Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtävätkö toimistotyössä olevat ihmiset, miten
08.08.2025 |
onnekkaita ovat? Saa istua siistissä toimistossa, ei ole fyysisesti raskasta, ei joudu olemaan ulkoilman armoilla, ei tarvetta hikoilla, puhtaassa wc:ssä voi käydä kun on tarve, kädet voi pestä ja vettä voi juoda, kun haluaa, ei tarvitse koskea eritteisiin tai muuhun likaan ei tarvetta käsitellä myrkyllisiä kemikaaleja. Tuollainen työ on unelmatyö, mikä ei aiheuta mitään vakavaa uhkaa fyysiselläe terveydelle. Tuntuu, että harva toimistotyötä tekevä arvostaa olojaan.
Kommentit (91)
Minä ainakin ymmärrän. 10-vuotta epäsäännöllistä kolmivuorotyötä takana. Nyt viisi vuotta toimistotyötä tehnyt, haastavaa sellaista kylläkin, sitä en sano. Mutta joskus kun oikein työt ketuttaa niin muistan, miksi vaihdoin alaa. Eikä tunnukaan enää niin pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt kumpaakin ja toimistotyö on olosuhteiden puolesta miljoona kertaa helpompaa kuin esim. tehdastyö.
Toimistotyö olisi minunkin unelma. En ole päässyt nauttimaan. Mutta yks mikä on varma on se että asiakaspalveluun en mene enää ikinä. Mieluummin vaikka likakaivoja tyhjentään. Nim. 28 vuotta Stockalla asiakaspalvelussa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettet ole koskaan tehnyt toimistotyötä täysipäiväisesti. 🙄
Kyllä minä valitsisin ennemmin sen fyysisen työn, jossa ei tarvitse kyyhöttää koneen ääressä. Ei tarvitsisi kärsiä niska-, hartia- ja käsivaivoista ja päänsärystä monta kertaa viikossa. Ei tarvitsisi käyttää rahaa kalliisiin silmälaseihin. Ja ajatella, ratkoa ongelmia ja keskittyä intensiivisesti 7,5h päivässä 5 päivänä viikossa. Työt pyörii herkästi päässä illallakin. Ennen toimistotyötä en ollut koskaan kärsinyt uupumuksesta, ei tullut edes mieleen moinen. Ulos et pääse. Kesähelteillä istut toimistossa, jossa tunnet tukehtuvasi, koska ilmastointi ei toimi. Talvella palelee villapaidoista ja villasukista huolimatta, koska ilmastointi puhaltaa täysillä.
Jos vain olisi jotain sopivaa fyysistä työtä täällä ja siihen pääsisi, vaihtaisin saman tien. Olen kyllä tehnyt fyysistä työtä ja olen ollut mm pelloilla. Ne oli helppoja
Fyysisessä työssä ei siis mielestäsi tule niska-, hartia- tai käsivaivoja? Mun entisellä työpaikalla on lähes jokaiselta operoitu vähintään yksi raaja, joiltain jopa useampikin (jalkaterät, polvet, olkapäät, kyynärpäät, ranteet). Millä sitä fyysistä työtä ajattelit tehdä, jos siinä ei mikään paikka rasitu?
Todellakin ymmärretään, tein ennen asiakaspalvelua ja vihasin sitä, toki sitä on nytkin mutta minimaalinen määrä. Etätyö on parasta. Miinuksena ärsyttävät työkaverit, kuivat silmät, ajoittaiset deadlinet ja stressi, selkävaivat, yritän liikkua työpäivän aikana ja sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Lisäksi liukuva työaika, joustava hybridimalli joka vaikuttaa ainakin itsellä niin että kiva mennä toimistolle kun saa itse päättää, pidän työstäni, maanantaisin ei vituta ja siitä maksetaan hyvin. Välillä tuntuu että on lottovoittaja kun (työ)asiat näinkin hyvin.
Kouluttauduin uudelle alalle, kun en enää kestänyt toimistotyön stressiä ja jatkuvaa niskalihasten ja ranteen jumitusta. Fyysisessä työssä kunto pysyy hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimistotyö on toisaalta puuduttavan tylsää. 40 vuoden työura saattaa vaatia yhtä jos toista mielialalääkettä. Tärkeintä on tehdä työtä, minkä kokee tärkeäksi ja hyödylliseksi hyvässä työyhteisössä.
Toimistotyössä tulee pahoja selkävaivoja. Luonnotonta istumista vuosikymmeniä ehkä. Välilevyn pullistumia, selkärangan rappeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimistotyö on joo fyysisesti kevyttä ja on puhdasta ja on helppoa, kun vessat ja taukotilat on yleisesti ottaen saatavilla. Vaan huonojakin puolia on, joskin nämäkään ei ole verrattavissa fyysisen työn raakuuteen. Ihminen ei ole alkujaan istumatyöläinen, näyttöpäätetyö rasittaa silmiä ja paikallaan oleminen, staattinen työ voi aiheutta erinäisiä lihasjumeja. Mitä enemmän vapaa-ajalla liikun, sitä rankemmaksi minulle käy kahdeksan tunnin työpäivänä istuminen toimistolla neljän seinän sisällä, vaikka harrastan taukojumppaa jo ihan oman mielenterveydenkin takia. Että ei tämä toimistotyöläisenkään työ mitään ihanaa ja helppoa ole.
Ymmärrän ja rakastan työtäni. Ei minusta enää olisi fyysisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin toimistotyöt ja ryhdyin siivoojaksi, koska meni hermo byrokratiaan ja istumiseen. Nyt saan palkkaa hyötyliikunnasta.
Itse kyllä arvostan siistiä sisätyötä. Joustava työaika ja vapaasti valittavat etäpäivät, ei valittamista. Palkka on kohtuullisen hyvä työaikaan ja -määrään nähden. Nautin vielä kuin voin, ei sitä koskaan tiedä milloin tämä rentous loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluttauduin uudelle alalle, kun en enää kestänyt toimistotyön stressiä ja jatkuvaa niskalihasten ja ranteen jumitusta. Fyysisessä työssä kunto pysyy hyvänä.
Ei välttämättä pysy, sitähän on tutkittu. Samanlaisia toistoliikkeitä joihin ei auta mitkään ergonomiset opit. Nivelet, jänteet ja lihakset kovilla, kremppaa ja kipuja alkaa vähitellen tulemaan.
Sitten kun on työmaatoimistossa, saa yhdistää molempien huonot puolet - olematon ilmanvaihto, epämääräinen työmaakopin vessa, loskaa/rapaa/pölyä lattialla, piikkauskone laulaa seinän takana eikä kuule omia ajatuksiaan, nettiyhteydet takkuaa ja ns. vierailevana tähtenä istut jossain kahvipöydän kulmalla tihrustaen pieneltä läppärin näytöltä. Ovella ramppaa koko ajan joku kyselemässä neuvoa ja sitten lähdetään betonipölyn sekaan setvimään asioita. Siinä on hyvä yrittää sopia hankinnoista, pitää talouspalaveria tai käydä läpi aikatauluja.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa saa jokainen valita ammattinsa itse.
Hevonpaskaa.
Arvostan. Tietenkin.
Mikäli tekisit työtäni asiakaspalvelussa mahdollisesti käsittäisit, kuinka henkisesti raskasta työni on.
Puheluita 30-60 päivässä, osa soittajista on henkisesti sairaita, syyllistävät minua omista ongelmistaan, sättivät työnantajani päätöksistä tai uhkailevat minua.
Pahimmillaan seitsemän huutajaa, kiroilijaa tai uhkailijaa päivässä - valtaosa keski-ikäisiä tai vanhoja miehiä, osa naisia
Vinkki: yritän auttaa heitä, en ole aiheuttanut kenenkään heistä ongelmia.
Koskaan.
Useimmat nuoret ovat täysjärkisiä.
Kyllä osaamme arvostaa. Suurin osa meistä on kouluttautunut ammattiin, jossa voimme tehdä siistiä sisätyötä. Henkilökohtaisesti itselle kelpaa matalampi palkka kuin mitä vuorotyöläiset ja monet muut duunarit saavat, kun saan työskennellä viihtyisässä toimistossa ja etänä.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa samaa mieltä erilaisia töitä tehneenä, mutta muutami ensimmäisen maailman huolia on:
- asiantuntijatöissä olen usein herännyt yöllä miettimään työongelman ratkaisua, herännyt ilmeisen stressaantuneena ties mistä painajaisesta.
- todella mulkkuja kollegoita ja esimiehiä tulee välillä vastaan.
- lukuisat turhat palaverit alkavat kyllästyttää kun uralla on ollut pitkään.
- maisemakonttorit ovat työympäristönä kaikkea muuta kuin ihanteellisia (joo, ei pitäisi valittaa jos joku on samaan aikaan puhdistamassa öljysäiliötä sisältä päin tai kaapimassa henkilön jäänteitä junaradalta)
Tuohon vielä päälle:
- johtajat eivät viitsi johtaa tai ovat vain johtavinaan ja kaikki ongelmat kaatuvat projektien vetäjien niskoille
- ylempi johto on rakastunut "tiedolla johtamiseen", jonka seurauksena harva se päivä joutuu täyttämään jotain lukuja johonkin kymmenistä seuranta- ja raportointijärjestelmistä - ja kun systeemit eivät ole selkeitä, niin "tieto" on sitten jotain mutulla sinne nopeasti heitettyä
- kun kukaan ei johda, niin kukaan ei kerro mikä on riittävän hyvää ja mitkä ovat yleensäkin konkreettiset tavoitteet - ihan kiva vaikkapa huijarisyndromasta kärsivälle perfektionistille, joka yrittää sitten vääntää jotain täydellistä aikaiseksi vaikka vähempikin riittäisi
- palautetta ei näy eikä kuulu
- "kokonaispalkkaus" eli matkustat työmatkoilla pääosin omalla ajallasi
- "työnvaativuuden mukainnen palkkausjärjestelmä" eli työnvaativuutta voidaan kyllä nostaa, mutta "just nyt ei ole rahaa palkantarkastuksiin"
Meillä työnantaja tarjoaa mahdollisuuden taukojumppaan ja voin käyttää työajasta 2 tuntia liikuntaan viikossa.
Olen nyt 12 vuotta tehnyt tässä puljussa päätetyötä, eikä minulla ole niska-hartiavaivoja, koska pidän parin minuutin jumppataukoja säännöllisesti pitkin päivää. En myöskään istu koko päivää, vaan vaihtelen työasentoa koko ajan seisomisen ja satulatuolin välillä.Välillä teen pieniä kävelyreissuja ja käyn kiipeämässä portaita ylös alas. Kaikki tämä työnantajan luvalla ja kehotuksesta. Vaikka olisi miten muka kiire tahansa, jumpan ehtii kyllä tehdä. Samalla saa lepuutettua silmiä ja aivot saavat happea.
Se mihin ei voi vaikuttaa on kuiva sisäilma. Siinä on silmät ja limakalvot kovilla, kun sisäilman kosteusprosentti on tasan 0.
Olen tehnyt fyysistäkin työtä, jossa hauikset kasvoi kolmessa kuukaudessa. Muuten kivaa työtä, mutta kukaan ei arvostanut, vaan asiakkaat saivat puhua minulle mitä p*skaa tahansa eikä palkassa ollut hurraamista. Ei sellaista jaksa pitkään tehdä.