Lue keskustelun säännöt.
Tää yksinäisyys sairastuttaa mua. Kun on vuosia ollut hätätila päälle.
09.08.2025 |
Mulla on aivan tajuton syvä tuska, sitä ei pysty edes kuvailemaan. Välillä yöllä itken paniikissa kun oon yksin. Kriisi puhelin ei kanna kauheen pitkälle koska tilanne ei muutu.
Vanhemmat ei oo musta kiinnostuneita, on jtn kavereita mutta asuvat hyvin kaukana. Olen 30 v nainen ja mulla ei oo minkäänäköistä tukiverkostoa tai ylipäätään ei oo arjessa mitään ihmisyhteyttä.Olen dissosiaatiotilassa kokoajan kun muhun sattuu niin paljon. Viikot, vkloput, pyhät. Aina kotona vaa, lenkillä tai töissä. Ei oo menoja, ei oo elämä. Oon täysin terve ja kiva tyyppi.
Tää tila on vuosia kestänyt. Olen yrittänyt jo kuukausia miettiä miten saan itteni pois päiviltä koska eihän tätä tuskaa jaksa kukaan kantaa loputtomiin.
Ja joo! oon lenkkeilly tarpeeksi, oon harrastanut tarpeeksi, oon tehny tarpeeksi.
Sama oli teininä eikä mikään oo muuttunut elämässä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat seuraa, niin oletko kokeillut hakea seuraa? Syrjäytyneille parhaita paikkoja ovat ehkä Ylilaudan seuranhakulanka ja Redditin r/ForeverAloneDating. Myös Suomi24 Treffit voi toimia.
Ylilauta on täynnä hulluja, ei sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat seuraa, niin oletko kokeillut hakea seuraa? Syrjäytyneille parhaita paikkoja ovat ehkä Ylilaudan seuranhakulanka ja Redditin r/ForeverAloneDating. Myös Suomi24 Treffit voi toimia.
Ylilauta on täynnä hulluja, ei sinne!
Siellä pätee sama kuin Suomi24-palstalla. Keskustelupuolella on paljon hulluja, jotka rakastavat omaa ääntänsä, mutta seuranhakupuolella on paljon kunnon ihmisiä, jotka eivät edes osallistu keskusteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen vapaaehtoistoimintaa. Tutustu SPRn toimintaan. Saat suunnattua huomiota itsestäsi muihin ihmisiin ja huomaat, kuinka hyvin sun asiat onkaan. Sen lisäksi osallistu luonnonsuojelujuttuihin, Suomessa on pari isoa organisaatiota. Siellä tapaat toiminnan merkeissä luontevasti muita nuoria kolmekymppisiä.
Spr:n toiminta. Pääsee hoitamaan Alin seksuaaliterveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hanki jokin harrastus ellei jo ole, tai pakota" itsesi lähtemään johonkin tapahtumaan tai lähde edes muuten kiertelemään kaupungille ihmisten ilmoille tai mene vaikka museoon tai kultuuritapahtumaan jossa on muitakinnihmisiä. Harkitse terapiaa ellet käy jo.
Itselläni samankaltainen tilanne, eikä nuo kaupungilla kiertelyt tai tapahtumiin lähtemiset kyllä muuta mitään, joskin ne varmaan oli lähinnä kommentti tuohon aina kotona olemiseen. (Onhan niissäkin aina kai joku teoreettinen mahdollisuus tavata ihmisiä, mutta käytännössä se ei oikein realisoidu.) Joku sosiaalinen harrastus tai vapaaehtoistyö voisi ehkä auttaa. Esim. joukkuelajin harrastus voisi olla ihan hyvä idea. Tai lautapelikerho, ehkä kielten opiskelu. Myös netissä ihmisille juttelu (esim. virtuaalimaailmassa) voi helpottaa, joskaan se ei korvaa livekontaktia. Osalle ihmisistä myös parisuhteen löytäminen aikuisena on helpompaa kuin kavereiden löytäminen, tosin siinäkin on riskinsä, enkä tiedä onko tilanteesi sellainen että se kannattaa, mutta parisuhde on kohtuullisen monelle aikuiselle se yksinäisyydeltä pelastava seikka.
On myös kaverihaku.net, sitäkin voi kokeilla.
Kannattaa lähteä liikkeelle pienestä, matalin odotuksin ja alkuun keskittyä siihen, että pääsee toistuvasti juttelemaan toisille ja sitten ehkä pikkuhiljaa tutustumaan. Sydänystävien löytäminen voi olla vähän haastavaa, eikä ehkä kannata ajatella heti alkuun olevansa "hankkimassa ystäviä" vaan nimenomaan tutustumassa muihin. Tukiverkoiksi asti riittävien ihmissuhteiden löytäminen voi viedä aikaa. (Rehellisesti nopeiten, helpoiten ja parhaiten se usein onnistuu parisuhteen kautta. Osa ihmisistä kokee aika vähäisenkään kavereiden auttamisen ja tukemisen kovin työläänä, mutta parisuhteessa se jossain määrin "kuuluu pakettiin".)
Kotona ollessa voi tehdä olonsa mukavaksi, kuunnella esim. radiota, kokeilla painopeittoa tms. Itse hankin juuri puolimetrisen pehmolelun jota voin halailla sohvalla. :D tarkoitan tällä kotiin sellaisen rennon ja mukavan tunnelman tuomista, joka edes vähän simuloi aivoille sitä muiden läsnäolon tuomaa turvaa.
Yritäpä hakea tuetuille lomille. Siellä pääset tutustumaan uusiin ihmisiin. Naisille tarkoitetulla lomilla on kaiken ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki duuni
Opiskele
harrasta
puhu ihmisille
poikkis
juo ja rellestä ja bileitä
Olen ollut yksin 25 vuotta eikä tunnu missään. Töissä olin 18 vuotta putkeen vakityö ja hyvä palkka. Ei ole oikein ollut kavereita, ei naista mutta olen minä ostanut seksiä noin 35000 eurolla vuosien aikana. Tulin kai liian vanhaksi joten sen takia minut irtisanottiin just 49 vuotiaana. T: kiltti mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olen samassa tilanteessa.Olisipa minulla sinunlaisesi lapsi.Nyt en kysy pahalla,mutta oletko keskustellut vanhempiesi kanssa, jos siis haluaisit olla enemmän heidän kanssa tekemisissä.Minä vanhempana en halua tunkeilla oman tyttären elämään vaikka itse haluaisin pitää yhteyttä ja tehdä asioita yhdessä paljon enemmän,koska itse kaipaan sitä.
voimia sinulle ja halaus.
Vierailija kirjoitti:
Täällä olen samassa tilanteessa.Olisipa minulla sinunlaisesi lapsi.Nyt en kysy pahalla,mutta oletko keskustellut vanhempiesi kanssa, jos siis haluaisit olla enemmän heidän kanssa tekemisissä.Minä vanhempana en halua tunkeilla oman tyttären elämään vaikka itse haluaisin pitää yhteyttä ja tehdä asioita yhdessä paljon enemmän,koska itse kaipaan sitä.
voimia sinulle ja halaus.
Ei ihme, että ap jää yksin surkeutensa kanssa, koska ei osaa ylläpitää aloittamaansa keskustelua edes vauva.fi palstalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla keskusteluapua ja lääkitystä?
Ap, tsemppiä, moni on samankaltaisessa tilanteessa. Tuohan on heijastus sinun lapsuudestasi. Olet selkeästi kokenut suurta laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua.
Aistin, että sinun kannattaa kehittää omanarvontuntoasi - Älä ole sillä ajatuksella, että kuka sinun seurasi kelpuuttaisi - koska olet upea tyyppi, ja se joka sinun aikaasi ja energiaasi saa, on onnekas
Voimia 🍀🦋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla keskusteluapua ja lääkitystä?
Samaa mieltä että kannattaa yrittää hoitaa pääkoppa kuntoon ja hakea apua. Varmasti valoisammalla mielellä löytyy kavereitakin ja jaksaa lähteä ihmisten ilmoille. Tsemppiä sinulle, ap ja toivottavasti asiat järjestyvät!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä posttraumaattinen tressihäiriö eli kun on joutunut kokemaan lapsena jatkuvaa turvattomuutta ja väkivaltaa.
Suosittelen jotain rauhallista tekemistä esim rentoutuminen, jooga, neulominen.
Mielenterveystalo.fi löytyy omahoito-ohjelmia. Suosittelen.
Jooga pahentaa yksinäisyyttä. Joogaja käy ns hitaalla.
Yhteisö on hyvä olla. Joku paikallinen "kylätoimisto"...tai harrastus. Mikä tahansa ihmisryhmä. Vertaistuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla keskusteluapua ja lääkitystä?
Samaa mieltä että kannattaa yrittää hoitaa pääkoppa kuntoon ja hakea apua. Varmasti valoisammalla mielellä löytyy kavereitakin ja jaksaa lähteä ihmisten ilmoille. Tsemppiä sinulle, ap ja toivottavasti asiat järjestyvät!
Monesti elämä hoitaa pääkopan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla keskusteluapua ja lääkitystä?
Samaa mieltä että kannattaa yrittää hoitaa pääkoppa kuntoon ja hakea apua. Varmasti valoisammalla mielellä löytyy kavereitakin ja jaksaa lähteä ihmisten ilmoille. Tsemppiä sinulle, ap ja toivottavasti asiat järjestyvät!
Ei ap jaksa teidän lässytyksiä lukea. Kunhan teki aloituksen ja painui takaisin mököttämään yksikseen.
Ap. Olet väärässä. Olet vain tavallinen viimaantunut nainen. Itsenäisyys ja itsekseen oleminen on avain onneen ja olet nyt onnellinen. Älä anna kenenkään muun väittää toisin. Tätä on loppuelämäsi, eikö olekin hienoa!
Meillä on vakava yksinäisyysepidemia, joka kohtaa niin nuoria koulussa olevia, työikäisiä ja varsinkin vanhuksia. Ihmisiä joilla ei ole aloittajan tapaan turvaverkkoa, kokemusta terveestä kaveripiiristä, niitä olemassa olevia ystäviä ja jotka joutuvat elämään kontaktittomassa tyhjyydessä tilanteen pitkittyessä todennäköisesti aina vaan pidenmpään ja pidempään.
On todettu, että tämä yksinäisyys on tappavaa. Se muodostaa niin fyysisiä vaikeuksia ja eritoten pääkopan sisäiset vaikuedet tulevat käsille jo pienistäkin määristä siitä paniikista, kun ei ole näkyvissä poispääsyä tilanteesta. Syitä totaaliseen hiljaisuuteen on monia. Koulussa kaverit eivät vaan ottaneet mukaan ja sitten työikäisenä tilanne jatkuu, kun olet jo vahingoittunut tarpeeksi. Läsnäolo on vaikeaa, ei uskalla ottaa kontaktia, ihmiset jännittää ja masennukseltasi et vaan pääse enää liikkeelle.
Miesten kohdalla jo pelkkä paikkakunnalta muutto on riskialtis toiminta, missä tyhjän päälle jäävä voi kokea aikuisiällä, kuin salaa, että niitä ystäviä ei olenkaan. Ei ole yllättävää että miehillä näiden uusien tuttavuuksien solmiminen on vaikeata.
Aikaisemmin on tuolla mainittu, niin parisuhteiden solmiminen on helpompaa ja mielestäni siinä on julma totuus. Kaverisuhteissa on vaikeata päästä tekemään nopeita sinunkauppoja ja jakamaan elämänhistoriansa tai näyttämään sitä oikeata omaa itseänsä. Varsinkin kun ollaan näitä suomalaisia
mä en koe et mul on kenenkään kanssa mitään yhteistä. Oon tosi perinteinen ja tavallinen nainen, enkä mahu mihinkään muottiin. Mul ei oo värjätty tukka, ei tatskoja enkä ole kova tai et kuuntelisin hevi musaa tai nykyajan poppia. Inhoan tatskoja ja festareita.
Ihminen kehittää aina keinot selviytyä. Oma mummini oli aika sairas, eikä päässyt ulos asunnostaan. Vieraita kävi myös aika harvoin. Hän alkoi sitten puhumaan itsekseen ja kehitti sitä kautta seuraa itselleen. Se oli hänen keinonsa selviytyä.
Minä taas viihdyn parhaiten itseni seurassa. En ole yksin: onhan minulla minut. Kaikki muut ihmiset ovat osoittautuneet pettymyksiksi, sillä menetin suurimman osan ns. ystävistäni kun lapseni kuoli. Sitten sairastuin parantumattomaan syöpään ja loputkin kaikkosivat. En enää osaa ajatella että tarvitsisin ketään. Minuakaan ei tarvita, mutta riitän itselleni.