Lue keskustelun säännöt.
Vaikea/olematon sisarussuhde
31.07.2025 |
Minulla on muutaman vuoden nuorempi sisarus ja välimme ovat lähes olemattomat. Meillä on taustalla vaikea lapsuus (hyvin väkivaltainen koti, vanhempien mt- ja päihdeongelmet, laitoskierrettä jne.) ja tiedän hänen syyttävän minua monista noista tapahtumista.
Olemme nähneet toisemme viimeksi kymmenen vuotta sitten, juuri ennen kuin hän muutti ulkomaille. Hän ei ole ollut tuon jälkeen minuun yhteydessä, mutta itse seuraan häntä somessa. Laitan hänelle joka syntymäpäivä ja joulu viestiä ja joskus onnittelen tai vastaavaa, kun näen somessa hänelle tapahtuneen jotain hyvää. Hän ei koskaan vastaa minulle mitään, mutta pari kertaa on reagoinut viestiini sydämellä.
Olen ajatellut, että tämä on tapani näyttää hänelle, että olen täällä olemassa jos hän joskus haluaa ottaa yhteyttä. Välillä kuitenkin mietin, että olisiko vain parempi antaa olla? Jos täällä on ihmisiä, jotka ovat joskus aloittaneet puhtaalta pöydältä, olisi kiinnostava kuulla näkemyksiänne. Kokisitteko vain ahdistavana jos joku taakse jättämänne menneisyyden haamu ottaa välillä yhteyttä vai hyvänä, että pitää ovea auki?
Kommentit (100)
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen katkaissut välit sisaruksiini. Ja kyllä, sosiaalisessa mediassa stalkkaava sisko on vain rasite, joka joka käänteessä muistuttaa että yrittää vetää takaisin siihen todellisuuteen missä mun rooli on olla vain se sisko kellä menee aina huonommin ja mun tekemiset alkoi kiinnostaa vasta siinä vaiheessa kun itse vedin rajan ja sanoin että antaa sit olla.
Eli ohjeeni sinulle: anna olla. Sisarus on päätöksensä tehnyt. Tähän kuuluu myös ns. viestien lähettely muiden sukulaisten kautta, että kun Xxxxx sua niin haluais nähdä, juu, en halua. Taisi kertoa kaiken kun lähetti sen haistattelusähköpostin. Mutta näille pitäis aina antaa anteeksi uudestaan ja uudestaan.
Itse kallistun siihen, että taktiikkasi on ihan hyvä. Jos sisaruksesi ei haluaisi sinulta viestejä, hän olisi varmasti estänyt sinut somessa.
Kokisin ahdistavana jos olisin siskosi ja antaisin olla, jos olisin sinä.
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Päteeköhän sama myös joissakin tiukan uskonnollisissa kodeissa kasvaneisiin lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ihmisiä ja meillä on omat erilliset muistomme ja kokemuksemme. En ole koskaan kieltänyt häntä olemasta minulle vihainen, vaan hyväksynyt asian.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Meillä ainakin meni siihen että sen sijaan että oltaisiin tuotettu toisiamme niin tuli kilpailu kellä on ollut vaikeinta, tähän lukeutui mukaan mm. alkoholiongelmainen äitini.
Ja kun se kokemus on aina henkilökohtainen, itse katsoin siskoani vierestä ja koin että hänellä oli paljon helpompaa kuin minulla (ei kokenut fyysistä väkivaltaa toisin kuin minä) ja nyt aikuisiällä hän muistelee kaameita kokemuksiaan, vaatii sanomaan että kyllä, hänellä on varmasti ollut vaikeinta, mutta samalla itseä ihan rehdisti v i t u t t a a se että entä sitten minä? elin samassa taloudessa, mutta sain säännöllisesti selkääni.
Että ei, me ei yhteisiä jouluna vietetä ja jokaisen sisarukseni blokkaan somesta joka mua rupeaa stalkkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse kallistun siihen, että taktiikkasi on ihan hyvä. Jos sisaruksesi ei haluaisi sinulta viestejä, hän olisi varmasti estänyt sinut somessa.
Tää mullekin tuli mieleen. Teot kertoo sanoja enemmän. Kai se sisarus olisi tosiaan aloittajan estänyt jos kokisi hänen viestinsä ahdistavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän missään yhteydessä vanhempiinne tai muuhun sukuun?
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Pätee ainakin meillä. Meininki ei ole todellakaan sellaista kuin muilla että ollaan yhdessä ja vitsaillaan keskenään ja ollaan kuin parhaita kavereita. Yksi sisarukseni asuu kivenheiton päässä eikä nähdä koskaan, ei vaan jotenkin osata olla yhdessä ja olo on jotenkin kiusaantunut jatkuvasti. Vanhempienikin kanssa on sellainen jonkinlainen selittämätön vaikeus ja on erittäin vaikea esim. nauraa heidän seurassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori nyt vaan, mutta sun sisarus kuulostaa tosi pikkumaiselta ihmiseltä. Teillä molemmilla on ollut vaikeaa ja hän nostaa itsensä jalustalle ja tekee sinusta syntipukin.
Oikea kysymys on, miksi ihmeessä sinä haluat pitää tuollaiseen yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Pätee ainakin meillä. Meininki ei ole todellakaan sellaista kuin muilla että ollaan yhdessä ja vitsaillaan keskenään ja ollaan kuin parhaita kavereita. Yksi sisarukseni asuu kivenheiton päässä eikä nähdä koskaan, ei vaan jotenkin osata olla yhdessä ja olo on jotenkin kiusaantunut jatkuvasti. Vanhempienikin kanssa on sellainen jonkinlainen selittämätön vaikeus ja on erittäin vaikea esim. nauraa heidän seurassaan.
Meillä taas ihan päin vastoin. Minä ja sisko hitsaannuttu tiukkaan yhteen, kun yritettiin selvitä yhteistyössä alkoholistikodin "jännistä" tilanteista. Ollaan edelleen parhaita ystäviä, lähes päivittäin yhteydessä jne. Mutta ollaan varmaan säännön vahvistava poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Pätee ainakin meillä. Meininki ei ole todellakaan sellaista kuin muilla että ollaan yhdessä ja vitsaillaan keskenään ja ollaan kuin parhaita kavereita. Yksi sisarukseni asuu kivenheiton päässä eikä nähdä koskaan, ei vaan jotenkin osata olla yhdessä ja olo on jotenkin kiusaantunut jatkuvasti. Vanhempienikin kanssa on sellainen jonkinlainen selittämätön vaikeus ja on erittäin vaikea esim. nauraa heidän seurassaan.
Sama meillä, järjellä voisin ajatella että sisarukseni julmat perseilyt lapsuudessa minua kohtaan olivat vain hänen tapansa oirehtia vanhempamme alkoholismia, mutta mullakin oli ihan tarpeeksi kestämistä siinä alkkis vanhemmassa, enkä silti sisarukseeni sitä purkanut toisin kuin hän, joten etäisyyden pitäminen tuntuu hyvältä nyt kun aikuisena siitä saa itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ihmisiä ja meillä on omat erilliset muistomme ja kok
Tämä selittää aika paljon. On suuri virhe laittaa sisaruksia kasvattamaan tai kontrolloimaan toisiaan. Siitä ei voi seurata mitään hyvää, monestakin syystä. Nykyisinhän tällaista ei oikein ehkä voi tapahtuakaan, mutta ennen tapahtui paljonkin. Tiedän itsekin jo eläkeikäisen veljesparin, joilta kuoli vanhemmat kun olivat jotain 20 ja 15, ja tämä vanhempi veljes jäi tilaa pitämään ja nuorempi siihen asumaan. Vanhemmasta veljeksestä tuli "tiukka kasvattaja" joka kontrolloi, ja nuorempi ei tätä kontrollia pystynyt hyväksymään, mikä on ihan ymmärrettävää. Vanhempien tai muiden aikuisten kontrollin pystyy hyväksymään, mutta sisarukset ovat keskenään tasa-arvoisia ja samalla tasolla, vaikka ikäeroa olisikin, jos ei nyt ihan pikkulapsi ole toinen. Nämä veljekset eivät puhu tänä päivänäkään, ja vieläkin tämä vanhempi yrittää luoda suhteita uudelleen, tuloksetta. On kylläkin tajunnut että johtui tästä asetelmasta ja siitä että hän ei ollut mitenkään kypsä olemaan kasvattaja ja siinä asemassa vain muutaman vuoden ikäeron takia. Asiaa pahhensi vielä se, että siihen liittyi fyysistä kurittamista. Nuorempi veljes lähti heti kun täytti 18 ja on rakentanut oman elämänsä, johon ei tätä vanhempaa veljestä halua.
Teillä varmaan vaadittaisiin menneisyyden läpi käyminen perusteellisesti ja anteeksiantoa ja virheiden myöntämistä puolin ja toisin, että yhteys voisi syntyä. Syyttelyllä ja kieltämisellä ei päästä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse kallistun siihen, että taktiikkasi on ihan hyvä. Jos sisaruksesi ei haluaisi sinulta viestejä, hän olisi varmasti estänyt sinut somessa.
Hänelle riittää nyt ap:n yhteydenpito. Sekin aika voi tulla, että ulkomailta palataan kotiin ja sisaruus nähdään uudessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän missään yhteydessä vanhempiinne tai muuhun sukuun?
Toinen vanhempamme teki itsemurhan jo silloin kun olimme lapsia ja toinen taas häipyi lopullisesti, kun sijoituksestamme tehtiin pysyvä. Sisarukseni kasvoi sijaisperheessä, mutta käsittääkseni ei ole heihinkään pahemmin yhteydessä. Muuta sukua toistemme lisäksi meillä ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ihmisiä ja meillä on omat erilliset muistomme ja kok
Kerro tämä hänelle. Kirjoita kirje, lähetä se.
Ei se sisko sinua varmaan syyttä suotta jostain asioista syytä. Anna hänen keskittyä omaan elämäänsä ja lopeta kyttääminen. Hän ei ole enää sinun kontrollisi piirissä.
Antaisin olla. Eiköhän tuo ole ihan riittävä vihje, että yhteydenpito on täysin yksipuolista. Hän haluaa selkeästi unohtaa menneisyytensä ja sinä valitettavasti kuulut siihen.