Kertokaa hyviä, järkeviä syitä miksi hankkia jälkikasvua!!

Se ei silti tarkoita, etteikö voisi olla ns. hyvä äiti tai isä.

Järkevä ihminen voi hyvinkin pohtia asiaa hyvinkni analyyttisesti ja eikö se ole melkein parempi, kuin vain hetken hurmassa hankkiutua raskaaksi tuoreessa suhteessa?



Mieti ap millaisesta elämästä nautit? Oletko perhekeskeinen?

Haluatko matkustaa, lukea rauhassa romaaneja kenekään keskeyttämättä tai keskittyä omiin harrastuksiisi?

Oletko valmis muuttamaan kaiken, luopumaan monista arjen mukavuuksista ja palkaksi saat ihmisen, jota enempää luultavasti koskaan pysty ketään rakastamaan. Olet siis lapsesi kautta myös altis haavoittumaan itse.

Haluan matkustaa, lukea rauhassa, käydä konserteissa ja ex-tempore-illallisilla ystävien kanssa jne. Sisaruksillamme on paljon lapsia ja heitä hoidamme kohtalaisen usein. Täytyy sanoa, että helpotus on aina suuri kun lapsi haetaan/viedään omaan kotiinsa.



Sehän tässä varmaan se ongelma onkin, kun tiedän mistä joutuisin ainakin hetkellisesti luopumaan, mutta en tiedä mitä saan tilalle, koska muiden lapset eivät ainakaan vie voittoa nykyisestä elämästä! Toki uskon, että oma lapsi on aivan eri asia. :)



Mitä sitten, jos lapsen saisimme, sairastuisinkin vaikka masennukseen (joka tuntuu olevan kovin yleistä) tai alkaisin vihata lasta koska hän on vienyt niin paljon? Onko teillä ollut tällaisia tunteita? Menevätkö ne ohi? Pelottaa pelkkä ajatuskin.



Taidan olla jopa liian analyyttinen tämän asian kanssa, mutta kun sydänkään ei ohjaa oikein mihinkään suuntaan.



Huoh



AP