Lue keskustelun säännöt.
Kuopus lähtee opiskelemaan ja muuttaa opiskelupaikkakunnalle. Miten siihen tottuu kun "pesä tyhjenee"?
01.08.2025 |
Tottakai olen iloinen että hän pääsi haluamaansa kouluun toisella yrityksellä. Välivuotena korotti yo arvosanoja ja oli välillä töissä. Tänään käytiin ostoksilla, hankittiin kaikkea tarpeellista mitä opiskelija-asuntoon tarvitsee. Nyt todellisuus alkaa pikkuhiljaa hiipimään tajuntaan, hän muutta kohta pois kodista. Ikävä ja haikea olo jo nyt. Esikoinen lähti opiskelemaan jo useita vuosia sitten, haikea oli olo silloinkin, mutta nyt ei enää jää lapsia kotiin. Miten olette kokeneet kun kotipesä tyhjenee?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tä? Ite olisin vaan helpottunut, kun pesä tyhjenee ja saan vihdoin omaa aikaa!
Eli sinulla ei ole lapsia? Kuka vanhempi on ainostaan helpottunut kun elämän rakkaimmat ihmiset lähtee maailmalle ? Tai jos sinulla on lapsia, et vielä tajua miten kovasti se sattuu, kun viimeinekin lähtee pysyvästi pesästä.
Vaikka sitä omaa aikaa välillä toivoi, oli se silti rankkaa, kun lapset kasvoi ja lähtivät pesästä. Ei se pelkästään onnea ja auvoa ollut, vaan myös kovaa ikävää. Kyllä sitä rakkaita ihmisä kaipaan kun he ovat kaukana ja harvoin näkee.
Kyllä mulla on kolme lasta, jotka kaikki ovat lentäneet jo pois pesestä. Se vasta on hieno tunne, kun tietää että lapsi on itsenäistynyt sekä valmis aloittamaan oman elämän. Eikä esim. roiku vanhempien nurkilla, kun on jo yli 30v.
Mun eräällä ystävällä on poika tai no nykyään mies. Hän on jo 33v ja asuu edelleen äidinsä nurkilla, sitten ystävä vielä pesee miehen pyykkyjä... Musta tuo on täydellinen epäonnistuminen lapsen kasvattamisessa aikuiseksi. Myös omassa suvussa on eräs 37v nainen, joka edelleen elelee vanhempien nurkilla. Musta ystävän poika sekä sukulaisen tytär ovat pilalle kasvatettuja. Kumpikaan heistä ei ole töissä tai parisuhteessa. Ja musta tuo ei ole normaalia tuon ikäiselle aikuiselle, asua enää vanhempien taloidessa tekemättä mitään!
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin on aikaa myös itselle ja omille harrastuksille.
Eikö lapsen ollessa n 12 v se voi jo olla kotona itsekseen kun vanhemmat harrastaa?
Silti se on eri juttu, kun ei enää tarvitse miettiä ruokia ym jota joutuu miettimään vielä silloin, ku lapset/nuoret on kotoana. On iha eri juttu, kun siellä kotona ei oikeasti enää ole muuta, kuin kaksi aikuista, eikä kenestäkään tarvitse enää olla vastuussa.
Vaikka se 12v voikin olla hetken yksin kotona, olet silti hänestä joka hetki vastuussa.
Tämä! Oltiinhan me täällä kahdestaan ennen lasten syntymääkin ja vuokralla rivarissa ennen okt muuttoa. Mutta ei sitä enää "muista". Tuntuu että minulla ei ole mitään "virkaa " enää kotona. Harrastuksia on kyllä, ne jatkuu syksyllä kesätauon jälkeen. Ap
Esikoisen muutto oli haikeaa, ikäänkuin yllättävää. Silloin lohdutti se, että nuoremmat jäi vielä kotiin. Kelasin perheen yhteistä historiaa kuukausitolkulla mielessäni. Etukäteen annoin itselleni luvan kuitenkin surra nuorimpien tulevaa lähtöä. Siihen suhtauduttiin kotona huumorilla, auttoi! Samalla iloitsin opiskelupaikoista ja menestyksestä, ja vieläkin lämpimistä väleistä.
En voi muuta neuvoa antaa, kuin että puhuu surustaan lasten - ja kavereiden - kanssa. Omani suhtautuivat lämpimästi, ja tiesivät, etten takerru. Minulla on paljon sosiaalista elämää, harrastuksia, kiva työ ja uusi mies. Ehkä etukäteen asian pureksiminen auttoi loppujen lopuksi sopeutumaan tilanteeseen nopeasti. Joillakin kavereilla oli jo tyhjä pesä, ja näyttivät selvinneen. Nyt nautin omasta ajasta. Lapsenlapsia ei vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu että n 135 neliön ok talo on kahdelle turhan iso. Itse rakennettu, lapset tänne synnäriltä tuotu. Tämä on lasten koti ja kaikki muistot täältä. Ei tätä raaskisi poiskaan myydä (ei ehkä menisi kyllä kaupaksikaan; nykyään muuttotappiokunta, sijainti kuntakeskuksen ulkopuolella, ei uusia työpaikkoja). Ap
Läheisiä ei korvaa kyllä koskaan mikä eikä kuka, mutta kokeilkaa joitakin lemmikkien tai kasvien huolehtimisesta. On ainaski jotain, mihin huolenpitoa jakaa. En myisi koskaan oma rakentamani taloa. Siellä on ihanat muistot. Ja on paikka, mihin lapsilla edelleen tulla ja olla ja voi olla, että kohta on lapsenlapsetkin vielä. Siirtäkää tämä tyhjyys johoonkin- kissoihin, koiriin, kaneihin, lintuihin, kasveihin- johonkin, mistä tai kenestä pidätte ja tykkäte. Korvikkeksi, tyhjän tilan täytteksi.
En pystyisi tätä myydä, tämä lasteni koti mihin voi aina tulla käymään. Vanhempani asuvat vielä lapsuuden kodissani. Tuntuu pahalta mitä kodille tapahtuu sitten kun heistä aika jättää/eivät enää pysty siellä asumaan, sehän on myös minun kotini. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ihana ketju ja samalla haikea olo ajatella että osa vanhemmista välittää lapsistaan noin paljon. Minulla ei ole lapsia ja minua itseäni ei kyllä kaivattu pätkääkään.
Ei tuo välittämistä ole, vaan takertumista.
Se on rakkautta, mikä ei kuole koskaan. Empatiakyvyttömät tulkitsevat sitä takertumiseksi. Rakkautta se on, hellyyttä, kiintymyst, välittämistä, ettäs tiesit.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on rakkautta oikeaa kun toista ikävöi.
Aivan mahtava elämäntilanne. Olisi todella surullista, jos lapset eivät itsenäistyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tä? Ite olisin vaan helpottunut, kun pesä tyhjenee ja saan vihdoin omaa aikaa!
Eli sinulla ei ole lapsia? Kuka vanhempi on ainostaan helpottunut kun elämän rakkaimmat ihmiset lähtee maailmalle ? Tai jos sinulla on lapsia, et vielä tajua miten kovasti se sattuu, kun viimeinekin lähtee pysyvästi pesästä.
Vaikka sitä omaa aikaa välillä toivoi, oli se silti rankkaa, kun lapset kasvoi ja lähtivät pesästä. Ei se pelkästään onnea ja auvoa ollut, vaan myös kovaa ikävää. Kyllä sitä rakkaita ihmisä kaipaan kun he ovat kaukana ja harvoin näkee.
Kyllä mulla on kolme lasta, jotka kaikki ovat lentäneet jo pois pesestä. Se vasta on hieno tunne, kun tietää että lapsi on itsenäistynyt sekä valmis aloittamaan oman elämän. Eikä esim. roiku vanhempien nurkilla, k
Vanhempien nurkilla asuminen tarkoittanee, että asuu vanhempien lähellä? Vanhempien nurkissa asuminen taas saman katon alla asumista, mikä on eri juttu. Huonompi sellainen.
Luulin, että kun pesä tyhjenee, että vaimon kanssa alkaisi rietasteluvaihe uudelleen, kun kukaan ei ole häiritsemässä. Eipä alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahtava elämäntilanne. Olisi todella surullista, jos lapset eivät itsenäistyisi.
Olen kyllä iloinen heidän puolesta että itsenäistyvät ja pääsevät elämässä eteenpäin. Tämä tilannehan olisi ollut jo vuosi sitten jos olisi päässyt silloin kouluun. Sain tavallaan vuoden jatkoaikaa hänen kanssa. Silloin yhdessä sovittiin ettei ole vielä järkeä muuttaa omilleen kun ei opiskelupaikkaa ja töitäkin satunnaisesti. Täällä sai kuitenkin asua ilmaiseksi ja pystyi säästämään tuloistaan. Ap
Mä muutin pienempään jo kuopuksen välivuoden aikana. Kuopus asu tässä sen aikaa, että löytää töitä. Korottaa myös yo-arvosanoja. Olen kyllä eronnut jo 15v sitten, eikä mitään muistoja tulvivaa kotia ole ollut aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aion panostaa töihin. Hommata pari vuokra-asuntoa ja laittaa osan talosta vuokralle jne.
Äh en pysty lainaamaan apn viestiä 45; surua lapsuuden kotien menetyksestä. Jotenkin niin outoa, että noin suree vielä omsnkin lapsuuden kodin tulevaa menetystä. Teidän suku asuisi vielä luolassa, jos kukaan ei olisi ikinä luopunut vanhasta kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muutti vanhemmatkin pois kotoa, kun lapset lähti maailmalle. Myytiin talo, toteutettiin haaveemme ja muutettiin mökille asumaan. Sopivasti lasten opiskelupaikkakuntien väliin, tosin sittemmin esikoinen on muuttanut muualle.
Välillä on ikävä lapsia, vaikka 1-2 kk välein nähdäänkin. On silti mahtavaa nähdä miten pärjäävät elämässä, ja toisaalta ihanaa kun on taas itselläkin oma vapaus mennä ja tehdä mitä huvittaa 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin on aikaa myös itselle ja omille harrastuksille.
Eikö lapsen ollessa n 12 v se voi jo olla kotona itsekseen kun vanhemmat harrastaa?
Minä koen myös, että on on enemmän alkaa omille harrastuksille. Toki olen aina käynyt omissa harrastuksissa 3-4 kertaa viikossa, mutta ainakin meillä lukiolaiset ovat käyneet töissä ja omissa harrastuksissa ja käyttäneet aina perheen toista autoa, joten tällä on vaikuttanut siihen, mihin harrastuksiin me miehen kanssa olemme voineet mennä.
Otin alkukesästä kuntokeskuksen jäsenyyden ja pääsen hyödyntämään enemmän ryhmäliikuntakalenterin tunteja ja pääsen lähtemään vaikka iltapäivän tunneille, kun ei tarvitse huomioida lasten harrastuksia ja töitä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin on aikaa myös itselle ja omille harrastuksille.
Eikö lapsen ollessa n 12 v se voi jo olla kotona itsekseen kun vanhemmat harrastaa?
Minä koen myös, että on on enemmän alkaa omille harrastuksille. Toki olen aina käynyt omissa harrastuksissa 3-4 kertaa viikossa, mutta ainakin meillä lukiolaiset ovat käyneet töissä ja omissa harrastuksissa ja käyttäneet aina perheen toista autoa, joten tällä on vaikuttanut siihen, mihin harrastuksiin me miehen kanssa olemme voineet mennä.
Otin alkukesästä kuntokeskuksen jäsenyyden ja pääsen hyödyntämään enemmän ryhmäliikuntakalenterin tunteja ja pääsen lähtemään vaikka iltapäivän tunneille, kun ei tarvitse huomioida lasten harrastuksia ja töitä .
Me hommattiin kaikille ajokortillisille omat autot, hittoako noiden kanssa säätämään.
Hienoahan se vaan on! Lapsille on annettu juuret ja siivet, niin se luonnossakin menee.
Meillä kuopus lähti 4v sitten ja pärjää hienosti. Valmistuikin jo ja on töissä ollut koko opiskeluajan.
Meillä alkoi uusi kuherruskuukausi miehen kanssa ja vietämme ison osan vuodesta ulkomailla.
Yhteyttä pidetään kuopukseen(kin) lähes päivittäin ja hän lomailee meidän luonamme joko Suomessa tai ulkomailla.
Ei tässä ikävöimään ehdi:) Kokkaamista emme ole lopettaneet, edelleenkin rakastamme hyvää ruokaa ja syömistä. Meille täysin outo ajatus!?
Porsin välittömästi lisää.