Tulin keski-ikään ja lopetin kaiken ylimääräisen kuluttamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut? Mikä sinua kiinnostaa?

Henkinen kasvu, rauha, hiljaisuus, yksinkertaistaminen. Noin esimerkiksi. Ap

Kuulostaa eläkeläisvaikeelta. Minusta ei ole normaalia vielä 48-vuotiaana luovuttaa tuolla lailla. Moni opiskelee vielä vanhempana uuden ammatinkin, mieheni on 58 v ja sai juuri uuden ammatin opinnot valmiiksi. Minä 55 v suunnittelen tulevaisuutta, että mille kuntosalille liittyisi, mihin muuttaisi, miten sisustaisi. Olen matkustanut kesällä ja syksyllä matkustan taas, kesälomalla istuin joka päivä kahviloissa ja terasseilla. Kävin kampaajalla, ostin vaatteita, värjäsin kulmakarvat.

Minulla oli tuo 'rauhaa, hiljaisuutta, henkistä kehitystä'-vaihe kolmikymppisenä, kun sain burnoutin ja masennuksen. Nyt vanhempana keski-ikäisenä haluan taas elää täysillä, kun on vihdoin lapsiperheva

Ei sulla ole ollut mitään henkisen kehityksen vaihetta missään kohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin miettimään, mitä on "ylimääräinen kuluttaminen"? 

En minä tähänkään asti ole ostanut ruokaa kaappiin pilaantumaan tai vaatteita kaappiin riippumaan. Olen nuuka ja ostanut todelliseen tarpeeseen. Enkä ole ennenkään pistänyt rahojani mihinkään sellaiseen, mikä ei ole kiinnostanut. Niinkö aloittaja on tehnyt? Ei, vaan mieli on muuttunut.

Onko varmatoiminen auto turha? Onko toimiva tietokone turha? Onko joku elämys, josta nautin, turha? Entä illanvietto ystävien kanssa?

Eivät ole turhia. Ketjussa nyt vain joku masentunut luulee, että 40+ olisi normaalia siirtyä syrjään elämästä.

Haluatko nyt ihan vääntää rautalangasta, miten se on "elämästä syrjään siirtymistä" jos lopettaa meikkaamisen tai ravintolassa käymisen? Onko teidän elämänne oikeasti noin tyhjää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut? Mikä sinua kiinnostaa?

Henkinen kasvu, rauha, hiljaisuus, yksinkertaistaminen. Noin esimerkiksi. Ap

Kuulostaa eläkeläisvaikeelta. Minusta ei ole normaalia vielä 48-vuotiaana luovuttaa tuolla lailla. Moni opiskelee vielä vanhempana uuden ammatinkin, mieheni on 58 v ja sai juuri uuden ammatin opinnot valmiiksi. Minä 55 v suunnittelen tulevaisuutta, että mille kuntosalille liittyisi, mihin muuttaisi, miten sisustaisi. Olen matkustanut kesällä ja syksyllä matkustan taas, kesälomalla istuin joka päivä kahviloissa ja terasseilla. Kävin kampaajalla, ostin vaatteita, värjäsin kulmakarvat.

Minulla oli tuo 'rauhaa, hiljaisuutta, henkistä kehitystä'-vaihe kolmikymppisenä, kun sain burnoutin ja masennuksen. Nyt vanhempana keski-ikäisenä haluan taas elää täysillä, kun on vihdoin lapsiperheva

Ei minimalismi ole mitään luovuttamista. Nauttii muista kuin materialistisista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

"Uusia" vaatteita kaappi täynnä kun olen kierrätyksen loppupää. Aina jotain hienoo päälle laitettavaa, en osta mitään

Mun pitäis lopettaa vaatteiden ostelu. Ostan koko ajan lisää, koska rakastan muotia. Mutta joudun myymään koko ajan osaa pois, että uudet mahtuvat kaappiin. Ei mitään järkeä, koska vaatteita olisi loppuelämän tarpeiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin miettimään, mitä on "ylimääräinen kuluttaminen"? 

En minä tähänkään asti ole ostanut ruokaa kaappiin pilaantumaan tai vaatteita kaappiin riippumaan. Olen nuuka ja ostanut todelliseen tarpeeseen. Enkä ole ennenkään pistänyt rahojani mihinkään sellaiseen, mikä ei ole kiinnostanut. Niinkö aloittaja on tehnyt? Ei, vaan mieli on muuttunut.

Onko varmatoiminen auto turha? Onko toimiva tietokone turha? Onko joku elämys, josta nautin, turha? Entä illanvietto ystävien kanssa?

Eivät ole turhia. Ketjussa nyt vain joku masentunut luulee, että 40+ olisi normaalia siirtyä syrjään elämästä.

Haluatko nyt ihan vääntää rautalangasta, miten se on "elämästä syrjään siirtymistä" jos lopettaa meikkaamisen tai ravintolassa käymisen? Onko teidän elämänne oikeasti noin tyhjää

Kylläpä meikkaamisen ja ravintoloissakäymisen lopettaminen saadaankin kuulostamaan dramaattiselta elämänmuutokselta. Todelliselta henkistymiseltä...

Mulla taas matkustelu ja ruoka (ravintolat ja kotona tehty) on intohimo, mutta meikkaaminen ja shoppailu ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut? Mikä sinua kiinnostaa?

Tämä tuli mieleeni En kyllä itsekään kuluta turhia, mutta apn tyylilaji kuulostaa masennukselta. Turha kulutus kannattaakin lopettaa, kunhan on ilon aiheet muualla!

Mulla masennus ilmenee juuri päin vastoin eli ostan saadakseni iloa elämääni. 

Samaa harjoittanut jo vuosia vaikka kaikenlaista tavaraa (mutta ei kiinapaskaa saatikka turhaa) on kerääntynyt. Ostan vain mielellään kotimaisia, järkeviä, kestäviä, energiaa säätäviä ym. asioita enkä matkusta Pohjoismaiden ulkopuolelle lomalle.

M58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut? Mikä sinua kiinnostaa?

Henkinen kasvu, rauha, hiljaisuus, yksinkertaistaminen. Noin esimerkiksi. Ap

Kuulostaa eläkeläisvaikeelta. Minusta ei ole normaalia vielä 48-vuotiaana luovuttaa tuolla lailla. Moni opiskelee vielä vanhempana uuden ammatinkin, mieheni on 58 v ja sai juuri uuden ammatin opinnot valmiiksi. Minä 55 v suunnittelen tulevaisuutta, että mille kuntosalille liittyisi, mihin muuttaisi, miten sisustaisi. Olen matkustanut kesällä ja syksyllä matkustan taas, kesälomalla istuin joka päivä kahviloissa ja terasseilla. Kävin kampaajalla, ostin vaatteita, värjäsin kulmakarvat.

Minulla oli tuo 'rauhaa, hiljaisuutta, henkistä kehitystä'-vaihe kolmikymppisenä, kun sain burnoutin ja masennuksen. Nyt vanhempana keski-ikäisenä haluan

Kuulostat yhä oudommalta, kun kirjoitat elämänhaluisista ihmisistä, että heillä "ei ole ollut henkistä kehitystä missään kohtaa".

Kun minä esimerkiksi sain syövän, niin masennuin siitä aluksi ja lopetin kaiken kulutuksen kuten sinäkin ja aloin tehdä kuolinsiivousta, valmistauduin siihen, että se olo nyt tässä. Kun en kuollutkaan, niin aloin taas elää. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja nautittavaksi, eikä ole normaalia, että jo nelikymppisenä vetäytyy tuolla lailla ns luolasnsa odottamaan kuolemaa. Katso Netflixistä kypsien naisten ihanat elämänmyönteiset leffat Book club ja Book club 2 ja ota niistä mallia!

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaali ja terve vaihe ihmisen kehityksessä. Pikemminkin epänormaalia olisi, jos keski-ikäinen edelleen himoitsisi vaatteita ja huonekaluja, jotka ovat olemassa edelleen vielä silloin, kun hän itse kasvaa horsmaa.

Tavallista pientä elämää, kohtuullisia nautintoja, marjastusta ja sienestystä, vuoden kierrossa elämistä. Läheisiä, seuraavaa sukupolvea, heidän kasvuaan ja unelmiaan. Sitä on onni.

N48.

No mulla on ihan hirveä ostosriippuvuus. En pysty lopettamaan vaikka olen 50.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siirtynyt ostamaan kotimaisia tuotteita aina kun mahdollista vaikka kalliimpaa. Kun vaate kuluu rikki, ostan kotimaiselta yhtiöltä vastuullisesti tuotetun. Teetän enemmän remontteja yms ammattilaisilla. Ruoka kotimaista ja ostan enemmän pientuottajien tuotteita. 

Joo, mäkin, olen tietoisesti siirtynyt siihen suuntaan. Suosin kotimaisia pientuottajia ja käsityöläisiä.

Aika moni lopetti meikkaamisen ja ravintolassa käymisen, vaatteiden ostamisen jne koronan seurauksena, kun tuli etätyöt ja pelättiin tartuntoja ja sosiaaliset suhteet vähenivät. Sen seurauksena moni on jämähtänyt kotiin ja alkanut näivettyä, se on jonkinlaista masennusta. Siitä kannattaa pyristellä tietoisesti irti, niin hyvinvointi lisääntyy. Myös muistisairauksien riski on suurempi, jos on paljon yksinään.

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, aihe provosoi joitakin ihmisiä ihan valtavasti. Myös minä menetin suuren elämänmuutoksen myötä melko yllättäen mutta ilmeisesti lopullisesti kiinnostuksen moniin nyky-yhteiskunnassa pakollisiksi katsottuihin asioihin. Myin suurimman osan omaisuudestani, elin jonkun aikaa hyvin yksinkertaista nomadielämää Suomessa ja ulkomailla ja asetuin lopulta vanhaan taloon maalle. En ole enää millään perinteisillä somealustoilla, en käytä rahaa juuri mihinkään ja vapaa-ajalla harrastan luonnossa liikkumista, lukemista ja kaikenlaista käsin tekemistä. Lähipiiri on pieni, mutta tiivis ja ennen kaikkea aito. Olen tullut paljon onnellisemmaksi ja itseäni kohtaan armollisemmaksi. Ja oh boy, miten tämä muutos ärsyttää joitain ihmisiä. Tulee juuri tuollaista passiivis-aggressiivista spekulointia siitä, olenko mahdolllisesti masentunut ja naureskelua, että nykyiset kulutustottumukset johtuvat rahanpuutteesta tai piheydestä. Onneksi tällä elämäntyylillä nämäkin tyypit on aika helppo pitää riittävän etäällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uusia" vaatteita kaappi täynnä kun olen kierrätyksen loppupää. Aina jotain hienoo päälle laitettavaa, en osta mitään

Mun pitäis lopettaa vaatteiden ostelu. Ostan koko ajan lisää, koska rakastan muotia. Mutta joudun myymään koko ajan osaa pois, että uudet mahtuvat kaappiin. Ei mitään järkeä, koska vaatteita olisi loppuelämän tarpeiksi. 

Siihen auttaa, ettei ole rahaa ostella mitään ylimääräistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin miettimään, mitä on "ylimääräinen kuluttaminen"? 

En minä tähänkään asti ole ostanut ruokaa kaappiin pilaantumaan tai vaatteita kaappiin riippumaan. Olen nuuka ja ostanut todelliseen tarpeeseen. Enkä ole ennenkään pistänyt rahojani mihinkään sellaiseen, mikä ei ole kiinnostanut. Niinkö aloittaja on tehnyt? Ei, vaan mieli on muuttunut.

Onko varmatoiminen auto turha? Onko toimiva tietokone turha? Onko joku elämys, josta nautin, turha? Entä illanvietto ystävien kanssa?

Eivät ole turhia. Ketjussa nyt vain joku masentunut luulee, että 40+ olisi normaalia siirtyä syrjään elämästä.

Haluatko nyt ihan vääntää rautalangasta, miten se on "elämästä syrjään siirtymistä" jos lopettaa meikkaamisen tai ravintolassa käym

Niin siis kuka sen saa kuulostamaan siltä? Sinä?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni lopetti meikkaamisen ja ravintolassa käymisen, vaatteiden ostamisen jne koronan seurauksena, kun tuli etätyöt ja pelättiin tartuntoja ja sosiaaliset suhteet vähenivät. Sen seurauksena moni on jämähtänyt kotiin ja alkanut näivettyä, se on jonkinlaista masennusta. Siitä kannattaa pyristellä tietoisesti irti, niin hyvinvointi lisääntyy. Myös muistisairauksien riski on suurempi, jos on paljon yksinään.

Päinvastoin, meille introverteille tämä on ollut parasta ikinä. Kaikenlainen kiusallinen pakkososiaalisuus jäänyt pois, vain tärkeät sosiaaliset suhteet jäljellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut? Mikä sinua kiinnostaa?

Henkinen kasvu, rauha, hiljaisuus, yksinkertaistaminen. Noin esimerkiksi. Ap

Nauratti että tätäkin on jonkun pitänyt alapeukuttaa. Miten helvetin sekaisin pitää ihmisen olla, että tästäkin löytää jotain negatiivista?

Ois aivan kauheeta tuollainen elämä aktiiviselle menijälle ja kokemusten kartuttajalle. Yhtä jännää kuin maalin kuivumisen seuraaminen. 

Ei muakaan enää jaksa rätit, meikit ja raflat kiinnostaa, aika aikaansa kutakin. Nykyään haluan jotain, joka mukavoittaa ja sujuvoittaa elämää ja arkea. Viimeisimmät hankinnat sähköpyörä ja ilmalämpöpumppu. Olisinpa molemmat hankkinut jo vuosia sitten. Seuraavaksi uusi läppäri jossa Windows 11. N58

Vierailija kirjoitti:

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, aihe provosoi joitakin ihmisiä ihan valtavasti. Myös minä menetin suuren elämänmuutoksen myötä melko yllättäen mutta ilmeisesti lopullisesti kiinnostuksen moniin nyky-yhteiskunnassa pakollisiksi katsottuihin asioihin. Myin suurimman osan omaisuudestani, elin jonkun aikaa hyvin yksinkertaista nomadielämää Suomessa ja ulkomailla ja asetuin lopulta vanhaan taloon maalle. En ole enää millään perinteisillä somealustoilla, en käytä rahaa juuri mihinkään ja vapaa-ajalla harrastan luonnossa liikkumista, lukemista ja kaikenlaista käsin tekemistä. Lähipiiri on pieni, mutta tiivis ja ennen kaikkea aito. Olen tullut paljon onnellisemmaksi ja itseäni kohtaan armollisemmaksi. Ja oh boy, miten tämä muutos ärsyttää joitain ihmisiä. Tulee juuri tuollaista passiivis-aggressiivista spekulointia siitä, olenko mahdolllisesti masentunut ja naureskelua, että nykyiset kulutustottumukset johtuvat rahanpuutteesta tai piheydestä. Onneksi täl

Tuo on todella poikkeava elämänpolku, hienoa, jos se sopii sinulle. Se ei ole kuitenkaan normaalia ikääntymistä niin, että sellainen elämänvaihe kuuluisi normaaliin kehitykseen keski-iässä.

Me kritisoimme ketjussa ap:n kirjoitusten sisältämää väitettä, että olisi luonnollista ja normaalia, että ihminen keski-iässä hylkää kaikki vanhat kiinnostuksenkohteensa ja vetäytyy syrjään elämästä. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaali ja terve vaihe ihmisen kehityksessä. Pikemminkin epänormaalia olisi, jos keski-ikäinen edelleen himoitsisi vaatteita ja huonekaluja, jotka ovat olemassa edelleen vielä silloin, kun hän itse kasvaa horsmaa.

Tavallista pientä elämää, kohtuullisia nautintoja, marjastusta ja sienestystä, vuoden kierrossa elämistä. Läheisiä, seuraavaa sukupolvea, heidän kasvuaan ja unelmiaan. Sitä on onni.

N48.

No mulla on ihan hirveä ostosriippuvuus. En pysty lopettamaan vaikka olen 50.

Yritä ostella jotain järkevää sitten. Toki tuet kotimaisia yrittäjiä ja taloutta, jos sopivasti kulutat.