Ihastun jatkuvasti miehiin jotka eivät sovi minulle
Ovat komeita, pitkiä ja hyväkroppaisia mutta elämä on resuista, epämääräistä tai joskus rikollistakin. Minua ei ole kaltoinkohdeltu lainkaan ja suhteet voivat kestää kuukausia mutta harvemmin sitä enempää kunnes minuun kyllästytään.
Teoriassa haluaisin stabiiliutta, turvallista tylsyyttä ja tasaisuutta mutta sitä tarjoavat eivät sytytä fyysisesti ollenkaan vaan koen korkeintaan ystävänä.
Muuttuuko libido iän myötä? En ole enää edes supernuori vaan 28.
Kommentit (132)
Teoriani on, että naiset ovat luonnostaan ohjelmoituja etsimään vahvoja miehiä, joilla on resursseja (rahaa ja omaisuutta). Koska se lisää heidän jälkeläistensä selviytymis- ja menestysmahdollisuuksia. Joissakin naisissa aivot tulkitsevat pahaksi pojaksi olemisen vahvuudeksi ja rauhallisuuden ja ystävällisyyden heikkoudeksi. Siksi jotkut tuntevat vetoa pahaan poikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli hän on itse sellainen tylsä ja turvallisuushakuinen tyyppi 19-vuotiaasta saakka säästämisineen ja päihteettömyyksineen, mutta ei jostain syystä syty kaltaisistaan miehistä, vaan pitää samanlaisia, tylsiä ja turvallisia miehiä YSTÄVINÄ."
Ei ap, mutta mä olin juuri tuollainen. Äärimmäisen kunnollinen nörttityttö äärimmäisen kunnollisesta (ehkä ylemmän) keskiluokan perheestä. Kyllä joo varmaan olin aika tylsä sen ikäisten mielestä, kun harrastukset oli tyyliä käsityöt ja lukeminen ja tietokonepelit. Mutta en siis tosiaan syttynyt kaltaisistani, vaan ihan päinvastaisista. Nörttipoikia mulla oli paljonkin kavereina, mutta en osannut nähdä niitä kuin kavereina, eikä ne minua, olin ikään kuin yksi jätkistä heille, pelikaveri.
Tässä se on juuri se tragedia. Kunnon tylsä kunnollinen nainen ei syty kaltaisistaan, vaan haluaa jännämiehen, joka taas
Sama se on autisti/neuropoikkeavuuspiireissä. Assburger-miehille kelpaisi samanlainen nainen, mutta ne assinaiset juoksevat niiden ruskettuneiden pitkien komeakasvoisten lihastyyppien kanssa.
Korkeintaan sitten kun ikää alkaa olla joku 30-40 alkavat miettiä voisiko kriteerejä madaltaa. Suurin osa ei madalla.
Vierailija kirjoitti:
Teoriani on, että naiset ovat luonnostaan ohjelmoituja etsimään vahvoja miehiä, joilla on resursseja (rahaa ja omaisuutta). Koska se lisää heidän jälkeläistensä selviytymis- ja menestysmahdollisuuksia. Joissakin naisissa aivot tulkitsevat pahaksi pojaksi olemisen vahvuudeksi ja rauhallisuuden ja ystävällisyyden heikkoudeksi. Siksi jotkut tuntevat vetoa pahaan poikaan.
Ei minua kiinnosta jonkun ruman seniilin rahat pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoriani on, että naiset ovat luonnostaan ohjelmoituja etsimään vahvoja miehiä, joilla on resursseja (rahaa ja omaisuutta). Koska se lisää heidän jälkeläistensä selviytymis- ja menestysmahdollisuuksia. Joissakin naisissa aivot tulkitsevat pahaksi pojaksi olemisen vahvuudeksi ja rauhallisuuden ja ystävällisyyden heikkoudeksi. Siksi jotkut tuntevat vetoa pahaan poikaan.
Ei minua kiinnosta jonkun ruman seniilin rahat pätkän vertaa.
Joo ei moniakaan naisia ole ohjelmoitu noin. Toki ne resurssit on hyvästä, mutta etenkin nuorena se on enempi fysiikkaa ja älyä eikä niinkään välttämättä valmiita resursseja.
Ja jos oikein luontoon mennään, niin eihän metsästäjä-keräilijöillä rahaa ja omaisuutta ollut, eli hyvä fysiikka ja vitaalisuus oli se mistä oli apua!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan sama nuorempana. Ihastuin kliseisesti renttuihin, komeisiin pahoihin poikiin. Kolme ekaa parisuhdetta olikin sitten ihan pelkkää draamapaskaa, pettämisiä, päihteilyitä, sekoiluista, yksi päätyi vankilaankin.
Lopulta totesin kolmenkympin lähestyessä haluavani lapsiperheen. Ja ymmärsin myös, etten voi antaa alapääni ja viettieni viedä, koska mun tapauksessa se johtaa vain suhteisiin täysin isäksi sopimattomien miesten kanssa. Ajattelin, että joudun tyytymään siihen, että mies on hyvä perheenisä ja mukava ihminen, mutta seksielämä varmaan on aika laimeaa kun en kerran niistä kilttimiehistä kiihotu. Ja alkuun se vähän tuntuikin siltä, kun sopivan löysin. Lähinnä että seksi oli kotityö ja jouduin teeskentelemään nauttivani miehen mieliksi, koska pidin sitä sen arvoisena että saan pitää turvallisen, hyvän miehen elämässäni. Mutta niinpä vaan se vähitellen muuttui seksikin hyväksi, oikeastaan paremmaksi kuin jänniste
Haluatko kertoa lisää tuosta seksipuolesta? Itse olen samassa tilanteessa kuin sinä nuorena. Jännisten kanssa seksi on villiä, estotonta ja rietasta. Sängyssä riehutaan, minua heitellään ja pannaan valtavalla intohimolla mitä kekseliäisimmissä asennoissa ja eri puolella tilaa. Tylsien miesten kanssa taas ollut samaa hidasta ja laimeaa meininkiä keskellä sänkyä. En pysty kuvittelemaan miten saisin psyykattua itseni tykkäämään noin kiltistä seksistä.
No onko muka noin, että on pakko olla jännismies saadakseen kunnon panon? :D Ja ei-jänniksen kanssa hidasta ja laimeaa keskellä sänkyä?
Vai mitä tarkoitat jänniksellä? Kyllähän sitä on ihan kunnollisiakin miehiä, joilla on luonnetta ja seksuaalista draivia itsessään. Nämä kyllä pariutuu usein jo nuorena.
Feministit ovat vuosikymmeniä syyttäneet miehiä siitä että he ajattelevat vain alapäällään. Tässäkin ketjussa käy kirkkaasti ilmi, että naiset tekevät niin yhtä lailla. Sosiologisesti analysoiden kyseessä lienee eräänlainen maskuliinisuuden kato miehissä, jos naiset eivät enää heistä syty. Myös naiset ovat nykyään vähemmän femiinisiä. Laaja kulttuurinen ilmiö. Kasvattaako suomalainen nainen pojastaan maskuliinistä jännämiestä, jonka on helppo pariutua? Yksinhuoltajia on nykyään paljon, voiko miehestä edes kasvaa maskuliinista jännistä ilman isää?
Sängyssä riehutaan, minua heitellään ja pannaan valtavalla intohimolla mitä kekseliäisimmissä asennoissa
Intohimoa pitää olla joo, mutta riehuminen, heittely ja mitä kekseliäimmissä asennoissa paneminen on itselle vierasta. Siis sänkyyn joku joskus heittänyt, mutta ei sen enempää seksin aikana heitellyt. Tai kantanut sänkyyn, mutta ei sen kummemmin heittelyä tai mitään aggressiivista. Asennot voi toki vaihtua välillä, mutta mielestäni asentojen vaihtelu vaihtelemisen vuoksi ja joidenkin kekseliäiden asentojen vääntely ei vaikuta kiinnostavalta. Mieluummin vaikka jotain roolileikkiä kuin tuollaista.
Kiinnostaa kyllä vähän minkä tyyppinen olet, jos on tuollaiset kokemukset? Tai oletko pienikokoinen, jos se aktivoi miehissä tuollaista riehumisen, heittelyn ja mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin vääntäytymisen halua?
Vierailija kirjoitti:
No onko muka noin, että on pakko olla jännismies saadakseen kunnon panon? :D Ja ei-jänniksen kanssa hidasta ja laimeaa keskellä sänkyä?
Vai mitä tarkoitat jänniksellä? Kyllähän sitä on ihan kunnollisiakin miehiä, joilla on luonnetta ja seksuaalista draivia itsessään. Nämä kyllä pariutuu usein jo nuorena.
Semmoisissa muutenkin tuhmissa renttumiehissä on monesti sängyssä tuota villiä karismaa, kun taas lakipykälien mukaan elävät insinöörimiehet ovat yksitoikkoisia sängyssä, näin se useimmiten menee karikatyyrisesti. Nuo insinöörit ovat vakaita ja varakkaita, siksi heistä "pitäisikin pitää". Mutta aina lankean persaukisiin bilehippeihin, jotka tihkuvat vallattomuutta ja selittämätöntä itsevarmuutta matalasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Feministit ovat vuosikymmeniä syyttäneet miehiä siitä että he ajattelevat vain alapäällään. Tässäkin ketjussa käy kirkkaasti ilmi, että naiset tekevät niin yhtä lailla. Sosiologisesti analysoiden kyseessä lienee eräänlainen maskuliinisuuden kato miehissä, jos naiset eivät enää heistä syty. Myös naiset ovat nykyään vähemmän femiinisiä. Laaja kulttuurinen ilmiö. Kasvattaako suomalainen nainen pojastaan maskuliinistä jännämiestä, jonka on helppo pariutua? Yksinhuoltajia on nykyään paljon, voiko miehestä edes kasvaa maskuliinista jännistä ilman isää?
voiko miehestä edes kasvaa maskuliinista jännistä ilman isää?
Voi. Mutta jos haluaa terveen ja kunnollista elämää viettävän maskuliinisen jänniksen, niin siinä isä voi olla jo avuksi.
Nuo epämääräistä elävää elävät AP:nkin kuvailemat jänniksethän on usein ilman isää kasvaneita, toki ei aina. Mut isäsuhde usein kompleksinen, vaikka olisi ydinperheestä.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Olet vain yksi nainen muiden joukossa, joka toteuttaa incelteorioiden oikeellisuuden.
Päätin ja lopetin miesten kanssa vehtaamisen. Piste. Ei kiitos.
Nyt kun tutkin asiaa ajan kanssa, niin KAIKKI joka ikinen on ollut just "paha poika" joka ois pitänyt kiertää kaukaa.
Joo, ja esim nyt katsoin kuvaa jossa on muinoin kuuntelemani kirjailijan kuva. JUst sellanen kuin...Älä mitään, luin tyypistä lisää Renttu mikä renttu. Sama näissä TV-sarja-tähdissä, mieleniintoisen näkönen, niin joo just! Addikti tai alkkis!
Muusikoista nyt puhumattakaan!
Onneksi ei enää tarvitse etsiä miestä kun on jo ikää.
Vierailija kirjoitti:
Jännäjoonas vetää puoleensa. Kiltti mies ei aiheuta kutinaa haarojen välissä.
Sama juttu miehillä. Vain kaunis nainen on tavoiteltava ja haluttava, tavisnaisia eivät tavismiehet edes näe naisina
Vierailija kirjoitti:
Sängyssä riehutaan, minua heitellään ja pannaan valtavalla intohimolla mitä kekseliäisimmissä asennoissa
Intohimoa pitää olla joo, mutta riehuminen, heittely ja mitä kekseliäimmissä asennoissa paneminen on itselle vierasta. Siis sänkyyn joku joskus heittänyt, mutta ei sen enempää seksin aikana heitellyt. Tai kantanut sänkyyn, mutta ei sen kummemmin heittelyä tai mitään aggressiivista. Asennot voi toki vaihtua välillä, mutta mielestäni asentojen vaihtelu vaihtelemisen vuoksi ja joidenkin kekseliäiden asentojen vääntely ei vaikuta kiinnostavalta. Mieluummin vaikka jotain roolileikkiä kuin tuollaista.
Kiinnostaa kyllä vähän minkä tyyppinen olet, jos on tuollaiset kokemukset? Tai oletko pienikokoinen, jos se aktivoi miehissä tuollaista riehumisen, heittelyn ja mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin vääntäytymisen halua?
Meillä on sitten erilainen maku, kun itse tykkään noista akrobaattisista asennoista ja uusien väännösten kokeilemisesta melkein joka kerta. Ja heittelystä ja riehumisesta. Roolileikit taas ei sytytä. Enkä ole pienikokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan sama nuorempana. Ihastuin kliseisesti renttuihin, komeisiin pahoihin poikiin. Kolme ekaa parisuhdetta olikin sitten ihan pelkkää draamapaskaa, pettämisiä, päihteilyitä, sekoiluista, yksi päätyi vankilaankin.
Lopulta totesin kolmenkympin lähestyessä haluavani lapsiperheen. Ja ymmärsin myös, etten voi antaa alapääni ja viettieni viedä, koska mun tapauksessa se johtaa vain suhteisiin täysin isäksi sopimattomien miesten kanssa. Ajattelin, että joudun tyytymään siihen, että mies on hyvä perheenisä ja mukava ihminen, mutta seksielämä varmaan on aika laimeaa kun en kerran niistä kilttimiehistä kiihotu. Ja alkuun se vähän tuntuikin siltä, kun sopivan löysin. Lähinnä että seksi oli kotityö ja jouduin teeskentelemään nauttivani miehen mieliksi, koska pidin sitä sen arvoisena että saan pitää turvallisen, hyvän miehen elämässäni. Mutta niinpä vaan se vähitellen muuttui sek
Mies yrittää esiintyä naisena 😄
Aikoinaan tätini sortui aina näihin luusereihin. Jo päällepäin näki, että viina maistui. Tätini oli vaaleahiuksinen, runsaspovinen ja nättikin. Joku ihme magneetti veti näitä ominaisuuksia puoleensa??
Taitaa ukot esiintyä täällä naisina ja pönkittävät näin omia teorioitaan. Netti on pilannut nykymiehet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännäjoonas vetää puoleensa. Kiltti mies ei aiheuta kutinaa haarojen välissä.
Sama juttu miehillä. Vain kaunis nainen on tavoiteltava ja haluttava, tavisnaisia eivät tavismiehet edes näe naisina
Joo ja jännäjennoilla on aina mies/miehiä palvelemassa ja kumppanina, jos vaan haluavat! Jos menevät naimisiinkin, niin mies yleensä palvelee aika auliisti.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ukot esiintyä täällä naisina ja pönkittävät näin omia teorioitaan. Netti on pilannut nykymiehet
Byyyääää, nettikommentoijat ei ole mun, nainen, kanssa samaa mieltä, niin niiden on pakko valehdella tai olla miehiä😫😫
Tässä se on juuri se tragedia. Kunnon tylsä kunnollinen nainen ei syty kaltaisistaan, vaan haluaa jännämiehen, joka taas kyllästyy häneen nopeasti. Sitten "kaikki miehet ovat sikoja".