Henkilö joka ei vastaa viesteihin

Siitä, että et ole miellyttävä henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut elämästäni ne, joihin ei yhteyttä pysty pitään. Yksi ystäväni ei vastaa vaikka soitan ja laitan viestiä, vaan hän laittaa ääni viestin. Hän perustelee asiaa sillä, että ääniviesti on tapa, joka sopii hänelle parhaiten, koska hän laittaa viestin näin kun itselleen sopii. Aika itsekäs tapa. 

Millä tavalla hänen toimintatapansa itsekkyys  poikkeaa sinun itsekkyydestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä on nykyaikaa, valitettavasti. Eikä tosiaan enää mikään pelkkä tinder-ilmiö. Osa kavereistakin jättää vastaamatta wa-viesteihin. Kysyt, että lähdetäänkö tänään uimaan. Lukukuittaus tulee, muttei vastausta. Sitten viikon päästä viesti: sori jäi vastaamatta. Mulla oli muuta menoo.

Ok. Et sit sen witun vähää voinut puhelinta näpytellä ja vain vastata, että ei sovi, kun on muuta menoa?!

Kun halusit noin nopealla aikataululla vastauksen niin miksi et soittanut? Miksi vaadit että toinen lopettaa kaiken mitä tekee välittämättä siittä mitä tekee että kykenee sinulla näyttämään vastauksen?

Erään naisen kanssa lopetin tapailun juuri tuon takia kun suuttui siittä että mina autolla ajaessa en pysähdellyt parin minuutin välein vastaamaan hänen viesteihin kun ajoin sitä autoa ja ajaessa en puhelinta näytä. Se tiesi varsin hyvin että minulla

Ja mikähän tätä naista esti soittamasta sinulle? Ihmiset ovat ihmeellisiä pellejä nykyään. Ja puhelimen ruutuun kiinni kasvaneita. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä rauhaan, ei halua olla tekemisissä kanssasi

EI halua olla missään tekemisissä jankkaaja pummin kanssa. piste

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittakaa , jos jotain oleellista. En katso kuin kerran päivässä, illalla, wappia.

Tässä on kyse siitä, että ihminen ei vastaa viikkoihin. En odota, että saan vastausta välttämättä edes saman päivänä. Mutta viikossa jo ihmettelen, kun ei kuulu

Soitapa perään ensi kerralla. Hän ei ehkä ole huomannut tai muista viestiäsi jatkuvan viestitulvan keskeltä. Ai niin, mutta kun sua ahdistaa soittaa. Siihen voi kokeilla terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun yksi ystävä on kertonut käyneensä ilmeisesti 30 kriisiä läpi ja hän on kertonut tuntevansa jotakin allemuuden tunnetta ym. Ehkä hän tekee tätä tietoisesti tai sitten ei, mutta huomaan hänen muuttuneen minua kohtaan. Olimme ennen samalla alalla ja nyt kun olen valmistumassa uudelle alalle, tuntuu, ettei halua edes puhua asiasta. Lisäksi välttelee näkemistäni. No, en voi hänen ajatuksilleen mitään, mutta valitettavasti välillä tilanne mietityttää. Nyt emme ole nähneet 3 kuukauteen, ei tullut juhlimaan syntymäpäiviäni, ei vastaa viesteihin ym. 

Itsellänikin on tuota alemmuuden/arvottomuuden tunnetta. Sen juuret on jossain syvällä lapsuudessa ja sen työstämisessä on kova homma, itsellänikin prosessi kesken ja kaikkihan ei edes mene terapiaan, tai ei ole varaa mennä. Tähän kuvioon kuuluu, että saa jonkinlaista lohtua siitä, jos kokee että joku toinenkin on samanlaisessa tilanteessa - jollain toisellakin on mennyt elämä niin, ettei se näytä ihan sankaritarinalta. Se voi olla myös ulkonäköön liittyvää. Joku jolla on vaikeuksia hyväksyä itsensä, voi saada lohtua siitä, että omalla ystävällä on ylipainoa. Sitten kun se ystävä tekee elämäntapamuutoksen ja painonpudotuksen myötä alkaa panostaa ulkonäköön muutenkin, kun alkaa tykätä itsestään enemmän, se suhteen dynamiikka muuttuu ja toinen voi oireilla todella vahvasti sitä, ettei olekaan itse enää joko se ainoa pullukka tai se hoikempi.

Jos ollaan ensin ystävytty samanlaisessa elämäntilanteessa ja se toinen menee eteenpäin (hoikistuu, löytää puolison, kouluttautuu uudelle alalle, etenee urallaan), niin tällainen ihminen, jolla on arvottomuuden tunnetta, kokee sen niin, että hän jää yksin rypemään sinne kuraojaan. Hän voi myös kokea, ettei kelpaa enää. Minulle esim. tapaamiset vanhojen opiskelukavereiden kanssa on vaikeita, kun opinnot jäi kesken enkä muutenkaan ole oikein päässyt kunnolla työelämään. Vaikka tiedostan, etteivät he varmasti halveksi minua, niin itseäni nolottaa kun kaikki muut ovat pärjänneet niin hienosti. Ei se ole kenenkään muun syy, että itse koen näin. Ja jos joku yrittää sanoa, että kyllä minulle vielä joku kiva työpaikka löytyy, niin en pysty ollenkaan uskomaan sellaista ja alan selittää, miksen kelpaa.

Et ole tehnyt mitään väärää. Mutta en tiedä mitä tuossa voisi tehdäkään. Ehkä laittaa viestiä, että sinulla on ikävä niitä hetkiä, kun teillä on ollut mukavaa yhdessä? Jos siellä synttäreillä otettiin joku yhteiskuva, niin voisko sen lähettää ja laittaa siihen teksti, että "Olisin toivonut sinutkin tähän kuvaan" tms? Tai joku teidän kahdenkeskinen kuva, missä nauratte ja siihen joku "Tää oli ihana ilta, voitaisko meillä vielä olla tällaista?" En tiiä, olen itsekin sosiaalisesti kömpelö, joten vaikea sanoa mikä vois toimia. Kun se ihminen kuitenkin jollain tapaa häpeää itseään ja kokee, ettei kelpaa. Sitä on vaikea saada uskomaan, että jonkun mielestä se on kiva ihminen ja että joku kaipaa sen seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä on nykyaikaa, valitettavasti. Eikä tosiaan enää mikään pelkkä tinder-ilmiö. Osa kavereistakin jättää vastaamatta wa-viesteihin. Kysyt, että lähdetäänkö tänään uimaan. Lukukuittaus tulee, muttei vastausta. Sitten viikon päästä viesti: sori jäi vastaamatta. Mulla oli muuta menoo.

Ok. Et sit sen witun vähää voinut puhelinta näpytellä ja vain vastata, että ei sovi, kun on muuta menoa?!

Jos haluat nopean vastauksen, niin soita, hyvä ihminen! Tuo viestin laittaminen ja odottelu on sama kuin laittaisi kirjepostia menemään.

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun sekä puheluista (enemmän) että viesteistä. Joku sosiaalinen ongelma, tosi surullista ja harmi, koska ihmisistä kyllä tykkään. Muutama sellainen kaveri on, jolle pakotan itseni vastaamaan, vaikka sydän hakkaa. Kaikenlaisia häiriöitä sitä ihmisillä onkin. Kasvokkain tavatessa ei ole ongelmia.

No kai oot kertonu niille kavereille, että ne tietää ja osaa suhtautua?

Ihmiset on kyllä todella ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia, kun niille vaan kertoo. Ja ehkä yhdessä voisitte miettiä mikä olis helpompi tapa kommunikoida. Tai miten vois siedättää itseään noihin puheluihin ja viesteihin niin ettei ne tuntuis niin ahdistavilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä on nykyaikaa, valitettavasti. Eikä tosiaan enää mikään pelkkä tinder-ilmiö. Osa kavereistakin jättää vastaamatta wa-viesteihin. Kysyt, että lähdetäänkö tänään uimaan. Lukukuittaus tulee, muttei vastausta. Sitten viikon päästä viesti: sori jäi vastaamatta. Mulla oli muuta menoo.

Ok. Et sit sen witun vähää voinut puhelinta näpytellä ja vain vastata, että ei sovi, kun on muuta menoa?!

Kun halusit noin nopealla aikataululla vastauksen niin miksi et soittanut? Miksi vaadit että toinen lopettaa kaiken mitä tekee välittämättä siittä mitä tekee että kykenee sinulla näyttämään vastauksen?

Erään naisen kanssa lopetin tapailun juuri tuon takia kun suuttui siittä että mina autolla ajaessa en pysähdellyt parin minuutin välein vastaamaan hänen viesteihin kun ajoin sitä autoa ja ajaessa en pu

"No joku järki tuossakin voi olla. Ei tietenkään tarvitse pysähdellä kesken ajon, mutta kai sitä perillä voisi sen viestin näpytellä? On se kumma, jos toistuvasti menee 1-2 viikkoa ennekuin muistaa vastata."

Ei auttanut vaikka vastailin perille päästyäni kun minulle suututtiin aina juuri siittä kun en pusähdellyt vastaamaan. Aina kuitenkin vastasin sille saman päivän aikana koskaan en odottanut viikkoja.

Se teidän naisten kanssa on ongelma kun te lähetätte miljoona viestiä jossa on 950 000 kysymystä ja jos et yhtä kysymystä huomaa ja vastaa siihen niin nainen aloittaa huutamaan kun et vastaa ollenkaan tai kestää viikkoja ennen kun vastaa

Vierailija kirjoitti:

Minä Kohtelen niin kuin minua kohdellaan. Jos ei vastaa puheluihin/viesteihin ja ottaa yhteyttä jonkun muun asian tiimoilta, ei minullakaan ole kiire vastata. :) vastaan myös parin viikon päästä, että oho, en ollut huomannut! Kuten hän tekee minulle. Olen niin kyllästynyt siihen, että toisen puheet ovat täysin merkityksettömiä ja tyhjää puhetta

Ulonhtuko laittaa nimimerkki perään tyttö 13 vuotta kun juuti tuommoista 13 vuotiaan tytön  käytöstä tuo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittakaa , jos jotain oleellista. En katso kuin kerran päivässä, illalla, wappia.

Tässä on kyse siitä, että ihminen ei vastaa viikkoihin. En odota, että saan vastausta välttämättä edes saman päivänä. Mutta viikossa jo ihmettelen, kun ei kuulu

Varmaan on sellainen tapaus, joka ei kauheasti viestittele. Saattaa jossain vaiheessa huomata, että viesti on tullut, mutta silloin ei ole aikaa ruveta viestittelemään. Myöhemmin unohtuu, etenkin jos viestissä ei ollut mitään tärkeää asiaa.

Ennen vanhaan, eli ennen vuotta 2010 suunnilleen ei ollut tällaista kulttuuria, että kuka tahansa voi laittaa kenelle tahansa mink tahansa sovelluksen kautta viestin mihin kellon aikaan tahansa täysin olemattomalla kynnyksellä. Siinähän käy vain niin, että yksinäiset, manipuloivat ja impulssikontrollittomat ihmiset käyttää tätä haluamallaan tavalla ja normaalit ihmiset ahdistuu. 

Ennen oli myös tapana siirtyä elämänvaiheessa eteenpäin ja oli luonnollista, että ihmisiä jäi taakse. Kaikkiin omaan elämään teoriassa kuuluviin ihmisiin ei myöskään pidetty kovin tiivistä yhteyttä, ei todellakaan sillä tasolla että kerran viikossa 50 ihmisen kuulumiset pomppaa silmille somessa. 

Kaikesta tästä seuraa uupumus, ensisijaisesti niille, jotka eivät jaksa tätä kulttuuria ja toissijaisesti niille, joita pyörittävät nämä manipuloivat ja impulssikontrollittomat. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Ei vain kiinnosta. Sitten kun kiinnostaa niin otetaan yhteyttä omien asioiden tiimoilta 

Nämä ottavat sitten yhteyttä, kun tarvitsevat jotakin.

Omassa lapsuudenperheessä meni niin älyttömäksi, että kukaan perheenjäsen ei vastaa viestiin, jos ei vain tunnu siltä tai on muita kiireitä tai sanon vahingossa väärän ajatuksen juuri siihen hetkeen. Muille taas pitäisi vastata heti. Ja moneen kertaan liitettiin pakolla takaisin whatsapp-ryhmään, jossa muut perheenjäsenet esittelivät kuulumisia, mutta jossa taaskaan omat viestini eivät juuri saaneet vastausta. Nämä on siis periaatteessa vain digitaalisia jatkeita sille mitä ikinä fyysisessä maailmassa dynamiikka on. 

En tiedä mistä kertoo. Mutta kyllä se ärsyttää ettei voi vastata kysymykseen tai ilmoitusasiaan edes peukkua, ei:tä tai ok:ta. Enkä tarkoita nyt mitään joutavia mitäs sulle-kyselyitä tai typeriä meemejä vaan oikeaa asiaa. Sitten pitää soitella perään ja kysellä että onko asia nyt ok vai eikö ole kun asian olisi voinut kuitata vastaamalla viestiin ok tai ei. 

Itse olen huomannut, että ystävä on todella uupunut ja se näkyy erilaisina haasteina elämässä se sellaisena yleisenä sekoiluna tai miten sitä nyt kuvailisi... Lisäksi hän ns tekee itselleen kiireen. Olen ajatellut, että en voi asialle mitään, mutta nyt on käynyt niin, että en minäkään viitsi yhteyttä pitää, kun se on yhtä tyhjän kanssa. Elämänhallinnan menettäminen voi oireilla monin tavoin, eikä siinä välttämättä ystävänä voi auttaa

Vaikea sanoa, riippuu varmasti henkilöstä mitä on taustalla tällaisessa ilmiössä 

Pari kertaa sovittuamme (aloitteestani) näkemisen yksi ystäväni laittoi kyseisenä päivänä viestin "saatan olla tulossa kipeäksi" ja perui näkemisen. Mystisesti muunakaan aikana hänestä ei kuulunut. Lisäksi kävi ilmi, että hän oli jo vuosia aiemmin kokenut minut epäluotettavaksi, kun oli yhdeltä ihmiseltä kuullut minun väittäneen asiaa x. En minä ollut sellaista väittänyt, pelkästään arvellut kun näkemystäni kysyttiin, mutta tämä yhteinen tuttu oli mennyt sanomaan ihastukselleen arveluni faktana "hlö y väittää asiaa x". :D En raaskinut muutamalle ihmiselle painottaa, etten asiaa x väittänyt faktana vaan pelkästään arvelin, koska silloin yksi ihminen olisi saattanut näyttäytyä epäilyttävänä / impulsiivisena ihastuksensa silmissä.

Siispä ystävälleni jäi ilmeisesti käsitys, että väitin asiaa x ja kaikki nämä vuodet hänellä oli jäänyt epäilys luotettavuudestani kalvamaan + toki olo vielä lisää tehnyt negatiivisia tulkintoja.

Totesin että kun ei ystävääni kerran seurani kiinnosta niin asia fine. Olen kiitollinen kaikista ihanista ystävistä joita on elämässäni ja he eivät tee tahallaan väärintulkintoja. Tuo ex-ystäväni havahdutti siihen että kannattaa pitää kiinni pysyvistä asioista. Siispä pidän kiinni epäplatonisesta inspauksestani erästä ihmistä kohtaan. Siitä saa paljon iloa ja sitä ei voi viedä pois. :)) 

Ps. jos kuulostaa sekavalta niin saattaa johtua siitä että yritin lyhentää asian tähän.

Ilmeisesti on parempaa tekemistä 

Vastaan tärkeisiin viesteihin, en läheisriippuvaisten yrityksiin kahlita.