Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei pidä lapsestani
05.08.2025 |
Hei,
Meillä on 8 ja 5v. lapset. Mieheni isovanhemmat asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Isovanhemmat ovat yli 65v mutta jatkavat työelämässä vielä omasta halusta.
Vanhempi lapseni on äänekäs, kova puhumaan, ns ekstrovertti luonne. Tämä on tuntunut anoppiani aina vaivaavan: hän on usein meille sanonut esim. kuinka varmasti raskasta tulee koulussa opettajilla olemaan lapseni ääni yms. Anoppini mielestä olen myös löperö kun en puutu jokaiseen poikkipuoleiseen sanaan. Lapseni osaa siis olla myös kielestään terävä ja uhmakaskin, mutta olen miettinyt, että ns valitsen Taisteluni eli jokaisesta asiasta en ala riitelemään tai komentamaan.
Tänä kesänä lapset olivat isovanhemmilla yhden viikon. Sieltä kotiin palattua lapseni oli jotenkin pois tolaltaan pitemmän aikaa. Hänen mielestään mummi oli ollut hänelle jatkuvasti vihainen, komentanut, leikkejä rajoittanut yms. Hän on jopa nyt viikkoja myöhemminkin sanonut, että enää hän ei ilman meitä vanhempia halua sinne kylään mennä.
Mietin miksi mummo haluaa olla tällainen, kun kuitenkin näkee lapsiani Max 3x vuodessa? Eikö sen ajan olisi kiva olla rennosti eikä kaikesta sanoa? Lapsilleni on tietysti perussäännöt, mutta mielestäni on tarpeetonta esim. Jokaisen leikin jälkeen välittömästi esim kerätä jokainen lelu piiloon kaappiin jos esim ruuan jälkeen olisi tarkoitus jatkaa leikkiä.
Mietin onko tuollainen ilkeily jopa taktiikka että eivät halua toimia lastenhoitoapuna jatkossa? Tähänkin asti se kun on ollut minimaalista. Mainittakoon vielä, että anoppi on kasvatusalalla itse.
Olen siis ymmälläni että eikö meitä tai lapsiani vaan haluta sinne vai mistä tällainen käytös. Miehelleni se kuulemma sopii että mahdollisimman harvoin siellä käydään..
Kommentit (253)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan oli normaalia että aikuinen itketti lasta.
Nykyään tiedetään, että se ei ole hyvä asia ollenkaan.
Mummeja on niin monenlaisia ja niin on elämäntilanteitakin. Olen yrittänyt ottaa oppia omasta mummostani, joka osasi olla samalla kertaa sekä lapsenlapsiaan rohkaiseva ja kannustava että myös elämänkokemustaan ja viisauttaan jakava sekä rajoja asettava isovanhempi. Kaiken kruunasi se, että mummo rakasti kaikkia lapsenlapsiaan ja kohteli heitä tinkimättömän tasapuolisesti.
Siihen, että mummostani kehittyi tällainen, vaikutti varmasti hänen lapsuudessaan sattunut tapaus, josta hän usein muisti kertoa.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Mummeja on niin monenlaisia ja niin on elämäntilanteitakin. Olen yrittänyt ottaa oppia omasta mummostani, joka osasi olla samalla kertaa sekä lapsenlapsiaan rohkaiseva ja kannustava että myös elämänkokemustaan ja viisauttaan jakava sekä rajoja asettava isovanhempi. Kaiken kruunasi se, että mummo rakasti kaikkia lapsenlapsiaan ja kohteli heitä tinkimättömän tasapuolisesti.
Siihen, että mummostani kehittyi tällainen, vaikutti varmasti hänen lapsuudessaan sattunut tapaus, josta hän usein muisti kertoa.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui
Mummosi hoiti tuon hankalan tilanteen todella fiksusti ja diplomaattisesti 🙏💕👵🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummeja on niin monenlaisia ja niin on elämäntilanteitakin. Olen yrittänyt ottaa oppia omasta mummostani, joka osasi olla samalla kertaa sekä lapsenlapsiaan rohkaiseva ja kannustava että myös elämänkokemustaan ja viisauttaan jakava sekä rajoja asettava isovanhempi. Kaiken kruunasi se, että mummo rakasti kaikkia lapsenlapsiaan ja kohteli heitä tinkimättömän tasapuolisesti.
Siihen, että mummostani kehittyi tällainen, vaikutti varmasti hänen lapsuudessaan sattunut tapaus, josta hän usein muisti kertoa.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui
😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan.
Sanoisitko samaa jos mummi antaisi lapselle vitsaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo tosi pitkä aika! Kyllä en jaksaisi minäkään, kuunnella jatkuvaa puhetulvaa ja täytyyhän tuon ikäisiä
pitää silmällä, ruokkia ja huolehtia.
Pari päivää riittäisi.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Onko teillä nämä asiat kohdallaan ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika rankkaa hoitaa pieniä kokonainen viikko. Unet jää vähiin eikä pysty touhuamaan omia juttuja. Ehkä seuraavan kerran laitatte heidöt sinne max 2-3 yötä. En olisi omiani edes kehdannut noin kauan pitää isovanhempien tai kenenkään hoidettavana.
Pieniä 5 ja 8 v. Tietty lapset on erilaisia. Mielestäni tuon ikäisten kanssa oli jo helppoa. Lähes yksin hoidin kaiken aina. Ei ollut edes niitä isovanhempia joita mollata. Ehkä sun lapsi on vaan rasittava.
Minulla on superkiltti ja ihana 8v lapsenlapsi. Olen aivan loppu hoidettuani häntä viisi päivää. Ruuanlaittoa viisi kertaa päivässä ja loppuaika lapsen viihdyttämistä. Ns. omaa hengähdysaikaa on vain yöllä, jolloin minäkin nukun.
Hiertääkö mummon raittius sinua jotenkin ap? Ja miten sen mummon raittiuspäätöksen oikein kävi? Pitikö päätös myös myöhemmällä iällä?
Mummon raittiuspäätös piti ja jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Mummo oli myös hyvin aktiivinen seurakuntatyössä ja osallistui vuosikymmenten kuluessa moniin kirkollisiin askareisiin.
Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia. Vaarikin oli hurskas mies, mutta jäyhempi, eikä samalla tavalla osallistunut kirkolliseen vapaaehtoistyöhön.
Kuka nyt haluaa melua van lapsenlapsen hoiviinsa koskaan muutamaksi päiväksi ??? Ei niin kukaan. Lasten, etenkin koululaisten on oltava hiljaaaa, kun läsnä on omat isovanhemmat ja vastattava VAIN, kun heitä puhutetaan. Ei muulloin !!!! Se on loukkaavaa mölytä. Kannattaisi harkita lapselle jotakin rauhoittavaa lääkettä. Ja kyllä oman vanhemman kuuluu vahtia lastaan kunnolla joka sekunti, kun on kotona ja pihalla. Että lapsi on Max oman käsimitan päässä. Alle 2 m siis. Myös ulkona. Eivät tuon ikäiset ihmiset jaksa enää kaitsea mölyapinoita. Eikö nykykouluissa opeteta enää mitään sääntöjä ???? Että tunneilla ollaan tasan hiljaaaaaaaaa. Mölyäminen on kielletty kaikilta. Ja lapsen kielenkäyttö tuntuu olevan ihan nollaluokkaa. Se kuuluu vanhemman opettaa myös oikean kielen käyttöä, kun o kyse omista isovanhemmista. Pitää ansaita heidän kunnioitus. Ja muistakin ihmisistä. Tuollaisista mölyapinoista tulee helposti rikollisia. Ennemmin tai myöhemmin, sanokaa mun sanoneen !!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Mummeja on niin monenlaisia ja niin on elämäntilanteitakin. Olen yrittänyt ottaa oppia omasta mummostani, joka osasi olla samalla kertaa sekä lapsenlapsiaan rohkaiseva ja kannustava että myös elämänkokemustaan ja viisauttaan jakava sekä rajoja asettava isovanhempi. Kaiken kruunasi se, että mummo rakasti kaikkia lapsenlapsiaan ja kohteli heitä tinkimättömän tasapuolisesti.
Siihen, että mummostani kehittyi tällainen, vaikutti varmasti hänen lapsuudessaan sattunut tapaus, josta hän usein muisti kertoa.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui
Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä? Haluaisin kokeilla.
Alue: Aihe vapaa
Täällä lytätään kaikki aloitukset. Älä välitä tylyistä kommenteista, ap.