Kuopus lähtee opiskelemaan ja muuttaa opiskelupaikkakunnalle. Miten siihen tottuu kun "pesä tyhjenee"?
Tottakai olen iloinen että hän pääsi haluamaansa kouluun toisella yrityksellä. Välivuotena korotti yo arvosanoja ja oli välillä töissä. Tänään käytiin ostoksilla, hankittiin kaikkea tarpeellista mitä opiskelija-asuntoon tarvitsee. Nyt todellisuus alkaa pikkuhiljaa hiipimään tajuntaan, hän muutta kohta pois kodista. Ikävä ja haikea olo jo nyt. Esikoinen lähti opiskelemaan jo useita vuosia sitten, haikea oli olo silloinkin, mutta nyt ei enää jää lapsia kotiin. Miten olette kokeneet kun kotipesä tyhjenee?
Kommentit (60)
Vihdoin on aikaa myös itselle ja omille harrastuksille.
Ei totu. Vaimon kanssa asuvamme kahdestaan kaksikerroksista asuntoa. Sata neliötä alakerrassa. Sama yläkerrassa. Tyhjä on pesä ja kaiku vaan vastaa.
Kannabisfarmit tyhjiin kuutioihin. Sadon tullessa unohtuu pesätuskat.
Kyllä siihen tottuu. Onhan se iso muutos elämässä. Mutta nuoren kannalta olisi tärkeetä että vanhemmat jatkavat elämistä vaikka pesä tyhjeneekin. Sinne vanhaan kotiin on sitten kiva palata aina välillä ja äidin ja isän paapottavaksi.
Vähitellen siihen tottuu. Muutama vuosi menee, ennenkuin alkaa täyttää niitä neliöitä omilla harrastuksilla ja tavaroilla.
Aika monelle tuttavapariskunnalle on tullut lusikoiden jaon hetki, ku pesä tyhjenee. Sinne asti on jaksettu ja sinnitelty. Sitten ei enää tartte.
Meillä opiskelija tuli usein viikonlopuksi kotiin kun parhaat ystävät asui kotipaikkakunnalla.Oma huone oli edelleen hänen käytössä, opskelukämppään hankittiin tarvittavat välineet.
onnea vuoden päästä olet mummo ja hän muuttaa perheineen takaisin. et sitten ole opettanut kortonkin käyttöä.
Nyt tuntuu että n 135 neliön ok talo on kahdelle turhan iso. Itse rakennettu, lapset tänne synnäriltä tuotu. Tämä on lasten koti ja kaikki muistot täältä. Ei tätä raaskisi poiskaan myydä (ei ehkä menisi kyllä kaupaksikaan; nykyään muuttotappiokunta, sijainti kuntakeskuksen ulkopuolella, ei uusia työpaikkoja). Ap
Vierailija kirjoitti:
onnea vuoden päästä olet mummo ja hän muuttaa perheineen takaisin. et sitten ole opettanut kortonkin käyttöä.
Nämä asiat on kyllä puhuttu. On seurustellut poikaystävänsä kanssa pari vuotta. Ap
Aikaa miehen kanssa ja omia harrastuksia. Osa lapsista asuu lähellä, nähdään usein. Appivanhempien auttamista. Ehkä joskus tulevaisuudessa lastenlapsia, toivottavasti. Luulin, että olisi hankalampaa, mutta mukavasti menee.
Asun miesystäväni asunnossa, joka on myös hänen lastensa lapsuudenkoti.
Alakerrassa on 2 makuuhuinetta ja ovat airbnb käytössä
Hanki elämä. Tuota se sitten on kun ei katkaise napanuoraa. Ällöttävää ruikutusta, onneksi et ole mun äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onnea vuoden päästä olet mummo ja hän muuttaa perheineen takaisin. et sitten ole opettanut kortonkin käyttöä.
Nämä asiat on kyllä puhuttu. On seurustellut poikaystävänsä kanssa pari vuotta. Ap
Se poikkis menee vaihtoon viimeistään keväällä.
Itse olin hyvilläni tuossa tilanteessa. Vapautta, aikaa, tilaa. Ei ne lapset elämästäsi katoa, vaikka pois muuttavat kotoa. Tulevat käymään ja soittelevat, pyytävät varmasti apuasi monissa asioissa. Nauti nyt, vuodet vilahtavat nopeasti. Ykskaks lapsilla on omat perheet ja täyttävät vierailuillaan ja lapsenhoitopyynnöillä talonne uudelleen. Nyt just on ihana vaihe elämässä. Nauti siitä!
Mahtavaa kun tyhjenee. Mulla vielä pari asuu kotona ja ootan kovasti, että lähtevät. Lopetan heti sitten kokkaamisen kokonaan. Mulla on niin paljon jo nyt harrastuksia, ettei tuu tyhjää pesää, kun en jouda kotona istumaan :D
Aika ihana ketju ja samalla haikea olo ajatella että osa vanhemmista välittää lapsistaan noin paljon. Minulla ei ole lapsia ja minua itseäni ei kyllä kaivattu pätkääkään.
Muutin välittömästi pienempään asuntoon, niin ei tullut tyhjän pesän syndroomaa.