Jos veisin erossa kaikki hankkimani kodin tavara, ei miehelle jäisi juuri mitään.

Vaikea sanoa, puoliso on ammattiurheilija, ja minä vastaan kodista ja tyttärestämme, ja vaimo on siis 4-6kk ulkomailla vuodesta. Meillä elämän arvot taitaa olla vähän muussa kun se mitä vaimoni käyttää harrastukseensa rahaa, ja mitä kumpikin on investoinut yhteiseen kotiin, ja yhteiseen unelmaan.

Luulen että teidän on todella paha olla jos tuollaista mietit?

Oletteko naimissa ilman aviehtoa, avioehdon kanssa vai avoliitossa? Sillä on merkitystä omaisuuden jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimissa ilman aviehtoa, avioehdon kanssa vai avoliitossa? Sillä on merkitystä omaisuuden jakoon.

Ei noita kodin käytyötavaroita lasketa minkään arvoisiksi. Omaisuuden jaossa on rahat ja isompi omaisuus. 

Meillä asunto ja asuntolaina molempien nimissä. Mies maksaa lainan ja kulut autostaan. Sähkö-,vesi, -ja ruokamenot menee minun pörssistä, kuten myös sisustus. Emme ole eroamassa. 

Yhteistä elämää kuitenkin vietetty. Olisiko sulla jäänyt kuinka rahaa noihin jos olisit yksin maksanut asumiskuluja? 

Ei mies muuta tarvitsekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimissa ilman aviehtoa, avioehdon kanssa vai avoliitossa? Sillä on merkitystä omaisuuden jakoon.

Irtaimelle omaisuudella ei ole mitään rahallista arvoa, ellei kysymys ole arvo tavarasta, kuten design huonekaluista, arvotauluista, matosta, mutta ei jollakin Arabian astioilla ja Marimekon lakanlilla. Ja ne ovat sen, joka ostanut. 

Minä olen ostanut kodin ja auton. Puoliso on ostanut kaikki tavarat ja huonekalut. Auto ja asuntolaina on jo maksettu niin rahaa jää nykyisin sijoittamiseen. Minä en siis käytä kodin varusteluun ollenkaan rahaa.

Olemme avioliitossa eikä meillä ole avioehtoa eli kaikki laitettaisiin puoliksi jos eroaisimme.

Vierailija kirjoitti:

Yhteistä elämää kuitenkin vietetty. Olisiko sulla jäänyt kuinka rahaa noihin jos olisit yksin maksanut asumiskuluja? 

Yksin samassa kämpässä asuen olisivat kulut olleet n. 240€ kuussa enemmän. Lähes kaiken olisin pystynyt hommaamaan yksinkin.

Miehelle jäisi sohva, telkkari, puusohva, matot, tiskikone, romuauto, armopalaksi jättäisin vielä sängyn. Astioista hänelle jäisi se sama sekalajitelma, mitä hänellä oli kun yhteen mentiin.

Kaiken muun olen minä omilla rahoillani hankkinut tai lahjaksi saanut. Kaikki muut keittiökoneet, astiat, pyykkikone ja kuivaaja, kirjahyllyt, verhot, ruokapöytä ja tuolit, parempi auto, ruohonleikkuri ja muut pihakoneet, työkalut, soutuvene ja pieni perämoottori on mun.

Asumiskulut on aina maksettu puoliksi. Mies on pääasiassa pelannut ja juopotellut rahojaan kun minä olen hankkinut kivan sisustuksen ja toimivat vehkeet, joita mieskin hyvillä mielin on käyttänyt.

Mies oli maksanut 1 maton ja pyykkitelineen ja pienen osan sohvasta. Minä kaiken muun. Hänen uusi tyttiksensä ihmetteli että "sähän viet kaiken". Teki mieli sanoa että ole huoleti, kyllä mies tuo kaljaa ja tupakkaa kotiinne.

Ero tuli avomiehestä ja muuttaessani hänelle jäi tasan sänky (ilman vuodevaatteita), sohva ja televisio. Huusi minulle että saatana kun viet kaiken, ei ole edes ruoanlaitto-/ruokailuvälineitä, peittoa eikä verhoja. No, omanihan vaan vein. Almujako olisi pitänyt pettäjälle jättää ettei tule paha mieli?

Nyt kun katson tätä kotia, joka kyllä on miehen omistuksessa, on täällä paljon minun hankkimaani. Kun muutin tänne, tää oli ihan hirveä ja kodinkoneet rikki. Olen tänne keittiöön hankkinut jääkaappeja 2, pakastimen, kahvinkeittimen, tiskikoneen,  mikron, air fryerin (miehen pojan toiveesta), uuden pöydän ja tuolit, matot. Hella ja liesituuletin on uusimislistalla, kumpikaan ei toimi. Toisaalta täällä on kiva puuhella ja leivinuuni. Lattian ja seinätkin olen maalannut.

Olkkarissa hankkimaani on sohva, verhot, televisio (hänellä oli pieni kuvaputkitelevisio), lipasto,  2 sivupöytää. 

Pyykkikoneen ja kuivausrummun ostin hiljattain, kun hajosivat.

Työhuoneeseen hankin meille sähköpöydät ja maton. Makuuhuoneessa on hänen hankkimansa sänky, kaikki muu minun ostamaani/perinnöksi saamaani. 

Miehen lasten huoneet ovat ennallaan. Olen remontoinut täällä, tehnyt terassin, portaat, parin huoneen lattiat. Pihan olen kunnostanut ja tehnyt näyttävät istutukset. 

Tämä talohan tietysti menee miehen lapsille perinnöksi, mutta mielelläni laitan paikkoja kuntoon kun töiltäni kerkiän. Ehkä tässä saa asua vielä jonkun aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimissa ilman aviehtoa, avioehdon kanssa vai avoliitossa? Sillä on merkitystä omaisuuden jakoon.

Ei noita kodin käytyötavaroita lasketa minkään arvoisiksi. Omaisuuden jaossa on rahat ja isompi omaisuus. 

Omituinen käsitys lainsäädännöstä. Omaisuuden jakaminen tasan ei riipu siitä onko omaisuuden arvo 10 € vai 1 000 000 €

Mulla on 2 kertaa menny irtaimisto vaihtoon. Esimmäisessä erossa ex vei kirjaimellisesti verhotkin ikkunoista. Toisessa erossa jäi sentään vähän kamaa paikoilleen. Siittä vaan sitten pikkuhiljaa keränny tavaroita ja huonekaluja takasin. Sentään talon oon onnistunu pitämään kokonaan itelläni.

Hyvä konsti on käydä ostamassa kilon pussi silakoita. Niitä kun työntää verhoputken sisään niin jää hyvä mieli kun ex-muija vie ne mennessään. Sitä hajua ei muuten ihan helposti löydä.

Me ostetaan kaikki yhdessä. Sisustuskin on suunniteltu niin, että molempia miellyttää. En missään nimessä yksin alkaisi ostaa kodin tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimissa ilman aviehtoa, avioehdon kanssa vai avoliitossa? Sillä on merkitystä omaisuuden jakoon.

 

Irtaimelle omaisuudella ei ole mitään rahallista arvoa, ellei kysymys ole arvo tavarasta, kuten design huonekaluista, arvotauluista, matosta, mutta ei jollakin Arabian astioilla ja Marimekon lakanlilla. Ja ne ovat sen, joka ostanut. 

Kymmenisen vuotta sitten pienen kaupunkiasunnon varustus 3:lle vei 5000. Tv-taso, varalakanat ja lasisto oli nurkissa pyörimässä, muu piti ostaa ja pyykkikonetta en hankkinut. Arvo tosiaan 0 nykypäivänä, mutta mitä lie maksaa jos uutta pitäisi taas hankkia.