Äidit kokevat syyllisyyttä omista harrastuksistaan isiä herkemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit eivät voi ottaa iseistä mallia, koska äitejä aletaan heti syyllistämään. Isäthän voi elää kuin poikamiehet mennen omia menojaan eikä kukaan sano mitään, mutta auta armias jos äiti menee puoleksi tunniksi kahville kaverinsa luokse ilman lapsia niin jo on vuoden huonoin äiti -titteli otsassa.

Minua ei ole kukaan koskaan syyllistänyt. Tai no, on ehkä kateellisena ihmetelty kuinka hyvä isä lapsillamme on, kun pääsen tuosta vaan salille, muihin harrastuksiin, festareille tms. ihan lasten ollessa pieniäkin. Niinpä, lapsillani on paras isä ja minulla paras mies <3 ja jos joku tulisi negatiivisena syyllistämään, niin annan kyllä takaisin.

Onko sinulla oikeasti omia lapsia?

Ennen lasten saamista en koskaan ymmärtänyt miksi pikkulasten äid

Tämä juuri. Aika hurjaa, että joku jättää elämästä mieleistänsä elämää jonkun PERHEEN ULKOPUOLISEN ajatusten takia! 

Te samat varmaan syyllistätte ja kauhistelette taas nykyäitejä, kun kehtaavatkin mennä ja harrastaa eikä ole vain kotiin kahlittuja? 

Vaikka olen suht tyytyväinen elämääni näin 60v naisena niin se harmittaa, että suostuin vapaaehtoisesti hoitamaan lapset ja kodin oman palkkatyöni lisäksi. Nyt kun sitä mietin, niin pidin sitä itsestäänselvänä ja toki se oli omilta vanhemmiltani opittu tapa. Puolisoni, lasteni isä, ei ole vienyt  kertaakaakaan lapsiamme neuvolaan, lääkäriin, kaverin synttäreille, ostanut lastenvaatteita, käynyt päiväkoti/koulukeskusteluja muutamia mainitakseni. Nyt olen iloinen, kun aikuiset lapsemme ovat katkaisseet tämän. Heidän perheissään molemmat osallistuvat niin lasten kuin kodinhoitoon. Toivon teille kaikille pienten lasten äideille voimaa ja jaksamista arjen pyörittämiseen. Huolehtikaa omasta hyvinvoinnistanne, ootte kultaa!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit eivät voi ottaa iseistä mallia, koska äitejä aletaan heti syyllistämään. Isäthän voi elää kuin poikamiehet mennen omia menojaan eikä kukaan sano mitään, mutta auta armias jos äiti menee puoleksi tunniksi kahville kaverinsa luokse ilman lapsia niin jo on vuoden huonoin äiti -titteli otsassa.

Minua ei ole kukaan koskaan syyllistänyt. Tai no, on ehkä kateellisena ihmetelty kuinka hyvä isä lapsillamme on, kun pääsen tuosta vaan salille, muihin harrastuksiin, festareille tms. ihan lasten ollessa pieniäkin. Niinpä, lapsillani on paras isä ja minulla paras mies <3 ja jos joku tulisi negatiivisena syyllistämään, niin annan kyllä takaisin.

Onko sinulla oikeasti omia lapsia?

Ennen lasten saamista en koskaan ymmärtänyt miksi pikkulasten äid

Mua rajoitti ihan vain se oma kaipuu lapsen luo, ja olo siitä, etten näe häntä tarpeeksi. Kyllähän ne kotona pärjäilee, mutta jos monena iltana peräkkäin on menossa, se aika lasten kanssa jää vähäiseksi. Iltatoimien aikaan olen kyllä kotona, ja viimeistään siinä tulee oltua läsnä lapsille.

Meillä mies on itse asiassa kotona viihtyvämpää tyyppiä ja voi harrastaa pelaamistaan aika hyvin samalla, kun hoitaa lapsia (nuorin on 5, eli käytännössä on kotona, kun lapset leikkivät keskenään). Mutta mies ei osaa kuvitella aloittavansa mitään isompia projekteja, kun kokee, ettei pysty keskittymään lasten saattaessa vaatia huomiota. Olen kyllä sanonut, että voidaan kyllä sopia vaikka joku ajankohta, jolloin saa vetäytyä autotalliin puuhastelemaan tms ja minä vastaan lapsista. Mutta harvemmin käyttää sen, häntä lapset rajoittavat ajatustasolla myös.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin (olen) se oletusvanhempi, joka hoitaa lapset ja arjen jos ei erikseen muuta sovita. Mies siis pystyi menemään menoihinsa ilman erityisjärjestelyjä tai kysymistä. Jos minä halusin jonnekin, piti kysyä erikseen mieheltä onnistuuko se, että hän hoitaa lapset. Joskus ei onnistunut ja näin esim. joku lasten harrastuskuskaus jäi hoitamatta, jos olin poissa. Minun piti myös ohjeistaa miestä mitä tehdä poissaoloni aikana ja mm. laittaa ruoka valmiiksi.

Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja hassultahan tuo kuulostaa. Toivon  että jos he saavat lapsia, tilanne ei ole enää tuollainen. 

Sama täällä. Kun halusin alkaa käydä jumpassa, miehellä ei ollut aikaa olla kotona lasten kanssa. Minun oli pakko ottaa lapset mukaan salille.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ne omat ajatukset ja asenteet estää eniten.

Silloin kun omat lapset olivat pieniä, koin omaksi ajaksi sen kun kävin yksin taloyhtiön pyykkituvalla pesemässä pyykkiä ja ripustamassa pyykkejä narulle kuivumaan. Jos vielä jäin mankeloimaan, niin siitä tuli jo huono omatunto.

Luuletko, että yhdellekään miehelle omaksi ajaksi laskettaisiin pyykinpesua? Tässä on just se ero, että naiset kokevat työmatkat ja työajan omaksi ajaksi, mutta miehillä se on sitä ihan oikeaa omaa aikaa eli tehdään jotain kivaa ja ollaan vain itseä varten.

Meillä ei lasten isän kanssa ollut minkäänlaisia tukiverkkoja lasten ollessa pieniä eikä isä ollutkaan valmis joustamaan omista menoistaan, joten minun sosiaalinen elämä ja harrastukset olivat tauolla, jos en ottanut lapsia mukaan. Ei siinä vaiheessa voi jättää lapsia vain keskenään isän huidellessa omissa menoissaan, vaikka miten tekisi mieli näpäyttää. Yllättävän monessa perheessä isovanhemmat hoitavat isän osuutta lastenhoidosta, jotta äitikin pääsee omiin menoihin.

Etenkin vauvavuonna koin valtavaa syyllisyyttä omasta ajasta ilman vauvaa. Se oli niin omalaatuinen kokemus, että asiaan varmaan liittyi vahvasti myös hormonit. Pikkuhiljaa se onneksi hälveni.

"Luuletko, että yhdellekään miehelle omaksi ajaksi laskettaisiin pyykinpesua? Tässä on just se ero, että naiset kokevat työmatkat ja työajan omaksi ajaksi, mutta miehillä se on sitä ihan oikeaa omaa aikaa eli tehdään jotain kivaa ja ollaan vain itseä varten."

Mun mieheni kertoi joskus käytyään hammaskiven puhdistuksessa, että hänestä se tuntui siltä, että tää on nyt omaa aikaa.

Itse ajattelen, että kokemus omasta ajasta on tärkein, ei se, mitä se muilla mittareilla mitattuna on. Jos nyt sitten pyykin levittäminen tuo arkeen sellaisen kokemuksen, että saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, niin sitten se on mukavaa ja palauttavaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin vauvavuonna koin valtavaa syyllisyyttä omasta ajasta ilman vauvaa. Se oli niin omalaatuinen kokemus, että asiaan varmaan liittyi vahvasti myös hormonit. Pikkuhiljaa se onneksi hälveni.

Tätä just tarkoitin vastauksellani, jossa kerroin, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Naiset ja miehet ovat monessa suhteessa erilaisia ja reagoivat eri tavoin eri tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit eivät voi ottaa iseistä mallia, koska äitejä aletaan heti syyllistämään. Isäthän voi elää kuin poikamiehet mennen omia menojaan eikä kukaan sano mitään, mutta auta armias jos äiti menee puoleksi tunniksi kahville kaverinsa luokse ilman lapsia niin jo on vuoden huonoin äiti -titteli otsassa.

Minua ei ole kukaan koskaan syyllistänyt. Tai no, on ehkä kateellisena ihmetelty kuinka hyvä isä lapsillamme on, kun pääsen tuosta vaan salille, muihin harrastuksiin, festareille tms. ihan lasten ollessa pieniäkin. Niinpä, lapsillani on paras isä ja minulla paras mies <3 ja jos joku tulisi negatiivisena syyllistämään, niin annan kyllä takaisin.

Onko sinulla oikeasti omia lapsia?

Ennen lasten saa

Kuka on puhunut monena iltana peräkkäin? Meillä on toiminut se, että harrastetaan keskimäärin 2 x viikossa. Silloin tällöin tulee näitä kaveri-iltamia. Ja näin me tehdään kumpikin. Silloin, kun on (pikku)lapsia, niin KUMPIKAAN vanhempi ei vaan voi lumpustella pitkin kyliä useita kertoja viikossa ja käydä vaan kotona nukkumassa. Töissäkin täytyy käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin vauvavuonna koin valtavaa syyllisyyttä omasta ajasta ilman vauvaa. Se oli niin omalaatuinen kokemus, että asiaan varmaan liittyi vahvasti myös hormonit. Pikkuhiljaa se onneksi hälveni.

Tätä just tarkoitin vastauksellani, jossa kerroin, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Naiset ja miehet ovat monessa suhteessa erilaisia ja reagoivat eri tavoin eri tilanteissa.

Ehkä minulla on sitten munat, mutta enpä minä kokenut huonoa omatuntoa lähteä vauvan luota omiin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin vauvavuonna koin valtavaa syyllisyyttä omasta ajasta ilman vauvaa. Se oli niin omalaatuinen kokemus, että asiaan varmaan liittyi vahvasti myös hormonit. Pikkuhiljaa se onneksi hälveni.

Tätä just tarkoitin vastauksellani, jossa kerroin, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Naiset ja miehet ovat monessa suhteessa erilaisia ja reagoivat eri tavoin eri tilanteissa.

Ehkä minulla on sitten munat, mutta enpä minä kokenut huonoa omatuntoa lähteä vauvan luota omiin juttuihin.

Populaatiossa on toimintaa, joka on keskimääräistä ja sitten on erilaisia yksilöitä. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin (olen) se oletusvanhempi, joka hoitaa lapset ja arjen jos ei erikseen muuta sovita. Mies siis pystyi menemään menoihinsa ilman erityisjärjestelyjä tai kysymistä. Jos minä halusin jonnekin, piti kysyä erikseen mieheltä onnistuuko se, että hän hoitaa lapset. Joskus ei onnistunut ja näin esim. joku lasten harrastuskuskaus jäi hoitamatta, jos olin poissa. Minun piti myös ohjeistaa miestä mitä tehdä poissaoloni aikana ja mm. laittaa ruoka valmiiksi.

Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja hassultahan tuo kuulostaa. Toivon  että jos he saavat lapsia, tilanne ei ole enää tuollainen. 

Sama täällä. Kun halusin alkaa käydä jumpassa, miehellä ei ollut aikaa olla kotona lasten kanssa. Minun oli pakko ottaa lapset mukaan salille.

Miten käsittelitte asian? Mitä mies sanoi, kun totesit, että mies toimii väärin, ja tämä ei käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin (olen) se oletusvanhempi, joka hoitaa lapset ja arjen jos ei erikseen muuta sovita. Mies siis pystyi menemään menoihinsa ilman erityisjärjestelyjä tai kysymistä. Jos minä halusin jonnekin, piti kysyä erikseen mieheltä onnistuuko se, että hän hoitaa lapset. Joskus ei onnistunut ja näin esim. joku lasten harrastuskuskaus jäi hoitamatta, jos olin poissa. Minun piti myös ohjeistaa miestä mitä tehdä poissaoloni aikana ja mm. laittaa ruoka valmiiksi.

Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja hassultahan tuo kuulostaa. Toivon  että jos he saavat lapsia, tilanne ei ole enää tuollainen. 

Sama täällä. Kun halusin alkaa käydä jumpassa, miehellä ei ollut aikaa olla kotona lasten kanssa. Minun oli pakko ottaa lapset mukaan salille.

Miten käsittelitte asian? Mitä mies sanoi, kun totesit,

Ei ne varmaan käsitellyt, kun nainen vaan tyypilliseen tapaan uhriutui.

Ehkä pikkuhiljaa alkaa nuorempi sukupolvi heräilemään eikä vain mahdollista miehille kaikkea itse kärsien... Siis miten joku voi potea huonoa omatuntoa siitä, että äitinä pitää vaikka säännöllisesti kunnostaan huolta ja isä on sen aikaa lasten kanssa? Oikeasti. Miestenkin kuuluisi ihan pyytämättä tarjota naiselle ihan niitä samoja juttuja kuin itsekin tekevät. Eri juttu tietenkin, jos kaksi sohvaperunaa ei mitään halua tehdä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin (olen) se oletusvanhempi, joka hoitaa lapset ja arjen jos ei erikseen muuta sovita. Mies siis pystyi menemään menoihinsa ilman erityisjärjestelyjä tai kysymistä. Jos minä halusin jonnekin, piti kysyä erikseen mieheltä onnistuuko se, että hän hoitaa lapset. Joskus ei onnistunut ja näin esim. joku lasten harrastuskuskaus jäi hoitamatta, jos olin poissa. Minun piti myös ohjeistaa miestä mitä tehdä poissaoloni aikana ja mm. laittaa ruoka valmiiksi.

Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja hassultahan tuo kuulostaa. Toivon  että jos he saavat lapsia, tilanne ei ole enää tuollainen. 

Sama täällä. Kun halusin alkaa käydä jumpassa, miehellä ei ollut aikaa olla kotona lasten kanssa. Minun oli pakko ottaa lapset mukaan salille.

Ja sinä suostuit mukisematta? :D miten muuten se mies sai alistaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit eivät voi ottaa iseistä mallia, koska äitejä aletaan heti syyllistämään. Isäthän voi elää kuin poikamiehet mennen omia menojaan eikä kukaan sano mitään, mutta auta armias jos äiti menee puoleksi tunniksi kahville kaverinsa luokse ilman lapsia niin jo on vuoden huonoin äiti -titteli otsassa.

Minua ei ole kukaan koskaan syyllistänyt. Tai no, on ehkä kateellisena ihmetelty kuinka hyvä isä lapsillamme on, kun pääsen tuosta vaan salille, muihin harrastuksiin, festareille tms. ihan lasten ollessa pieniäkin. Niinpä, lapsillani on paras isä ja minulla paras mies <3 ja jos joku tulisi negatiivisena syyllistämään, niin annan kyllä takaisin.

Onko sinulla oikeasti omia lapsia?

Ennen lasten saamista en koskaan ymmärtänyt miksi pikkulasten äidit eivät käyneet missään juuri koskaan, ja sitten kun kävivät niin olivat vain hyvin lyhyen aikaa. Vasta sitten ymmärsin kun sain omia lapsia.

Monessa lapsiperheessä toimitaan, kuten lainaamassasi viestissä. Sulla on vaan surkea puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit eivät voi ottaa iseistä mallia, koska äitejä aletaan heti syyllistämään. Isäthän voi elää kuin poikamiehet mennen omia menojaan eikä kukaan sano mitään, mutta auta armias jos äiti menee puoleksi tunniksi kahville kaverinsa luokse ilman lapsia niin jo on vuoden huonoin äiti -titteli otsassa.

Minua ei ole kukaan koskaan syyllistänyt. Tai no, on ehkä kateellisena ihmetelty kuinka hyvä isä lapsillamme on, kun pääsen tuosta vaan salille, muihin harrastuksiin, festareille tms. ihan lasten ollessa pieniäkin. Niinpä, lapsillani on paras isä ja minulla paras mies <3 ja jos joku tulisi negatiivisena syyllistämään, niin annan kyllä takaisin.

Onko sinulla oikeasti omia lapsia?

Ennen lasten saamista en koskaan ymmärtänyt miksi pikkulasten äidit eivät käyneet missään juuri koskaan, ja sitten kun kävivät niin olivat vain hyvin lyhyen aikaa. Vasta sitten ymmärsin kun sain omia lapsia.

Miksi et käynyt juuri missään ja miksi kävit vain lyhyen aikaa? Minä olen äiti, enkä ymmärrä, miksi en voisi käydä missään. Olen käynyt yksin viikonloppureissuillakin. 

Yhä näyttää olevan se ajatus että äiti on oletusvanhempi. Isää kehutaan hyväksi isäksi ja aviomieheksi jos hän ottaa vastuuta lasten hoidosta. Entäs sitten lapsistaan huolta pitävä äiti? Noh se on itsestään selvää että hän huolehtii lapsista. 

Myös tilanne missä äiti on etävanhempi ja isä lähivanhempi, saa monet miettimään että missä vika.

Sama lienee tilanteessa, missä äiti lähtee reissuun ilman perhettään. Kukaan ei puolestaan ihmettele reissutöitä tekevää isää, vaikka hän olisi jatkuvasti 2 viikkoa pois kotoa. 

Äidit myös voivat miettiä, minkä ikäisenä vauvan voi jättää muutamaksi tunniksi isälle. Kuinka moni isä miettii, uskaltaako jättää vauvan äidin kanssa koko päiväksi kun isyysloma loppuu.