa 99 prosenttia miehistä hylkää omat lapsensa heti, kun sopiva pillunkantoteline osuu kohdalle. Uusi suhde menee kaiken edelle ja tuokin "kiva kolmekymppinen" unohtaa lapsensa heittämällä. En tiedä olisko aloittaja sitten siihen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa sekin, että on aika tyypillistä, että ihan pieninä lapset asuu pääasiassa vain toisella vanhemmalla, ja käyvät ehkä joka toinen viikonloppu toisella vanhemmalla tms. Kun lapset siitä kasvaa, useimmat siirtyvät 50-50 malliin. Kun lapset tulevat teini-ikään, saattavat he itsekin valita asuinpaikakseen pääasiassa vain toisen vanhemman kodin. Tähän voi vaikuttaa vaikka se, kumpaa lähempänä kaverit asuu tai harrastukset on.
Että voi käydä jopa niin, että joskus teininä ne miehen lapset ilmoittaa, että haluavat asua pääasiassa isällään. Mitäs siihen sanoisit?
En. Ensinnäkään naisen ei kannata olla missään siviili"suhteessa" mieheen, eli käytännössä tämän seksuaalisesti hyväksikäytettävänä ja siitospatjana.
Toisekseen tässä keississä astutaan aviorikoksen puolelle. Jumalan silmissä eroa ei ole. Mies on edelleen naimisissa "eksänsä" kanssa ja sekaantuessasi sellaiseen astut miinakentälle, mistä et yksinkertaisesti voi selvitä hengissä.
Lihallinen nautinto ja hupi eivät ole koskaan edes etäisesti verrannollisia siihen rauhaan, rakkauteen ja nautintoon, mitä saat jumalalta. Ja menetät jumalan suosion jos toimit tietoisesti tätä vastaan. Aviorikos on yksi näistä keinoista.
Jos olisin sinä, istuisin alas ja tutkailisin kuviota tarkemmin. Pysy etäällä ja mieti erittäin tarkasti, mikä miehessä tai tuossa kuviossa on se asia, joka oikeasti vetää sinua puoleensa ja koskettaa sinua. Onko se miehen lempeys, ystävällisyys, energisyys? Tämä energia ei ole lähtöisin miehestä vaan lapsista. Onko se miehen ymmärtäväisyys? Tämä energia ei ole lähtöisin miehestä vaan naisesta, äidistä. Mies kanavoi näitä energioita ja yrittää houkutella sinua aviorikoksen niiden varjolla. Astuessasi tuollaiseen kuvioon et nai miestä vaan koko hänen verkostonsa, ja sinä astut tähän verkostoon miehen panopillun rooliin.
Kun saat selville, mikä tarkalleen ottaen tuossa kuviossa sinua viehättää ja vetää puoleensa, keskity lisäämään vain tätä asiaa elämässäsi. Älä anna pilluasi hyväksikäytettäväksi ja riko jumalaa vastaan saadaksesi käpäläsi siihen asiaan miehen kautta. Tarkkaile ja havainnoi, analysoi ja pidä malttisi. Mies on itse saatana, joka pyrkii houkuttelemaan sinut häpäisemään itsesi ja rikkomaan jumalaa vastaan. Älä suostu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivan kolmekymppisen talous on luultavasti raunioina sillä jos on yhtään hyvä duuni palkkakin on hyvä ja ex imee siitä valtaosan elatusmaksuina. Hemmo elää kädestä suuhun.
Noi kävi ainakin mun veljelle. Se on nykyään koko ajan peeaa kun eksä on vaatimassa sitä ja tätä. Maksimielarit jne.
Juu, itsekin tiedän henkilön joka maksaa maksimielarit ja sekään ei riitä eksälle vaan jatkuvasti ä mmä vaatii rahaa milloin mihinkin.
Siis mikä ihme on oikeasti tämä maksimielari, josta täällä puhutaan? Paljonkos se on se maksimimäärä, mitä lapsi saa kuluttaa vanhempiensa rahoja? Nuo elarithan yleensä määritetään ihan sellaisella laskurilla, johon listataan vanhempien tulot, pakolliset menot (asuminen jne.) ja lapsen menot. Siitä sitten suhteutettuna luonapidon määrään laskettuu se elari. Ihan reilulla tavalla. Esim. meillä, kun exäni kanssa tienataan aika saman verran, ja exä pitää lapsia niin vähän, ettei luonapidon määrää huomioida, niin käytännössä listattiin lasten kulut ja elari on siitä puolet. Huom! Laskurissa mm. ruoka- ja vaate- ja tarvikehankinnat yleisen elinkustannusten mukaan, eikä todellisten kulujen mukaan, vaikka hyvätuloisina toki elämme hiukan keskivertoa leveämmin, joten lopulta minä lähivanhempana maksan säännöllisesti enemmän lapsen kuluja.
Myös kaikki yllättävät kulut, mitä ei huomioitu elarilaskuriin jää minulle, eri lähivanhemmalle. Varmaankin tällaisia kuluja tarkoitat sillä, että exä pyytää joskus lisää. Ihan reilua, että yllättävät lapsen kulut, mitä ei elariin huomioitu, maksetaan puoliksi, kun yhteishuoltajia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet sen kanssa lapsen, joka on olemassaolevien lasten puolisisarus niin asemasi on ikuinen.
Jos on rikas voi olla vaikka 200 kilonen tai vammainen kaikki käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on juuri uusperheiden ongelma, siitä ei koskaan tule ydinperhettä. Aina on ne mun, sun ja meidän lapset. Mikään ei koskaan mene lapsen mielestä tasan ja muu kuin oma vanhempi on hylkiö. Yhtenäistä ei tule täysin koskaan ja erotaan helposti uudelleen. Hurlumhei!
Jos lapset vain joka toinen vkl, niin voisin mennä. Viikonloppuisin sitten tekisin omia asioita. Vuoroviikkoon en.
Lisäksi painottaisin miljoona kertaa, että minä en sitten lapsia hoida. Jos haluaa itse nähdä heitä, niin kasvatus- hoito- ja viihdytysvastuu on hänellä.
t. Uusperheellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole homo, enkä edes bi, joten en missään tapauksessa seurustelisi miehen kanssa.
Jos kyseessä olisi 3-kymppinen nainen ja oisin itse suurinpiirtein samanikäinen, niin kyllä melkoinen namupala saisi olla, että yhteishuoltajuudella lapsia ex;nsä kanssa omaavan kanssa alkaisin mihinkään suhteeseen. Namupalaa voisi käydä hellimässä, kun lapsensa ovat isällään, mitään vakavampaa en edes harkitsisi silloinkaan...
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten kuinka yleistä uusioperheissä se, että jos aikuinen toruu toisen lasta jostakin ei-toivotusta teosta, tämä vastaa, että sinä et ole minun vanhempani, joten minähän en tottele sinua?
No niin. Äitipuolem/isäpuolen ei kuulu torua lasta, mikäli haluaa säilyttää hyvät suhteet lapsiin. pikkulapset ovat erikseen. Ensimmäiset vuodet kaikki komentelut ja oikeaisut kannattaa kierrättää biologisen vanhemman kautta. Kun uusperhe on muotoutunut, ja se kestää 4-7 v, niin sitten voi olla suora linja.
Me noudatimme tätä. Jos miehen lapsi ei ollut tyhjentänyt astianpesukonetta vuorollaan, minä huomautin miehelle, joka huomautti lapselleen. Ja sama minun lapseni kohdalla. Nyt uusperheilyä takana 13 vuotta ja kaikilla osapuolilla on hyvät välit toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua olla tekemisissä miehen lasten kanssa, niin sitten kannattaa vaihtaa lapsettomaan mieheen. Tai sitten asutte erikseen ja tapailet miestä, kun molemmille sopii, etkä ole kuvioissa mukana, kun mies on lasten kanssa. Yhteen ei kannata muuttaa.
Ehdotin tuota miehelle, jonka kotona asuu vuoroviikoin kaksi teini-ikäistä lasta. Hän vastasi, että ei käy, koska hän haluaa naisen, joka luo suhteen hänen lapsiinsa ja joka viettää aikaa hänen lastensa kanssa.
En menise.
Mutta en olekaan homo, vaan muuten sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koska
a) olen liian vanha hänelle
b) minulla ei ihan tietoisesti ole lapsia joten en halua myöskään kumppania, jolla on lapsia. Liian erilaiset arvot + mahdolliset lapsenlapset tulevaisuudessa vielä siihen miehen omien lasten päälle. Ja kyllä, lapset ovat edelleen lapsia vaikka olisivat nelikymppisiä.
En, koska en ole kiinnostunut uusperhe-elämästä enkä pikkulapsiarjesta. Ei olisi reilua ketään kohtaan mennä suhteeseen sillä asenteella että aikoo sietää ja sinnitellä sitä perhe-elämää, kun mies on niin ihana.
Vierailija kirjoitti:
kuinka paljon lapset ovat siis miehen kotona?
En muuttaisi yhteen, jos ne lapset ovat useammin kuin yhden viikonlopun kuukaudessa. JA aika isot tulot pitää miehellä olla, että sitä rahaa riittäisi yhdessä kumppanin kanssa käytrttäväksi. Itse ainakin haluan kumppanin, jolla on fyrkkaa tehdä kaikkia kivoja juttuja YHDESSÄ.
Oletko h...ra..etkö ole ikinä aidosti rakastanut..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat elää lapsetonta elämää niin et tietenkään ota miestä jolla on lapsia, varsinkaan pieniä lapsia. Lopulta tuo kuitenkin päättyisi niin että päädyt lastenhoitajaksi miehen lapsille ja lopulta myös lapsenlapsille.
Miten niin päätyy? Ei kukaan vahingossa päädy kaitsemaan kenenkään pershedelmiä, tiukka raja vaan koko hommaan.
Kuka haluaa aloittaa parisuhteen jossa joutuu jatkuvasti pitämään kiinni joistain tiukoista rajoista. Kyllä se helposti lipsahtaa jos yhteisessä kodissa asutaan. Ensin se alkaa että voisitko mitenkään katsoa pari tuntia vain tämän kerran kun on ihan pakollinen meno ja exä ei pysty. Yllättäen pakolliset menot sitten vaan lisääntyy ja lopulta on vain ilmoitusasia että sinä vahdit lapsia kun miehellä on "tärkeitä" menoja tai kun lapset
Kaksi sanaa. Pano+piika. Tuttavallisemmin panopiika.
Tämä on se mikä eronneen miehen "naisystävästä" tulee xD
Vierailija kirjoitti:
en, jos kolmekymppisenä ehtinyt jo erota ja tehdä lapsia eikä ota vastuuta avioliiton muodossa, niin täysi turn off!
Jos lapset ja ero olisi hankittu ikävuosina 30-40, olisiko jotenkin parempi? Moni pariskunta eroaa pikkulapsiaikana, en ihan ymmärrä mitä väliä sillä on, päädytäänkö tähän tilanteeseen 27 vai 37 vuotiaana, kun lopputulos on sama
Kuka haluaa aloittaa parisuhteen jossa joutuu jatkuvasti pitämään kiinni joistain tiukoista rajoista. Kyllä se helposti lipsahtaa jos yhteisessä kodissa asutaan. Ensin se alkaa että voisitko mitenkään katsoa pari tuntia vain tämän kerran kun on ihan pakollinen meno ja exä ei pysty. Yllättäen pakolliset menot sitten vaan lisääntyy ja lopulta on vain ilmoitusasia että sinä vahdit lapsia kun miehellä on "tärkeitä" menoja tai kun lapset ovat sairaita ja mies ei voi olla pois töistä kun on niin tärkeä työ kesken.