Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen pettymys vauva-arkeen
10.08.2025 |
Meillä 10 viikon ikäinen esikoinen ja mies huokailee elämäänsä. On surullinen, ettei ole tähän mennessä osannut nauttia vauva-arjesta vaan haluaisi lapsen jo olevan iso. Jatkuvat toistuvat askareet myös kuormittavat. Olen pyrkinyt tukemaan tsemppaamalla ja että on ok olla nauttimatta. Mies käy myös töissä puolet viikosta ja on palannut harrastuksiensa pariin. Miten saisin meille parempaa perhe-elämää luotua? Vai tätä miehen pettymystä on tiedossa seuraavat vuodet? Yhdessä on oltu 15 vuotta ja tiedän, että mies kaipaa yksin oloa jaksaakseen. Sitä olen parhaani mukaan hänelle koittanut antaa. Myös yöt on rauhoitettu niin että nukun itse vauvan kanssa toisessa huoneessa ja minulle tämä järjestely toimii.
Toinen puoli minusta haluaa tukea miestä. Toinen taas alkaa olla kypsä ja toivoo, että mies jotenkin kasvaisi isän rooliinsa eikä haikailisi meidän entistä arkea. Lapsi oli kuitenkin yhteinen toive ja pitkään haluttu.
Kommentit (236)
Miesten toiveet ja haaveet on pilvellä ratsastamista.
En suosittele uskomaan niihin.
Kannattaisi tehdä työnhaku kysymys kaikille isiksi aikoville:
missä näet itsesi 5 vuoden päässä, entä 10 vuoden?
Kuvaile tuota elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta aikuisen ihmisen tunteiden managerointi. Mies kantaa omat tunteensa, sopeutuu miten sopeutuu eikä se ole sinun tehtävä millään tavalla. Se on sun lapsi mille sun pitää alkaa opettaa tunteiden säätelyä ei se aikuinen riippakivi minkä olet ottanut uuvuttamaan itsesi ja lopulta pilaamaan elämäsi.
Ehkä tilanne on hänelle vielä uusi, vaatii tottumista ja tulee muuttumaan paremmaksi. Eipä hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin olla isän roolissa ja kantaa vastuunsa vauvasta. On vastasyntyneen kanssa varmasti raskasta, kun ei puhu tai ota kontaktia. Eiköhän se siitä ajan kanssa.
Mitähän hommia miehellä on jonoksi asti? Kuulostaa masennuksesta ja kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi.
Muistelen kaiholla esikoisen vauva-aikaa. Ei oltu milloinkaan puolison kanssa yhtä läheisiä. Oltiin paljon kotona ja vietettiin usein iltoja soffalla elokuvia katsellen ja herkutellen. Viikonloppuisin kyläiltiin tai ulkoiltiin. Asutaan vanhassa omakotitalossa. Liiterihommissa ja pihatöissä sai urheilla. Vauvasta ei ollut paljoa vaivaa. Arkisin mies kävi töissä. Mulla oli aikaa laittaa ruokaa. Pesukone pesi pyykit ja astioita ei kahden aikuisen taloudessa paljoa tullut.
Taaperoaika oli väsyttävää ja puuduttavaa. Lapsen uni ja ruoka-ajat rytmitti koko päivää ja vapaa-ajan menoja. Puoliso oli ihan toimintakyvytön ja ärtynyt huonosti nukutun yön jälkeen. Imetyksen loppumisen jälkeen myös itsellä hävisi suojat väsymystä vastaan. Tehtiin nukkumis järjestelyt niin, että koko perheen unirytmi saatiin kuntoon. Ruvettiin jakamaan molemmille omaa aikaa. Treenaaminen oli henkireikä molemmille. Muutaman kerran ärähdin miehelle asenteesta ja pakotin keksimään uusia ratkaisuja, jos koko ajan ärsytti.
En tiedä mitään vastenmielisempää kuin mies, jota inhottaa perhe-elämä. Kilteimmät kiemurtelevat tuskissaan perheensä mukana ja tekevät kaikkea outoa salassa. Röyhkeimmät kohtelevat perhettään huonosti ihan avoimesti. Yhteistä molemmille on se, että vähitellen pestään kädet perheestä kokonaan.
Ota selvää onko mies vain väsynyt ja masentunut vai kuuluuko näihin jälkimmäisiin. Ne "hommat" alkavat vasta sitten, kun molemmat vanhemmat käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä annoin isyyden kanssa kipuilevalle miehelle aikaa löytää isyytensä ja yritin kaikin tavoin helpottaa hänen taakkaansa isänä. Se oli virhe. Minä sain kannettavaksi vastuun lapsista kun häntä ei sitten missään vaiheessa alkanut asia kiinnostamaan. Olisi pitänyt vain olla kova ja pakottaa. Kovilla olin minäkin ja väsynyt, olisin tarvinnut apua.
Älä sinä ole liian kiltti ja jää odottelemaan milloin miestä kiinnostaa. Pienten lasten hoitaminen käy työstä eikä siihen voi jäädä odottelemaan sopivaa inspiraatio milloin huvittais. Suhde lapseen kasvaa hoitamisen kautta.
Tätä sanoisin itsekin. Meillä podettiin lapsen syntymän jälkeen vuorotellen synnytyksen jälkeistä masennusta (kyllä, se voi tulla miehellekin, vaikka joku asiaa alapeukuttaisi). Takana oli vaikea raskaus, hidas toipuminen synnytyksestä sekä allerginen koliikkivauva. Eikä tukiverkkoja ollut. Miehellä oli selvästi haastetta kiintyä lapseen, eikä nauttinut vanhemmuudesta yhtään. Miehellä kesti isäksi kasvaminen kauan. Avainasemassa oli kuitenkin se, että vaadin miestä yhtä lailla kantamaan vastuunsa. Ei nauttinut rutiineista, ei vaunulenkeistä, ei syöttämisestä, ei lapsen kanssa leikkimisestä. Silti vaadin, että mies hoitaa niistä osansa. Se, että on masennusta tai vanhemmuus ei nappaa, ei oikeuta siihen, että saa vastuuvapautuksen vauvan/lapsen asioista. Vanhemmuus on sitä, että kantaa vastuunsa. Kaikkia tehtäviä ei tarvitse jakaa tismalleen tasan ja voi olla asioita, joista toinen ottaa koppia ja toisella on muut vastuut. Mutta vauvaperheessä on niin paljon työtä, että siinä ei vapaamatkustajalle ole tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Pois lukien vapaaehtoisesti lapsettoomat.
Mies kuulostaa törpöltä jos oman lapsen hoito on "tervan juontia". Miksi tällaiset ihmiset tekevät lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi kynnymatto 👋
Älä viitsi. Ap peilaa tilannettaan ja hakee neuvoja mitä tehdä. Ilkeily on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on hänelle vielä uusi, vaatii tottumista ja tulee muuttumaan paremmaksi. Eipä hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin olla isän roolissa ja kantaa vastuunsa vauvasta. On vastasyntyneen kanssa varmasti raskasta, kun ei puhu tai ota kontaktia. Eiköhän se siitä ajan kanssa.
Varmasti. Ja yhtä uutta se on ap:llekin. Mutta ei pidä jäädä odottelemaan milloin mies katsoo olevansa valmis. Vauva käteen ja hoitamaan, siitä se lähtee. Isä ei ole apulainen tai vauvaa hoitavan äidin palvelija, vaan hän jakaa äidin kanssa täysivaltaista vastuuta vauvasta. Jos miehen on vaikea tarttua toimeen, niin sovitte jonkun työjaon tehtäviin, vastuutehtävät, aamu- ja iltavuorot, kylvetysvuoro jne. Sillä lailla, että miehellä on oikeita tehtäviä, eikä vain seuraa varjona ja avusta äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 viikon ikäinen vauva ja mies ramppaa töiden jälkeen harrastuksista? Missä vaiheessa vuorokautta sinä nukut ja harrastat, ap?
Jos mies ulkoistetaan vauvan elämästä niin ei hänestä ikinä tule hyvää isää kun ei kasva alusta asti siihen isyyteen. Työ, harrastukset ja oma makuuhuone. On paljon mitä isä voi tehdä jo ihan pienen kanssa. Meillä isä hoiti illan kylvyn, kävi vaunulenkeillä, köllötteli vauvan kanssa lattialla, sängyllä ja sohvalla ja höpötteli vauvan kanssa. Vaihtoi vaippoja ja röyhtäytti ja lohdutti sylissä kun vauvaa itketti ym ym. Kaikki 3 nukuttiin samassa makkarissa. Isällä oli yksi vapaa ilta viikossa harrastuksen parissa ja niin oli minullakin. Viikonloput meni perheaikaa viettäessä, mummoloissa ja käytiin kylässä kavereiden luona tai he meillä. Miehestä tuli erittäin hyvä ja osallistuva isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ulkoistetaan vauvan elämästä niin ei hänestä ikinä tule hyvää isää kun ei kasva alusta asti siihen isyyteen. Työ, harrastukset ja oma makuuhuone. On paljon mitä isä voi tehdä jo ihan pienen kanssa. Meillä isä hoiti illan kylvyn, kävi vaunulenkeillä, köllötteli vauvan kanssa lattialla, sängyllä ja sohvalla ja höpötteli vauvan kanssa. Vaihtoi vaippoja ja röyhtäytti ja lohdutti sylissä kun vauvaa itketti ym ym. Kaikki 3 nukuttiin samassa makkarissa. Isällä oli yksi vapaa ilta viikossa harrastuksen parissa ja niin oli minullakin. Viikonloput meni perheaikaa viettäessä, mummoloissa ja käytiin kylässä kavereiden luona tai he meillä. Miehestä tuli erittäin hyvä ja osallistuva isä.
"mies ulkoistetaan"
Sinulla on kirjoitusvirhe kun pitäisi lukea: "mies ulkoistaa itsensä"
Meillä homma toimi niin, että kun mies tuli töistä, minä painuin nukkumaan ja nukuin niin kauan kuin oli tarve. Sen jälkeen oli sitten aikaa tehdä jotain muuta jos oli ja käytännössä ensimmäisinä kuukausina sitä aikaa ei ollut. Jossain vaiheessa tuli aika, kun sain yöllä nukuttua tarpeeksi.
Jos mies olisi vaatinut jotain harrastuksia siihen.. ja vieläpä vain hänelle. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hehe tulee mieleen kun tuttu asui ulkomailla ja oli raskaana neuvolassa. Siellä neuvolatäti kehotti muuttamaan kodin nukkumajärjestyksen niin, että lapsi ja äiti nukkuu erillään isästä, jotta isä saa levätä. 😆
Onhan se lapsen alulle laittaminen kovin raskasta, vai mitä mieltä olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole yh. 😊
Pidä siitä kiinni, sillä muuten saatat päätyä em. tilanteeseen.
Niin mistä? Jos eroon päädytään, niin yhteishuoltajuus säilyy tietysti. Lapsi ei ole enää pikkuvauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole yh. 😊
Pidä siitä kiinni, sillä muuten saatat päätyä em. tilanteeseen.
Yh:iden kohdalla haukutaan ihan väärää puuta. Sitä pitäisi tukea, joka kantaa vastuunsa, ja sitä moittia, joka katoaa eikä kanna. Suomessa tehdään ihan toisinpäin. Etäisten, poissaolevien ja huonojen isien esimerkkejä on aivan liikaa.
Suomessa erotaan kotitöistä riitelyyn, kun lapset on alle 10v.
Sitten yllätytään, kun se isän tekemä metatyö katoaa ja lasten ongelmat alkavat lähes välittömästi.
Eihän se mihinkään katoa, koska osallistuvan isän kanssa vanhemmuus jaetaan eron jälkeenkin.
Lapsensa hylkäävät miehet ovat sitten asia erikseen ja he tuskin ovat osallistuneet alunalkaenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla äidin tehtävä kasvattaa vielä aikuista miestäkin isäksi. Sä olet tukenut miestä jo ihan tarpeeksi, liikaakin. Nyt vaan miehen on kyettävä elämään tätä hetkeä vaikka miten toistuvat rutiinit kuormittaisi. Sitä se lapsiarki on, rutiinien toistoa kyllästymiseen saakka.
Tämä. Jos mies olisi aivotyötä halunnut hän olisi sellaista hankkinut. Suorittavan työn valitsi eikä voi ulista nyt että aivot jäävät vähemmälle kehitykselle.
Mulla on aivotyö ja mä kaipaan usein fyysistä työtä. Sellasta, missä tulee hiki ja näkee kättensä jäljen. Ehkä voisi joskus jopa "heittää aivot narikkaan" ja kuunnella vaikka musiikkia töitä tehdessä.
Sellainen työ olis unelma, missä ois molempia.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ulkoistetaan vauvan elämästä niin ei hänestä ikinä tule hyvää isää kun ei kasva alusta asti siihen isyyteen. Työ, harrastukset ja oma makuuhuone. On paljon mitä isä voi tehdä jo ihan pienen kanssa. Meillä isä hoiti illan kylvyn, kävi vaunulenkeillä, köllötteli vauvan kanssa lattialla, sängyllä ja sohvalla ja höpötteli vauvan kanssa. Vaihtoi vaippoja ja röyhtäytti ja lohdutti sylissä kun vauvaa itketti ym ym. Kaikki 3 nukuttiin samassa makkarissa. Isällä oli yksi vapaa ilta viikossa harrastuksen parissa ja niin oli minullakin. Viikonloput meni perheaikaa viettäessä, mummoloissa ja käytiin kylässä kavereiden luona tai he meillä. Miehestä tuli erittäin hyvä ja osallistuva isä.
"mies ulkoistetaan"
Sinulla on kirjoitusvirhe kun pitäisi lukea: "mies ulkoistaa itsensä"
Mutta jos ulkoistaminen on niin totaalinen, että sekin tapahtuu passiivisesti? Ulkona myrskyää, miestä viedään ja ulkoistuminen vain tapahtuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyydytätkö miehen seksuaalisesti AP?
Sehän se onkin vauva-arjen pääasia. Miehen tyydytys. Mikäpä muukaan se voisikaan olla.
Onko miehelle jotain pahempaa kuin olla incel? On parisuheessa oleva incel.
Jos seksi loppuu, eron todennäköisyys on pyöristettynä 100%.
Ihan oikeasti... vauva on 10 viikkoa. Hitto tota teidän hedonismianne, sillä ei ole mitään rajaa. Sinun lapsellasi ja hänen äidillään ei ole mitään väliä, kunhan sinä saat mielihyvää.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa mieheltä, joka ei ole koskaan joutunut tekemään mitään toisten hyväksi. Lapsuuden perheestä tuo lähtee. Kasvatettu olemaan palveltavana. Tasa-arvoisessa suhteessa toinen aikuinen ei kanna vastuuta toisen mielialoista.