Kävelytreffit eivät vain toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävellessä ei pysty puhumaan ja kuuntelemaan. Ihmisaivot on rakennettu tekemään yhtä asiaa kerrallaan ja kävellessä se on tasapainon ylläpitäminen ja esteiden väistely.

Yhtä tyhjän kanssa treffit, joista ei jää mieleen muuta kuin 10 000 askelta. Eikä nuo mieslyllleröt, jotka on ikänsä ajaneet polttomoottorivoimalla, edes jaksa viittätuhatta askelta. Ne hengästyy ja jää jälkeen ja alkaa kitistä.

No itsellä taas kävely auttaa jäsentämään ajatuksia ja keskustelut esim. kaverienkin kanssa on parempia kuin kahvilla istuessa. Mutta en tiedä vaatiiko tämä sen, että kävelee paljon arjessa, jotta se on riittävän automatisoitua. Ja jos kävellessä jo hengästyy, kannattaa aika pikaisesti pyrkiä kohottamaan kuntoaan.

Kävelen joka päivä 10 000 askelta, mutta silti ajatukseni harhailee kaikkia

En ole itsekään kävelytreffien ystävä, mutta olisiko tuossa syynä se, ettei treffikumppani oikein kiinnosta? Jos ohikulkeva ihminen tai joku eläin vie täysin huomion treffikumppanin ohi, niin onhan se nyt päivänselvää, että minkäänlaista kiinnostusta ja kemiaa ei todellakaan ole. Ei tämä tilanne kyllä muuksi muutu kahvilassa, museossa tai missään - aina siellä niitä ympäristön ärsykkeitä sen verran on. Vai onko tässä nyt kyse jostain adhd-tyyppisestä tempoilusta?

Mulla ei ollut aikaisemmin mitään kävelytreffejä vastaan. Kuitenkin ne miehet, jotka sitä ehdottivat, paljastuivat jokainen todella saidoiksi tyypeiksi, jotka mielellään vielä yrittivät lokkeilla. Eli koko kävelytreffien idea oli, ettei vaan missään tapauksessa olisi tarvinnut tarjota tai ylipäänsä käyttää rahaa. Tapailin muutamaa tällaista kaveria muutaman kerran ja sama toistui kaikessa, mitään ei voinut ostaa tai tehdä, koska raha. Yksikään ei ollut edes vähävarainen, vaan kovapalkkaisessa ammatissa. 

Ensimmäisen tällaisen tapauksen kanssa olin jopa reissussa ulkomailla. Kävi hakemassa paikallisesta Lidlistä tarjousleipää. Ehdotin syömässä käymistä, ei halunnut. Ehdotin mitä tahansa, ei käynyt. Ehdotin sitten, että käydään syömässä, niin minä maksan. En viitsinyt itsekään nälkää nähdä. No sehän sopi. Käytiin sitten syömässä niin muutamana iltana minun piikkiini. Ruoka oli ko. maassa halpaa, joten ei se minua kaatanut ja ajattelin, kun katselin sitä innokasta mussuttamista, että syö nyt mahasi täyteen, viimeisen kerran syöt minun piikkiini saati minun seurassani. Laski varmaan syödessään, mitä taas jäi säästöön siitä neljä kertaa minun palkkaani isommasta palkasta. 

Ja samat meiningit on olleet kaikilla säästötreffailijoilla.

Joten näillä kokemuksilla, pitäkää kävelytreffinne.

Kesällä paras paikka treffata: ranta. 

Muuhun vuodenaikaan paras paikka treffata: lasillisilla. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kesällä paras paikka treffata: ranta. 

Muuhun vuodenaikaan paras paikka treffata: lasillisilla. 

 

Ranta sopii niille, jotka pystyvät olemaan auringonpaahteessa pitkään, tai sitten tulee tosi lyhyet treffit. Isojen kaupunkien suositut rannat tosin ovat aika huono paikka senkin vuoksi, että kirkuvia lapsia on paljon ja muutakin yleistä hälinää. Melkein sama mennä treffeille junan leikkivaunuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut aikaisemmin mitään kävelytreffejä vastaan. Kuitenkin ne miehet, jotka sitä ehdottivat, paljastuivat jokainen todella saidoiksi tyypeiksi, jotka mielellään vielä yrittivät lokkeilla. Eli koko kävelytreffien idea oli, ettei vaan missään tapauksessa olisi tarvinnut tarjota tai ylipäänsä käyttää rahaa. Tapailin muutamaa tällaista kaveria muutaman kerran ja sama toistui kaikessa, mitään ei voinut ostaa tai tehdä, koska raha. Yksikään ei ollut edes vähävarainen, vaan kovapalkkaisessa ammatissa. 

Ensimmäisen tällaisen tapauksen kanssa olin jopa reissussa ulkomailla. Kävi hakemassa paikallisesta Lidlistä tarjousleipää. Ehdotin syömässä käymistä, ei halunnut. Ehdotin mitä tahansa, ei käynyt. Ehdotin sitten, että käydään syömässä, niin minä maksan. En viitsinyt itsekään nälkää nähdä. No sehän sopi. Käytiin sitten syömässä niin muutamana iltana minun piikkiini. Ruoka oli ko. maassa halpaa, joten ei se minu

Kysyn vilpittömästi, kun en ymmärrä. Jos olet kokenut jo ensimmäiset treffit epämiellyttäviksi, niin miksi olet alkanut seurustelemaan ja lähtenyt jopa ulkomaille tällaisen kumppanin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut aikaisemmin mitään kävelytreffejä vastaan. Kuitenkin ne miehet, jotka sitä ehdottivat, paljastuivat jokainen todella saidoiksi tyypeiksi, jotka mielellään vielä yrittivät lokkeilla. Eli koko kävelytreffien idea oli, ettei vaan missään tapauksessa olisi tarvinnut tarjota tai ylipäänsä käyttää rahaa. Tapailin muutamaa tällaista kaveria muutaman kerran ja sama toistui kaikessa, mitään ei voinut ostaa tai tehdä, koska raha. Yksikään ei ollut edes vähävarainen, vaan kovapalkkaisessa ammatissa. 

Ensimmäisen tällaisen tapauksen kanssa olin jopa reissussa ulkomailla. Kävi hakemassa paikallisesta Lidlistä tarjousleipää. Ehdotin syömässä käymistä, ei halunnut. Ehdotin mitä tahansa, ei käynyt. Ehdotin sitten, että käydään syömässä, niin minä maksan. En viitsinyt itsekään nälkää nähdä. No sehän sopi. Käytiin sitten syömässä niin muutamana iltana minun piikkiini. Ruoka oli ko. maassa halpaa, joten ei se minu

Halusivat varmistaa, ettet sinä ole lokkeilija.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies ehdotti minulle ensitreffejä kuntosalilla, jossa oli iltaisin personal trainerina. Olin käynyt viimeksi salilla lukion liikuntatunneilla. :) Liikun paljon, mutta sali on minulle täysin vieras maailma. Kerroin hänelle tämän ja että koe ajatuksen tästä syystä epämukavana. No hän ehdotti sitten kävelytreffejä, johon suostuin. Ihan hyvin ne treffit meni ja johti parisuhteeseen. Jos ap koet kävelytreffit epämiellyttäviksi, niin ehdota itse jotain muuta. Jos mies on kiinnostunut, niin kyllä hän varmasti ehdottaa toisenlaisia treffejä, jos toteat, että treffaisit mieluummin toisenlaisissa merkeissä.

Jos ei ehdotus miellytä, niin mielestäni silloin pitäisi olla itsellä tarjota vastaehdotus eikä vaan "ehdota jotain muuta". 

En esim. töissäkään kauaa jaksa ihmisten kanssa, jotka torppaa ideat, mutta eivät itse kerro miten sitten heidän mielestään pitäisi toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Et nyt vain ymmärrä että jos mies ehdottaa kävelytreffejä hän testaa oletko laiska läski vai et.

Ja nainen miettii, onko hänellä rahat loppu, kun ei ole varaa mennä edes kahville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut aikaisemmin mitään kävelytreffejä vastaan. Kuitenkin ne miehet, jotka sitä ehdottivat, paljastuivat jokainen todella saidoiksi tyypeiksi, jotka mielellään vielä yrittivät lokkeilla. Eli koko kävelytreffien idea oli, ettei vaan missään tapauksessa olisi tarvinnut tarjota tai ylipäänsä käyttää rahaa. Tapailin muutamaa tällaista kaveria muutaman kerran ja sama toistui kaikessa, mitään ei voinut ostaa tai tehdä, koska raha. Yksikään ei ollut edes vähävarainen, vaan kovapalkkaisessa ammatissa. 

Ensimmäisen tällaisen tapauksen kanssa olin jopa reissussa ulkomailla. Kävi hakemassa paikallisesta Lidlistä tarjousleipää. Ehdotin syömässä käymistä, ei halunnut. Ehdotin mitä tahansa, ei käynyt. Ehdotin sitten, että käydään syömässä, niin minä maksan. En viitsinyt itsekään nälkää nähdä. No sehän sopi. Käytiin sitten syömässä niin muutamana iltana minun piik

"Kysyn vilpittömästi, kun en ymmärrä. Jos olet kokenut jo ensimmäiset treffit epämiellyttäviksi, niin miksi olet alkanut seurustelemaan ja lähtenyt jopa ulkomaille tällaisen kumppanin kanssa?"

En ole tuo, joka tuon kokemuksen kirjoitti, mutta ainakin minulla on tapana testata jotain ilmiötä vähintään kolmesti nähdäkseni, onko asioilla yhteyttä. Siksi voin kuvitella, että tapaisin kolmea eri kävelytreffeilijää nähdäkseni, ovatko he todella pääsääntöisesti saitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies ehdotti minulle ensitreffejä kuntosalilla, jossa oli iltaisin personal trainerina. Olin käynyt viimeksi salilla lukion liikuntatunneilla. :) Liikun paljon, mutta sali on minulle täysin vieras maailma. Kerroin hänelle tämän ja että koe ajatuksen tästä syystä epämukavana. No hän ehdotti sitten kävelytreffejä, johon suostuin. Ihan hyvin ne treffit meni ja johti parisuhteeseen. Jos ap koet kävelytreffit epämiellyttäviksi, niin ehdota itse jotain muuta. Jos mies on kiinnostunut, niin kyllä hän varmasti ehdottaa toisenlaisia treffejä, jos toteat, että treffaisit mieluummin toisenlaisissa merkeissä.

Jos ei ehdotus miellytä, niin mielestäni silloin pitäisi olla itsellä tarjota vastaehdotus eikä vaan "ehdota jotain muuta". 

En esim. töissäkään kauaa jaksa ihmisten kanssa, jotka torppaa ideat, mutta eivät itse kerro miten sitten heidän mielestään pitäisi t

Hyvä pointti. No mitä te miehet teette kun kohdalle osuu nainen, joka ei tee vastaehdotusta? Oletteko edelleen kiinnostuneita vai katseletteko muuta seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä paras paikka treffata: ranta. 

Muuhun vuodenaikaan paras paikka treffata: lasillisilla. 

 

Ranta sopii niille, jotka pystyvät olemaan auringonpaahteessa pitkään, tai sitten tulee tosi lyhyet treffit. Isojen kaupunkien suositut rannat tosin ovat aika huono paikka senkin vuoksi, että kirkuvia lapsia on paljon ja muutakin yleistä hälinää. Melkein sama mennä treffeille junan leikkivaunuun.

En ole huomannut tuollaista rannalla, tosin en käy missään hiekkarannoilla päivää viettämässä ellen ole lapsiseurassa. 

Kallioiset merenrannat on minun juttuni, ei laakeat (hiekka)rannat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano vain että A on mies ja B nainen.

Nainen määrittelee tason, mies joutuu tekemään työn ja maksamaan

Nojaa, itse olen käynyt näitä keskusteluja naisena naisenkin kanssa (olen bi), joten en oikeastaan miettinyt tuossa sukupuolia, ja samasta syystä lähinnä kyllästyttää nämä iänikuiset natinat siitä miten "mies maksaa". Mutta sun mielestä selvästi tuossa yhdessä sopimisessa on jotain, mikä ei miellytä sua - haluaisitko sinä sitten kertoa, miten sinun mielestäsi treffeistä pitäisi sopia?

Ja minkä työn mies tuossa joutuu tekemään? Tulemaan paikalle? Keskustelemaan? Onpa hirveä työpanostus tosiaan mieheltä, joka etsii naisseuraa ja haluaa tavata naisen/naisia! Miten se naisen tapaaminen voi onnistua muuten kuin sopimalla treffeistä, tulemalla treffeille ja keskustelemalla treffeillä???

Nainen sanoo haluavansa vaikka kahville (sen jälkeen kun mies on tehnyt aloitteen).

Miehen homma keksiä mikä on sopivan matkan päässä naisesta (mieshän matkustaa vaikka 200km, mielellään matkustaakin osoittaakseen olevansa tosissaan, eikö totta). Sitten mies hoitaa kulupuolen sillä "kutsuja maksaa"

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut aikaisemmin mitään kävelytreffejä vastaan. Kuitenkin ne miehet, jotka sitä ehdottivat, paljastuivat jokainen todella saidoiksi tyypeiksi, jotka mielellään vielä yrittivät lokkeilla. Eli koko kävelytreffien idea oli, ettei vaan missään tapauksessa olisi tarvinnut tarjota tai ylipäänsä käyttää rahaa. Tapailin muutamaa tällaista kaveria muutaman kerran ja sama toistui kaikessa, mitään ei voinut ostaa tai tehdä, koska raha. Yksikään ei ollut edes vähävarainen, vaan kovapalkkaisessa ammatissa. 

Ensimmäisen tällaisen tapauksen kanssa olin jopa reissussa ulkomailla. Kävi hakemassa paikallisesta Lidlistä tarjousleipää. Ehdotin syömässä käymistä, ei halunnut. Ehdotin mitä tahansa, ei käynyt. Ehdotin sitten, että käydään syömässä, niin minä maksan. En viitsinyt itsekään nälkää nähdä. No sehän sopi. Käytiin sitten syömässä niin muutamana iltana minun piikkiini. Ruoka oli ko. maassa halpaa, joten ei se minu

Aika kova, tiesit jopa miehen liksan kaikissa tapauksissa.

No, sehän on naisilla se portinavaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lienen ihan old school -nainen, mutta mun mielestä kivat treffit ovat sellaiset, että mennään illalla yhdessä syömään jonnekin ja ehkä siihen voi yhdistää jotakin aktiviteettia, jos haluaa - leffa, teatteri, taidenäyttely, keilaamassakin kävin kerran ja oli ihan OK. 

Mutta siis jotenkin vierastan näitä treffejä, joihin pitäisi kauheasti keksiä jotakin uutta ja ihmeellistä tekemistä. 

Dinneri, teatteri ja kahvi päälle

Siinä vasta ensitreffit. Ja miehen pitäisi sitten maksaa näitä joku 20+ vuodessa eri naisille.

Entä jos on jo nähnyt sen esityksen kolme kertaa? Tai jos lippuja on hieman rajoitetusti ja istutte kaukana toisistanne? Tai treffit on sit 7kk päästä koska on kovin suosittu...

Treffailevien miesten kannattaisi hankkia lippu-pooli. Kaikkiin näytöksiin liput, joku

Olen eri, mutta hänhän antoi esimerkiksi myös taidenäyttelyn ja keilaamisen. Esim. lähes jokaisessa kunnassa on vähintään yksi museo, monessa useampikin. En itsekään haluaisi ekoilla treffeillä syömään, mutta museo tai taidenäyttely ja sen jälkeen kahville voisi olla ihan kiva idea. 

Vielä eri, mutta vinkki: gallerioiden näyttelyt ovat maksuttomia ja näyttelyiden avajaiset kaikille maksuttomia tilaisuuksia, ja niissä käy paljon naisia, myös sinkkuja.

Onnistuu treffien sopiminen ja joskus jopa jonkun uuden tapaaminen ilman treffejäkin  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä paras paikka treffata: ranta. 

Muuhun vuodenaikaan paras paikka treffata: lasillisilla. 

 

Ranta sopii niille, jotka pystyvät olemaan auringonpaahteessa pitkään, tai sitten tulee tosi lyhyet treffit. Isojen kaupunkien suositut rannat tosin ovat aika huono paikka senkin vuoksi, että kirkuvia lapsia on paljon ja muutakin yleistä hälinää. Melkein sama mennä treffeille junan leikkivaunuun.

En ole huomannut tuollaista rannalla, tosin en käy missään hiekkarannoilla päivää viettämässä ellen ole lapsiseurassa. 

Kallioiset merenrannat on minun juttuni, ei laakeat (hiekka)rannat. 

Okei itse taas olen ymmärtänyt, että ihmiset eivät halua tuntemattomien kanssa yksinäisiin, syrjäisiin luontokohteisiin, joten sen vuoksi oletin, että puhuttiin yleisistä uimarannoista. En ainakaan itse usko, että olisi hyvä idea ehdottaa jotain syrjäisää kalliorantaa ekoille treffeille - sinänsä sellaiset paikat ovat tosi kivoja, mutta ihminen antaa itsestään tosi oudon kuvan, jos ehdottaa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut aikaisemmin mitään kävelytreffejä vastaan. Kuitenkin ne miehet, jotka sitä ehdottivat, paljastuivat jokainen todella saidoiksi tyypeiksi, jotka mielellään vielä yrittivät lokkeilla. Eli koko kävelytreffien idea oli, ettei vaan missään tapauksessa olisi tarvinnut tarjota tai ylipäänsä käyttää rahaa. Tapailin muutamaa tällaista kaveria muutaman kerran ja sama toistui kaikessa, mitään ei voinut ostaa tai tehdä, koska raha. Yksikään ei ollut edes vähävarainen, vaan kovapalkkaisessa ammatissa. 

Ensimmäisen tällaisen tapauksen kanssa olin jopa reissussa ulkomailla. Kävi hakemassa paikallisesta Lidlistä tarjousleipää. Ehdotin syömässä käymistä, ei halunnut. Ehdotin mitä tahansa, ei käynyt. Ehdotin sitten, että käydään syömässä, niin minä maksan. En viitsinyt itsekään nälkää nähdä. No sehän sopi. Käytiin sitten syömässä niin muutamana iltana minun piikkiini. Ruoka oli ko. maassa halpaa, joten ei se minu

Kysyn vilpittömästi, kun en ymmärrä. Jos olet kokenut jo ensimmäiset treffit epämiellyttäviksi, niin miksi olet alkanut seurustelemaan ja lähtenyt jopa ulkomaille tällaisen kumppanin kanssa?

--

Kaikki ihmisten luonteenpiirteet eivät tule aina alkuvaiheessa tarpeeksi hyvin esille. Joku voi vaikuttaa alussa vain hyvin säästäväiseltä, mutta myöhemmin piirre paljastuukin sairaaksi pihiydeksi ja toisen hyväksikäytöksi. Ja niinkuin sanoin, tämä oli ensimmäinen kaveri, joka ehdotti kävelytreffejä. 

Siihenhän koko kommenttini liittyikin, että nyt tiedän jatkossa yhdistellä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä paras paikka treffata: ranta. 

Muuhun vuodenaikaan paras paikka treffata: lasillisilla. 

 

Ranta sopii niille, jotka pystyvät olemaan auringonpaahteessa pitkään, tai sitten tulee tosi lyhyet treffit. Isojen kaupunkien suositut rannat tosin ovat aika huono paikka senkin vuoksi, että kirkuvia lapsia on paljon ja muutakin yleistä hälinää. Melkein sama mennä treffeille junan leikkivaunuun.

En ole huomannut tuollaista rannalla, tosin en käy missään hiekkarannoilla päivää viettämässä ellen ole lapsiseurassa. 

Kallioiset merenrannat on minun juttuni, ei laakeat (hiekka)rannat. 

Okei itse taas olen ymmärtänyt, että ihmiset eivät halua tuntemattomien kanssa yksinäisiin, syrjäisiin luont

En tarkoittanut mitään yksinäisiä, syrjäisiä kolkkia. Ihan vaikka täällä Helsingissä olen treffannut uuden tuttavuuden tuollaisella kallioisella rannalla. Noin kilsa keskustasta, ei ole syrjäinen vaikka onkin rauhallisempi paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoo haluavansa vaikka kahville (sen jälkeen kun mies on tehnyt aloitteen).

Miehen homma keksiä mikä on sopivan matkan päässä naisesta (mieshän matkustaa vaikka 200km, mielellään matkustaakin osoittaakseen olevansa tosissaan, eikö totta). Sitten mies hoitaa kulupuolen sillä "kutsuja maksaa"

Aivan, eli nainen ei voi tehdä mitään ikinä oikein. Jos olisin muotoillut tuon esimerkkikeskustelun toisin ja mies olisikin ollut se, joka ehdottaa keskustelua, olisit vastannut että "mies joutuu siis keksimään kaikki ideat, nainen ei ehdota mitään". Vai? Kertoisikto nyt VIHDOIN mikä olisi sinun mielestäsi hyvä tapa sopia treffit, jos kerran nainen toisaalta ei saa ehdottaa mitään, mutta toisaalta sekin on huono, jos hän jättää kaiken miehen ideoitavaksi? Minusta alkaa kuulostaa nyt siltä, että sinun mielestäsi heterokuviot eivät vaan voi toimia, koska naisella ei oikeastaan ole mahdollisuutta sanoa, tehdä tai toimia mitenkään ilman, että se on aina ongelmallista.

Ja mitä tulee tuohon, että mies matkustaa 200km - niin, on täysin miehen oma valinta tehdä se. On täysin oma valinta, jos on laittanut hakualueeksi satoja kilometrejä eikä esim. vain oman kotipaikkakunnan. Hakualueensa ja sen, kuinka kauas on valmis menemään treffeille, saa jokainen itse määritellä. Siitä, että joku toinen (vaikkapa moni nainen) ei ole halukas tulemaan treffeille 200 km päähän, ei oikein voi sen vuoksi valittaa - kyseessä on kuitenkin tavallista ja normaalia pitempi treffimatka, joten eipä tuollaista oikein voi keneltäkään edellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä paras paikka treffata: ranta. 

Muuhun vuodenaikaan paras paikka treffata: lasillisilla. 

 

Ranta sopii niille, jotka pystyvät olemaan auringonpaahteessa pitkään, tai sitten tulee tosi lyhyet treffit. Isojen kaupunkien suositut rannat tosin ovat aika huono paikka senkin vuoksi, että kirkuvia lapsia on paljon ja muutakin yleistä hälinää. Melkein sama mennä treffeille junan leikkivaunuun.

Riippuu kaupungista. Helsingissä on paljon kalliorantoja, joiden läheisyydestä löytyy myös varjonpaikkoja. Itse tapaisin mieluummin ihmisten ilmoilla sijaitsevalla rannalla kuin varsinaisella kävelyllä. 

 

Talvella tai ns. marraskuu-sesonkina (lokakuu-huhtikuu) en sopisi ulkoilmatreffejä ilman säävarausta. Ulkoilen kyllä joka päivä koiran kanssa, mutta treffeille en halua räntään tai raesateeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano vain että A on mies ja B nainen.

Nainen määrittelee tason, mies joutuu tekemään työn ja maksamaan

Nojaa, itse olen käynyt näitä keskusteluja naisena naisenkin kanssa (olen bi), joten en oikeastaan miettinyt tuossa sukupuolia, ja samasta syystä lähinnä kyllästyttää nämä iänikuiset natinat siitä miten "mies maksaa". Mutta sun mielestä selvästi tuossa yhdessä sopimisessa on jotain, mikä ei miellytä sua - haluaisitko sinä sitten kertoa, miten sinun mielestäsi treffeistä pitäisi sopia?

Ja minkä työn mies tuossa joutuu tekemään? Tulemaan paikalle? Keskustelemaan? Onpa hirveä työpanostus tosiaan mieheltä, joka etsii naisseuraa ja haluaa tavata naisen/naisia! Miten se naisen tapaaminen voi onnistua muuten kuin sopimalla treffeistä, tulemalla treffeille ja keskustelemalla tref

Nainen sanoo haluavansa vaikka kahville (sen jälkeen kun mies on tehnyt aloitteen).

Miehen homma keksiä mikä on sopivan matkan päässä naisesta (mieshän matkustaa vaikka 200km, mielellään matkustaakin osoittaakseen olevansa tosissaan, eikö totta). Sitten mies hoitaa kulupuolen sillä "kutsuja maksaa"

 

Kai olet siirtynyt miehiin tai jäähylle, kun on noin vaikeaa?