Lue keskustelun säännöt.
Ihastun jatkuvasti miehiin jotka eivät sovi minulle
05.08.2025 |
Ovat komeita, pitkiä ja hyväkroppaisia mutta elämä on resuista, epämääräistä tai joskus rikollistakin. Minua ei ole kaltoinkohdeltu lainkaan ja suhteet voivat kestää kuukausia mutta harvemmin sitä enempää kunnes minuun kyllästytään.
Teoriassa haluaisin stabiiliutta, turvallista tylsyyttä ja tasaisuutta mutta sitä tarjoavat eivät sytytä fyysisesti ollenkaan vaan koen korkeintaan ystävänä.
Muuttuuko libido iän myötä? En ole enää edes supernuori vaan 28.
Kommentit (132)
Vaikka muuttuisitkin vanhempana, yksikään itseään kunnioittava mies ei kanssasi suhteeseen jää kun sekoilusi rikollisen aineksen kanssa tulee ilmi. Etovuudeltaan tuo vastaa lähestulkoon sitä samaa mikäli naisella olisi ei-valkoinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ajatellut, minähän tiedän monia naisia jotka käyttävät (bile)huumeita. Kuka harvemmin, kuka useammin. En tosin pidä ketään sen perusteella jännäjennana, en ehkä ylipäätään muita kuin epävakaita. Toki se on tulkintakysymys. "
Saan sen käsityksen, että jänniksiä voivat mielestäsi olla vain miehet?
Eipä tuo jännäjenna ole minullekaan aivan selvä käsite, mutta olen käsittänyt sen miespuolisen jänniksen naisvastineeksi eli suosituksi tytöksi, joka tekee tuhmia asioita, jotka eivät aina välttämättä ihan lain oikealla puolellakaan pysyttele. Sellainen ilman muuta olin ja niin olivat kaverinikin.
No joo kyllä se miehille ominaisempaa on. Toki naisissakin voi olla jänniä, mutta naisille tyypillisempi sovinnaisuus usein määrittää yleisvaikutelmaa persoonasta. Näkyy mielipiteissä ja kaikessa.
Näen mielipiteesi hyvin sovinnaisena. Et selvästikään ole ollut jännäjennojen kanssa tekemisissä ;)
Ehkä on turvallisempaa ajatella, että voit sovittaa kaikki naiset omaan maailmaasi, missä naisilla ja jopa heidän perhetaustoillaan on omasta maailmastasi tutut raamit.
Mielenkiintoista. Ehkäpä tuon kaltaista ajattelua on taustalla näillä, joiden on aina pakko päästä vähättelemään, sen pienenkin murusen pohjalta, jonka ovat saaneet selville. Kerran jouduin vääntämään yhtä tällaista hieman nenästä ennen kun lopetti.
Vierailija kirjoitti:
Feministit ovat vuosikymmeniä syyttäneet miehiä siitä että he ajattelevat vain alapäällään. Tässäkin ketjussa käy kirkkaasti ilmi, että naiset tekevät niin yhtä lailla. Sosiologisesti analysoiden kyseessä lienee eräänlainen maskuliinisuuden kato miehissä, jos naiset eivät enää heistä syty. Myös naiset ovat nykyään vähemmän femiinisiä. Laaja kulttuurinen ilmiö. Kasvattaako suomalainen nainen pojastaan maskuliinistä jännämiestä, jonka on helppo pariutua? Yksinhuoltajia on nykyään paljon, voiko miehestä edes kasvaa maskuliinista jännistä ilman isää?
Rumia on liikaa. Tarvittaisiin uutta perimää. Sen sijaan sitä tuodaan jostain sisäsiittoisesta Pakistanista, Irakista jne. jolloin porukka on yhtä rumaa tai rumempaa kuin ennenkin.
Taisi olla trolli tämäkin, kun ap ei vastaile kommentteihin.
Kunhan tuosta vanhenet, osaat arvostaa miehessä muita piirteitä kuin jännittävyyttä. Eli kilttiksetkin saattavat joskus nelikymppisenä tuntua ihan sopivilta. Ja nelikymppinen tietää, mitä haluaa ja mitä ei ja tuntee itsensä. Parikymppisenä on vielä nuori ja jännäjoonas voi tuntua vauhdikkaammalta ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan tuosta vanhenet, osaat arvostaa miehessä muita piirteitä kuin jännittävyyttä. Eli kilttiksetkin saattavat joskus nelikymppisenä tuntua ihan sopivilta. Ja nelikymppinen tietää, mitä haluaa ja mitä ei ja tuntee itsensä. Parikymppisenä on vielä nuori ja jännäjoonas voi tuntua vauhdikkaammalta ehkä.
Ihmiset aikuistuvat nykyään tosi myöhään. 28-vuotiaana olin jo yksivuotiaan lapsen äiti ja väitöskirjatutkija. Nykyisin ensisynnyttäjät ovat keskimäärin kolmekymppisiä.
"Ihmisen eläimellisyyden takia syntyy vaikka kuinka paljon pareja jotka eivät sovi yhteen sosiaalisesti lainkaan mutta fyysisesti todella hyvin (jälkeläisten geneettistä terveyttä ajatellen)."
Suurin osa pareista on kyllä sosioekonomisesti samanlaisia eikä erilaisia. Siis tilastojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain evoluutiobiologiaa.
Geneettisesti olemme sama laji kuin pari tuhatta vuotta sitten, ja tämä on siinä taustalla. Ne mekanismit on meihin alitajuisesti koodattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuttui miesmaku 33- vuotiaana. Tosin ei rentuista kunnollisiin vaan eri tavalla. 34 vuotiaana löysin nykyisen mieheni joka on eka jonka kanssa suhde on kestänyt kauemmin kuin reilun vuoden. Oma muutos meni niin että olin 7 vuotta sinkkuna, harrastin kyllä kevyitä fbsuhteita, ja sitten oikein tosissani menin itseeni ja tajusin että joko jatkan suhteetta, tai kevyillä suhteilla lopun elämääni tai sitten haluan vakavampaa jota ei löydy tällaisilta miehiltä. Halusin pysyvämmän suhteen, joten tietoisesti otin miehen joka ei ole yliextrovertti, joka ei ole missään oman alansa paras, joka ei ole taiteellinen, vaan joka on semmoinen keskikastin mies, jonka vahvuudet on lojaalius, paikalla olevuus, rinnalla seisominen koin esimerkkeinä.
Hyvän kokoiset ja toimivat vehkeet oli kriteerinä, sekä minua miellyttävä ulkonäkö, mikä ei tosinnole vaikeaa, sillä mulla einole varrsinaisia preferenssejä siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on huono itsetuntemus. Ihastut pinnallisiin seikkoihin. Ei kukaan ihastu mihinkään "renttuuteen" ellei ole päävika. Miehessä on jotkut ominaisuudet, mihin tartut. Siinä toistuu joku kuvio, joku piirre heissä miellyttää. Etsi se. Se sama toistuu myös kunnon miehissä.
Yleensä se ei ole mikään yksittäinen persoonanpiirre vaan kokonaisvaltainen fyysinen viehätys. Jos sitä ei ole, ei voi syttyä siitä "kunnon miehestä" vaikka olisi paperilla täydellinen. Olen yrittänyt eikä pakottaminen auta.
Ok. En jaksa selittää, pysyn samassa vastauksessa. Mieti vielä. Vedät tällaista roolia, että tykkäät tietyistä, vaikket osaa edes eritellä sitä. Opettele erittelemään se.
Totta. Omalla kohdalla syy löytyi omasta epävarmuudesta ja sen huonosta sietokyvystä. tykkäsin miehissä siitä että he ovat jossain asiassa alansa parhaimmistoa. Ikävä kyllä tämä piirre kätkee sisäänsä sitten myös sen maanisesti harjoittelun, esim työnarkomanian, jatkuvan kotoa poissa olemisen joko fyysisesti tai henkisesti tai yleensä molempia, aikaa ei jää parisuhteelle kun pitää olla sen mieleisen asian kimpussa niin paljon, sekä tietysti sen että naisseuraa löytyy varmasti sen oman tekemisen ympäriltä riittämiin joka vaikeuttaa uskollisuutta. Tuohon päälle vielä ns hauska seuramies sillä rakastan huumoria ja nokkelaälyisyyttä, niin jokainen ymmärtää missä ongelma piili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin käy jatkuvasti niille, joilla on akateeminen koulutus, mutta omat vanhemmat työväenluokkaa, eli heiltä puuttuu akateeminen koulutus. Puolison valinnassa vaikuttavat ne kriteerit, mitkä vaikuttavat luokassa, josta ollaan lähtöisin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja hakee juuri sitä pienistä pienimpää vähemmistöryhmään kuuluvaa super eliitti miestä, jolla siis ulkonäön lisäksi löytyy luonnetta, rauhallisuutta, itsekuria, käytöstapoja ja sitä sisäistä kauneutta.
Näitä ei montaa ole koko maassa ja näitä ehkä 100 tapauksesta vapaana on ehkä 5 ja hekään eivät ole vampattavissa.
Jos aloittaja kuuluu suomen 100 kauneimman naisen joukkoon, hän on teorissa pienen pienet saumat löytää itselleen mega alffa.
Älä ole niin negatiivinen. Löysin oman, kuvailujasi vastaavan ihannemieheni 50 vuotiaana ja nyt on seurusteltu 2 vuotta.
Kaksi aikaisempaa pitkää parisuhdettani olivat lieviä "tyytymisiä" eli hyviä miehiä, joita kyllä rakastin, mutta se viimeinen kipinä, komeus, flirtti ja hullaantuminen puuttui.
Voi siis elää hyvän elämän kaikenkaikkiaan, perustaa perheen, saada lapsia ja juuri kun luulee, että kaikki on jo takanapäin, voi yhtäkkiä rakastua päästä varpaisiin vähän vanhemmalla iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tietoisesti hakeudut suhteisiin, joilla ei ole tulevaisuutta eivätkä ne vaadi sinulta pitkäaikaista sitoutumista. Näin minäkin tiedostamattani aikaan tein ja jäin lopuksi elämääni sinkuksi, jolla on silloin tälöin lyhytaikaisia suhteita ja nyt vanhemmiten olen ymmärtänyt, että tämä onkin sitä elämää mitä haluankin elää. Me ihmiset olemme erilaisia eikä kaikkien tarvitse elää saman muotin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama mutta miehenä. "Tasoni" on kouvolatukkaiset tatuoidut lihavat yh:t, mutta koen vetoa vain kauniskasvoisiin hyväkroppaisiin naisiin joiden saamiseen minulla on 0,00000% mahdollisuus.
En syty tippaakaan siitä naistyypistä jota minun on realistista saada joten olen ilman.
Juu, lottovoittokin on jo todennäköisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja hakee juuri sitä pienistä pienimpää vähemmistöryhmään kuuluvaa super eliitti miestä, jolla siis ulkonäön lisäksi löytyy luonnetta, rauhallisuutta, itsekuria, käytöstapoja ja sitä sisäistä kauneutta.
Näitä ei montaa ole koko maassa ja näitä ehkä 100 tapauksesta vapaana on ehkä 5 ja hekään eivät ole vampattavissa.
Jos aloittaja kuuluu suomen 100 kauneimman naisen joukkoon, hän on teorissa pienen pienet saumat löytää itselleen mega alffa.
Tabu sanoa ääneen mutta noin se monella nuorella naisella on. Tai vaikkei jotain supermiestä hakisi niin kelpaa vain ne 1% parhaimmistoon ulkonäön puolesta kuuluvat miehet.
Vasta kolmenkympin jälkeen "tullaan järkiin" mutta se tuleva aviomies saakin kärsiä pihtailusta, vaikka tämä on eksien kanssa tehnyt päivittäin kaikki pervoudet auringon alla.
Kärsiihän se vaimokin siitä että on tuollaisen miehen kanssa joten eiköhän tilanne ole 50,50. Vai onko miehen ihan pakko mennä juuri tuon naisen kanssa naimisiin? Jos on niin miksi? Suomessa ei ole pakkoavioliittoa niin siksi mietin.
Keskustelussa on hyviä kommentteja, jotka kuvastavat hyvin erilaisia ihmisiä ja ajattelutapoja parisuhteisiin liittyen.
Mielestäni tuo näkökulma on erinomainen ja tuore, missä ehdotetaan, että miesmaku on peräisin työväenluokasta, vaikka ihminen on tehnyt luokkanousun akateemiseksi. Totta kai käsitys miehistä ja maskuliinisuudesta pohjautuu niihin olosuhteisiin, joissa on kasvanut, koska kaikki muukin arkielämään liittyvä käsitys normaaliudesta pohjautuu. Tälläiset käsityksen ovat pitkälti tiedostamattomia niin kauan kunnes tosiaan törmää muiden erilaisiin ajatustapoihin. Itselleni sellainen oli palstalla tänne tultuani, kun käsitin, että täällä valtaosan käsitys miehen roolista perheessä on täysin erilainen kuin se mitä olin pitänyt normaalina. Eli se, että miehet osallistuvat omasta halustaan perhe-elämään tiiviisti, siivoavat, hoitavat lapsia eivätkä lähde viikonloppuisin "poikien" ryyppyreissulle. Minua epäiltiin jopa trolliksi kun kerroin tuon.
Ei siitä sen enempää, mutta vielä mietin tuota jännäjennan määritelmää. Ilmeisesti palstalla suurin osa ei pidä jännäjennoja edes olemassaolevana ilmiönä. Jos nainen on samanlainen kuin jännäjanne, hänelle annetaan jokin toinen nimi, esimerkiksi edellä joku kirjoitti, että sellainen nainen on "epävakaa". Tällaiset sovinismin sävyttämät ajatukset tulevat myös itselleni yllätyksenä, ne hämmästyttävät, koska en normaaliympäristössäni törmään tällaiseen ajatteluun.
Samaten ihmetyttää täällä usein esillä olevissa sinkkukeskusteluissa, että naisesta ei pääsääntöisesti puhuta kuin joko ulkonäön tai jonkun kielteisen ominaisuuden kautta - en osaa sanoa mistä kaikesta se kertoo. On aivan normaalia kertoa, että minä en saa kaunista naista, vaan lihavan, aivan kuin nainen olisi nukke, jolla ei ole mitään muuta ominaisuuksia - ja jonkinlainen voodoo-nukke hän onkin, jos häneen ulkonäön sijasta liitetään kielteisiä ominaisuuksia sen sijaan, että hän olisi vaikkapa jännä tai menestynyt kuten mies, jännän sijasta vaikkapa luova tai menestynyt kuten statusmies.
Naiselta pääsääntöisesti puuttuvat (palstamiesten näkökulmasta) myönteiset henkiset ominaisuudet ja älylliset ulottuvuudet. Hän on tylsä, tavallinen ja ruma tai kaunis. Siinäpä ne. En oikein tiedä miten tuolta pohjalta voisi edes syntyä normaalia ihmissuhdetta naisen kanssa eikä tämä ole mikään moite, se on vain toteamus. Nainen on yhtä kaukainen kuin Jupiter, mikä ehkä selittää omituista suhdetta, joka tämänkaltaisilla miehillä on vuorovaikutuksessa naiseen. Nyt taitaa jo tila loppua...
...jatkuu... Tarkoitan noita tietynlaisia miehiä, joihin olen silloin tällöin törmännyt, mutta joiden käytös on ollut omiin silmiini hyvin arvoituksellista. En tiedä onko tuo mies ollut lintu vai kala. Hän on hakeutunut seuraan, pyrkinyt kontaktiin (siksi että on pitänyt kauniina ja puoleensavetävänä), mutta samanaikaisesti hän on pyrkinyt vähättelemään, kiusaamaan kömpelösti, mutta ilmeisen aidosti ajatuksensa ilmituoden.
Yksi aiempi keskustelija noudatti samaa tekniikkaa (en tarkoita, että se olisi ollut henkilökohtaista) eli se on luultavasti tiedostamatonta ottaa jokin asia, joka naisessa häiritsee omaa mielenrauhaa, keksiä siihen selitys tai tausta omasta päästään ja sitten pyrkiä kiusaamaan ja vähättelemään sen avulla. Tunnistaako joku toinen nainen tämän tekniikan? Äskettäin tuo pieni tiedonmuru, joka otettiin lähtökohdaksi ja väännettiin aivan uuteen uskoon oli se, että olen elänyt osan lapsuudestani ulkomailla, mutta se voi olla mikä tahansa muu asia, vaikkapa oletus siitä, että minulla on tekoripset tai vaikka erikoinen tyttönimeni. Siitä keksitään jokin oma selitys, jonka avulla pyritään kontaktiin.
Ehkäpä osa näistä on ollut ns. negaamista eli kiusaamista, jolla pyritään saamaan huomio ja iskemään. Sama tekniikka on kuitenkin tuttu jo yläasteelta ja lukiosta, jolloin iskuoppaita ei edes ollut olemassa. Oma ajatukseni on, että negaaminen on alun perin peräisin iskuoppaiden omilta teiniajoilta, jolloin heidän ainoa toimiva keinonsa saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta oli kiusata heitä. Avaamalla rintsikoita, huutelemalla ja tekemällä jotain, jolla sai sen tytön huomion, joka pelasi täysin eri liigassa. Kun luin negaamisesta ekan kerran täältä olin hämmästynyt siitä, että joku todella uskoo tuollaisen metodin toimivan.
Ehkä teillä on huono itsetunto ja renttu viehättää, koska hänkään ei ole täydellinen. Voi myös olla että olette vähän yksinkertaisia ja päässä on ajatus että sekoilu olisi jotenkin ihanaa verrattuna järkevään käytökseen. Kuitenkin huomaatte että se fantasia ei ole todellisuutta, vaan sekoilu onkin oikeasti luotaantyötävää, kun sitä oikeasti kokee.
No joo kyllä se miehille ominaisempaa on. Toki naisissakin voi olla jänniä, mutta naisille tyypillisempi sovinnaisuus usein määrittää yleisvaikutelmaa persoonasta. Näkyy mielipiteissä ja kaikessa.