Mietityttääkö jokin kysymys Raamatusta tai kristinuskosta?

Vierailija kirjoitti:

Muistan mun entisestä elämästä jonkun sekalaisen kasetin musiikkia jossa laulettiin tai oikeastaan huudettiin "lihan himo hirvittää". Ajattelin silloin että siinä tarkoitettiin lihan syöntiä, mutta myös mässäilyä ja irstailua, että haluaa jotain lihaa. Jotenkin se jäi vaan soimaan se lause päähän vuosikymmeniksi.

Nyt ajattelen sitä laajemmin, että mua hirvittää että mun liha himoitsee asioita. Mä oon mun lihan vanki, kunnes pääsen Isän lapseksi taivaan kotiin.

Mä muistan millasta on kun maailma houkuttaa, se on niin täynnä viettelyksiä, että en mä ihmettele jos ihmiset ei tahdo päästää siitä irti. Ja miten tää maailma tekee sokeaksi.

Ehkä siksi on hyvä mennä välillä erämaahan  selvittämään päätä jotta näkee ja muistaa mikä on totuus ja mitä tapahtui ristillä.

Ajattelitko kauankin hengailla lihan vankina elämästä toiseen vai olisiko tässä elämässä nyt mahdollista alkaa ottaa askeleita kohti Jumalaa? 

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä kysyä minulta jotain? Vai haluatko jatkaa keskustelua näiden sisäinen kokemus -tyyppien kanssa? 

Otan mielelläni edelleen vastaan kysymyksiä, joita uskovaiset pitävät vaikeina ja joiden kysyminen ateisteilta johtaa heidän venkoiluunsa.

Aiheuttaako sinussa pelkoa ajatus siitä, että olisitkin väärässä? Jos aiheuttaa, niin miksi? Jos ei aiheuta, niin miksi ei?

En oikeastaan. Pidän sen todennäköisyyttä, että islam on totta niin pienenä, että en osaa pelätä sen helvettiä. Yhtä hyvin voisin aktiivisesti pelätä sitä, että meteoriitti tippuu päähäni. On sekin mahdollista jollakin todennäköisyydellä ihan milloin tahansa.

Serkut uskovat kristittyinä että kuoleman jälkeen sielu nukkuu ja herää ylösnousemukseen. Mutta itse en siihen samaan usko, vaan että ihminen on heti hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Serkut uskovat kristittyinä että kuoleman jälkeen sielu nukkuu ja herää ylösnousemukseen. Mutta itse en siihen samaan usko, vaan että ihminen on heti hereillä.

Niin, olikos se ristin ryöväri sinä päivänä unessa vai paratiisissa? 

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Ja tämä fyysinen elämä on uskovan ainoa helvetti ja ateistin ainoa taivas. 

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Asia on monimutkaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Asia on monimutkaisempi.

eri.

On toki, mutta on vaikea uskoa että kristinuskon jumalkuvalla olisi mitään tekemistä olemassaolon mysteerien kanssa.

Oikea vastaus on rahtikulttilaisuus. Vain rahtikulttilaiset pääsevät taivaaseen. Eli alkuasukkaat jotka kuvittelevat rituaalien tuovan heille rahtia/avustuksia länsimaista. Ei voi minkään, kaikki muut joutuvat helvettiin.

En oikeastaan. Pidän sen todennäköisyyttä, että islam on totta niin pienenä, että en osaa pelätä sen helvettiä. Yhtä hyvin voisin aktiivisesti pelätä sitä, että meteoriitti tippuu päähäni. On sekin mahdollista jollakin todennäköisyydellä ihan milloin tahansa.

 

Tiedät varmaan, että monet tässäkin maailmassa kokevat sietämätöntä kärsimystä. Pelkäätkö sitä? Entä pelkäätkö kuolemaa? Pelkäätkö läheistesi kärsimystä tai kuolemaa? Vai eikö sinulle millään ole mitään väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Asia on monimutkaisempi.

eri.

On toki, mutta on vaikea uskoa että kristinuskon jumalkuvalla olisi mitään tekemistä olemassaolon mysteerien kanssa.

 

No, vähänpä sinäkin ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Ja tämä fyysinen elämä on uskovan ainoa helvetti ja ateistin ainoa taivas. 

Olen ateisti mutta eipä tämä mikään taivas ole ollut. Ole silti nauttinut parhaani mukaan koko elämäni, uhriutuminenkaan ei kuulu tapoihini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vain yksi fyysinen elämä. Eikö jo palattaisi totuuteen? Kyllästyttää kaikki valheellisuus.

Asia on monimutkaisempi.

eri.

On toki, mutta on vaikea uskoa että kristinuskon jumalkuvalla olisi mitään tekemistä olemassaolon mysteerien kanssa.

 

No, vähänpä sinäkin ymmärrät.

Ai. No, itse pidänkristinuskon jumalkuvaa varsin "pienenä" suhteessa elämän ja olemassaolon mysteereihin, joilla siis tarkoitan jo pintapuolista vilkaisua tieteisiin ja ilmiselviin peruskysymyksiin materiasta, tietoisuudesta...

En siis ajattele että jumalalla joka ristiinnaulitti itsensä 2000 vuotta sitten lähi-idässä vapauttaakseen ihmiset itsensä asettamasta "perisynnistä", on kovinkaan paljon tekemistä näiden mainittujen mysteerien kanssa.

Hyvät yöt mammoille. Muistakaa se iltarukous..

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ottaa kantaa luonnonsuojelukysymyksiin. Jo 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, mikä oli ihmisen tehtävä.

Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. (1.Moos. 2:15)

Mooseksenlaissa on eläintenkohteluun  liittyviä pykäliä, ja muualla Raamatussa kerrotaan, että koko luonto huokaa ihmisten syntien tähden.

 

Ei siis ole samantekevää, miten elämme tai millaisen maapallon annamme jälkipolville. nk. Kultainen sääntö sanoo:

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. " Matt. 7:12

Heimojumalan säännöissä kaikki palvelee heimoa ja heimojumalaa. Onpa eettisesti kapeakatseista. Lapsena tuo tuntui hienolta, nyt surkean pinnalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät yöt mammoille. Muistakaa se iltarukous..

Kiitos muistutuksesta. Minä joskus unohdankin sen. Näin se muuten menee, kas tässä:

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi,

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,

niin kuin mekin anteeksi annamme niille,

jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,

vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.  Aamen.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan. Pidän sen todennäköisyyttä, että islam on totta niin pienenä, että en osaa pelätä sen helvettiä. Yhtä hyvin voisin aktiivisesti pelätä sitä, että meteoriitti tippuu päähäni. On sekin mahdollista jollakin todennäköisyydellä ihan milloin tahansa.

 

Tiedät varmaan, että monet tässäkin maailmassa kokevat sietämätöntä kärsimystä. Pelkäätkö sitä? Entä pelkäätkö kuolemaa? Pelkäätkö läheistesi kärsimystä tai kuolemaa? Vai eikö sinulle millään ole mitään väliä?

Ensin esitän vastakysymyksen: seuraako siitä, että uskonnot ovat epätotta ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole se, että millään ei ole mitään väliä? Tämä kysymys on pakko esittää, koska oma kysymyksesi on niin absurdi Jos on niin, kuten uskon tietäväni että on, että elämä on lyhyt valonvälähdys kahden äärettömän pimeyden välissä, niin sehän tekee siitä arvokkaamman. Harvinaiset tai rajalliset resurssit ovat niitä, joita arvostamme, resurssit, joita on määrättömästi voivat olla hyödyllisiä, mutta arvokkaina niitä harvempi pitää. Jos jotain niin asia on minusta päin vastoin - nimenomaan uskovaiset ovat niitä, jotka eivät anna tälle ainoalle elämälle, joka meillä varmasti on juuri mitään arvoa. Hyvä osoitus tästä on aiemmin mainittu klisee, jonka mukaan tämä maailma on uskovan ainoa helvetti. Siihen ei voi sanoa muuta kuin lainata Tapsaa:

Elämä on ihanaa

Kun sen oikein oivaltaa

Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen

Itse kysymyksiisi. En akuutisti pelkää voimakkaita kärsimyksiä, koska lyhyemmällä aikavälillä ne ovat hyvin epätodennäköisiä - en ole kovin vanha ja olen toistaiseksi melko terve. Tiedostan toki, että sellaista on kohtalaisella todennäköisyydellä tulossa ennemmin tai myöhemmin, jos en sitten ole onnekas ja pääse lähtemään nopeasti. Kuolemaa en pelkää vähääkään, osittain samasta syystä, ettei kyse ole kovin läheisestä asiasta. Mutta ehkä suurempi vaikutus on näillä Mark Twainin sanoilla: En pelkää kuolemaa. "Olin kuollut miljardeja vuosia ennen kuin synnyin, eikä kärsinyt siitä vähääkään." Kuolleena oleminen on lopulta samaa kuin syntymättömänä oleminen - ei mitään. Miksi pelkäisin ei mitään? Kuoleminen on taas kokonaan toinen asia, ja sekä pitkittyneissä kärsimyksissä että äkkilähdössä on omat pelottavat elementtinsä.

Läheisteni kärsimystä ja kuolemaa pelkään samalla suhteutuksella kuin omallakin kohdalla. Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja isäni on melko huonossa kunnossa, ja heidän lähestyvä loppunsa ilman muuta pelottaa. Niiden läheisten osalta, joilla lähtö todennäköisesti on kauempana on pelkoakin vähemmän. Poikkeuksena luonnollisesti tyttäreni, ainahan sitä omasta lapsestaan on huolissaan. Tähän vaikuttaa lisäksi se, että olen yhden lapsen jo saatellut hautaan - se on konkretisoinut myös sen, että odottamattomiakin asioita voi tapahtua. Mutta odottamattomat asiat ovat odottamattomia siksi, että ne ovat harvinaisia, ja koska ne ovat harvinaisia, ei niiden pelkäämiseenkään ole mieltä tuhlata energiaa.

Vierailija kirjoitti:

"Raamatussa sanotaan että korkealta paikalta näkyy koko maailma"

Missä kohtaa Raamattua sanotaan muka näin?

Matt. 4:8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mietityttää, että montako tieteellistä havaintoa on jumalasta tehty vuosituhansien aikana?

Sä olet hauska. 

 

"Tieteen tehtävänä on selittää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä. Tieteellinen tutkimus on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa, mutta myös aikaisemman tieteellisen tiedon päälle rakentamista sekä selitysten ja ennustusten todentamista."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede

 

Tätä tutkii mm. teologia. Koska kielessämme on käsite Jumala. Se on fakta, että tallainen käsite on olemassa.

Tiede kysyy. Mikä on tämä käsite? Mitä se tarkoittaa. Mitä tai millainen Jumala on esim Raamatun tekstien valossa. Tai kirkkoisien teksteissä. Tai nykyisissä liturgisissa teksteissä. Mitä ne kertovat tästä käsitteestä Jumala?

Samaa voi tutkia myös uskontotiede. Mutta se käyttää tekstien sijaan aineistonaan ennemminkin ihmisten kokemuksia ja tekoja. Millainen on jumalanpalveluskultti? Esimerkiksi hautajaisjumalanpalvelus.  Mitä riittejä tai elementtejä se sisältää. Miksi niitä tehdään? Mitä niiden elementtien perusteella voidaan sanoa siitä Jumalasta, jota siinä palvotaan? jne.

Tiede vastaa näihin kysymyksiin. Tieteellä on siten paljonkin havaintoja Jumalasta.

Ei vaan havaintoja Jumalaan uskomisesta.

Ensin esitän vastakysymyksen: seuraako siitä, että uskonnot ovat epätotta ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole se, että millään ei ole mitään väliä? Tämä kysymys on pakko esittää, koska oma kysymyksesi on niin absurdi Jos on niin, kuten uskon tietäväni että on, että elämä on lyhyt valonvälähdys kahden äärettömän pimeyden välissä, niin sehän tekee siitä arvokkaamman. Harvinaiset tai rajalliset resurssit ovat niitä, joita arvostamme, resurssit, joita on määrättömästi voivat olla hyödyllisiä, mutta arvokkaina niitä harvempi pitää. Jos jotain niin asia on minusta päin vastoin - nimenomaan uskovaiset ovat niitä, jotka eivät anna tälle ainoalle elämälle, joka meillä varmasti on juuri mitään arvoa. Hyvä osoitus tästä on aiemmin mainittu klisee, jonka mukaan tämä maailma on uskovan ainoa helvetti. Siihen ei voi sanoa muuta kuin lainata Tapsaa:

Elämä on ihanaa

Kun sen oikein oivaltaa

Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen

Itse kysymyksiisi. En akuutisti pelkää voimakkaita kärsimyksiä, koska lyhyemmällä aikavälillä ne ovat hyvin epätodennäköisiä - en ole kovin vanha ja olen toistaiseksi melko terve. Tiedostan toki, että sellaista on kohtalaisella todennäköisyydellä tulossa ennemmin tai myöhemmin, jos en sitten ole onnekas ja pääse lähtemään nopeasti. Kuolemaa en pelkää vähääkään, osittain samasta syystä, ettei kyse ole kovin läheisestä asiasta. Mutta ehkä suurempi vaikutus on näillä Mark Twainin sanoilla: En pelkää kuolemaa. "Olin kuollut miljardeja vuosia ennen kuin synnyin, eikä kärsinyt siitä vähääkään." Kuolleena oleminen on lopulta samaa kuin syntymättömänä oleminen - ei mitään. Miksi pelkäisin ei mitään? Kuoleminen on taas kokonaan toinen asia, ja sekä pitkittyneissä kärsimyksissä että äkkilähdössä on omat pelottavat elementtinsä.

Läheisteni kärsimystä ja kuolemaa pelkään samalla suhteutuksella kuin omallakin kohdalla. Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja isäni on melko huonossa kunnossa, ja heidän lähestyvä loppunsa ilman muuta pelottaa. Niiden läheisten osalta, joilla lähtö todennäköisesti on kauempana on pelkoakin vähemmän. Poikkeuksena luonnollisesti tyttäreni, ainahan sitä omasta lapsestaan on huolissaan. Tähän vaikuttaa lisäksi se, että olen yhden lapsen jo saatellut hautaan - se on konkretisoinut myös sen, että odottamattomiakin asioita voi tapahtua. Mutta odottamattomat asiat ovat odottamattomia siksi, että ne ovat harvinaisia, ja koska ne ovat harvinaisia, ei niiden pelkäämiseenkään ole mieltä tuhlata energiaa.

 

Vastaus kysymykseesi on, että ei välttämättä.

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin järkyttävän tragedian, että olet menettänyt lapsesi. Minullakin on lapsia, enkä haluaisi menettää heitä tässä elämässä.