Mummi ei pidä lapsestani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvata sitä.penskaasi. 

Voi että säälin opettajaa. 

Sitä juuri ihmettelen että anoppi toimii täysin toisin kuin esim Jari Sinkkonen opettaa. Itse suosin hänen tyyliään. Vaikea minun on tänne kaikkia esimerkkejä kertoa. Anoppi on ns vanhan liiton kasvattaja, onhan hän aikanaan kovasti fyysisesti miestänikin kurittanut. Tukkapöllyä, vitsaa, nöyryyttämistä jne. T. Ap

Anoppisi on vielä työelämässä, 65v, kasvatusalalla, ja ihan vakavissasi väität, että on miestäsi noin kohdellut? Ja tämän tietäen, miehesi muka antaisi lapsensa sinne viikoksi ilman vanhempia? 

Joo niin varmaan. Porvoosta päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittunut vanhempi ihminen, joka aivan erilaisen kasvatuksen kannattaja, ja lapsi, jolla vapaampi kasvatus ja temperamenttisempi luonne... Huono yhdistelmä! Minulla on nyt fiilis, että mummo on aivan liian ankara ja tosiaan ei siedä "nenille hyppiviä" lapsia, jollaisena lastanne pitää. Huom, mummon mielikuva että välttämättä vastaa totuutta yhtään, lapsi voi olla vaan vilkkaampi ilman mitään huonoa käytöstä. Lapsi voi vilkkaudesta huolimatta olla herkkä, empaattinen jne, ja kokea tuon mummon kasvatustyylin inhona ja ilkeytenä (mitä se voikin olla!). Tässä vaihtoehdossa en lasta sinne veisi loukattavaksi. Muistan miltä lapsena tuntui epäreilu kohtelu ja sellainen häpäisy, kun ei tiennyt mitä oikeastaan teki väärin. 

Toinen vaihtoehto, että lapsi on aivan pellossa kasvanut hirviökakara ja mummo-parka yrittää edes vähän rotia saada touhuun. En usko tähän lapsen surullisuuden vuoksi

 

Lapsesi ei ole herkkä ja empaattinen. Tuollaiset mölyapinat ja vastaan vänkääjät eivät koskaan ole. Herkkä ja empaattinen katsos kykenee lukemaan muiden tunteita ja välittää niistä. Lapsi, joka vaan mekastaa, haluaa huomiota ja väittää vastaan, välittää vain itsestään. Itku jälkeenpäinkin on vain oman itsekeskeisyyden ilmausta, kun MINÄMINÄMINÄ en olekaan ihan kaikille prinsessa, jota lellitään. 

Tiedän tuon tyypin. Erästäkin sukulaislasta pidetään "herkkänä", koska se itki kuollutta mummoaan -joka kuoli vuosia ennen lapsen syntymää. Oikeasti lapsi vaan halusi velloa tunteissaan ja saada huomiota, ja sitä harmitti, kun muilla lapsilla on kaksi mummoa. Silkkaa itsekeskeisyyttä, ei herkkyyttä. Herkkyyttä olisi ajatella, että jos itkeskelen turhia, muidenkin tulee huoli ja paha mieli. 

Tuollaisille pitää nimenomaan opettaa sitä empatiaa, muuten ne velloskelevat koko elämänsä omissa tunteissaan, muista koskaan piittaamatta, ja ratsastavat sillä äidin sanomalla herkkyydellä, mikä aina oikeuttaa kaiken. 

Meidän suvussa on nämä huomionkipeät mölyapina"herkät" todella yliedustettuina, tiedä mikä kasvatusvika ollut 40-luvulta saakka. Tuollaiset ihmiset ovat aivan sietämättömiä aikuisena, koska koko maailmassa ei sitten todellakaan ole mitään muuta kuin tämän herkän ja äänekkään loputon huomionhaku ja tunteissa vellominen. 

Oikeasti herkkä ihminen muuten ei ole koskaan äänekäs. Se omakin ääni katsos ottaa , ja herkkä tarvitsee aikaa kontemploida, palautua, pohdiskella asioita hiljaisuudessa. 

Jos mummi tulee toimeen nuoremman kanssa  niin täytyyhän toisen lapsen käytökssä olla jotain ärsyttävää. Mummolaan mennessä olisi voinut neuvoa miten siellä käyttäydytään. Jos vanhempi olisi käyttäytynyt nuoremman tavoin kaikki olisi mennyt hyvin. Ehkäpä äitikin tätä voi miettiä.

Toinen mummi rakasti minua paljon, oli tosi iloinen, aktiivinen ja elämäniloinen ihminen. Olin lapsena aika vauhdikas, puhelias ja aktiivinen. Rakasti niin paljon että äiti joutui sanomaan, että suosinta on liian selkeätä (hänen mielestään)että ei ole yhtä innoissaan sisaruksesta. Sisarukseni on enempi rauhallinen, kuten äitinikin. Toinen mummi sitten suhtautui kriittisemmin minuun, oli enempi häpeäpohjaista tyyliä, ja kai äiti ohjasi siihen suuntaan että minua ei saa suosia jne.

Minun mielestä on inhimillistä, jos kokee "oman tempoisen" lapsen miellyttävänä, mutta toki pitää muistaa oikeudenmukaisuus.

En usko että tämä minua suosinut mummo sentään väheksyi siskoani, ei missäään nimessä. Sen sijaan toinen mummo mielestäni opetettiin vähän että minua pitäisi väheksyä 😆 näin koen.

Mielestäni hyvä kasvattaja reflektoi omaa käytöstäään, ettei pääse syntymään tilanteita missä jotakuta väheksytään, tai joku jää ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt häiritsee tämä lapsen älykkyyden korostaminen. Lapsi se on silti ja aikuiset määräävät. 

Se on olennainen tieto. Älykäs 8v on tiedollisesti helposti monta vuotta ikäänsä edellä. Silloin hän haluaa keskustella asioista, jotka eivät kasvatusammattilaisen mielestä ole iänmukaisia. Jos on vielä vähän autoritaarinen tuo ammattilainen, niin hänen mielestään 8v:n kuuluisi olla kiinnostunut korkeintaan piirretyistä sarjaohjelmista, pienten lasten satukirjoista ja jäätelöstä ja karkista. Jos lapsi pohtiikin tähtitiedettä, fysiikkaa tai historiaa ja kyselee aikuisellekin vaikeita kysymyksiä, hänet ehkä koetaan ärsyttävänä, vaikka ihan samat aiheet olisivat 13v pojalta merkkejä siitä, että hänestä tulee jotain suurta isona.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummi tulee toimeen nuoremman kanssa  niin täytyyhän toisen lapsen käytökssä olla jotain ärsyttävää. Mummolaan mennessä olisi voinut neuvoa miten siellä käyttäydytään. Jos vanhempi olisi käyttäytynyt nuoremman tavoin kaikki olisi mennyt hyvin. Ehkäpä äitikin tätä voi miettiä.

Ei tarvitse. Viisivuotias on jo ikänsä puolesta enemmän autoritaarisen aikuisen mieleen, ei pohdi asioita, jotka ovat mummollekin vaikeita, ja on paljon konkreettisempi olemisensa ja tekemisensä kanssa. Miksi kahdeksanvuotiaan tulisi käyttäytyä viisivuotiaan tavoin, ettei mummia harmita? 

Joissain perheissä on myös pinttynyt tapa suosia nuorinta lasta. Esikoinen ärsyttää jo ihan pelkällä olemassaolollaan. Ja nuorimmaiset oppivat hyvin nopeasti käyttämään tätä hyväksi.

Vastaan vänkkäämistä muuten tulee kolmen vuoden ikäerolla helposti silloin, jos lapsia helppouden vuoksi käsitellään yhtenä pakettina ja edellytetään siksi kahdeksanvuotiaan noudattavan viisivuotiaan sääntöjä. Esimerkiksi nukkumaanmenoaika on sama, edellytetään päivälepoa tarhaikäisten päiväuniaikaan, pitää ottaa mummoa aina kädestä kiinni kun ylittää kadun eikä saa tehdä itse asioita, joita kotona tekee arjessa aina jo itse. Lapset ovat ylpeitä siitä, että oppivat uusia taitoja ja saavat uusia vapauksia kasvaessaan, ja jos kolmasluokkalainen laitetaan takaisin tarhaikäisen elämään, hän protestoi aivan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummi tulee toimeen nuoremman kanssa  niin täytyyhän toisen lapsen käytökssä olla jotain ärsyttävää. Mummolaan mennessä olisi voinut neuvoa miten siellä käyttäydytään. Jos vanhempi olisi käyttäytynyt nuoremman tavoin kaikki olisi mennyt hyvin. Ehkäpä äitikin tätä voi miettiä.

Ei tarvitse. Viisivuotias on jo ikänsä puolesta enemmän autoritaarisen aikuisen mieleen, ei pohdi asioita, jotka ovat mummollekin vaikeita, ja on paljon konkreettisempi olemisensa ja tekemisensä kanssa. Miksi kahdeksanvuotiaan tulisi käyttäytyä viisivuotiaan tavoin, ettei mummia harmita? 

Joissain perheissä on myös pinttynyt tapa suosia nuorinta lasta. Esikoinen ärsyttää jo ihan pelkällä olemassaolollaan. Ja nuorimmaiset oppivat hyvin nopeasti käyttämään tätä hyväksi.

Vastaan vänkkäämistä muuten tulee kolmen vuoden ikäerolla helposti silloin, jos lapsia

Tässä en nyt tarkoittanut että pitäisi taantua nuoremman tasolle vaan että vanhempi käyttäytyisi yhtä kohteliaasti kuin nuorempi. Ap kertoi että vanhempi on äänekäs, vilkas ja sanoo vastaan jne. Kysellä ja oppia saa ja täytyy mutta käytöstään voi hillitä vieraassa paikassa. Huomioin vain että syy riitoihin ei ole yksin mummossa jos hän tulee toimeen toisen lapsen kanssa. 

Miksi mummu haluaisi lapsen kotiinsa, joka on siis äänekäs eikä ilmeisesti ole yritetty kasvattaa. Minä en tykkää lapsista jotka ovat koko ajan jotain selittämässä, puhuvat päälle toki silloin sanon suoraan että odottaa kun muut puhuu nyt, häsläävät ja sitten äiti selittää että on ekstrovertti. Koita kertoa sille lapselle ettei pidä koko ajan olla äänessä ja välillä voi rauhoittua leikkimään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt häiritsee tämä lapsen älykkyyden korostaminen. Lapsi se on silti ja aikuiset määräävät. 

Se on olennainen tieto. Älykäs 8v on tiedollisesti helposti monta vuotta ikäänsä edellä. Silloin hän haluaa keskustella asioista, jotka eivät kasvatusammattilaisen mielestä ole iänmukaisia. Jos on vielä vähän autoritaarinen tuo ammattilainen, niin hänen mielestään 8v:n kuuluisi olla kiinnostunut korkeintaan piirretyistä sarjaohjelmista, pienten lasten satukirjoista ja jäätelöstä ja karkista. Jos lapsi pohtiikin tähtitiedettä, fysiikkaa tai historiaa ja kyselee aikuisellekin vaikeita kysymyksiä, hänet ehkä koetaan ärsyttävänä, vaikka ihan samat aiheet olisivat 13v pojalta merkkejä siitä, että hänestä tulee jotain suurta isona.

Olin älykäs lapsi, tykkäsin kyllä laskea laskuja kovasti ja kysyin miten mikin toimii, en siis ollut suunapäänä metelöimässä koko ajan. Vaikka oli jo lapsena ADHD pystyin leikkimään ilman jatkuvaa meteliä ja puhumista. Toki lauloin itsekseni jatkuvasti 

Nämä, jotka paheksuvat vastaan sanomista, eivät kyllä yhtään kysele, mistä asioista lapsi sanoo vastaan. Se olisi olennaista. Lisäksi lapselta ei voi edellyttää täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka paheksuvat vastaan sanomista, eivät kyllä yhtään kysele, mistä asioista lapsi sanoo vastaan. Se olisi olennaista. Lisäksi lapselta ei voi edellyttää täydellisyyttä.

Lapsi kertoi, että on olemassa kaksi eri urheilukenttää siinä talon lähellä. Mummi sanoo että mennään niistä toiseen. Lapsi kysyy että hänestä se toinen on parempi(olisi myös leikkivälineitä joissa kiipeillä), voidaanko mennä sinne ennemmin. Mummi kuitenkin päättänyt että ei, hän haluaa siihen toiseen. Lapsi kysyy miksi juuri siihen mummin haluamaan? Siksi koska aikuinen sanoo on mummin vastaus. Niin minusta tuon olisi voinut kertoa lapselle, että miksi mummo haluaa juuri siihen toiseen, esim jos syynä vaikka se että olisi lähempänä tai on varjo paikkaa tai joku muu järkevä perustelu. Eikä vain mielivaltainen koska minä käsken! Mummi kokee tuollaisen inttämisenä, vaikka lapsi sitten kuitenkin tyytynyt ilman itkupotkuraivaria että ok mennään sitten. 

T. Ap

Älä laita lapsiasi noin epäloogisen eukon luo. Vaikka olisi miten sukua ja vielä alalla. 

Lapsien luonteissa on paljon eroja ihan kasvatuksesta huolimatta. Toiset ovat aikuisenakin sosiaalisia höpöttäjiä joten tietenkin ovat myös lapsina samanlaisia. Omalla lapsella on nyt kyselyikä ja on jatkuvasti läsnä, joten on välillä meille vanhemmille raskasta vaikka on kiltti luonne. Varmasti isovanhemmille on vielä raskaampaa, onkin vain yhden yön silloin tällöin yökylässä. Lasten kanssa vaaditaan välillä kärsivällisyyttä eikä se meinaa että olisi huonosti kasvatettu. Rajojen puute on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka paheksuvat vastaan sanomista, eivät kyllä yhtään kysele, mistä asioista lapsi sanoo vastaan. Se olisi olennaista. Lisäksi lapselta ei voi edellyttää täydellisyyttä.

Lapsi kertoi, että on olemassa kaksi eri urheilukenttää siinä talon lähellä. Mummi sanoo että mennään niistä toiseen. Lapsi kysyy että hänestä se toinen on parempi(olisi myös leikkivälineitä joissa kiipeillä), voidaanko mennä sinne ennemmin. Mummi kuitenkin päättänyt että ei, hän haluaa siihen toiseen. Lapsi kysyy miksi juuri siihen mummin haluamaan? Siksi koska aikuinen sanoo on mummin vastaus. Niin minusta tuon olisi voinut kertoa lapselle, että miksi mummo haluaa juuri siihen toiseen, esim jos syynä vaikka se että olisi lähempänä tai on varjo paikkaa tai joku muu järkevä perustelu. Eikä vain mielivaltainen koska minä käsken! Mummi kokee tuollaisen inttämisenä, vaikka lapsi sitten kui

Arvasin, että jotain tuollaista. En minä ainakaan halua lapsistani sellaisia, että heille tuo olisi pätevä syy. Ja kyllä jo kahdeksanvuotias tajuaa, että on aikuisia ja aikuisia, osalla on paremmat syyt valinnoilleen kuin toisilla. 

Ehkä mummon suosikkipuistossa oli tosiaan hänelle mukavampi penkki, mistä vahtia lapsia. Ja toisessa puistossa kiipeily olisi varmaan edellyttänyt luottamista siihen, että kahdeksanvuotias osaa itse katsoa, mihin voi kiivetä eikä tarvitse mummon jatkuvaa kaukosäätämistä. Tai sitten olisi pitänyt vahtia pienempää, mikä on vaivalloista. Mene ja tiedä.

Tosiaan kolmannelle menevä lapsihan kotona ulkoilee ilman vahtivaa aikuista ja kaupungissa moni kulkee jo itse harrastuksiinkin. Silloin helposti ehdottaa itsekin jo ulkoilupaikkaa eikä vain odota niitä aikuisen päähänpälähdyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin lukemisen kohtaan "Mieheni isovanhemmat ovat yli 65 v."

No ehkä niin. Luuletko lukijoita idiootiksi?

Tarkoitat miehesi vanhempia.

Ehkä ymmärsit kuitenkin asiayhteydestä että piti lukea mieheni puolen isovanhemmat? 

Ap on trolli. Ei kukaan voi muuten olla noin tyhmä, että sekottaa vanhemmat ja isovanhemmat.

Ap on oikeasti yksinäinen ihminen, joka keksii itselleen perheen, lapset, työpaikan ja niistä aiheutuvat kuvitteelliset ongelmat. Sitten elää tällä palstalla niiden kanssa mielikuvituselämää.

Totta. Ei ap:llä ole lapsia. Ei miestä. Eikä appivanhempia. 

Jos olisi lapsia, niin ei ehtisi joka kommenttiin kirjoittaa novellin pituisia vastauksia.

Samat sanat! N51

Vierailija kirjoitti:

Olen 55v. ja omat lapset ovat jo aikuisia. En tiedä johtuuko se iästä tai siitä, ettei ympärillä ole pitkään aikaan ollut pieniä lapsia, vai molemmista, mutta on tullut raskaaksi kuunnella pidempää lasten huutamista ja riehumista jos sellaiseen tilanteeseen joutuu esimerkiksi ravintolassa tai tilaisuuksissa, joissa ei ole tarkoitus huutaa ja riehua.

Huomaan ärtyväni erityisesti huutavista ja riehuvista lapsista silloin kun vanhemmat eivät komenna tai yritä hillitä mitenkään lapsiaan. Lapset ovat lapsia, mutta hakeudun kauas lapsiperheistä, jossa näyttää olevan huuto, vauhti ja älämölö päällä.

Ap:n lapsen kaltaisen lapsen kanssa olisi hankala tehdä mitään, jos hän ei osaa ja pysty noudattamaan ohjeita uhmaamatta. Kirjastossa pitää osata olla huutamatta, uimahallissa on erityisesti toteltava aikuista jonka kanssa siellä on. Viikoksi en ottaisi ikinä huutamaan ja riehumaan.

Miten isovanhemmat on nykyään niin heikkoja, ettei jaksa viikkoa lapsenlapsen kanssa? Ennenhän ne jaksoivat koko kesän. Pullamössöä..

/sarkasmi

Jos lapsi on tolaltaan, eikä enää halua mennä isovanhempien luokse ilman vanhempiaan, hänellä on ollut kurjaa, jopa pelottavaa. 

Isoäiti on toiminut väärin. 

Mumma👵🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt häiritsee tämä lapsen älykkyyden korostaminen. Lapsi se on silti ja aikuiset määräävät. 

Se on olennainen tieto. Älykäs 8v on tiedollisesti helposti monta vuotta ikäänsä edellä. Silloin hän haluaa keskustella asioista, jotka eivät kasvatusammattilaisen mielestä ole iänmukaisia. Jos on vielä vähän autoritaarinen tuo ammattilainen, niin hänen mielestään 8v:n kuuluisi olla kiinnostunut korkeintaan piirretyistä sarjaohjelmista, pienten lasten satukirjoista ja jäätelöstä ja karkista. Jos lapsi pohtiikin tähtitiedettä, fysiikkaa tai historiaa ja kyselee aikuisellekin vaikeita kysymyksiä, hänet ehkä koetaan ärsyttävänä, vaikka ihan samat aiheet olisivat 13v pojalta merkkejä siitä, että hänestä tulee jotain suurta isona.

Täyttä asiaa. Miksi alanuolet?