Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset ei kasva aikuiseksi enää?
11.08.2025 |
Tuntuu että aikuisen ihmisen vastuuta ja perheen perustamista kartetaan 30-vuotiaaksi asti? Kuvitellaanko nykyään, että elämä jatkuu ikuiseksi? Lehdet tai toimittajat vielä yllyttävät ihmiset vastuuttoman teiniaikuisuuteen juttuaiheillaan. En vaan voi käsittää miten ihmiset ei enää kykene ottaa vastuuta elämästään
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailma on pelottava ja arvot on sekaisin.
Pysy sitten vaan siellä navetassa sukurutsailemassa. Niitä on edelleenkin ja meno on yhä kuin 1800-luvulla. Muu maailma toki kehittyy jollotuksistasi huolimatta.
Ihmisiä oli 1800-luvulla alle 300 miljoonaa.
Nykyään 8,5 miljardia.
1960-luvullakin oli vain 2 miljardia ihmistä.
Sinä olet yksi niistä 8 miljardista
No todellakin oli 1800-luvulla enemmän kuin 300 miljoonaa. Ja todellakin oli 60-luvulla enemmän kuin kaksi miljardia.
Ihmisiä oli 70-luvulla yli neljä miljardia. Melkoista tahtia olisi täytynyt pitää 60-luvulla, kun edes nykypäivän nelinkertaisella väkimäärällä ei pystytä lähellekään samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsettomallakin on monia vastuita. Työpaikalla on vastuuta, omista raha-asioista on vastuussa, itsensä huolehtimisesta on vastuussa koko ajan. Ei se lasten hankkiminen tuo mitään erityisiä supervoimia, varsinkin kun se oma piltti kärrätään päiväksi päiväkotiin jonkun muun vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus vaatii tietyt puitteet, esimerkiksi työpaikan.
1. Voi opiskella työllistymisen kannalta järkevää alaa.
2. Voi ruveta yrittäjäksi liikeidealla, joka kantaa.
Aikuisuus ei ole työpaikassa, vaan aikuisella on työpaikka.
Ei yllätä, kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta.
En halua kasvattaa lasta tällä vuosikymmenellä. Nykyään on ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka yrittää ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksi aikuisuuden mittari on kunnolla hoidettu koti. Ei eläimetkään loju likaisessa kotipesässä. Ihmisillä on alkanut olla yhä enemmän likaisessa kodissa lojumista. Tuttuni perustelee sitä sillä, ettei ole mitään kodin hengetär -tyyppiä. Joo, ehkä ei, mutta aikuisen ihmisen elämään kuuluu huolehtia asunnostaan. Ihan sama, onko hengetär tai ei.
Elämäni ei pyöri missään kotipesässä lojumisen varassa. On kokopäivätyö ja paljon kodin ulkopuolella tapahtuvia harrastuksia, enkä todellakaan käytä kodin ylläpitoon kuin hyvin minimin ajan/vaivan. Yhtä hyvin voi väittää, että sinä et ole vastuullinen aikuinen, kun et viitsi edes urheilemaan lähteä, etkä pidä terveydestäsi huolta, elämä pyörii selvästi pakkomielteinen siivoamisen ympärillä.
Ihan hyvä kumminkin, että vastuuttomat lapsiaikuiset eivät hanki/hankkisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruutu käteen taaperolle ja yhteiskunta tehköön taikojaan ja näiden vanhemmat sitten on niin helvetin aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä, kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta.
1990-luku pilasi lapset ja heistä tuli kaiken keskipisteitä ja lapsena nämä pysyvät vielä nelikymppisinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei synny, koska yhteiskunnat on rakennettu ensisijaisesti palvelemaan yrityksiä, ei kansalaisia.
Ei ongelma ole se, että rahaa ei olisi riittävästi tarjoamaan vähintään jokaiselle täysipäiväistä työtä tekevälle hyvä elämä lastenkin kanssa, vaan se, että sitä rahaa ei ole niin paljon, että se kattaisi loputtoman ahneuden ja työläisen säädyllisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Hedonismi. Elämää eletään itselle eikä muille. Lapsuutta venytetään, se on kuitenkin elämän parasta aikaa. Työ ja lastenkasvatus on orjuutta.
Minullla lapsuus oli tähän astisen elämäni kurjinta aikaa alkoholisoituneiden vanhempieni kuopuksena,M38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä, kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta.
Kun ihminen kasvaa aikuiseksi tämä koko lapsuuden ja hyvän osaa aikuusuuttakin kestänyt, joka suunnasta tykitettävä aivopesu, buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?
Vähitellen pitäisi myöntää, että ääliöliberalismi, joka halusi nostaa kaiken keskiöön yksilön ja tämän tunteet ja oikeudet ja antoi velvollisuuden taata nämä jollekin rakenteelle, meni totaalisesti metsään?
Näin siinä käy kun edellinen sukupolvi on curlingvanhempaa niin lapsista kasvaa aikuisia jotka hylkäävät omat lapsensa rantaveteen kun menevät saunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kaikki eläkään kuten sä käsket?
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus vaatii tietyt puitteet, esimerkiksi työpaikan.
Ja jonkun pitää se sinulle antaa kun olet ensin maleksinut kahdeksan vuotta yliopistossa lukemassa sellaisia asioita kuin että Mona Lisa on Freudin mukaan mytologisen, arkkityyppisen, androgyynin korppikotkan kuva?
Kaikki ei ole omasta tahdostaan perheettömiä. Jos kaikki olisi mennyt niinkuin joskus 19 vuotiaana ajattelin, olisi minulla ollu yksi lapsi jo 25 vuotiaana. Vaan kun ei ole löytynyt sitä hyvää tyyppiä jonka kanssa perhe perustaa, niin tässä sitä edelleen sinkuillaan lapsettomana 37 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus vaatii tietyt puitteet, esimerkiksi työpaikan.
1. Voi opiskella työllistymisen kannalta järkevää alaa.
2. Voi ruveta yrittäjäksi liikeidealla, joka kantaa.
Aikuisuus ei ole työpaikassa, vaan aikuisella on työpaikka.
Työpaikka tai muu toimeentulo on yksi niistä asioista joiden hankkimisesta aikuinen on itse vastuussa. Jonkun kesätyön voi ehkä lapselle isä tai äiti hankkiakin.
En tiennytkään että minulla on velvollisuutena perheen perustaminen. Niinkuin Mari Rantanen, joka pyllisti vajakin meidän muiden elätettäväksi ja hoidettavaksi. Muistaa kuitenkin säännöllisesti uhriutua asiasta julkisuudessa
Juuh, lapsi tekee tosiaan aikuiseksi ja vastuulliseksi. Näkyy hyvin näistä hukkumis- ja läheltä piti tilastoista, kun vanhemmat jättää lapset oman onnen nojaan.
Ihmisiä oli 1800-luvulla alle 300 miljoonaa.
Nykyään 8,5 miljardia.
1960-luvullakin oli vain 2 miljardia ihmistä.
Sinä olet yksi niistä 8 miljardista