Juhlat, ilmoittautuminen ja peruminen viime tipassa - Aikamme ilmiö
Tästähän on puhuttu kyllä julkisuudessakin aiemmin ja olen muutamasta vilkkaasta somekeskustelusta päätellyt, että aihe on aika yleinen ongelma nykyään. Tänä kesänä se vain kolahti omalle kohdalle ensimmäistä kertaa.
Teini pääsi ripille ja järjestettiin tietysti rippijuhlat. Päivä oli selkeästi tärkeä nuorelle. Leivottiin, koristeltiin, suunniteltiin, ostettiin juhla-asu.
Juhliin kutsuttiin 42 henkeä. Lähisuku eli isovanhemmat, sedät ja tädit puolisoineen, serkut, kummit ja jonkin verran vanhempien ystäviä ja muutamia ystäväperheitä.
Kutsu lähetettiin kuukautta ennen juhlia ja siinä oli selvä päivämäärä, mihin mennessä ystävällisesti pyydettiin ilmoittamaan tulosta.
Juhliin tuli 15 henkeä. Osa ilmoitti jo heti kutsun saatuaan, ettei pääse osallistumaan esimerkiksi matkan takia, ihan ymmärrettävä syy. Osa ilmoitti vain, ettei pääse ilman sen kummempia perusteluja - instasta oli sitten kiva katsella, mitä kivaa olivat tuona viikonloppuna tehneet. Suuresta osasta ei kuulunut yhtään mitään, vastasivat vasta etteivät pääse ja muutama pääsikin, kun kyselin asiaa ilmoittaututumispäivän jälkeen. Hämmentävän suuri osa ilmoitti, että "miettii vielä, tuon viikonlopun aikataulu vähän auki, katsotaan jos pääsemme..." ja ilmoitti sitten pari päivää ennen juhlia, että ei pääse.
Olin todella surullinen teinin ja meidän koko perheen puolesta. Oli useita ihmisiä, joiden tosiaan olisin toivonut osallistuvan juhliin - meille ja teinille tärkeitä tyyppejä.
No, meillä oli ihanat ja rennot puutarhajuhlat sitten pienellä porukalla. Teini sai juhlapäivänsä.
Silti jäin miettimään, miksi ihmiset ovat tällaisia? Onko teillä kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (213)
Aikamme ilmiö myös ettei kukaan enää edes pukeudu juhlavasti, tullaan tyyliin verkkareissa ja kaapin perältä löytyneessä nuhtuisessa t paidassa, crocsit jalassa, juhla asu tarkoittaa monille vaan jotkut hienommat farkut ja nätimpi t paita, myös juhlakampauksia ei enää näy.
Mitä tähän nyt sanoisi. Suomalaisten käytöstapojen puutetta. Jotkut kehtaavat vielä tunnustaa, että eivät tiedä tulostaan, kun odottavat mielenkiintoisempia kutsuja tai muuta tekemistä. Jokainen silti tietää, mitä tämä merkitsee juhlien järjestäjälle. Junttilan meininkiä. Tiedän ihmisiä, joille on tärkeää välittää itsestä rento, spontaani ja suosittu kuva. Elämänhallinnan puutteelta tuo ennemminkin vaikuttaa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sedät, tädit, serkut eivät yleensä kuulu lähisukuun ja selvästikään eivät teilläkään kuulu, kun eivät rippijuhliin osallistu.
Ketkä sitten kuuluvat lähisukuun?
Omat vanhemmat, omat sisarukset ja - jos olet jo aikuinen - omat lapsesi. Näin mä ajattelen lähisuvusta.
Nuo on yleensä sen rippilapsen perhe, eikä mitään kutsuttavia vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukautta ennen juhlia on todella myöhäistä kutsua ketään varsinkaan kesäaikana. Jos olisitte oikeasti halunneet väkeä paikalle, niin hyvissä ajoin keväällä olisi päivä pitänyt ilmoittaa.
Minä ilmoitin sukulaisille päivän heti kun sen jo edellisenä syksynä sain tietooni. Mutta niin vain kummitäti varasi lomamatkan siihen ja vain ilmoitti, että tulevat sitten seuraavalla viikolla joku päivä
Mitä selität? Että lapsesi rippijuhlan pitäisi mennä lomamatkan edelle???
Seliseli itsellesi. Kyseessä oli kummi. Joten kyllä, kummilapsen konfirmaatio laitetaan kalenteriin ja siihen EI varata lomamatkaa. Mikään ei mene konfirmaation yli. Paitsi sairastuminen toki mille ei mitään voi. Näin minä toimin. Joku vuosi sitten varattu ja maksettu matka olisi vielä eri asia, mutta sä oikein tyrmistyneenä kommentoit, että pitäisikö kummin priorisoida oman kummilapsen rippijuhlat?!! Yhtä tyrmistyneenä totean, että pidän sua äärimmäisen itsekkäänä ja kylmänä ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti juhlat olivat keskellä heinäkuuta ja parasta loma-aikaa? Rippijuhlat kuitenkin on aikamoista pakkopullaa, joten ihan ymmärrettävää.
Mä en ymmärrä jos lähimmät kutsutaan, niin nuoren tärkeä päivä on pakkopullaa. Itse olen viihtynyt aina kaikenlaisissa juhlissa.
Mistä sen tietää, että on nuorelle tärkeä päivä, jos vanhemmat eivät kutsutuille kerro, että tämä on sitten nuorelle oikeasti tärkeää. Riparille nyt oletuksena mennään vain sen takia, että saa lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan pahimpia ovat ne huokailijat, jotka raahautuvat hautajaisiin ja siellä sitten pohtivat, että pitäisi nähdä muutenkin kuin näin ikävissä merkeissä ja seuraavan kerran nähdään, kun seuraava täti/setä/eno kuopataan.
Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että minusta on hauska järjestää juhlia ja niihin myös osallistuu ystäviä ja sukulaisia. Yleensä on ollut hauskaa loppuun asti, joskus juhlat loppuu aiemmin, joskus vähän myöhemmin.
Kaikki eivät halua, osaa tai esim. taloudellisista syistä pysty järjestämään juhlia. Vaikka haluaisivat.
Miksi sinä et kutsu noita "huokailijoiksi" nimeämiäsi sukulaisia/tuttavia noihin hauskoihin järjestämiisi juhliin? Käsi sydämelle ja katse peiliin. Valitat asiasta, johon sinulla jos jollakulla olisi täysi valta vaikuttaa. Juuri sinä voisit ilahduttaa ihmisiä, mutta olet päättänyt, ettet tee sitä. Nice. Ja vielä kehtaat asiasta täällä ilmoittaa ja leuhkia "onnellisesta asemastasi". Jättäköön tämä toimintasi synkän sävyn kaikkiin tuleviin juhliisi. Karman laki jne., ja nyt tiedät, että kaikki ikävyydet olet itse itsellesi ansainnut.
Kivoja juhlia jatkossakin! :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukautta ennen juhlia on todella myöhäistä kutsua ketään varsinkaan kesäaikana. Jos olisitte oikeasti halunneet väkeä paikalle, niin hyvissä ajoin keväällä olisi päivä pitänyt ilmoittaa.
Minä ilmoitin sukulaisille päivän heti kun sen jo edellisenä syksynä sain tietooni. Mutta niin vain kummitäti varasi lomamatkan siihen ja vain ilmoitti, että tulevat sitten seuraavalla viikolla joku päivä
Mitä selität? Että lapsesi rippijuhlan pitäisi mennä lomamatkan edelle???
Seliseli itsellesi. Kyseessä oli kummi. Joten kyllä, kummilapsen konfirmaatio laitetaan kalenteriin ja siihen EI varata lomamatkaa. Mikään ei mene konfirmaation yli. Paitsi sairastuminen toki mille ei mitään voi. Näin minä toimin. Joku vuosi sitten varattu
Kummilla on vieläpä tärkeä rooli kirkossa kummilapsen siunaamisessa.
Nykyään kaikki on niin hankalaa. Ennen ei ollut tuollaista säätöä.
Vierailija kirjoitti:
Se että ilmoittaa esteestä on kohteliasta. Ei kenenkään ole pakko osallistua eikä edes perustella poisjääntiään millään syyllä.
Epäkohteliasta sen sijaan on ilmoittautua ja sitten jättää tulematta. Ja toisaalta epäkohteliasta on myös pitää suunnitelmia auki, jos kutsussa on pyydetty varmistamaan osallistuminen tiettyyn päivään mennessä. Tuo varmistushan tarvitaan tarjoiluja varten. Sellainen saattaa olla että tullaan tai sitten ei tulla ei auta yhtään mitoittamaan tarjoiluja.
Jos ei vastaa RSVP:hen määräpäivään mennessä, se tarkoittaa, ettei tule. Ei kai kukaan ole niin törppö, että ei ilmoittaudu mutta tulee siltikin?
Meillä kutsuttiin lapsen rippijuhliin 32 vierasta ja 32 vierasta tuli. Tuossa oli isovanhemmat (4 kpl), eno (1 kpl), sedät (2 kpl), tädit (2 kpl) ja näiden puolisot (4 kpl), serkut (10 kpl, kaikki alle 15v), kummi + perhe (4 kpl) ja lapsen kavereita (5 kpl). Kaikkien kanssa ollaan tekemisissä lähes viikoittain, joten ei jääty odottelemaan vastauksia, vaan kun nähtiin tai soiteltiin, niin kysyttiin, että pääsettekö ja montako tulee ja tarvitaanko kyytiä kirkolta meille.
Ei käynyt mielessä pyytää tuttavaperheitä tai naapureita, minusta vanhempien ystävät eivät ole lapsen rippijuhlissa muuta kuin rahaatuovaa rekvisiittaa.
Sattumalta mieheni serkku perheineen oli paikkakunnalla ko. päivänä ja heidät kutsuttiin lauantaina kaupan pihalla tyyliin "jos on aikaa, niin poiketkaa, kahvia ja kakkua on tarjolla klo 15 alkaen". Tulivat ja toivat lahjaksi kalastusvälineitä, joista tiesivät rippilapsen pitävän (arvo alle 10 e, joten ei ainakaan yritetty rahastaa).
Tuollaiset isot rippijuhlat vanhempien ystäville tuntuvat jotenkin näytösluonteisilta. Ei ihme, että niihin ei haluta osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu välttelykäyttäytyminen olevan yhä tavallisempaa ja hyväksytympää. Vallalla on sellainen ei tartte jos ei haluu -kulttuuri, ja siihen ikävä kyllä kasvatetaan myös nuoria. Kun sinun tunteillasi on merkitystä ja sinä päätät menoistasi itse.
Onhan se hyvä suunta kovin autoritääriseen yhteiskuntaan nähden, mutta kyllä elämään kuuluu myös paljon epämukavia asioita, mitkä on vain hoidettava. Ennen vanhaan tällaisia olivat vaikka puhelimella soittaminen ja vastaaminen, tervehtiminen ja toisen juhlien kunnioittaminen läsnäololla. Nykyään mitään ei oikein saa vaatia, kun kaikki tarvitsevat jos vaikka mitä erityiskohtelua ja ympäristön on joustettava ja osoitettava ymmärrystä.
Nykyään ihan suoraan kuultua: "en ole varma jaksanko tulla, kun en tiedä vielä millä tuulella silloin olen". Viis muiden tunteista siis.
No onhan täälläkin ollut näitä "ei teinin tarvitse tulla mummon synttäreille jos se ei halua". Kulttuuri menossa siihen suuntaan että kaikki tekeminen määritetään oman mukavuuden kautta, viis toisten tunteista.
Monella meni aloituksen pointti kokonaan ohi. Varatkaa ne matkanne milloin lystäätte, mutta älkää sitten ilmoittako että olette tulossa juhliin tai "mietitte vielä" jos ette sinne ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ihmisillä on vaikeuksia sitoutua menoihin. Itse näen, että eihän se ole kuin laittaa päivä kalenteriin, ja jos tulee muita tarjouksia sille ajankohdalle, niin sanon, että silloin on menoa. Vaikka tulisi mukavampikin tarjous. Ei anna luonto myöden perua sovittuja.
Niin, ja tätäkin voi vähentää sillä, että jos on pientäkään epäilystä siitä, tuleeko jotain tärkeämpää samaan aikaan, vastaa vasta viimeisenä mahdollisena päivänä. Silloin lyö sen asian lukkoon. Helppohan tuota on ajatella omalle kohdalle, ei olisi kiva, että joku heti kutsun saatuaan ilmoittaa tulevansa mutta sitten peruukin, kun tulee jotain muuta, ja tuota ihmistä pitää pitää epävarmana. Ihmeelliseksi säätämiseksi menee, jos on tuollaista. Ei pitäisi olla ns. normaalielämän kanssa tuollaista, ettei tiedä tai pysty sitoutumaan. Oikeastaan ainoa tilanne, jossa ei voi olettaa varmaa vastausta, on esim. sairauden hoito (vaikka syöpähoidot), raskaus tai lapsen tai iäkkään vanhemman sairaus. Eli että tulee jotakin ikävää tielle. Se, että tulee paremmat bileet samalle päivälle, ei voi olla sellainen asia, jolla aiheutetaan kutsujalle säätämistä.
Sitoumus - siitähän tässä on kysymys. Valitettavasti liian monen suomalaisen luonto antaa nykyään myöten perua sovittuja.
Ap on oikeassa kuin mikä. Itse ajattelen niin, että on kohteliasta kutsua. Mutta en oleta mitään. Mutta onhan se todella loukkaavaa perua tuleminen 1-2 päivää ennen muun kuin sairastumisen takia. Kyllä ne paskat selitykset jää ikävänä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu välttelykäyttäytyminen olevan yhä tavallisempaa ja hyväksytympää. Vallalla on sellainen ei tartte jos ei haluu -kulttuuri, ja siihen ikävä kyllä kasvatetaan myös nuoria. Kun sinun tunteillasi on merkitystä ja sinä päätät menoistasi itse.
Onhan se hyvä suunta kovin autoritääriseen yhteiskuntaan nähden, mutta kyllä elämään kuuluu myös paljon epämukavia asioita, mitkä on vain hoidettava. Ennen vanhaan tällaisia olivat vaikka puhelimella soittaminen ja vastaaminen, tervehtiminen ja toisen juhlien kunnioittaminen läsnäololla. Nykyään mitään ei oikein saa vaatia, kun kaikki tarvitsevat jos vaikka mitä erityiskohtelua ja ympäristön on joustettava ja osoitettava ymmärrystä.
Nykyään ihan suoraan kuultua: "en ole varma jaksanko tulla, kun en tiedä vielä millä tuulella silloin olen". Viis muiden tunteista siis.
Tuo on yksi selkeimmistä itsekkyyden kasvun merkeistä yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Samaan aikaan naistenlehdet huutavat resilienssistä ja miten sitä kasvatetaan, ja konsultti-kouluttajat tienaavat nelinumeroisia summia koulutuskeikoistaan.
Kuitenkin yksi parhaimmista perisuomalaisista resilienssikoulutuksista on osallistuminen sukujuhliin. Sieltä löytyy ja tulee koko ajan esiin kaikkea, joka kasvattaa resilienssiä, jota tarvitsee sitten elämänsä aikana.
Mun mielestä on kohteliasta osallistua juhliin, jos saa kutsun. Mutta ymmärrän tietysti, jos on pitkä välimatka, eikä sen takia jaksa matkustaa ja onhan se kallistakin, varsinkin jos joutuu vielä majoituksenkin maksamaan.
Jotenkin huvittaa, kun itse kerran matkustin serkun lapsen rippijuliin päiväseltään junalla 4,5h/suunta ja sitten eräät toiset sukualiset, jotka asuivat lähellä, alle tunnin ajomatkan päässä, eivät tulleet paikalle. Ja siitäkin perheestä kutsuuttiin kolme aikuista, niin luulisi, että edes joku heistä olisi voinut tulla paikalle. Ei kai niillä kaikilla ole menoa samana päivänä?
Joku sentään tuli. Olisit iloinen siitä.
Minä kutsun sisarukset perheineen (monta) juhliin. Ilmoitan päivämäärän ja kellonajan, jolloin juhlat ovat, ja mihin mennessä pitää ilmoittaa, onko tulossa. Yksi ilmoittaa ettei pääse, kun on joku sovittu meno sille päivälle, tai töitä tai jotain. Toinen ilmoittaa päivämäärän, jolloin tulee (eri päivä kuin varsinainen juhlapäivä). Yksi ilmoittaa, että tulee. Muut leikkivät kuollutta. Eli eivät ilmoita mitään, eivätkä myöskään tule juhliin.
En ole enää vuosiin kutsunut nuorison juhliin muita kuin heille tärkeitä ihmisiä, kuten kummeja. Ovat saaneet itse kutsua kavereitaan niin paljon kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukautta ennen juhlia on todella myöhäistä kutsua ketään varsinkaan kesäaikana. Jos olisitte oikeasti halunneet väkeä paikalle, niin hyvissä ajoin keväällä olisi päivä pitänyt ilmoittaa.
Minä ilmoitin sukulaisille päivän heti kun sen jo edellisenä syksynä sain tietooni. Mutta niin vain kummitäti varasi lomamatkan siihen ja vain ilmoitti, että tulevat sitten seuraavalla viikolla joku päivä
Mitä selität? Että lapsesi rippijuhlan pitäisi mennä lomamatkan edelle???
Äitini 50v juhlat. Ne ovat aina samana päivänä ja sitä on hankala vaihtaa. Toisin kuin rippijuhlia.
Äitisi synttärit on joka vuosi, rippijuhlat kerran elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tökeryyden huippu oli mun esikoisen ristiäiset. Vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi. Ristiäiset osui ajankohtaan, jolloin vanhempani aina viettävät kuukuden talvella Espanjassa. No, eihän sellaista asiaa voi muuttaa. Olivat sitten Espanjassa. Olis pitänyt tajuta ajoittaa lapsen syntymä toisin. Toinen kummi sentään pääsi tulemaan, toiselle tuli jokin este
Ei kai tuo ole tökeröä, kun asia on tiedossa. Joskus aikataulut vaan eivät käy yksiin. Ihmiset vetävät nykyään aikataulujen yhteensopimattomuuksista ihan ihmeellisiä kilareita.
Ohiksena; mitä Prometheus juhlissa juhlitaan, mikä on juhlan aihe?