Lapsi ei mene kouluun jos en huolehdi sitä sinne
Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta? Lapsi osaa itse oikein hyvin hoitaa aamutoimet ja mennä kouluun. Mutta ei mene sinne ellen huolehdi häntä sinne. Eli lapsi jää jumittamaan johonkin kohdin. Käytännössä ei edes lähde kotoa aamulla kouluun. Ja jos lähtisi niin jäisin jumittamaan omaan pihaan eikä menisi siitä eteenpäin. Hän kuitenkin tykkää koulusta ja sinänsä mielellään sinne menee. Mutta suhtautuu täysin yhdentekevästi siihen, että kouluun pitäisi mennä, ihan kuin asia ei koskisi häntä tai hänen elämää siinä määrin että hänen pitäisi sinne aamulla lähteä. On kokeiltu kaikenlaiset kannustamiset ja palkinnon onnistumisista ja uhkailut ja seuraamukset (rangaistukset) ja keskustelut ja lisää vielä keskustelut. Mikään ei muuta lapsen suhtautumista siitä, että kouluun meno aamulla ei liity hänen elämään kun tekee mieli nukkua tai tehdä jotain muuta kiinnostavampaa kotona. Neuvoja?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuropsykologisiin tutkimuksiin. Tyypillinen oire.
Jos nyt oletetaan, että ap vie lapsen tutkimuksiin ja tutkimuksissa todetaan, että joo-o, kyllä tämä lapsi nepsy on. Niin miten se auttaa lasta menemään kouluun paremmin?
Äiti saa helpotuksen syyllisyyteen ettei osaa kasvattaa lastaan.
No jos todetaan että on näitä haasteita toiminnan ohjauksessa. Siellä kouluterveydenhuollossa, niin todennäköisesti lapsi saa taksikyydin. Mutta ulos talosta pitää kyllä itse hankkiutua.
Ootko kysynyt lapselta missä vika, miksi hän ei miellä koulun koskevan häntä? Osaako kertoa?
Ja mitä ne seuraukset ovat olleet? Onko olleet selkeitä syyn ja seurauksen suhteen, että lapsi ymmärtää miksi kävi näin. Ja tarpeeksi tuntuvia, että hän ei niitä halua kärsiä?
Ja niin. Minkä ikäinen kyseessä? Jos eka tai toka luokka. Voi olla vaan että on liian vaikeeta vielä. Eli lisää treeniä.
Jos taas jostain esiteinistä tai teinistä kyse, niin puhelin pois ja rahat niin kauaksi että asenne muuttuu.
Jos ei mene hyvällä niin kokeilkaa pahalla. Sellainen rangaistus, että koko illan on paha mieli ja jankutatte koko ajan, että huomenna jos kouluunlähtö onnistuu hyvin niin ei tule toista tällaista iltaa. Eli mikä pois illaksi - pelit, telkku, puhelin, kaverit???
Missä isä? Lapsi on kuin golf pallo, tarvitaan luja ja voimakas lyönti kovalla substanssilla jotta se menee itsekseen paikasta a paikkaan b. Jos sinä olet kuin naru, et saa lapseen mitään liikettä.
Entä mitä mieltä isä on asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt joka aamu kävelet hänen kanssaan kouluun, eikä samalla papatusta mistään pitää mennä jne. Kävelet hyväntuulisena ja innokkaana hänen kanssa.
Hän on osannut reitin jo pitkään. En minä hänelle mitään papata että mistä pitää mennä. Ap
Vastauksessa ei ollut kyse reitin osaamisesta. Ei mitään papatusta "pitää mennä kouluun asiasta".
Anteeksi käsitin sitten väärin komnmenttisi, luulin että papatusta reitistä. En minä siinä saattaessa matkalla mistään muustakaan papata. Vaan jutellaan ihan muista asioista vaikka viikonlopun tapahtumista tai säästä tai autoista tms. Ap
Kokeile seuraavan kerran olla enemmän "hiljaa" ja
Kyllä hän kulkee ihan hyvin kun minä saatan. Ei siinä silloin ole ongelmaa. Menee ihan hyvin vaikka sanoisin että ohjaa sinä meidät nyt kouluun. Koska minä olen kuitenkin siinä mukana. Ongelma on se, että jos hänen pitäisi mennä itsenäisesti hän vain ei mene. Ei osaa sanoa syytä että miksi, sanoo vain että ei jaksanut mennä. Ei tee siis elettäkään mennäkseen jos pitäisi mennä itse yksin. Tai siis lähteä kotoa yksin. Kertakaikkiaan ei vain mene. Kanssani menee oikein hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minut ajoi kouluun pelko. Pelko siitä mitä seuraa jos vanhemmat saa tiedon että lintsaan.
Niin, meillä on ollut kyllä käytössä myös seuraamuksia (rangaistuksia) siitä jos ei mene. Ei hän silti mene. Hän ei vain mene. Vaikuttaa kyllä pelkäävän niitä seuraamuksia (jotka on esimerkiksi kaikki ruudut ja vastaavat pois kuukaudeksi) mutta ei silti mene. Ap
Pidä aamurutiinit ja järjestys samanlaisena. Esim. herätys, pesu, ruokailu, vaatteet, repun tarkastus, kengät, takki ja ovelle. Mitään muuta ei aamulla aleta tekemään, vain aamuaskareet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt joka aamu kävelet hänen kanssaan kouluun, eikä samalla papatusta mistään pitää mennä jne. Kävelet hyväntuulisena ja innokkaana hänen kanssa.
Hän on osannut reitin jo pitkään. En minä hänelle mitään papata että mistä pitää mennä. Ap
Vastauksessa ei ollut kyse reitin osaamisesta. Ei mitään papatusta "pitää mennä kouluun asiasta".
Anteeksi käsitin sitten väärin komnmenttisi, luulin että papatusta reitistä. En minä siinä saattaessa matkalla mistään muustakaan papata. Vaan jutellaan ihan muista asioista vaikka viikonlopun tapahtumista tai säästä tai autoista tms. Ap
Ei jaksa mennä? Saako hän aamiaista kotona?
Edelleen, missä isä? Onko lapsi poika? Poikalapset saattavat alkaa dominoimaan ja alistamaan äitiään, jossei joku laita näitä paikalleen, hyvin nuorinakin. Oma äitini taisi dumpata poikalapsen isälleen joskus 10-vanhana, sillä ei kunnioittanut äitiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos todetaan että on näitä haasteita toiminnan ohjauksessa. Siellä kouluterveydenhuollossa, niin todennäköisesti lapsi saa taksikyydin. Mutta ulos talosta pitää kyllä itse hankkiutua.
Ootko kysynyt lapselta missä vika, miksi hän ei miellä koulun koskevan häntä? Osaako kertoa?
Ja mitä ne seuraukset ovat olleet? Onko olleet selkeitä syyn ja seurauksen suhteen, että lapsi ymmärtää miksi kävi näin. Ja tarpeeksi tuntuvia, että hän ei niitä halua kärsiä?
Ja niin. Minkä ikäinen kyseessä? Jos eka tai toka luokka. Voi olla vaan että on liian vaikeeta vielä. Eli lisää treeniä.
Jos taas jostain esiteinistä tai teinistä kyse, niin puhelin pois ja rahat niin kauaksi että asenne muuttuu.
Hän ei menisi sinne taksiin vaikka saisi taksin. Hän ei lähde kotoa edes ulos ellen häntä siinä koko ajan ohjaa ja saata. Ongelma on, että minun pitäisi olla töissä eikä laittamassa lasta aamulla kouluun klo 9. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva "jumittaminen" ei tosiaan ole ihan normaalia. Pienillä lapsilla toki esiintyy sitä että he saattavat unohtua tekemään jotain asiaa jos äkkiä heidän huomionsa vie joku kiinnostava. Mutta se ei ehkä ole ihan se mistä nyt puhutaan.
Hän ei siis jumitu tuolla tavalla mitä kuvaat. Vaan jumittuu kotiin eikä lähde kouluun. Tarkoitin ettei vain lähde. Jää kotiin tekemään jotain muuta. Ei välttämättä edes mitään kiinnostavaa vaan vaikka vain lueskelemaan kirjaa tai piirtämään. Ap
Tuo kuulostaa kyllä siitä että asia olisi hyvä ainakin tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ajoi kouluun pelko. Pelko siitä mitä seuraa jos vanhemmat saa tiedon että lintsaan.
Niin, meillä on ollut kyllä käytössä myös seuraamuksia (rangaistuksia) siitä jos ei mene. Ei hän silti mene. Hän ei vain mene. Vaikuttaa kyllä pelkäävän niitä seuraamuksia (jotka on esimerkiksi kaikki ruudut ja vastaavat pois kuukaudeksi) mutta ei silti mene. Ap
Eivät kaikki lapset välitä ruutukielloista. Nuo ovat oikea pelote vain niille joilla on ruuturiippuvuus.
Valitettavasti kasvatuskulttuuri on mennyt sellaiseksi, että muiden rangaistusten kuin ruutukiellon käyttö on lasun paikka, joten vanhempien mahdollisuudet vaikuttaa lapsensa käytökseen ovat heikot. Käytännössä ainoa vaihtoehto on lapsen vienti nepsytutkimuksiin ja sen toivominen, että lääkäri antaisi lapselle jonkin kirjaindiagnoosin.
Yläaste on täynnä sellaisia oppilaita. Ootko puhunut opettajan kanssa tästä ongelmasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuropsykologisiin tutkimuksiin. Tyypillinen oire.
Oire mistä?
Ap
Tyhmyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Pidä aamurutiinit ja järjestys samanlaisena. Esim. herätys, pesu, ruokailu, vaatteet, repun tarkastus, kengät, takki ja ovelle. Mitään muuta ei aamulla aleta tekemään, vain aamuaskareet.
Meillä on. Ja ne on vielä kirjoitettu seinälle järjestyksessä ohjeina ettei unohdu. Aamupalan laitan hänelle aina valmiiksi. Ja reppukin tarkistettu jo illalla. Eli ei ole muuta kuin herätys, pesu ja pisu, syöminen ja vaatteet ja ulos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuropsykologisiin tutkimuksiin. Tyypillinen oire.
Jos nyt oletetaan, että ap vie lapsen tutkimuksiin ja tutkimuksissa todetaan, että joo-o, kyllä tämä lapsi nepsy on. Niin miten se auttaa lasta menemään kouluun paremmin?
Äiti saa helpotuksen syyllisyyteen ettei osaa kasvattaa lastaan.
Jokainen ei ole yhtä helppo kasvatettava. On kummallista että osa ihmisistä ajattelee että lapsen kasvattaminen on vain ja ainoastaan vanhemmasta kiinni mutta kukaan ei ajattele että 150-senttiseksi jäävästä pätkästä voisi kukaan valmentaa NBA-koripalloilijan.
Tietysti lasta voi uhkaillakin, että jos ei suoriudu velvoitteistaan niin sitten tulee paha ja lihava lääkäritäti, joka laittaa hänen kehoonsa pahoja aineita.
Tai pahimmillaan vie hänet kokonaan pois kotoa, LAITOKSEEN!
Koska tämä on suomessa todellisuus. Jos lapsi ei arvosta kodinomaista kasvatusta, niin seuraavat ratkaisut ovat -> huumeet vieraiden annostelemana, ja sen jälkeen laitostaminen.
Sitten jatkat hänen kanssaan aamuaskareet ja kouluun menon, niin pitkään että osaa tehdä ne itse omatoimisesti. Jospa jossain vaiheessa naapurista löytyisi kaveri, jonka vanavedessä liikkuisi kouluun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla ap:n lapsen ikä?
17v
Ap
Minut ajoi kouluun pelko. Pelko siitä mitä seuraa jos vanhemmat saa tiedon että lintsaan.