Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan niin, että nykyisin haluaa treffeille ihmisiä, jotka eivät kykene tulemaan kahvilaan tai juttelemaan toisen kanssa?
07.08.2025 |
Tai ei ole edes rahaa laittaa siihen kuppiin kahvia tai lasiin viiniä? Mitä ihmeen annettavaa tällaisilla ihmisillä on kenellekään parisuhdemielessä?
Kommentit (2349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te naiset itse rakastatte tehdä miehistä päätelmiä tyyliin "miehet jotka tykkäävät tehdä X ovat yleensä Y".
No, me miehet voimme pelata tätä peliä myös. Naiset jotka tykkäävät käydä herkuttelemassa kahviloissa, ovat yleensä mukavuuksia ja luksusta rakastavia. Heitä kiinnostaa hotellit, ravintolat ja kylpylät. Mikään, mikä ai maksa ei voi olla hienoa koska nyt ollaan aikuisia eikä teinejä. Jos ei olla monimiljonäärejä, mukavuuksia ja luksusta ei voi koskaan olla liikaa, vaan aina haaveillan enemmästä.
Tyypillisesti nämä naiset eivät pidä linjojaan, vaan salilla käyminen jää siihen, että kaappiin ostetaan 30 paria muotilegginssejä, kolmen kympin juomapullo ja ylihintainen salilaukki. Mitä enemmän ikää, sitä epäedulisemmin lisäkilot naisen kropassa sijoittuvat.
Rah
Eli haukut epäsuorasti kaikki muut miestyypit, paitsi kahvilamiehet. Miehen kuuluu mennä kahvilaan ja olla heti tossun alla, eikä sinulta tule mitään molempia osapuolia miellyttäviä vaihtoehtojakaan tilalle.
Aika kapeakatseista ja rajaisi tällaisen pois naisehdokkaistani välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa tulee hyvin esiin miksi vauvoja ei synny Suomeen kantismiesten siittäminä. Liian moni mies on täysin ulkona parisuhdemarkkinoilta. Ei kai kukaan lapsensa isäksi ota miestä, jolle jo kahvila on liian vaikea haaste.
Sinun olisi pitänyt kirjoittaa miesten rahoittamina ja alistettuina. Ei kantismiesten siittäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvilaan ei ole pakko mennä, mutta pysyä julkisilla paikoilla kuitenkin. Mies joka vonkuu naista kotiin haisee joko rais""jalta tai saiturilta.
Mies pitää siitä kun nainen luottaa mieheen eikä pelkää turhaan. On epämiellyttävää huomata naisen olevan äärimmäisen epäluuloinen ilman mitään syytä.
Ihan vain tiedoksesi, että normaalit, tervejärkiset naiset eivät lähde tuntemattomien miesten mukana yhtään minnekään mökille, syrjäisemmille luontopoluille tms. riskipaikkoihin. Naisilla on ihan hyvät syyt olla varovaisia. Eivät kaikki miehet, juu, mutta mistä tiedät vain netissä tapaamastasi ihmisestä? Et yhtään mistään. Ihan riittävän moni liian luottavainen nainen on päässyt tällaisissa tilanteissa jopa hengestään.
Väitän myös, että jos lähdet miehen kanssa ensi tapaamisella kahdenii kesken tämän asunnolle tai mökille, niin kyllä se ns. tavallinenkin mies olettaa, että tämä tarkoittaa sitten seksiä. Siitä tulee vähintäänkin kiusallinen tilanne, kun itse et todellakaan aio häntä panna ensi tapaamisella tai et ollenkaan, kun olet nähnyt hänet livenä.
Miksei sinulle käy low effort- ensitreffit? Esimerkiksi kävely jossain kivassa paikassa. Siinä katsotaan vain onko edellytyksiä tavata uudelleen. Seuraavalla kerralla voi sitten panostaa enemmän. Silloin kummallakaan ei mene rahaa ja aikaa hukkaan.
Edelleenkin. Jos 3 euron eli oman juoman ostaminen on liian suuri panostus ensitreffeille, niin todellakin on hyvä, että emme tapaa.
Miksei sinulle käy low effort- ensitreffit? Esimerkiksi kävely jossain kivassa paikassa. Siinä katsotaan vain onko edellytyksiä tavata uudelleen. Seuraavalla kerralla voi sitten panostaa enemmän. Silloin kummallakaan ei mene rahaa ja aikaa hukkaan.
Minulla on varaa laittaa se kymppi valkovinilasiin tai muutama euro kahviin. En pidä sitä mitenkään hukkaan heitettynä. Sen sijaan ajatus siitä, että tapaisin miehen, joka ei yhtään halua panostaa minun tapaamiseeni on vastenmielinen itsessään. Panostakoon vaikka kumiteräsaappaisiinsa jatkossa ihan yksin, mutta minö en haluaisi tavata hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tasa-arvoajatukset muuttuvat aina sen mukaan, onko tasa-arvosta naisille hyötyä vai ei. Kummasti kukaan ei puhu, että naisten pitäisi maksaa tai tarjota yhtään mitään miehelle.
Ei siitä puhuta, ei. Valitettavasti kuitenkin tiedän parikin tapausta, joissa nainen on ryhtynyt elättäjäksi miehelle, joka ei ole ikinä ollut työelämässä tai se työelämä on ollut jotain tyyliin puhelinmyyjä. Nämä suhteet ovat sitten ajautuneet vaikeuksiin siinä kohtaa, kun on pitänyt miettiä lasten hankkimista. Lapsesta tulee kuluja eikä tällaisten pariskuntien talous sitä kestä, kun nainen elättää jo yhtä aikuistakin oman itsensä lisäksi sillä naisvaltaisen alan palkallaan. Toinen tietämistäni tapauksista jäi sitten lapsettomaksi. Toiselle pariskunnalle tuli ero ja nainen sai yksin adoptiolapsen.
Omassa tapauksessani mies kertoi tienaavansa ihan hyvin, vaikka "juuri sillä hetkellä" olikin työtön. No sitä hän oli koko kolmevuotisen seurustelumme ajan. Puuhasteli kyllä kaikenlaisia pimeitä töitä, kavereilla ja karaokebaareissa. Sanomattakin selvää, että vuokra-asuntomme kuluineen oli minun nimissäni. Siinä vaiheessa kun aloin itse miettiä jälkikasvua tai asunnon ostoa, tuli seinä hänen kanssaan vastaan lopullisesti. Selvisi vielä, että luottotiedotkin hän oli menettänyt jo aikoja sitten, ihan ilman omaa syytään toki.
Se, ettei toisen elämäntyylillä tai varallisuudella olisi toisen elämän kannalta mitään väliä, ei pidä paikkaansa. Ei vaikka sydän olisi miten kultainen, kummalla tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en maksa euroakaan tuntemattomille. En ole ikinä tarjonnut tuoppejakaan, drinkkejä, tjsp, kuin vasta seurustelukumppanille.
Olen vain tarkka rahoistani, vaikken ihan köyhä olekaan. Kumppanin kans ei ole todellakaan niin justiinsa sitten.
Miksei treffeillä voisi, vaikka kävellä puistossa/ kauppakeskusessa/ jossain vaan rennosti ja keskustella asioista.
Teennäinen kahvittelu on muutenkin jäänne historiasta.
Miksi siellä kahvilassa pitäisi tarjota toiselle. Kahvila on paikka, jossa on luontevaa, että molemmat maksavat omansa.
Tämä kahvilavastaisuus on aika outoa, kun niissä aina näkee myös miehiä, joko yksin tai ryhmässä. Monelle miehelle kahvilassa käynti on täysin normaalia, mutta ilmeisesti nämä ovat ehtineet jo pariutua, jos treffeille on tulossa niitä, joille kah
Se nyt on ihan varma, että mies, joka ei treffailuvaiheessa suostu menemään kahvilaan ei tasan tarkkaan suostu siihen seurusteluvaiheessa tai saati kun ollaan naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin. Jos 3 euron eli oman juoman ostaminen on liian suuri panostus ensitreffeille, niin todellakin on hyvä, että emme tapaa.
Mutta se 3 euroa kertaantuu, koska kahvilatreffeistä arvoilta 95% menee puihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen varakas nainen. Minulla on vaativa, raskaskin työ ja sen vastapanoksi tykkään nauttia elämästäni. Kuntoilen kyllä päivittäin, mutta en minä nyt uuden ihmissuhteen tapaamista yrittäisi ympätä päivittäiseen kuntoiluuni. Uusi ihminen ansaitsee sen, että saa jakamattoman huomioni. Minulla on aikaa istua hänen kanssaan tunniksi alas ja tarkastella onko meillä yhteistä tarttumapintaa. Pidän maailmalla kulkemisesta. Pidän matkustelusta, pidän ulkona käymisestä hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Hakemani mies kykenee tähän kanssani. Jos tilauksen sanominen ei onnistu edes suomeksi, meillä ei ole mitään yhteistä jaettavaa. Jos kympin kahden käyttäminen seurassani on ongelma, meillä ei ole mitään jaettavaa.
Moikka.
Täällä juuri samoin ajatteleva mies. Paitsi...
Tosin en tarjoa edes kahvikupillista, sillä olen aivan liikaa "lokkeja" elämässäni nähnyt. Aito rakkaus ei katso pankkitiliä. Uskon tuohon ja parhaimmat suhteet olen luonut "olemalla köyhä".
Sitten olen katkonut suhteen muunmuassa sillä, että kumppani ei hallinnut taloustaitoja. Viimeisin pisara oli hypoteettinen esimerkki: Ostamme 500 000e talon. Minä maksan puolet käteisellä, niin silti olisi pitänyt ottaa puolet yhteislainaa 250 000e ja eron sattuessa kaikki positiivinen tulo puoleksi...laskekoot kukin siitä.
Ja kyllä. Voin tehdä tilaukset eri kielillä, myös naisen puolesta. Kaikkea ei tarvitse kummankaan osata. Molemmat täydentäkööt toisiansa ja tukekoot toisiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin. Jos 3 euron eli oman juoman ostaminen on liian suuri panostus ensitreffeille, niin todellakin on hyvä, että emme tapaa.
Mutta se 3 euroa kertaantuu, koska kahvilatreffeistä arvoilta 95% menee puihin.
Tämä on hämmentävä argumentti. Samat miehet valittavat tällä palstalla kun matchejä ja treffejä ei saa lainkaan. Että voi olla vuodenkin haku päällä ilman treffien treffejä ja sitten se 3 euroa onkin yht'äkkiä päivittäinen kulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin. Jos 3 euron eli oman juoman ostaminen on liian suuri panostus ensitreffeille, niin todellakin on hyvä, että emme tapaa.
Mutta se 3 euroa kertaantuu, koska kahvilatreffeistä arvoilta 95% menee puihin.
Sitten kannattaa varmaan pysähtyä miettimään, mikä niissä joka kerta sillä tavalla sakkaa. Vastaus tuskin on, että se toinen on kerrasta toisen vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Low effort -treffit eli kumpikin esittää itsestään huonoimmat puolet.
Tuossa ylempänä puhuttiin mukavuusalueesta, ja tästä ketjusta on kyllä käynyt selväksi, kuinka äärettömän pieni mukavuusalue joillain on. Jopa niin arkinen asia kuin kahvilassa käyminen, toisen kanssa rento juttelu ja silmiin katsominen on heille ylitsepääsemätöntä. Sen sijaan, että näitä asioita työstettäisiin, niitä vain vältellään. Tämä kertoo täydellisestä kyvyttömyydestä kohdata arkisia tilanteita ja sopeutua normaaliin sosiaaliseen elämään. Itse haluan kumppanin, joka suoriutuu normaalista tilanteista ilman turhaa draamaa, pystyy keskustelemaan ja käyttäytymään erilaisissa ympäristöissä ja ennen kaikkea panostaa omaan henkiseen kasvuunsa. Sellainen kumppani, joka ei pysty selviytymään edes kahvilatreffeistä ahdistumatta eikä ole valmis kohtaamaan elämän haasteita, ei ole mielestäni erityisen inspiroiva tai innostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin. Jos 3 euron eli oman juoman ostaminen on liian suuri panostus ensitreffeille, niin todellakin on hyvä, että emme tapaa.
Mutta se 3 euroa kertaantuu, koska kahvilatreffeistä arvoilta 95% menee puihin.
Tarkoitatko, että ei tule seuraavia treffejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en maksa euroakaan tuntemattomille. En ole ikinä tarjonnut tuoppejakaan, drinkkejä, tjsp, kuin vasta seurustelukumppanille.
Olen vain tarkka rahoistani, vaikken ihan köyhä olekaan. Kumppanin kans ei ole todellakaan niin justiinsa sitten.
Miksei treffeillä voisi, vaikka kävellä puistossa/ kauppakeskusessa/ jossain vaan rennosti ja keskustella asioista.
Teennäinen kahvittelu on muutenkin jäänne historiasta.
Miksi siellä kahvilassa pitäisi tarjota toiselle. Kahvila on paikka, jossa on luontevaa, että molemmat maksavat omansa.
Tämä kahvilavastaisuus on aika outoa, kun niissä aina näkee myös miehiä, joko yksin tai ryhmässä. Monelle miehelle kahvilassa käynti on täysin normaalia, mutta ilmeisesti nämä ovat ehtineet jo pa
Kaikkia ihmisiä, kun ei vaan kiinnosta kahvilat.
Ap:n kysymys voisi olla muotoa, miksi naisia ei kiinnosta jääkiekkotreffit, jalkapallotreffit, pihvitreffit, yms. Harva nainen alkaa noissa tapauksissa maksamaan mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ylempänä puhuttiin mukavuusalueesta, ja tästä ketjusta on kyllä käynyt selväksi, kuinka äärettömän pieni mukavuusalue joillain on. Jopa niin arkinen asia kuin kahvilassa käyminen, toisen kanssa rento juttelu ja silmiin katsominen on heille ylitsepääsemätöntä. Sen sijaan, että näitä asioita työstettäisiin, niitä vain vältellään. Tämä kertoo täydellisestä kyvyttömyydestä kohdata arkisia tilanteita ja sopeutua normaaliin sosiaaliseen elämään. Itse haluan kumppanin, joka suoriutuu normaalista tilanteista ilman turhaa draamaa, pystyy keskustelemaan ja käyttäytymään erilaisissa ympäristöissä ja ennen kaikkea panostaa omaan henkiseen kasvuunsa. Sellainen kumppani, joka ei pysty selviytymään edes kahvilatreffeistä ahdistumatta eikä ole valmis kohtaamaan elämän haasteita, ei ole mielestäni erityisen inspiroiva tai innostava.
Lisään vielä, että ymmärrän sosiaalisten tilanteiden pelon olevan todellinen asia. Kuitenkin henkilö, joka ei ole halunnut työstää näitä ongelmiaan, vaan valitsee jatkuvan vaikeiden tilanteiden välttelyn, on minulle selkeästi turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin. Jos 3 euron eli oman juoman ostaminen on liian suuri panostus ensitreffeille, niin todellakin on hyvä, että emme tapaa.
Mutta se 3 euroa kertaantuu, koska kahvilatreffeistä arvoilta 95% menee puihin.
Sitten kannattaa varmaan pysähtyä miettimään, mikä niissä joka kerta sillä tavalla sakkaa. Vastaus tuskin on, että se toinen on kerrasta toisen vääränlainen.
Kahvilatreffeillä käy liikaa nirsoja naisia, joille kukaan mies ei kelpaa. Lisäksi pelkäävät mt-ongelmaiset naiset suosivat kahvilatreffejä. Siitä se johtuu. Nämä naiset pitäisi jotenkin karsia pois etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sinulle käy low effort- ensitreffit? Esimerkiksi kävely jossain kivassa paikassa. Siinä katsotaan vain onko edellytyksiä tavata uudelleen. Seuraavalla kerralla voi sitten panostaa enemmän. Silloin kummallakaan ei mene rahaa ja aikaa hukkaan.
Oma kokemukseni on, ettei niitä panostettuja treffejä koskaan tule, vaikka toinen olisi innoissaan tapaamassa uudelleen.
Itse en enää halua kävelytreffeille ja niiden myötä "istutaan sohvalla ja katsotaan tv:tä" -treffeille. Haluan, että voin laittautua kivasti, ja että myös toisella on ideoita yhteiseen tekemiseen ja menemiseen. Itse maksan omat pääsylippuni, juomani, ruokani yms. Mutta haluan, että toinen on innokas menemään kanssani eri paikkoihin.
Pihvitreffit? Nehän on ravintolassa? Nytkö kahvilaa kalliimpi ravintola onkin ok?
Tässä ketjussa tulee hyvin esiin miksi vauvoja ei synny Suomeen kantismiesten siittäminä. Liian moni mies on täysin ulkona parisuhdemarkkinoilta. Ei kai kukaan lapsensa isäksi ota miestä, jolle jo kahvila on liian vaikea haaste.