Ihastun jatkuvasti miehiin jotka eivät sovi minulle
Ovat komeita, pitkiä ja hyväkroppaisia mutta elämä on resuista, epämääräistä tai joskus rikollistakin. Minua ei ole kaltoinkohdeltu lainkaan ja suhteet voivat kestää kuukausia mutta harvemmin sitä enempää kunnes minuun kyllästytään.
Teoriassa haluaisin stabiiliutta, turvallista tylsyyttä ja tasaisuutta mutta sitä tarjoavat eivät sytytä fyysisesti ollenkaan vaan koen korkeintaan ystävänä.
Muuttuuko libido iän myötä? En ole enää edes supernuori vaan 28.
Kommentit (132)
"Keskiluokkaan lähinnä. Ylemmissä luokissa kyllä ainakin alkoholinkäyttö on edelleen tavallista. Ja vaikka semmoinen päivittäinen röökaaminen ei ole tavallista, niin esim. sikareita saatetaan nautiskella hyvän viskin kanssa. Ei ylempää luokkaa kiinnosta pätkääkään mitä muut heistä ajattelee. Ne on ne keskiluokkaiset, jotka yrittää osoittaa itselleen ja muille kunnollisuuttaan ja puhtoisuuttaan, kun nyt on tällainen uuspuritanismin aika meneillään."
Pitää paikkansa tilastojenkin valossa alkoholinkäytön suhteen. Sikarit ja viski ovat voimissaan ja samoin kaikki muukin mitä voidaan pitää boheemina.
Mutta minusta se on liioittelua, kun korostetaan eron tekemistä muihin luokkiin tietoisesti. Enemmän kyse on ryhmäpaineesta ja muodeista kuin tietoisesta ajattelusta, sillä Suomessa on hyvin yleistä ajatella, ettei yhteiskuntaluokkia edes ole olemassa. Ja Suomi onkin ehkä maailman keskiluokkaisimpia maita. Suurin osa pikkukaupungeista on hyvin tasalaatuisia, vain isoimmissa kaupungeissa eletään erillistä elämää eri yhteiskuntaluokkien kesken.
Suomikuva on rakennettu keskiluokkaisuuden ja kansallisromanttisen suomalaisuuden pohjalle, josta useimmat puolueetkin ponnistavat. Marraskuun liike nojasi ideaan siitä, että kaikista pitikin tulla keskiluokkaisia ja tasa-arvoisia, koska se on hyvä asia. Tavallaan nuo kaikki ideat ovat liikuttaviakin, mutta toisaalta myös hyväätarkoittavat ideaalit sulkevat osan todellisuudesta pois. Hyvinvointivaltion idea myi kuitenkin kuin häkä sodasta toipuvaan kansakuntaan. Tulivat vesivessat ja jääkaapit kaikille, kenenkään ei sopinut näyttää muulta kuin keskiluokalta. Ehkä ajatus siitä, että erottautuminen on halpahintaista nousukkuutta on peräisin siitä ajatuksesta, että kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia suomalaisia, tasa-arvoisia ja suomenkielisiä.
Loppujen lopuksi yhteiskuntaluokkien todellisten erojen kieltäminen varmaankin sekin kertoo marraskuun liikkeen laajalti levinneistä ideaaleista. Oli kiellettyä olla elitisti, oli hienoa olla työväenluokkaa, vaikka ei olisi eläissään kirvestä käteensä ottanut. Perustettiin mm. työosuuskuntia, joissa kaupunkilaisnuoret yrittivät elää omavaraisesti. Joukkotiedotusvälineet ja televisio mahdollistivat sen, että keskiluokkaisuuden idea saatettiin jokaisen suomalaisen tietoisuuteen ja peruskoulu hoiti loput.
Vasemmiston ongelma on sen kieltäminen että huono-osaisuus voisi johtua ihmisen geeneistä eikä ympäristöstä. Tyhmästä on vaikea tehdä elämässä yhtä menestynyttä kuin älykkäästä, vaikka mitän yrittäisi tasapäistää ja katsoa sormien läpi hänen epäonnistumisiaan. Tietysti tyhmä voi olla vaikka jossakin urheilulajissa hyvä. Mutta älykkyys ei tarjoita että olisi huono urheilija ja urheilussakin yleensä on älykkyydestä apua.
Luonto on parhaansa mukaan koodannut naisen geeneihin taipumuksen valita kumppanin jolla on hyvät geenit menestykseen. Se että nainen tuntee vetoa heikosti pärjäävään mieheen ei kuulosta siltä että vetovoima kumpuaisi geeneistä, vaan veikkaisin että kyse on tosiaan länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta, joka ohjaa naisia hakoteille, eli valitsemaan heikkoja geenejä lapsilleen. Huono-osaisuus tunnetusti periytyy.
Minusta se on kuitenkin vähemmistöä joka tuntee vetoa aivan erilaiseen ihmiseen. Jos on nainen joka on ns. kunnollinen ja kouluttautunut, älykäs yms. Harvemmin hän tuntee vetoa johonkin huumeveikkoon, joka ei ole käynyt kouluja, vetää Kelasta tukea ja sekoilee mitä sattuu, ehkä tekee rikoksilla rahaa.
Ehkä nuorena hetken aikaa se toimii, koska nuorena se rappiotyyli ei vielä näy naamassa ja kropassa, vaan nämä saattavat näyttää komeilta toistaiseksi. Mutta kun henki haisee, hampaat kellastuvat, kroppa alkaa väsähtää ja naama roikkua elottoman näköisenä ja sekoilu tarttua myös miehen mielenlaatuun, karu totuus paljastuu vähitellen. Ainoastaan jos nainen laskettelee samaa alamäkeä ja itsekin sortuu päihteisiin, hän jää kyseisen rappiomiehen kelkkaan.
Se itsestään huolta pitänyt, lenkillä käynyt kunnollinen mies, joka on kerännyt omaisuutta ammatissaan, ilman pelkoa vankilaan joutumisesta alkaa näyttää paremmalta ja paremmalta sellaiselle naiselle joka on itsekin pitänyt huolta itsestään ja ollut kunnollinen. Ja hänen kanssaan perhekin kuulostaa paremmalta idealta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kuitenkin vähemmistöä joka tuntee vetoa aivan erilaiseen ihmiseen. Jos on nainen joka on ns. kunnollinen ja kouluttautunut, älykäs yms. Harvemmin hän tuntee vetoa johonkin huumeveikkoon, joka ei ole käynyt kouluja, vetää Kelasta tukea ja sekoilee mitä sattuu, ehkä tekee rikoksilla rahaa.
Ehkä nuorena hetken aikaa se toimii, koska nuorena se rappiotyyli ei vielä näy naamassa ja kropassa, vaan nämä saattavat näyttää komeilta toistaiseksi. Mutta kun henki haisee, hampaat kellastuvat, kroppa alkaa väsähtää ja naama roikkua elottoman näköisenä ja sekoilu tarttua myös miehen mielenlaatuun, karu totuus paljastuu vähitellen. Ainoastaan jos nainen laskettelee samaa alamäkeä ja itsekin sortuu päihteisiin, hän jää kyseisen rappiomiehen kelkkaan.
Se itsestään huolta pitänyt, lenkillä käynyt kunnollinen mies, joka on kerännyt omaisuutta ammatissaan, ilman pelkoa vankilaan joutumisesta alkaa näyttää paremmalta ja paremma
Jotkut naiset kyllä hoivaavat juoppoja koko elämänsä. Siis sellaiset, jotka itse eivät juo. Kun eroavat yhdestä, tulee heti toinen tilalle eikä koulutuskaan välttämättä siltä pelasta.
Toisin päin se ei ole juuri koskaan eli alkoholistinainen ei ole raittiin kanssa naimisissa kuin korkeintaan kerran. Mies oppii kerrasta. Miehiin ei ole iskostettu hoivaajan ja pelastajan roolia.
Vierailija kirjoitti:
Luonto on parhaansa mukaan koodannut naisen geeneihin taipumuksen valita kumppanin jolla on hyvät geenit menestykseen. Se että nainen tuntee vetoa heikosti pärjäävään mieheen ei kuulosta siltä että vetovoima kumpuaisi geeneistä, vaan veikkaisin että kyse on tosiaan länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta, joka ohjaa naisia hakoteille, eli valitsemaan heikkoja geenejä lapsilleen. Huono-osaisuus tunnetusti periytyy.
Sellainen näkemys geeneistä ja evoluutiosta, jonka mukaan kehitys menisi koko ajan ns. parempaan suuntaan on harhaanjohtava, sillä evoluutio on suosinut erilaisia ominaisuuksia eikä samanlaisia. Ei siis ole niin, että naiset olisi koodattu valitsemaan vain tietynlaisia ominaisuuksia.
Nämä pahat pojat on niitä, jotka metsästäjä-keräilijä ryhmissä pystyi parhaiten taistelemaan resursseista ja takaamaan riittävän osuuden saaliista perheelle. Kilttimiehet pärjää ehkä nykymaailmassa taloudellisesti paremmin, mutta geenien koodaama preferenssi ei ole ehtinyt muuttua vielä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä pahat pojat on niitä, jotka metsästäjä-keräilijä ryhmissä pystyi parhaiten taistelemaan resursseista ja takaamaan riittävän osuuden saaliista perheelle. Kilttimiehet pärjää ehkä nykymaailmassa taloudellisesti paremmin, mutta geenien koodaama preferenssi ei ole ehtinyt muuttua vielä.
Kyllä myös uralla tarvitaan samantyyppisiä asioita kuin metsästäessä ja taistelussa. Kilpailullisuus kuuluu normaalin miehen rakenteeseen eli en näe sitä pahojen poikien resurssina. Heissä enemmänkin häikäilemätön aggressio ja psykopatiapiirteisyys, jotka ovat tietyissä olosuhteissa olleet hyödyllinen resurssi ihmisyhteisölle. Heidät on voitu löhettää vaikkapa tiedusteluun tai sissitoimintaan koska hakevat jännitystä.
Joissakin nykyajan ammateissa tarvitaan myös kyseisiä ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tietoisesti hakeudut suhteisiin, joilla ei ole tulevaisuutta eivätkä ne vaadi sinulta pitkäaikaista sitoutumista. Näin minäkin tiedostamattani aikaan tein ja jäin lopuksi elämääni sinkuksi, jolla on silloin tälöin lyhytaikaisia suhteita ja nyt vanhemmiten olen ymmärtänyt, että tämä onkin sitä elämää mitä haluankin elää. Me ihmiset olemme erilaisia eikä kaikkien tarvitse elää saman muotin mukaan.
Ihanan tuoretta kun tuodaan tämäkin näkökulma tasavertaisena esille. Jotkut naiset vain ovat luonnostaan sellaisia, että tykkäävät kevyemmästä ja eivät halua pesää jäädä rakentamaan. Ei siinä ole välttämättä traumoja tai jotain pers. häiriöitä taustalla. Nykypäivänä vieläkin oletetaan naisista, että jokaikinen haluaa naimisiin ja vakiintua, jos ei, niin olisi jotenkin viallinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan sama nuorempana. Ihastuin kliseisesti renttuihin, komeisiin pahoihin poikiin. Kolme ekaa parisuhdetta olikin sitten ihan pelkkää draamapaskaa, pettämisiä, päihteilyitä, sekoiluista, yksi päätyi vankilaankin.
Lopulta totesin kolmenkympin lähestyessä haluavani lapsiperheen. Ja ymmärsin myös, etten voi antaa alapääni ja viettieni viedä, koska mun tapauksessa se johtaa vain suhteisiin täysin isäksi sopimattomien miesten kanssa. Ajattelin, että joudun tyytymään siihen, että mies on hyvä perheenisä ja mukava ihminen, mutta seksielämä varmaan on aika laimeaa kun en kerran niistä kilttimiehistä kiihotu. Ja alkuun se vähän tuntuikin siltä, kun sopivan löysin. Lähinnä että seksi oli kotityö ja jouduin teeskentelemään nauttivani miehen mieliksi, koska pidin sitä sen arvoisena että saan pitää turvallisen, hyvän miehen elämässäni. Mutta niinpä vaan se vähitellen muuttui seksikin hyväksi, oikeastaan paremmaksi kuin jänniste
Kannattaakin ottaa kilttimies aviomieheksi ja viettää hänen kanssa tylsää lapsiperhearkea. Välillä voi käydä harrastamassa kiihkeää seksiä pahojen poikien kanssa. Toimiva yhdistelmä.
Lapsetkin voi tehdä sen jännämiehen kanssa ja eron tultua ottaa se kilttimies elättämään.
Toisaalta jos on itse jotenkin epätasapainoinen, se sekoilu ja siitä johtuva draama ja ahdistus voi olla juurikin se, mihin on addiktoitunut, vaikka toisaalta sanoisi että haluaisi vain tasaista rauhallista mukavaa elämää. Monet ei vaan sitä tasaisuutta ja rauhallisuutta kestä, koska sitten oma mieli alkaa mölytä. Niin kauan kun on tarpeeksi "ulkomaailmassa" ongelmia, mielen ongelmat pysyy pääosin taustalla pois häiritsemästä.