Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysyisitkö lapseltasi ennen nukkumaanmenoa, mikä meni huonosti tänään?
11.08.2025 |
Mikä meni tänään hyvin? Mikä huonosti? Mitä voitaisiin tehdä toisin?
Tällaista Henna Piilola kyselee lapsiltaan ennen nukkumaanmenoa. Piilola toivoo istuttavansa lapsiinsa tietynlaista elämänasennetta ja halua kehittyä.
https://www.hs.fi/elama/art-2000011292411.html
Ja minä kysyn, mikä tämän päivän vanhempia vaivaa? Lapset eivät saa kasvaa rauhassa ja yksilöllisesti, vaan pientenkin lasten täytyy kehittyä. Lapsiraukat sanon minä, kun he joutuvat joka ilta tällaiseen kehityskeskusteluun.
Kommentit (28)
Minäminäminäminä....koska minäminäminä...mutta kun minäminäminä....minäminäminä...
Tuo romahtaa joku päivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Kuulostaa jotenkin kovin suorituskeskeiseltä ja ahdistavalta tuollainen, jossa koko ajan pitäisi olla analysoimassa suoritustaan elämisen suhteen, ja parantamassa. Ei siinä mitään, jos ko. ihminen sellaista haluaa tehdä, joko koska nauttii siitä, tai koska on pakkomielteinen perfektionismi, niin siitä vaan, mutta lapset voisi jättää rauhaan. Heille pitäisi riittää että oppivat ikätasonsa mukaisia asioita koulussa ja elämässä, ei tarvi lisäksi kehittää itseään sen enempää.
No en kysyisi, mikä meni huonosti? Kysyn, millanen päivä oli tänään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä v a jakki käytät aikaas tämmösen sonnan kirjoitteluun?
Mielestäni sinulle olisi paikallaan kehityskeskustelut joissa ohjattaisiin sinua positiivisempaan suuntaan. Mutta lapsille, joka ilta? Suhtaudun hyvin varauksellisesti.
Vierailija kirjoitti:
No en kysyisi, mikä meni huonosti? Kysyn, millanen päivä oli tänään?
Meillä oli tapana jutella koulupäivistä klo 17 kieppeillä, kun istuimme yhdessä syömässä.
Minun tapani oli ennen nukkumaan menoa kertoa, kuinka rakkaita lapset ovat ja toivottaa kauniita unia. Ei mitään kehityskeskustelua lasten kanssa, kun rauhoituttiin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasiassa kysyn, mikä päivässä oli kivaa. Jos on ollut todella vaikea päivä esiteinin kanssa, yleensä kysyn iltapalalla että mitä me voimme ensi kerralla tehdä eri tavalla, jottei olisi ihan niin kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
No en kysyisi, mikä meni huonosti? Kysyn, millanen päivä oli tänään?
AIvan, onko pakko muistuttaa yötä vasten jos on ollut paskakokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapurustossa oli äippä, jonka tavoitteena oli kehittää kahdesta lapsesta huippu-urheilijoita ja koulumenestyjiä. Puhuikin näistä töissä lupaavina huippu-urheilijoina, kun lapset olivat hädin tuskin 10 vuotta vanhoja. Lapset saivat rasitusmurtumia, kun äippä teetätti ylimääräisiä harjoitteita tiukalla kurilla. Ei tullut huippu-urheilijoita ja koulukin lähti alamäkeen perusasteen yläluokilla. Amis kutsui molempia huonon koulumenestyksen vuoksi, ja työuraa kummallakaan ei juuri ole ammattiin valmistumisen jälkeen. Toisella on päihdeongelma.
Oli surullista seurata lasten polttamista loppuun, kuulla heidän kapinointia teini-iässä ja äipän puheita.
Kysyn usein mikä oli kivoin juttu ja mikä ikävin. Lähinnä siksi että yritän pysyä lapsen elämästä kärryillä, ei tarvitse kyllä tosiaan lapsen kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasiassa kysyn, mikä päivässä oli kivaa. Jos on ollut todella vaikea päivä esiteinin kanssa, yleensä kysyn iltapalalla että mitä me voimme ensi kerralla tehdä eri tavalla, jottei olisi ihan niin kurjaa.
Luulisi, että nuorilla on jo riittäväsi ulkoa tulevia paineita somesta lähtien. Minä halusin olla ennen muuta tuki ja turva, ja vielä tarvittaessa nytkin, vaikka ovat aikuisia ja elävät omaa itsenäistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasiassa kysyn, mikä päivässä oli kivaa. Jos on ollut todella vaikea päivä esiteinin kanssa, yleensä kysyn iltapalalla että mitä me voimme ensi kerralla tehdä eri tavalla, jottei olisi ihan niin kurjaa.
Luulisi, että nuorilla on jo riittäväsi ulkoa tulevia paineita somesta lähtien. Minä halusin olla ennen muuta tuki ja turva, ja vielä tarvittaessa nytkin, vaikka ovat aikuisia ja elävät omaa itsenäistä elämää.
Valitettavasti en ymmärrä, mitä tarkoitat. Jos esiteinillä on ollut kurjaa koulussa, läksyt ottavat päähän ja hän purkaa raivoaan kotona sisaruksiin ja vanhempiin, niin ei ole ok tilanteen rauhoituttua kysyä, miten sekä minä että hän voisimme jatkossa toimia toisin, että ensi kerralla ei ääni kohoaisi ihan yhtä paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap, minä näin tuon saman Hesarin jutun ja olisin tehnyt samantapainen aloituksen tänne. Sinä ehdit ensin, kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kysyisi, mikä meni huonosti? Kysyn, millanen päivä oli tänään?
Meillä oli tapana jutella koulupäivistä klo 17 kieppeillä, kun istuimme yhdessä syömässä.
Minun tapani oli ennen nukkumaan menoa kertoa, kuinka rakkaita lapset ovat ja toivottaa kauniita unia. Ei mitään kehityskeskustelua lasten kanssa, kun rauhoituttiin nukkumaan.
Meillä samoin. Toki lapsi saattoi joskus kertoa jonkun asian, mikä askarruttaa ja ei halunnut puhua kaikkien kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lapsesta tulee, jos häneltä kysyy joka ilta nukkumaan mennessa, mikä meni huonosti tänään? Yritä siinä sitten nukkua, kun sitä pitää pohtia. Eikö olisi parempi kysyä, mikä oli hauskaa tänään? Positiivisuus kannattaa.
Minulla on kilpaurheileva teini, jolta kysyn kisojen jälkeen näitä kysymyksiä. Haluaa kuitenkin kehittyä lajissaan, niin nämä on ihan sopivia analyyttisyyttä opettavia kysymyksiä.
Tavallisessa arkielämässä taas jutellaan ihan tavallisia asioista. Iltaisin nukkumaan mennessä ei tosiaan aleta miettimään tuollaisia ja aleta istuttamaan ahdistusta lapsen mieleen juuri ennen nukkumaanmenoa. Lapsi ei ole mikään projekti, jota kehittää. Vaan elävä ihminen. Jolla on omat unelmat ja tavoitteet. Lapselle ei pidä opettaa, että hänen ihmisarvonsa määrittää se miten paljon hän pystyy kehittämään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurustossa oli äippä, jonka tavoitteena oli kehittää kahdesta lapsesta huippu-urheilijoita ja koulumenestyjiä. Puhuikin näistä töissä lupaavina huippu-urheilijoina, kun lapset olivat hädin tuskin 10 vuotta vanhoja. Lapset saivat rasitusmurtumia, kun äippä teetätti ylimääräisiä harjoitteita tiukalla kurilla. Ei tullut huippu-urheilijoita ja koulukin lähti alamäkeen perusasteen yläluokilla. Amis kutsui molempia huonon koulumenestyksen vuoksi, ja työuraa kummallakaan ei juuri ole ammattiin valmistumisen jälkeen. Toisella on päihdeongelma.
Oli surullista seurata lasten polttamista loppuun, kuulla heidän kapinointia teini-iässä ja äipän puheita.
Näistä tulee todella harvoin mitään pidemmän päälle. Junnuna ollaan huippuja, kun lapset toimivat vielä helpommin aikuisten tahdon mukaan. Koulussa pärjätään alakoulussa, kun kaikki on helppoakin.
Teini-iän kasvuspurtissa tulee sitten harjoitteluperäisiä vammoja. Motivaation laskiessa alkaa tajuta, että se olikin äidin/isän motivaatio, eikä oma. Sitten sen vanhemman naama alkaa muutenkin ärsyttää ja ihan senkin takia jo tehdään kaikki päin vastoin kuin vanhemmat haluaa. Urheilu loppuu ja koulu ei kiinnosta. Nähty on. Liian monta kertaa.
- Junnu-urheilua läheltä seuraava
Tuo Hesarin juttu oli kammottava. Ilmeisesti siinä perheessä koenumero 9 ei tule riittämään, vaan illalla ennen nukkumaanmenoa äipän johdolla käydään keskustelu, miten lapsen tuli toimia toisin, että seuraavasta kokeesta tule kymppi.
Ei tuollaisessa perheessä voi kasvaa tasapainoisia lapsia.
Minä opetin lapsille, että aina ei voi onnistua, ei aikuisetkaan onnistu. Ihanasti oppivat ihan normaalisti ottamaan vastuuta omasta elämästään ikätason mukaisesti. Vanhempien tehtävä on antaa rakkautta, turvaa ja tukea eikä käydä mitään hemmetin kehityskeskusteluita ennen nukkumaanmenoa.
Voisin joskus kysyä mikä oli paras hetki tässä päivässä. En haluaisi ohjata lapsen ajatuksia nukkumaanmenon hetkellä negatiivisiin asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Minä ainakin olen huolissani ja surullinen jutun lapsista.