Tabu: vanhukset eivät ole helppoja autettavia ja heidän itsemääräämisoikeutensa on liian suuri

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei kommentteja tässä aika ilkeämielisessä ketjussa.

Itse tilaan ostokset tällä hetkellä kotiin, vaikka kuinka omaan pikajuoksijan jalat ja huipputerävän pään + olen vasta keski-ikäinen ihminen, jolla vielä pitkä liuta vuosia eläkeikään.

Haluttomuuteni liikkua nykyisellä paikkakunnallani juontaa juurensa usein kaupan tiloissa toistuneeseen (esim. takapuoleni) luvatta kuvaamiseen ja ryöstöyrityksiin (kaupan tiloissa nämäkin).

Pelkään totta puhuen saavani kotiin seuraavia stalkkereita, aivan kuin niitä ei olisi jo riittämiin.. 

Seuraavalla paikkakunnalla haluan kyetä asioimaan ja käymään juoksulenkillä täysin anonyyminä henkilönä 'muiden tavisten' joukossa.

Todella näin sinulle toivomme. Olet viisas nainen. 

Äitini asui leskenä yli kymmenen vuotta, yksin. Alussa meni hyvin, kauppa ja siivoaminen sekä oma hygienia onnistui. Pikkuhiljaa alkoi muisti huonontua, todettiin Alzheimer.

Rahaa ei saanut kuluttaa. Ajoin vähintään kerran viikossa 2*130 km, kauppa-apua, nurmikkoa, lumitöitä jne. Siskoni auttoi kykynsä mukaan, hän vietti lomia äidin luona ja hoiti mm suursiivoukset ja suurpyykit. Mitään apua ei saanut hankkia väliajoiksi. Pikku hiljaa saimme vängättyä hänelle kotiapua, lumitöitä ja nurmikon hoitoa, hänellä oli varaa maksaa.

Kun sosiaalitoimiston kanssa pidimme kokouksia, äitini aina väitti haluavansa olla kotona, kyllä hän pärjää, siivoaa ihan itse ja hyvää ruokaa tekee. Vaikka yritin väittää vastaan, sosiaalivirkailijat uskoivat täysin äitiäni. Itsemääräämisoikeus niin kuin täälläkin jotkut sanoo.

Seitsemännessä kokouksessa uusi virkailija kysyi äidiltäni kukas tuo mies on ja osoitti minua, niin äitini vastasi että joku talon huollosta. Löytyi paikka seuraavalla viikolla.

Viimeiset kaksi vuotta äitini piristyi, löysi tuttuja palvelutalosta, osallistui ohjelmaan ja söi taas kunnolla.

Ohjeena nuoremmille sanoisin että älkää liikaa kuunnelko vanhempianne, yksin asuminen on hyvä vaihtoehto jos pärjää mutta ei muistisairaalle joka unohtelee tärkeitäkin asioita. Se on sitten Soten asia löytää se paikka.

Mitta tuli lopullisesti täyteen hoivakodissa asuvan 9-kymppisen äitini suhteen. Ei ole enää mitään mielenkiintoa mennä satojen kilometrien päähän haukuttavaksi. Hankala ihminen on ollut aina, ja pahenee vaan vanhetessaan. Pärjätköön omillaan. 

Olen töissä palvelutalossa. Osa, kuitenkin harvat, vanhuksista ovat niin rasittavia. Mikään ei kelpaa. Vaikka kuinka haluaa palvella ja auttaa, mikään ei ole tarpeeksi. Eri asia on muistisairaat, jotka eivät sairautensa vuoksi ymmärrä toimintaansa  ja omaa parastaan Silloin voi joutua neuvottelemaan ja huijaamaan hieman, jotta pääsee edes kerran viikossa kunnon suihkuun.

Sitten on paljon omaisia, jotka eivät hanki omaisilleen edes kunnon vaihtovaatteita! Vaatteet eivät tarvitse olla uusia. Käytetyt sopivan kokoiset ja helppokäyttöiset käy. Esim. spr-kontista olen halkenut 1€ kassillinen vaatetta vanhuksille ja pessyt ne kotonani. 

Vierailija kirjoitti:

Iäkkäillä on oikeus kertoa, jos ruoka tuodaan väärään aikaan. Pitää olla mahdollisuus syödä heidän oman rytmin mukaan ja tehdä asioita heidän rytmin mukaan. Elimistö ei voi hyvin pakotetussa rytmissä ja ei osa saa ruokaa alas. Eivät halua kotiinsa häiriöitä tai häiriötä. Saati laitoksessa jatkuvaa komentelua.

Joo, ja on myös oikeus lähteä itse kaupasta hakemaan sitä mieluisaa ruokaa tai syödä kylmää purkkihernekeittoa ihan sillä omalla rytmillään.

Voivat myös kotonaan kaatuilla ihan oman rytminsä mukaan, eikä tule kukaan aiheuttamaan häiriöitä nostamalla ylös.

Eikä kukaan komentele peseytymään, tiskaamaan, viemään roskia tai pyykkäämään, vaan saa ihan oikeutensa mukaisesti haista siellä tunkiollaan.

Sitten kun delaa sinne kylpyhuoneen lattialle, mihin kolme päivää sitten kaatui, voi ainakin julistaa että "eipähän päässyt kukaan komentelemaan!".

Vierailija kirjoitti:

Koti on tärkeä kaikille, miksi iäkäs ei saa haluta olla kotona tai tutulla alueella. Tai kodinomaisessa paikassa. Laitoksessa ihmisiä vain määräillään ja oikeudet pois. Ei keski-ikäinenkään halua sairaana laitokseen tai mihin tahansa. Ihmisten tunteita pitää todella kuunnella ja ymmärtää. Ettei tule loputon suru ja epätoivo. Jos joku masentuu, voi elämä loppua vanhuksella pian, pitäisi pitää ihmisten toivoa ja iloa yllä.

Kodinomaisessa paikassa voi sitten riutua huonoon syömiseen tai kaaduttuaan lattialle päiväkausiksi makaamaan. Mutta eipähän tullut suru ja epätoivo.

Muistathan laittaa hoitotestamenttiisi, että "ei saa hoitaa eikä komennella", niin muut tietävät olla auttamatta.

Minä ja vaimoni autoimme appivanhempiani viime kesänä yhteens n kaksi viikkoa keskellä kuuminta kesää. Tuli äkkilähtö koska appiukon piti päästä sairaalaan. Mä vein hänet sairaalaan ja heidän kodissaan vanha talo maalla, piti ruveta hoitamaan anoppia joka ei pärjännyt yksin. Hän ei juuri pysynyt pystyssä ja piti ruokkia ja vaihtaa vaipat jne.  Kävi ilmi että häntä ei voinut viedä saunaan peseytymään koska saunan edusta oli kasvanut umpeen nokkosia. Olisin tarvinnut trimmerin tai viikatteen mutta ongelma oli että appiukko oli ottanut kaikki talon avaimet mukaan sairaalaan, eli en päässyt hakemaan työkaluja vajasta koska avainta ei ollut. Anoppi taas jolla oli muistisairaus ei tiennyt missä vara-avaimet olivat.

Jouduimme sisustamaan uudestaan, että vaimolle eli isäntäväen tyttärelle saatiin sänky olohuoneeseen. Kun appiukko tuli takaisin sairaalasta hän oli vihainen meille koska huone oli laitettu sekaisin. Imuroin heidän kämpän perinpohjon ja vaihdoin lakanoita ja pesin pyykkiä mutta appiukon mielestä väärin pesty. Jouduin ostamaan anopille uusia alusvaatteita koska ei löydetty mistään puhtaita. Ostin kylppäriin uuden bideesuihkukahvan ja siivosin kylppärin mutta appiukon mielestä turhaan. Anopin takapuoli oli tulehtunut huonon hygienian takia.

Soitettiin kotihoitajat paikalle ja he tulivat koska he ymmärsivät että on hätätilanne ja selitimme että appivanhemmat eivät pärjää kahdestaan ilman apua. Pitkin hampain appiukko suostui ottamaan apua vastaan vaikka hän oli sitä mieltä että kotihoitajat ovat nirppanokkia, ja jos tuli miespuolinen hoitaja niin hän oli huolissaan että ovatko ne jotain pervoja kun he pesevät anoppia. Vakuutin että kukaan mies ei ole kiinnostunut siinä mielessä yli 80 v mummoista, kun en kerran minäkään ole.

Miten saisin estettyä vanhempaani kiusaamasta naapureitaan? Hävettää ihan huolella, kun se pummailee kyytejä ja rahaa jonkun pihalta kotiinsa katomaan mitä telkkarissa on vikana

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkään kuin pää pelaa ja ajatus leikkaa, niin minkäs teet. Sitten kun polla alkaa lahoamaan, niin ei muuta kuin laajennetun edunvalvonnan kautta asioita edistämään. Samalla kun ymmärrys ja realiteetit katoavat, niin ainakin edunvalvoja voi tehdä henkilön edun mukaisia päätöksiä.

Eivät ole edun mukaisia. Nähty on. Siivoamiseen ei käytetä rahaa jne. Mihin niitä pantataan? Elämänhallintansa menettäneelle perilliselle?

Vierailija kirjoitti:

Miten saisin estettyä vanhempaani kiusaamasta naapureitaan? Hävettää ihan huolella, kun se pummailee kyytejä ja rahaa jonkun pihalta kotiinsa katomaan mitä telkkarissa on vikana

Odotapas, kun edetään siihen vaiheeseen, jossa naapureita aletaan epäilemään varastelusta, häirinnästä ja salaliitoista...

Meillä kävi niin, että kun äiti joutui luopumaan ajokortista, niin joku samassa talossa asuva nainen lupautui käyttämään äitiä kaupassa kerran viikossa samalla kun hän itse käy ostoksilla. Jonkun aikaa tämä toimi ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa äiti alkoi keskusteluissa jauhamaan sitä, miten tämä kaupassa käyttäjä katselee kummasti, ei varmaankaan haluaisi viedä kauppaan, puhuu jonkun toisen kanssa seläntakana pahaa, jne. jne. Olisi varmaankin pitänyt jo siinä vaiheesa huijata äiti geriatrikon vastaanotolle.