Egon kuolema, onko tuskallista?

Vierailija kirjoitti:

Eli iso ego on huono?

Ego on aina saman kokoinen.

Iso ego tarkoittaa lähinnä sitä että henkilö on koko ajan oman elämässä rakentuneen roolin sisässä automaationa. Hän on sellainen kuin kuvittelee itsensä olevan. Esimerkiksi sinisestä pitävä ja jos näkee punaista niin elämä menee pilalle. Tai että hän on extrovertti, ehdottoman extrovertti. Se että henkilöllä on suuri ego tarkoittaa lähinnä sitä ettei hän riisu naamaria pois ja paisuttelee roolihahmoaan, jollainen hän on. 

GTA pelissä voit pelata hahmolla eri ulottuvuuksista. Tämmöiinen henkilö on tavallaan kokoajan naamarin takana ensimmäisestä persoonasta katsottu. Hän ei näe omaa hahmoa ulkopuolelta kolmannesta persoonasta ja saattaa töpeksiä paljon ja toimia itsekkäästi, koska ei kykene tai halua vaihtaa kulmia. Esimerkkinä vaikapa jos olisit tässä maailman isossa palapelissä yksi pala ja näkisit vain palapelistä avaruuteen ja sivullasi olisi me muut palat, niin suuri ego olisi sellainen joka kuvittelisi että hän palana on  se palapeli tai ainakin tärkein pala, vaikka siinä palapelissä olisi viisi miljardia samalaista palaa ja suurin osa niistä näkisi samalla tavoin suuren egon näkökulmasta.

Asiaa on vaikea selittää, kun asiaa ei oikein sanoilla selittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei egoni ole kuollut, mutta olen saanut kokea ja nähdä toisessa ihmisessä sen, että tilalle tulee tyhjyys, ennen kuin prosessissa pääsee eteenpäin. Tuskallista se on, mutta tuohon välitilaan ei saa jäädä, koska muuten kaikesta tulee turhaa ja samantekevää. Siksi minun mielestäni (en ole asiantuntija) se ego pitää pitää hengissä, mutta aisoissa. 

Ego resetoitui ja alkoi rakentua uudestaan. Jos henkilö oli aikaisemmin mätä tai paatuneesti paha, hänellä on tässä vaiheessa mahdollisuus muuttua. Tekemättömäksi ei saa tehtyjä asioita, mutta perusta voi muuttua totaalisesti siitä millainen pohja ennen oli. Samalla tulee anteeksianto. 

Totuushan on että kaikki on yhdentekevää ja sattumanvaraista kaaosta. Ja sen ymmärtäen on juuri se merkitsee. 

Moni tässä tilanteessa voi riistää hengen itseltään tai tehdä mitä sattuu. Voi ulkoisesti seot

Tuo toinen henkilö, jonka kehittymistä olen päässyt läheltä seuraamaan, todellakin yrittii tappaa itsensä. Hänen elämänsä meni siinä ihan sekaisin, mutta yhtä nopeasti kun kaikki hajosi, niin rakentui uudelleen. 

 

Itse en yhtään ole sitä mieltä, että kaikki on yhdentekevää ja sattumanvaraista kaaosta, vaikka se yhdessä vaiheessa tuntuikin siltä. Vaan Kaikki menee juuri niin kuin pitää. Ei egon näkökulmasta, vaan _minän_ näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli iso ego on huono?

Ego on aina saman kokoinen.

Iso ego tarkoittaa lähinnä sitä että henkilö on koko ajan oman elämässä rakentuneen roolin sisässä automaationa. Hän on sellainen kuin kuvittelee itsensä olevan. Esimerkiksi sinisestä pitävä ja jos näkee punaista niin elämä menee pilalle. Tai että hän on extrovertti, ehdottoman extrovertti. Se että henkilöllä on suuri ego tarkoittaa lähinnä sitä ettei hän riisu naamaria pois ja paisuttelee roolihahmoaan, jollainen hän on. 

 

GTA pelissä voit pelata hahmolla eri ulottuvuuksista. Tämmöiinen henkilö on tavallaan kokoajan naamarin takana ensimmäisestä persoonasta katsottu. Hän ei näe omaa hahmoa ulkopuolelta kolmannesta persoonasta ja saattaa töpeksiä paljon ja toimia itsekkäästi, koska ei kykene tai halua vaihtaa kulmia. Esimerkkinä vaikapa jos olisit tässä maailman isossa palape

Narsisti? 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti? 

 

Ei vaan ihminen joka haluaa pysyä elossa ja pitää elämän elämistä tärkeänä. Siksi hän ottaa leipäpalan lapselta ja perustelee sitä egon kautta, ettei kokisi tunnontuskia, kun lapsi nääntyy nälkään, koska sinä otit häneltä leivän joka päivä tässä markkinataloudessa ja perustelit sitä työssäkäynnilläsi ja ansaitsemallasi palkalla. Täysin inhimillistä. Narsisti voi tarkoittaa mitä vain ja se on uusi sana ja usein negatiivisesti ymmärretty.

Ego on se joka pitää meidät selvinpäin maailman kaaoksessa ja kauhujen yllättäessä. 

Ego kertoo että sinä palapelin palana olet se tärkein pala, koska ilman sinua olisi vain muut palat ja sinua etsittäisi lopussa mailman ääriin. Tilalla olisi tyhjä kolo.

Toi palapelivertaus oli hyvä eli "suuri ego olisi sellainen joka kuvittelisi että hän palana on se palapeli tai ainakin tärkein pala".

Aika hassua, mutta kun näkee egon taakse, tajuaa tavallaan olevansa se koko palapeli eikä vaan se yksi palapelin pala. Sen tajuaminen on niin avartavaa, että ei enää ole mitään tarvetta todistella kenellekään ikään kuin egon näkökulmasta olevansa se palapelin tärkein pala. Tärkeintä on tiedostaa olevansa koko ajan se koko palapeli. Silloin oppii arvostamaan myös sen palapelin muita paloja ihan eri tavalla (tässä todellisuudessa). 

Vierailija kirjoitti:

Ei egoni ole kuollut, mutta olen saanut kokea ja nähdä toisessa ihmisessä sen, että tilalle tulee tyhjyys, ennen kuin prosessissa pääsee eteenpäin. Tuskallista se on, mutta tuohon välitilaan ei saa jäädä, koska muuten kaikesta tulee turhaa ja samantekevää. Siksi minun mielestäni (en ole asiantuntija) se ego pitää pitää hengissä, mutta aisoissa. 

Ego on vain ihmismielen kuvitelma. Alat ajattelemaan että että olet sellainen tai tällainen ihminen, ehkä siihen liittyy se mitä teet työksi, minkälaiset arvot olet omaksunut yms. Pyörittelet näitä asioita elämäsi aikana päässäsi ja rakennat niistä minäkuvan. Se minäkuva on vääristynyt ajatus itsestä ja siitä tulee ego. Muutenkin ihmiset rakentavat ajatuksillaan kaikenlaisia himmeleitä joihin uskovat.

Meditointihan on vain sitä että lakkaa rakentamasta näitä ajatushimmeleitä ja vain katselee maailmaa ilman niitä. Jos osaat olla hetken ajattelematta mitään ja vain katselet maailmaa olet meditaatiossa ja näet kerrankin maailman sellaisena kuin se oikeasti on. Egokin katoaa kun sitä ei enää ajatuksillaan ruoki. Ei sitä tarvitse mihinkään ja jos tuntee tuskaa egon menetyksestä se tarkoittaa että on yhä niissä ajatushimmeleissään kiinni eikä se oikeasti ole vielä kadonnut. On vain korvannut sen uudella ajatuksella että nyt olen menettänyt itseni yms. ja siitä tulee se tuska. Ihmisellä ei ole mitään hätää silloin kun se ei uskottele ajatuksillaan itselleen että olisi jotain hätää.

Minua on auttanut ajatus, että yksi ihminen on lopulta aika merkityksetön maailmassa. 



Miespolvet vaipuvat unholaan. Ihmiset kuolevat ja unohtuvat ajan myötä. 

Niin minä, niin sinä, niin kuin me kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei egoni ole kuollut, mutta olen saanut kokea ja nähdä toisessa ihmisessä sen, että tilalle tulee tyhjyys, ennen kuin prosessissa pääsee eteenpäin. Tuskallista se on, mutta tuohon välitilaan ei saa jäädä, koska muuten kaikesta tulee turhaa ja samantekevää. Siksi minun mielestäni (en ole asiantuntija) se ego pitää pitää hengissä, mutta aisoissa. 

Ego on vain ihmismielen kuvitelma. Alat ajattelemaan että että olet sellainen tai tällainen ihminen, ehkä siihen liittyy se mitä teet työksi, minkälaiset arvot olet omaksunut yms. Pyörittelet näitä asioita elämäsi aikana päässäsi ja rakennat niistä minäkuvan. Se minäkuva on vääristynyt ajatus itsestä ja siitä tulee ego. Muutenkin ihmiset rakentavat ajatuksillaan kaikenlaisia himmeleitä joihin uskovat.

Meditointihan on vain sitä että lakkaa rakentamasta näitä ajatushimmeleitä ja vain katselee maailmaa ilma

Olen tuo, jolle vastaat. Ensinnäkin minulla on typo tuossa kirjoituksessa: egosta luopuminen ei ollut tuskallista, vaan ne tunteet, jotka prosessiin johtivat, olivat hyvin tuskallisia. 

 

Ego todellakin on ihmismielen kuvitelma, mutta minä huomaan silti aika ajoin lankeavani sen ansaan. Tänä kesänäkin ihmettelin, miksi arvioin ja arvostelen muiden tekemisiä - minunhan pitäisi olla sen toisella puolella. Tietoisesti olen pyrkinyt arvostelemattomuuteen ja suurimmalta osin tätä nykyä olenkin. Miksi se sitten taas iski päälle? En tiedä muista, mutta itseni kohdalla saan silloin tällöin itseni kiinni egoni pullikoinnista. 

 

Jos on antanut itselle ja elämälle jonkin suuren merkityksen se on selvästi ajatuksen tuote. Rakastan elämää, mutta en ajattele että nyt on tosi merkityksellistä tämä ja tuo asia. Universumin mittakaavassa kukaan ei huomaa, jos maapallo katoaa huomenna, koska se on niin merkityksetön isossa kuvassa. Silti rakastan elämää. En tarvitse suurta merkitystä ihmisrodulle tai itselleni. Elämä ei muutu paremmaksi sillä että sille antaa mahtipontisen merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Minua on auttanut ajatus, että yksi ihminen on lopulta aika merkityksetön maailmassa. 



Miespolvet vaipuvat unholaan. Ihmiset kuolevat ja unohtuvat ajan myötä. 

Niin minä, niin sinä, niin kuin me kaikki. 

Näin se on. Juuri ajattelin, että kunnminä kuolen, niin kukasn ei enää muista isovanhempiani. Ikää sinulla on varmasti myös vähän enemmän. Nuori ei tuota tajua.

Ego on erottamaton osa psyykeä. Siitä pääsee eroon ehkä lobotomialla, ei muuten.

Kun aloitin meditoinnin ja luin valaistumisesta, egon kuolemasta yms. luulin että nyt pitää ymmärtää jotain ja mennä jotain monimutkaista polkua pitkin ja suorittaa jotain että saavuttaa nämä hienolta kuulostavat asiat. Ne ajatukset ovat ansa. Yrität ajatuksillasi ja älylläsi jahdata jotain, kun pointtina on oikeasti lopettaa turha ajattelu ja älyn käyttö. Älä yritä mitään, lopeta vain.

Meditointi on maailman yksinkertaisin asia. Jokainen on meditoinut elämänsä aikana lukemattomia kertoja tietämättään siitä. Ei se aiheuta mitään orgasmista tunnetta vaan se on rauhallinen ja levollinen olo koska mieli ei hämmennä oloa ja aiheuta ajatuksillaan tuntemuksia. Eikä tarvita jooga-asentoa tai mantraa. Se on naurettavaa. Lopeta vain turha ajatusten rakentelu ja laita sisäinen hölöttävä suu kiinni. Jos ajatukset sanovat jotain, voit antaa sille saman arvon kuin hissimusiikille sen sijaan että kuuntelisit ajatuksiasi tärkeänä sanomana.

Yksi suurin ajatuksen tuote on menneisyys ja tulevaisuus. Kumpikin on todellakin vain ajatuksen tuote. Menneisyyttä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Eikä tulevaisuutta ole olemassa, ei ole koskaan ollut.

Ajatelkaa miten paljon ihmiset kärsivät menneisyydestä vaikka se on kuvitelmaa. Tai siitä mikä on tulevaisuudessa, vaikka sekin on kuvitelmaa eikä totta.

Koin joskus egokuoleman mutta en ole luopunut egosta täysin sillä se auttaa myös pitämään kiinni omista rajoistaan.

Huvittava ketju. Ego voi hetkellisesti "kuolla", mutta niin kauan kuin vuorovaikutus maailman kanssa jatkuu on egokin läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Koin joskus egokuoleman mutta en ole luopunut egosta täysin sillä se auttaa myös pitämään kiinni omista rajoistaan.

Ei auta. Kuvittelet niin.

Ego on mielikuvitusta. Egon kuolemasta puhuminen on sama kuin keskustelisi joulupukin kuolemasta.

Ihmiset eivät voi hyväksyä että heidän kuvitelmansa ovat vain sitä. Kun on uskonut ajatuksiaan lapsesta aikuiseksi on vaikea todeta että ne olivat vain mielikuvitusta. Varsinkin kun kaikki muut elävät samaa mieöikuvitusta. Tai melkein kaikki.

https://luominen.fi/buddha-tiede-ja-jeesus-sisapiirilaisen-nakokulma-si…

Vierailija kirjoitti:

Ego on mielikuvitusta. Egon kuolemasta puhuminen on sama kuin keskustelisi joulupukin kuolemasta.

Ego on ihan olemassaoleva psykologinen käsite.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_(ego)

"Minä (latinaksi ego) on psykoanalyysin näkemyksessä yksi persoonallisuuden osa. Se on ihmisen psyyken keskimmäinen kerros viettipohjan (lat. id) ja yliminän (superego) välissä."