Tulin keski-ikään ja lopetin kaiken ylimääräisen kuluttamisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei muakaan enää jaksa rätit, meikit ja raflat kiinnostaa, aika aikaansa kutakin. Nykyään haluan jotain, joka mukavoittaa ja sujuvoittaa elämää ja arkea. Viimeisimmät hankinnat sähköpyörä ja ilmalämpöpumppu. Olisinpa molemmat hankkinut jo vuosia sitten. Seuraavaksi uusi läppäri jossa Windows 11. N58

Nuohan ovat sitä paheksuttavaa kulutusta, jota ketjussa kritisoidaan. Sinun olisi pitänyt keski-iässä lopettaa liikkuminen pihapiirin ulkopuolella ja alkaa keräillä sieniä metsässä ja tiskata kåsin keittovedellä, jos tämän ketjun henkeä noudatetaan. Olet pysynyt inhottavasti kiinni ajan hengessä ja jopa ostanut sähköpyörän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, aihe provosoi joitakin ihmisiä ihan valtavasti. Myös minä menetin suuren elämänmuutoksen myötä melko yllättäen mutta ilmeisesti lopullisesti kiinnostuksen moniin nyky-yhteiskunnassa pakollisiksi katsottuihin asioihin. Myin suurimman osan omaisuudestani, elin jonkun aikaa hyvin yksinkertaista nomadielämää Suomessa ja ulkomailla ja asetuin lopulta vanhaan taloon maalle. En ole enää millään perinteisillä somealustoilla, en käytä rahaa juuri mihinkään ja vapaa-ajalla harrastan luonnossa liikkumista, lukemista ja kaikenlaista käsin tekemistä. Lähipiiri on pieni, mutta tiivis ja ennen kaikkea aito. Olen tullut paljon onnellisemmaksi ja itseäni kohtaan armollisemmaksi. Ja oh boy, miten tämä muutos ärsyttää joitain ihmisiä. Tulee juuri tuollaista passiivis-aggressiivista spekulointia siitä, olenko mahdolllisesti masentunut ja naureskelua, että nykyiset kulutustottumukset jo

Tuo on todella poikkeava elämänpolku, hienoa, jos se sopii sinulle. Se ei ole kuitenkaan normaalia ikääntymistä niin, että sellainen elämänvaihe kuuluisi normaaliin kehitykseen keski-iässä.

Me kritisoimme ketjussa ap:n kirjoitusten sisältämää väitettä, että olisi luonnollista ja normaalia, että ihminen keski-iässä hylkää kaikki vanhat kiinnostuksenkohteensa ja vetäytyy syrjään elämästä. Ei ole.

Kyllä se on ihan normaalia kehitystä, että kulutuksen kohteet iän myötä muuttuu. Ei se ole elämästä syrjään vetäytymistä. Baarien ja festarien sijaan käyn nykyään mökillä, museoissa ja luontokävelyillä. Nautin niistä kyllä ihan täysillä. 

Ennen tykkäsin "kulkea ostoksilla". Nyt tuntuu, että kaikkea on tarpeeksi eikä kaupoissa kiertely tunnu antavan sisältöä elämään. No, vaatteita ostan silloin tällöin. Sisustus koostuu eri aikakausien huonekaluista/vanhimmat 1900-luvun alusta eikä noudata mitään trendejä. Se koskaan näytä vanhalta kuten kerralla ostettu koko kodin sisutus voi näyttää 10-15 vuoden päästä. Kun kaikki on laadukasta, ei ole tarvetta vaihtaa uusiin. Sohva ja sänky on viimeisen viiden vuoden aikana vaihdettu, ne tulivat käyttöikänsä päähän. "Uudet" kestävät varmasti pitkään. Vain olohuoneessa on matto, se kin on käsinkudottu villamatto, joka kestää varmasti koko iän eli uusia mattojakaan ei tarvitse ostaa.

Ravintoloissa käydään silloin tällöin ja matkoilla 1-2 kertaa vuodessa. Kotona syömme hyvin ja pääsääntöisesti edullisesti. Olen hyvä kokki ja osaan tehdä edullisistakin aineksista herkullisia aterioita. Auto on ostettu muutaman vuoden ikäisenä käytettyinä. Säästöön ja sijoituksiin menee n. 1000€/kk. Eläkevuodet häämöttävät hieman etuajassa 7 vuoden päässä (mikäli eläkeikä ei taas karkaa kauemmas). Haluan, että myös eläkevuodet ovat taloudellisesti huolettomia. Olen omia sukulaisia seuratessa huomannut kuinka paljon rahaa eläkkeellä kuluu kunnon huonontuessa ostopalveluina hankittaviin hoivaan ja muiihin palveluihin.

Sama täällä.

Hyvö ap sitten maapallo pelastuu, koska itse aloin kuluttaa keski-iässä. Vihdoinkin jäi rahaa elämiseen kun lapset muuttivat kotoa. Olen matkustellut, herkutellut, sisustanut, uusinut tyyliäni jne.

Mun vaatteet on iänikuisia, mutta ihan ehjiä. Miksi ostaisin uusia tai heittäisin entiset pois. Joillakin on pakonomainen tarve ostaa jatkuvasti uutta. Enkä heitä vaatetta pois, jos en käytä vuoteen. Yllättäen olen tarvinnut juuri sitä vaatetta, jota en ole käyttänyt vuoteen. Esim.nyt menen häihin ja komerostani löytyy jakku juuri siihen tarkoitukseen. Juuri se jakku, jota en ole käyttänyt vuoteen. Höpö lässytyksiä nämä että hävitä kamppeet, varsinkaan jos ei aio ostaa uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, aihe provosoi joitakin ihmisiä ihan valtavasti. Myös minä menetin suuren elämänmuutoksen myötä melko yllättäen mutta ilmeisesti lopullisesti kiinnostuksen moniin nyky-yhteiskunnassa pakollisiksi katsottuihin asioihin. Myin suurimman osan omaisuudestani, elin jonkun aikaa hyvin yksinkertaista nomadielämää Suomessa ja ulkomailla ja asetuin lopulta vanhaan taloon maalle. En ole enää millään perinteisillä somealustoilla, en käytä rahaa juuri mihinkään ja vapaa-ajalla harrastan luonnossa liikkumista, lukemista ja kaikenlaista käsin tekemistä. Lähipiiri on pieni, mutta tiivis ja ennen kaikkea aito. Olen tullut paljon onnellisemmaksi ja itseäni kohtaan armollisemmaksi. Ja oh boy, miten tämä muutos ärsyttää joitain ihmisiä. Tulee juuri tuollaista passiivis-aggressiivista spekulointia siitä, olenko mahdolllisesti masentunut

Tuo on luonnekysymys, eikä liity ikään. Sinä olet luonteeltasi mökki-ihminen, ehkä kotoisinkin jostain maaseudulta, joten nyt olet palaamassa itsellesi luontevaan ympäristöön, missä olet kasvanut nuorena. 

Minä taas olen kaupunkilainen ja yrittänyt pakottaa itseäni viihtymään mökillä ja luontopoluilla, mutta ei ole onnistunut. Nyt viisikymppisenä olen antanut itselleni luvan, että ei enää tarvitse mennä mökille luonnonhelmaan, jos en kerran halua!

Tulin heti onnellisemmaksi, kun totesin, että voin kierrellä kaupungilla hyvällä omallatunnolla, matkustaa, istua terassilla ja kahvilassa. Otan jatkossakin mallia Sinkkuelämää-tyyppisestä meiningistä, tykkäsin muutensen keski-ikäisestä jatko-osasta And just like that. Se on minua itseäni ja parinkymmenen vuoden lapsiperhekotoilun jälkeen hyvin virkistävää.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni lopetti meikkaamisen ja ravintolassa käymisen, vaatteiden ostamisen jne koronan seurauksena, kun tuli etätyöt ja pelättiin tartuntoja ja sosiaaliset suhteet vähenivät. Sen seurauksena moni on jämähtänyt kotiin ja alkanut näivettyä, se on jonkinlaista masennusta. Siitä kannattaa pyristellä tietoisesti irti, niin hyvinvointi lisääntyy. Myös muistisairauksien riski on suurempi, jos on paljon yksinään.

Ja mikä sä olet sanomaan, että se, että mä viihdyn omassa rauhassa omassa kodissani, on masennusta? Taas joku ekstrovertti puhumassa toisten yli, mikä on niille parasta. Mee muualle paasaamaan ja jätä ihmiset rauhaan. 

Jälleen tässäkin ketjussa tulee hyvin esille, miten vahvana meillä on mielikuva oikeanlaisesta elämästä ja miten joitain ihmisiä, jotka elää -usein huomaamattaan- juuri sitä normien mukaista elämää, ärsyttää suunnattomasti, että joku valitsee tietoisesti toisen, ihanteista poikkeavan tavan elää. Siitä hyvästä saa jopa diagnoosin palstan tohtorilta 😂

Tähän vielä kun yhdistetään kulutustottumukset, niin toisilla kiehuu kattila yli. Niiltä, joille kuluttaminen kertoo, että elää juuri sitä normien mukaista elämää. 

Ylimääräinen kuluttaminen pitäisi kriminalisoida, ja pakottaa ihmiset säästämään omaan vanhuushoivaansa.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen tässäkin ketjussa tulee hyvin esille, miten vahvana meillä on mielikuva oikeanlaisesta elämästä ja miten joitain ihmisiä, jotka elää -usein huomaamattaan- juuri sitä normien mukaista elämää, ärsyttää suunnattomasti, että joku valitsee tietoisesti toisen, ihanteista poikkeavan tavan elää. Siitä hyvästä saa jopa diagnoosin palstan tohtorilta 😂

Tähän vielä kun yhdistetään kulutustottumukset, niin toisilla kiehuu kattila yli. Niiltä, joille kuluttaminen kertoo, että elää juuri sitä normien mukaista elämää. 

Ei, ei kiehu yli se, että joku el erilaista ja omannäköistä elämää. Se on kannatettavaa.

Se kiehuu yli, että ap

-väitti, että syrjään ihmiskontakteista vetäytyminen ja mökkipiiriin hautautuminen  olisi keski-ikään kuuluva normaali piirre

-nimitti sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua elää niin, vähemmän henkisesti kehittyneiksi.

Eli se kiehuu yli, että ap julisti oman elämäntapansa oikeaksi ja normaaliksi ja tietyn ikäisille kuuluvaksi ja väheksyi ja jopa nimitteli muita, jotka eivät elä samalla lailla kuin hän.

Jos mulla olisi rahaa, niin ah, matkustelisin, söisin ulkona ja juhlisin. Kävisin festareilla ja reissuilla, järjestäisin juhlia. Uusisin sisustuksen ja ostaisin hienoja vaatteita. Mutta; elän toimeentulotuen suuruisella summalla, eikä minulla ole ollut ikinä rahaa mihinkään edellämainittuihin, vaikka olen viisikymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi rahaa, niin ah, matkustelisin, söisin ulkona ja juhlisin. Kävisin festareilla ja reissuilla, järjestäisin juhlia. Uusisin sisustuksen ja ostaisin hienoja vaatteita. Mutta; elän toimeentulotuen suuruisella summalla, eikä minulla ole ollut ikinä rahaa mihinkään edellämainittuihin, vaikka olen viisikymppinen. 

Ehkäpä juuri tuon vuoksi olet toimeentulotuella. Olet tuhlari ja mässääjä jo ihan ajatuksen tasollakin. Raha polttelee taskuissa vaikka sitä ei edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi rahaa, niin ah, matkustelisin, söisin ulkona ja juhlisin. Kävisin festareilla ja reissuilla, järjestäisin juhlia. Uusisin sisustuksen ja ostaisin hienoja vaatteita. Mutta; elän toimeentulotuen suuruisella summalla, eikä minulla ole ollut ikinä rahaa mihinkään edellämainittuihin, vaikka olen viisikymppinen. 

Ehkäpä juuri tuon vuoksi olet toimeentulotuella. Olet tuhlari ja mässääjä jo ihan ajatuksen tasollakin. Raha polttelee taskuissa vaikka sitä ei edes ole.

Kas itseään henkisesti kehittyneenä pitävä ap on taas linjoilla, kun haukkuu ja nimittelee muita.