Henkilö joka ei vastaa viesteihin
Kommentit (126)
Rauhoittukaa, hyvät lapset. Vai onko ketjussa vain yksi loukkaantumisherkkä henkilö. Mitäs jos lähtisit(te) vaikka mukavalle iltalenkille ja keskitytte elämään.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittukaa, hyvät lapset. Vai onko ketjussa vain yksi loukkaantumisherkkä henkilö. Mitäs jos lähtisit(te) vaikka mukavalle iltalenkille ja keskitytte elämään.
Kun ei onnistu edes sopiminen lenkistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittukaa, hyvät lapset. Vai onko ketjussa vain yksi loukkaantumisherkkä henkilö. Mitäs jos lähtisit(te) vaikka mukavalle iltalenkille ja keskitytte elämään.
Kun ei onnistu edes sopiminen lenkistä
Lähde ihan itseksesi päätäsi rauhoittamaan.
Vastaamattomuus johtuu
- unohdan
- huono paikka
on epäkohteliasta olla vastaamatta!
Vierailija kirjoitti:
Vastaamattomuus johtuu
- unohdan
- huono paikka
on epäkohteliasta olla vastaamatta!
Mulla on tuttu jolle on ihan fine olla vastaamatta yli viikkoon. Sitten vaihtaa aihetta ja edelliset asiat jää varjoon.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli myös tapana siirtyä elämänvaiheessa eteenpäin ja oli luonnollista, että ihmisiä jäi taakse. Kaikkiin omaan elämään teoriassa kuuluviin ihmisiin ei myöskään pidetty kovin tiivistä yhteyttä, ei todellakaan sillä tasolla että kerran viikossa 50 ihmisen kuulumiset pomppaa silmille somessa.
Kaikesta tästä seuraa uupumus, ensisijaisesti niille, jotka eivät jaksa tätä kulttuuria ja toissijaisesti niille, joita pyörittävät nämä manipuloivat ja impulssikontrollittomat.
Lähde pois facebookista ja instagramista, jos näin koet. Itse en kaipaa tuollaisia joukkokuulumisia ollenkaan, joten en ole noita ottanut käyttöönkään.
Tympeää käytöstä . Mutta usein sitten tulee kohdelluksi samalla tavalla
Vierailija kirjoitti:
Lakkasin jo 90-luvun lopulla ihmettelemästä näitä. Kolme epäonnistunutta yhteydenottoa, joilla kullakin on vähintään viikko, mielellää kaksi tai kolmekin väliä. Tällöin poistan yhteystiedot ja laitan myös omalta puoleltani estot päälle.
No nopeastipa sulla hermo menee. Itse olen lomalla kerrallaan 4 viikkoa enkä ulkomailla ollessani pidä välttämättä edes puhelinta päällä vaan keskityn siihen lomaan ja rauhaan. Työ ja vapaa-aika ja "vaatimukset" jatkuvasta tavoitettavuudesta on ihan tarpeeksi raskasta lopun vuoden ilmankin että vielä lomaani siihen tuhlaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittukaa, hyvät lapset. Vai onko ketjussa vain yksi loukkaantumisherkkä henkilö. Mitäs jos lähtisit(te) vaikka mukavalle iltalenkille ja keskitytte elämään.
Kun ei onnistu edes sopiminen lenkistä
Etkö sä kykene yksin mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Näin voi olla. Vastavuoroinen ystävyys on mukavaa enkä ole koskaan nähnyt pointtia tuputtaa kaveriseuraani kenellekään. Tämä ex-ystävä on kyllä pitkään priorisoinut kohtuullisesti seuraani tai näin olen ainakin kokenut. Olen huomannut, että lapsuudessa traumatisoituneet ihmiset saattavat olla haastavia siinä kohtaa jos tulee mitä tahansa väärinkäsitystä tms. Muut ystäväni ovat osanneet v.a.r.m.i.s.t.a.a tulkitsivatko jonkun asian oikein vai väärin. :)
Luin tän ketjun ja kiintymyssuhde malli tuntuu olevan myös pointti. Löytyi välttelevää, ahdistunutta jne ja jokaisella on oma tyylinsä
En tiedä mitä sellaisen henkilön päässä liikkuu, joka ei vaivaudu vastaamaan ystävälleen viestiin. Itseäni kyllä hävettäisi, jos en vastaa viikkoon
Vierailija kirjoitti:
Vitustako minä tiedän miksi joku ei vastaa. Soita sille ja kysy, tai laita vielä viesti kysyäksesi miksi ei vastaa.
Ja sä tulit kirjottamaan tämän tänne. Mene kiinnostavampaan ketjuun, kiitos.
Mun ystävä alkoi käyttäytyä näin siinä kohtaa kun suhteessa oli erouhka. Käytti kaiken ajan miehen tyytyväisenä pitämiseen ja se söi kaiken muun elämästä. Harmi, mutta ystävyys alkoi sitten rakoilla . Millään yhteydenotoilla ei ollut enää merkitystä, puheluihin ei vastattu eikä viesteihin.
Puhelimeen addiktoituneet eivät kestä, jos ei heidän uteluihin heti vastaa. Tavallaan vastaus se on sekin, jos ei vastaa. 🙂
Siispä ystävälleni jäi ilmeisesti käsitys, että väitin asiaa x ja kaikki nämä vuodet hänellä oli jäänyt epäilys luotettavuudestani kalvamaan + toki olo vielä lisää tehnyt negatiivisia tulkintoja.
No kuule, jos olet mennyt arvelemaan hänen asioistaan jotakin selän takana toisten kanssa, se on ihan sama kuin olisit väittänyt asiaa. Hän olisi arvostanut, että olisit kokonaan ollut keskustelemasta hänen asioistaan yhtään mitään toisten kanssa.
Sinä olet epäluotettava. Minun ystäväni eivät osallistu arveluihin, jos toiset kyselevät, että oletkos kuullut tästä asiasta x. He sanovat suoraan, että en ala keskustelemaan Yn asioista hänen selän takana. Niin teen itsekin.
Itse koitan olla ottamatta asiasta itseeni. Koko kesän on eräs kaveri ollut halukas näkemään ja tuomaan jotkut tuliaiset reissustaan. Olen kyllä aina kertonut milloin sopii, mutta hänestä ei ole sopimaan tuota pitemmälle. Ei vastaile viesteihin ja on varmaan uupunut elämäänsä. Olkoot.
Minä en aina jaksa vastata kavereille. Minulla on muutama ystävä ensinnäkin, joka on selvänä kivaa seuraa, mutta en jaksa vastata ti iltana klo 22 yhteydenottoihin, koska tiedän täsmälleen, mitä siellä jauhetaan. Enää en laita edes viestiä perään. Olen kertonut, että menen aikaisin nukkumaan töiden vuoksi ja että muutoinkin nämä yhteydenotot vähän rasittaa. Tiedän myös olevani ns. ringissä, eli käydään läpi muistion nimiä.
Toinen juttu on nämä wa-viestit, eli kuva varpaista hiekassa ja viesti ihana kesäpäivä täällä saaristossa! En tiedä, mitä tuohon pitäisi vastata? Laitan sitten sydämen ja alkaa tykitys, tultiin tänne tiistaina. Huomenna tarkoitus lähteä pikku risteilylle. Ihanaa kesäaikaa! Ootko muuten koska tulossa meille päin? Voi olla, että tuohon tärkeään kysymykseen jää vastaamatta. Loukkaa varmasti.
Mitä tulee WAssa olemiseen, vaikka ei vastaa: valitettavasti paska työnantaja on päättänyt viestiä siellä myös. Joten siellä on pakko olla paikalla, vaikka ei todellakaan ole aikaa vastailla em. tasoisiin viesteihin.
Tänä kesänä laitoin yhteen ryhmään viestin, jossa kerroin rajoittavani puhelimen mukana pitoakin, koska todellakin haluan olla lomalla ja nauttia kesästä. Niin eikös viikon päästä jo tullut viesti: voitko nyt rakas ystävä vastata viesteihini. Luin ne ja mitään vastattavaa ei ollut. Siis täysin tuota hötön höttö kamaa.
Olen se tyyppi, jonka puhelin voi unohtua laukun pohjalle eteisen komeroon useaksi päiväksi. Voi lojua myös auton hanskalokerossa tai takin taskussa. Kaikki tietävät tämän ja laittavat sitten sähköpostia, että nyt olisi asiaa. Tabletti ei niin helposti jää jonnekin lojumaan ja siihen tulevat meilit niin, että huomaan ne jo etusivulta. Läppärin kanssa olisi hoksaaminen hitaampaa. Vanhempani ottavat kiireellisissä asioissa yhteyttä mieheeni, joka elää luuri kädessä. Hyvä, ettei ota vessaan mukaansa. Harvinaista, mutta esimerkiksi sairaalaan joutumisesta ovat tiedottaneet laittamalla viestiä kummallekin.
Jotain ongelmaa on elämänhallinnan kanssa jos unohtaa vastata