Tabu: vanhukset eivät ole helppoja autettavia ja heidän itsemääräämisoikeutensa on liian suuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksilla pitäisi olla oikeudet ja ihmisoikeudet, hyvä olla. Ja varmasti kun osaa auttaa ystävällisesti hienovaraisesti, apu menee perille. Jos joku tylysti ja väkisin pakottaa, kuuntelematta, se ei toimi. Kuunteleminen ja huolien ymmärtäminen on ensisijaista.

Kuulostaa hyvältä. Mutta tosiasia on, että monet vanhukset muuttuvat jääräpäisiksi ja pompottaviksi, se on monilla se vanheneminen, joka aiheuttaa tällaista käytöstä. Eivät ole hauraita ja surullisia, vaan katkeria käskyttäjiä. Eivät tietenkään kaikki, mutta kyllä tällaista on.  

Ihminen tulee vanhuudessa lapseksi jälleen. Onni on, jos ympärillä on silloin asiaa ymmärtäviä ja kärsivällisiä ihmisiä. Ei luopuminen ole yksinkertaista.

Aikuisen lapsen on siis luovuttava omasta perheestään ja arjestaan ja oltava vanhuksen arjessa 10 vuotta 24/7/365? Ei sellainen onnistu. 

Kyllä noin käyttäytyy isoin osa kaikista ihmisistä, ei ole pelkästään vanhuksia koskeva asia.

Esimerkiksi koululaisten vanhemmat tunnistaa tuosta helposti kun lukee. Ja narsistisista piirteistä kärsivät henkilöt. Pikkulapsista nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa vanhuksista vielä ihan kirjaimellisesti sekoaa iän myötä. Vaikeita harhaluuloja, jotka eristävät vanhuksen sinne kotiinsa. Kieltäytyy lääkityksestä ja kotihoidon käynneistä. 

Kun lopulta pääsee (joutuu) sinne hoitokotiin, niin on täysin vuodepotilas ja lähinnä nukkuu koko ajan.  

Vanhuspsykiatria on olemassa jos harhaluulot ja muut psyyken ongelmat tulevat ilmi, pakkohoito vaikeimmissa tapauksissa.

Kyllä, mutta eivät ne pakkohoitojaksot ikuisuuksia kestä. Sitten takaisin kotiin häröilemään. 

Mun äiti ilmoitti jo, että ei aijo muuttaa asunnostaan mihinkään putkiremontin tieltä. Ok, ei asia kuulu mulle.

Minusta tulee varmaan juuri tuollainen aloittajan kuvailema vanhus. Olen jo nyt itsepäinen ja sairastan pakko-oireista häiriötä josta tuskin koskaan paranen ja joka jo nytkin vaatii tekemään asiat tietyllä tavalla. Mutta kyllä vanhuksella pitää olla se itsemääräämisoikeus kaikesta huolimatta. Kauheaa taas kerran lukea kuinka kylmästi suhtaudutaan jos vanhus jotain vaatii. Miettikääpä itseä samaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidille ei kelpaa, että toisin kauppaostokset hänelle samalla kun tulen käymään. Hänen pitää itse päästä valitsemaan ne täsmälleen samat tuotteet, mitä aina ostaa. Aikaa palaa ihan tuhottomasti edestakaisin ajeluun ja siellä kaupassa köpöttelyyn. Kivempi olis vaikka kahvitella, mut ei.

Anna hänen mennä taksilla kauppaan, ikävä riistää itsemääräämisoikeus, ja taksilla takaisin.

Ei suostu, sehän maksaa!

Maksa ne taksit niin ei pala sinun kallista aikaa !

Huomaa, kenellä tässä ketjussa keskustelevista on kokemusta ja kenellä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidille ei kelpaa, että toisin kauppaostokset hänelle samalla kun tulen käymään. Hänen pitää itse päästä valitsemaan ne täsmälleen samat tuotteet, mitä aina ostaa. Aikaa palaa ihan tuhottomasti edestakaisin ajeluun ja siellä kaupassa köpöttelyyn. Kivempi olis vaikka kahvitella, mut ei.

Anna hänen mennä taksilla kauppaan, ikävä riistää itsemääräämisoikeus, ja taksilla takaisin.

Ei suostu, sehän maksaa!

Äitini sai SHL:n mukaisia taksimatkoja, ja oli niihin tyytyväinen. Ne mahdollistivat kaupassa ja muissa paikoissa käymisen, kun bussin käyttö oli jo hieman turhan hankalaa. Kunnes jossain vaiheessa yhtäkkiä katsottiin hänen eläketulojensa olevan liian suuret, ja taksimatkat otettiin pois. Näiden taksimatkojen hinta oli sama kuin VPL:n mukaisten taksimatkojen, eli hinta muodostui suunnilleen julkisten liikennevälineiden taksojen mukaan.

Nyt on tullut uusi VPL ja muutenkin asiat ovat muutoksessa. En tiedä, miten nämä asiat juuri nyt menisivät. Kuitenkin vielä jokunen vuosi sitten vanhukset saattoivat saada SHL:n mukaan tarveharkintaisia taksimatkoja, eivätkä niiden kustannukset olleet mitenkään ihmeellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävää, kun ajattelee, että jos asia sattuu omalle kohdalle. Jokainen haluaa viimeiseen saakka elää omanlaistaan elämää. Jos järki pelaa, niin sitä vaikeampaa on ottaa vastaan ulkopuolista, sanelupolitiikalla toteutettua apua.

Ei ole. En milloinkaan haluaisi olla karmea taakka ja vaiva omille lapsilleni. Minut saa ja pitää kärrätä halvimpaan mahdolliseen hoitokotiin heti jos en ketään enää tunnista enkä itse osaa esim vessassa käydä enkä toimia. Elävät eläkööt oman elämänsä.

Toivottavasti näin ei koskaan käy ja dementiasairauksiin keksittäisiin hoito. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävää, kun ajattelee, että jos asia sattuu omalle kohdalle. Jokainen haluaa viimeiseen saakka elää omanlaistaan elämää. Jos järki pelaa, niin sitä vaikeampaa on ottaa vastaan ulkopuolista, sanelupolitiikalla toteutettua apua.

Ongelma onkin siinä, etteivät itse ymmärrä, ettei järki enää pelaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ilmoitti jo, että ei aijo muuttaa asunnostaan mihinkään putkiremontin tieltä. Ok, ei asia kuulu mulle.

Ilmoita isännöitsijälle/taloyhtiön hallitukselle, niin tietävät tilanteen etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi määrätä vanhusten elämää, ei sitä voi eikä siihen ole oikeutta puuttua.

Ei voi jättää makaamaan ulosteisiinsa ja nääntymään nälkään ja janoon, kun ei itse enää ymmärrä tilaansa. Vanhus, joka ei selviä enää itsenäisesti on hoidettava vastoin tahtoaan. Itsemääräämisoikeudesta huolimatta on heitteille jättö rikos.

Jos tuon näyn kohtaat, soita 112, tulevat paikanpäälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidille ei kelpaa, että toisin kauppaostokset hänelle samalla kun tulen käymään. Hänen pitää itse päästä valitsemaan ne täsmälleen samat tuotteet, mitä aina ostaa. Aikaa palaa ihan tuhottomasti edestakaisin ajeluun ja siellä kaupassa köpöttelyyn. Kivempi olis vaikka kahvitella, mut ei.

Anna hänen mennä taksilla kauppaan, ikävä riistää itsemääräämisoikeus, ja taksilla takaisin.

Ei suostu, sehän maksaa!

Maksa ne taksit niin ei pala sinun kallista aikaa !

 

Tilillä makaa satatonnia, hänellä olisi itselläänkin varaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa vanhuksista vielä ihan kirjaimellisesti sekoaa iän myötä. Vaikeita harhaluuloja, jotka eristävät vanhuksen sinne kotiinsa. Kieltäytyy lääkityksestä ja kotihoidon käynneistä. 

Kun lopulta pääsee (joutuu) sinne hoitokotiin, niin on täysin vuodepotilas ja lähinnä nukkuu koko ajan.  

Vanhuspsykiatria on olemassa jos harhaluulot ja muut psyyken ongelmat tulevat ilmi, pakkohoito vaikeimmissa tapauksissa.

Kyllä, mutta eivät ne pakkohoitojaksot ikuisuuksia kestä. Sitten takaisin kotiin häröilemään. 

Helsingissä on mahdollisuus myös sen jälkeen laitospaikkaan.

Kuitenkin tämän päivän Suomessa,paljon suurempi ongelma on se, että hoitoa/palvelua tarvitsevat ja haluavat vanhukset eivät saa niitä. Tämän tietää jokainen, joka on esim. yrittänyt hankkia vakavasti muistisairaalle vanhemmalleen hoitopaikkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi määrätä vanhusten elämää, ei sitä voi eikä siihen ole oikeutta puuttua.

Jääkööt sitten ilman apua, jos ei halua maksaa ammattilaiselle. Ilmaisesta avusta turha valittaa

Kaikki eivät tarvitse apua, älä leimaa koko ikäluokkaa !

Avaus koski niitä, jotka tarvitsevat apua

Yleensä puhutaan vanhuksista yhtenä massana.

Ihan niin kuin työttömistä: toiset kuvittelevat tietävänsä, mikä on heille parasta ja mihin heidät pitää pakottaa. Hyvä, että eutanasia ei ole laillinen tässä maassa, koska moni suomalainen on luonteeltaan ja ajatuksiltaan sellainen, että olisi viihtynyt erinomaisesti 1930-luvun Saksassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävää, kun ajattelee, että jos asia sattuu omalle kohdalle. Jokainen haluaa viimeiseen saakka elää omanlaistaan elämää. Jos järki pelaa, niin sitä vaikeampaa on ottaa vastaan ulkopuolista, sanelupolitiikalla toteutettua apua.

Ongelma onkin siinä, etteivät itse ymmärrä, ettei järki enää pelaa. 

Juu, mutta kyse voi olla myös läheisten subjektiivisista tulkinnoista tai haluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa vanhuksista vielä ihan kirjaimellisesti sekoaa iän myötä. Vaikeita harhaluuloja, jotka eristävät vanhuksen sinne kotiinsa. Kieltäytyy lääkityksestä ja kotihoidon käynneistä. 

Kun lopulta pääsee (joutuu) sinne hoitokotiin, niin on täysin vuodepotilas ja lähinnä nukkuu koko ajan.  

Vanhuspsykiatria on olemassa jos harhaluulot ja muut psyyken ongelmat tulevat ilmi, pakkohoito vaikeimmissa tapauksissa.

Olisipa jo maanantai. Soitan heti ikäihmisten palvelunumeroon ja ilmoitan, että mulla on huollettavana 3 höperehtivää vanhusta, että tuutteko heti sieltä vanhuspsykiatriasta korjaamaan nämä 🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee varmaan juuri tuollainen aloittajan kuvailema vanhus. Olen jo nyt itsepäinen ja sairastan pakko-oireista häiriötä josta tuskin koskaan paranen ja joka jo nytkin vaatii tekemään asiat tietyllä tavalla. Mutta kyllä vanhuksella pitää olla se itsemääräämisoikeus kaikesta huolimatta. Kauheaa taas kerran lukea kuinka kylmästi suhtaudutaan jos vanhus jotain vaatii. Miettikääpä itseä samaan tilanteeseen.

Kun vanhenee siten, että ymmärrykseni on jälleen alakoululaisen tasolla, onko itsemääräämisoikeus silloin etuni?

Itse olen viisikymppinen ja aion muutaman vuoden sisällä siivota ja tyhjentää omakotitaloni. Toki minulla on muutamia perussairauksia jotka ovat vaikuttaneet päätökseeni. Olen puhunut asiasta lasteni kanssa, heistä se on hyvä ajatus.

Minulla on kahdeksankymmentä vuotiaat vanhemmat, jotka haluavat asua omakotitalossa. Olen sanonut, että minä en jaksa enkä pysty auttamaan. Lapseni asuvat kaukana, ja heillä on omat elämänsä ja kiireensä. Lapseni ja vanhempani ovat toisilleen etäisiä, eikä heillä ole koskaan ollut luontevaa suhdetta.

Olen selittänyt ja selittänyt, mutta vanhempani eivät vain usko asiaa.