Tuntuu epäreilulta, että monissa työpaikoissa on todella surkeita työntekijöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se "potkulaki" on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Saadaan nämä hutiloijat ja lintsaajat pois valtaistuimiltaan.

Ap

Sinä apinoit Purraa. Pääasia että persujen kannatus romahti kolmessa vaaleissa peräkkäin kaksikolmasosaa ja tippuu edelleen kuin vanhan äijän yrpä.   😝😝😝

Kun hallitus vaihtuu niin potkulaki ym. perutaan.   

No, onhan tuossa varmasti totuudenkin siemen, mutta näkökulmasi on hyvin yksipuoleinen. Entä sitten, kun niitä vastaavia projekteja on kymmeniä yhtäaikaa, ja jossain on vaikka parin tunnin budjetti, jonka puitteissa se työ on tehtävä?

Moni osaisi ja pystyisi kyllä parempaan, mutta usein työelämässä ei ole mahdollista käyttää lukemattomia työtunteja jokaiseen projektiin, vaan se raha ratkaisee ja todellinen ammattitaito on sitä, että saat riittävän hyvän tuloksen niissä hyvinkin vaativissa raameissa, mitä on annettu.

Ymmärrän aloittajaan. Missä hyvänsä asioin, tuntuu että ihan yksinkertaisimpiakaan asioita ei enää osata tehdä. Luvatusta ei pidetä kiinni. Rehellisyys ja työntekemisen taito on kadonnut täysin. Joskus olen vihjaissut että palkatkaa minut, mutta eivät ole ottaneet vihjeestä vaaria. Toinen työtön.

Nykyisin laadulla tai osaamisella  ei ole väliä. Pääasia on, että on halpaa. Meilläkin firmassa potkitaan pois osaavimmat työntekijät ja tilalle palkataan ulkomaisia halpatyöntekijöitä. Potkulaki ei muuta tässä mitään, koska jo nykyisin on helppo irtisanoa työntekijöitä.

Ne surkeat ova osanneet jauhaa paskaa ja nuolla ahteria rekryssä ja tehdä kivan videon.

Mitäpä mahtaa käydä, kun potkulaki tulee? Että lähteekö ne, jotka potkut ansaitsee? Alkaa kuule sellainen määräaikaisten pommitus, että kyttäävät, mitä joku teki väärin ja raportoivat joka risauksen esihenkilölle. Kieli pitkällä odottavat, että joku vakituinen saisi potkut. Juttuja voi myös keksiä ja huhuja laittaa liikkeelle.

Oma organisaatio, missä olin joskus vuosia sitten töissä, sai jälkikäteen valtavat sanktiot perusteettomasta irtisanomisesta. Juttu meni niin, että joku kateellinen kollega, luultavimmin määräaikainen, oli alkanut puhua, että yksi työntekijä on mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushöirilöinen. Toinen oli lähtenyt mukaan ja lisännyt, että ei hoida työtehtäviään. Näiden esihenkilö lähti pahimpana kaikista tähän, piti puhutteluja ja oli todennut, että hullu se on. Ihan juuri noilla sanoilla. Toinen esihenkilö toisesta tiimistä lähti tukenaan, että eroon siitä on päästävä, ja oli alettu antaa varoituksia ja sitten irtisanominen.

Työntekijä vei asian oikeuteen, missä todettiin ensinnäkin että potkut oli laittomat ja pitää maksaa palkka todella pitkältä ajalta korvauksena. Toiseksi siellä oli suljettujen ovien takana tämä työntekijä esittänyt 2 psykiatrisen puolen lääkärin ja yhden psykologin arviot, joiden mukaan hän oli täysin terve, eikä hänellä ollut mitään mielenterveydellisiä ongelmia. Ne olivat huhuja, joita joku määräaikainen oli ilkeyttään laittanut liikkeelle, että saisi sen vakituisen työpaikan itselleen. Nämä 2 johtajaa siellä ovat edelleen, mutta molemmat siirrettiin organisaaation sisällä ja se lähijohtaja ei toimi enää esihenkilötehtävissä.

Tuon tyyppisiä tapauksia on Suomessa paljon. Tähän mennessä työntekijä on saanut korvaukset, jos on perusteettomasti irtisanottu. Entä jatkossa? Kuka vaan voi keksiä, ettei jonkun työpanos ole hyvä, ja onko työntekijällä enää oikeutta perusteettomasta irtisanomisesta lähteä oikeuteen?

Älkääs kehuko potkulakia. Se laki takaa sen, että työnantaja voi olla mielivaltainen ja siksi potkia vaikka sinutkin, jos naamasi ei enää miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Ne surkeat työntekijät ovat päässeet töihin työpaikkoihin vakituisiksi työntekijöiksi.

Otetaan esimerkki kunnalliselta työnantajalta. Olet vakivirassa ja voit saikuttaa mielin määrin. Voit vetää viikonloput ns. pitkiksi. Voit pitää vuosikausia putkeen hoitovapaita ja olla vaan kotona. Silti sinulla on vakituinen työ, turvattu kuukausiansio ja tuleva eläke. Palkkasi myös nousee vuosien myötä ja kun tulee %-yleiskorotus. Lomia voi olla 38 päivää vuodessa eli 8 viikkoa ja opettajilla noin 10 viikkoa. Nuoret eivät enää saa näitä vakituisia työpaikkoja. Kun vakituinen jää lopulta eläkkeelle, ei ketään palkata tilalle vakituiseksi työntekijäksi. Määraikaisia otetaan pätkätyösuhteisiin.

En tiedä missä voi saikuttaa mielin määrin niin että työnantaja ei muka puutu ollenkaan. Hoitovapaat ovat lakisääteiset ja ei työnantaja voi niihin puuttua. Palkankorotukset tulevat kaikille jotka ovat töissä ihan  työehtoneuvettelujen mukaan. Tarpeeksi kauan kun on töissä niin kunnalla saa 38 lomapäivää ja se vaatii 15 vuotta työntekoa. Töihin on tullut myös nuoria ihan koulunpenkiltä mutta toki he ovat harjoittelunsa tehneet samalla osastolla ja perehdytys on pitkä. Tälläkin hetkellä on pulaa sairaanhoitajista ja se rajoittaa kuinka paljon potilaita voidaan hoitaa. 

Työntekijän surkeus on usein yhteydessä siihen, onko työolot hyvät. Motivaatio kasvaa, jos työssä viihtyy.

Itsekin olen ollut jossain työpaikassa surkea. Kerran v. 2004 olin työpaikassa puoli vuotta. Kovin odotuksin sinne, iloisena ja motivoituneena. Nopeasti se motivaatio karisi. Ei ollut työtilaa. Siirryin vapaalta paikalta toiselle, ja joskus jopa kesken työpäivän. Sain koko ajan negatiivista palautetta, ei siis kehittävää, vaan ainoastaan negatiivista. Ja myös sellaista piilokettuilua. Kun olin ruokatauolla, yksi työntekijä tuli huomauttamaan, että taukotila on varattu. Missään ei näkynyt varausta, ja jos sellainen varauskalenteri jossain oli, eipä se minulle näkynyt. minulle nyt olisi ollut sama, vaikka pitävät kokouksensa siinä tilassa, mutta se tyyli millä siitä ilmoitettiin, että varattu, se oli töykeää. Aloin syödä eväitä ulkona, kun kuitenkin oli puolen tunnin ruokatauko omaa aikaa. Siitäkin tuli sanomista, koska vanhat sedät oli sitä mieltä, että minun evästauko tuo rottia pihalle.

Omiin työtehtäviin kuului tilastointia. Kerran sain vääriä lukuja. Siitäkin tuli sanomista, että jokuhan nuo joutuu korjaamaan. Ihan kuin se olisi minun vika, jos syötän vääriä lukuja. Kerran olin ilman työtilaa, tein jossain nurkassa töitä, ja yksi hr-puolen ihminen tuli sanomaan, että lähde vaan kotiin. Muistaakseni hänen tittelinsä oli palvelussuhdeasiantuntija. Kun jollain on niin hieno titteli, ei tule kyseenalaistaneeksi, onko hänellä oikeus päästää kotiin kesken päivän. Jonkin ajan päästä minun oma esimies otti puhutteluun, kun minun on nähty poistuvan kesken päivän töistä enkä ole hänelle kertonut. Sanoin, että palvelussuhdeasiantuntija kehotti lähtemään. Esimies suuttui, naama punaisena pauhasi, että hr-osasto ei anna määräyksiä kenellekään, ja jos minulla on ongelmia toimia esimiehen kanssa, sitten meillä on isompi ongelma. Sanoin, että ei ole ongelmia, ja lähdin vessaan itkemään. Saattaa tosiaan olla, että sen päivän jälkeen en paljon mitään tehnytkään. Kävin kyllä töissä, mutta aika herkästi tuli jäätyä saikullekin, jos vähän oli nuhaa. Joka tapauksessa se oli vain puoli vuotta ja tiesin, ettei jatkoa tule. Kunhan ei tule karenssia, se oli minulle pääasia.

Olen ammatillinen opettaja. Pystyisin parempaankin, mutta työnantaja ei anna resursseja. Muutos on ollut käynnissä jo useamman vuoden. Opetustunteja supistetaan, vaikka sisällöt säilyvät yhtä laajoina. Kokouksia on pakko itse priorisoida, sillä niihin on annettu tietty tuntimäärä vuodessa, ja jos jokaiseen kokoukseen osallistuisi minne kutsu käy, tekisi paljon hyvällä tahdolla ja vapaa-ajalla töitä.

Opiskelijoilla on yhä enemmän haasteita. Samalla opiskelijalla saattaa olla sekä kielitaidon haasteet, oppimisen haasteet että motivaation haasteet, ja vastuuopettajana pitäisi olla ihmeidentekijä. Opiskelijat myös luulevat olevansa ainutlaatuisia, joita pitää palvella ja kumarrella. Jos opiskelija on paljon poissa, yleisin reaktio on, että hän suuttuu, jos opettajat eivät pysty antamaan joka aiheeseen korvaavia tehtäviä ja tarkastamaan niitä välittömästi. Työnantajamme ei anna sellaiseen työaikaa, ja ne opettajat, jotka loputtomiin joustavat, uupuvat.

Koulutusjärjestelmä alkaa hajota hallituksen leikkausten seurauksena. Yhä useamman ammatillisen opiskelijan on pakko käydä töissä. Se tarkoittaa poissaoloja opetuksesta. Tehtäviä ja tenttejä jää rästiin. Wolttia on aikaa heittää vaikka keskellä päivää, mutta sitten kun opettajana muistuttaa, että nyt sinun eteneminen hidastuu, siitä suututaan. Tehtäviä ei jakseta tehdä kunnolla, minkä takia opettaja voi joutua saman opiskelijan saman tehtävän tarkastamaan ja pyytämään korjauksia jopa 5 kertaa. Meillä ei ole resurssoitu sellaiseen työaikaa. Aina pyrimme siihen, että tehtäviä tehdään pääsääntöisesti oppitunneilla, mutta opiskelijoita on aina poissa, ja poissaolot ovat lisääntyneet sitä mukaa kun opiskelijoilta leikattu rahaa.

Ja myönnän ammatillisena opettajana, että vaikka kuinka yritän taipua joka suuntaan ja mahdollistaa yksilöllisen etenemisen, kannustan ja tuen opiskelijoita, en silti pysty sellaiseen työsuoritukseen, mikä olisi ihanteellinen. Työhöni pitäisi sisältyä itsensä kehittämistä. Tällekin vuodelle varattu 35 tuntia. Niistä on toteutunut nyt 6 tuntia, vaikka ollaan jo elokuussa. Ei ole aikaa. Itsensä kehittäminen on siis vaikkapa koulutusta tai sitä, että tekee käytännön työtä, opettelee jonkin uuden asian käytännössä, koska kaikki muuttuu, teknologia muuttuu.

Työssäoppimispaikoissa tulee myös haasteita entistä enemmän, siinä opiskelijan motivaatio tai työaikojen noudattaminen tai kielitaidon haasteet useimmin syynä. Työelämä on myös muuttunut, ja hyviä työpaikkaohjaajia saisi olla enemmän. Joskus joudutaan vaihtamaan se ohjaaja, koska hän ei opasta mihinkään tai sanoo, että henkilökemiat ei kohtaa. Ihan syrjintääkin opiskelija voi joskus kokea. Tuntuu, ettei työpaikoilla puututa riittävän tehokkaasti työpaikkaohjaajien asiattomaan käytökseen. Juuri kesäkuussa kysyin eräältä ohjaajalta keskustelussa, miksi hän kokee opiskelijan olevan rasite ja käyttäytyy ikävästi. Hän vastasi, että kun ei saa mitään rahaa siitä ohjauksesta. Hänen esihenkilönsä oli vaiti. Minun opettajana piti sanoa, että työpaikkaohjaaana toimiminen kuuluu sinun työtehtäviisi, ja kyllä sinulle palkkaa maksetaan työstä. Esihenkilö oli kuin asia ei kiinnostaisi häntä lainkaan. Ehdotin, että voidaanko vaihtaa työpaikkaohjaajaa, koska olin jo monta tuntia yhteensä viikkojen aikana selvitellyt tilannetta. Se sopi työpaikalle. Meillä opettajilla ei muuten ole laskettu työaikaa erikseen näihin erityisvaikeisiin tapauksiin. Tietysti hoidetaan, mutta jossain tulee se raja esim. sen suhteen, montako tuntia työpaikkakäynteihin tai neuvotteluihin voi käyttää. Näyttöjen arvioimiseenkin täytyy jättää aikaa. Kukaan ei halua palkatonta työtä tehdä.