Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka yleistä on, ettei pidä lapsestaan?
Kommentit (89)
Aika harvinaista että sen antaa näkyä eikä pääse yli. Sanoisin että 3 prosenttia perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mutta minä en ainakaan pidä. Vauvana oli ihan ok, mutta mitä enemmän alkoi viettämään isänsä kanssa aikaa, sitä hirveämmäksi muuttui. Itse tietysti protestoi isän seuraa ja läheisyyttä, mutta isä piti tätä väkisin.
Kyllä mä muistan lapsuudesta yhdenkin kaverin isän, joka oli jatkuvasti niin tyly ja hapan, että se ei selvästikään pitänyt lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuustutkimusten mukaan vanhempien onnellisuus nousee samalle tasolle lapsettomien kanssa vasta siinä vaiheessa, kun lapset muuttaa kotoa. Siitä voinee päätellä jotain.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta minä en ainakaan pidä. Vauvana oli ihan ok, mutta mitä enemmän alkoi viettämään isänsä kanssa aikaa, sitä hirveämmäksi muuttui. Itse tietysti protestoi isän seuraa ja läheisyyttä, mutta isä piti tätä väkisin.
Ja mitä teit asialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vaikeuksia pitää lapsestani 4-5-vuotiaana. Sitten aloin kiittämään hänestä. Tavallasn rukoilin ääneen, että kiitos tästä pojasta, kiitos hänen kovasta luonteestasn jne. Yritin löytää tunteen. Tämä kiittäminen ei ollut minun oma ideani vaan luin jostain, että kiitollisuus muuttaa kaiken. Se todellakin muutto. Ei kaikkea, mutta kuitenkin.
Kumpikin vanhemmistani teki selväksi ettei pitänyt minusta, mutta en tiennyt millainen minun olisi pitänyt olla, jotta olisin ollut heille mieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan yleisempää kuin luulisi. Vaikeaa tietysti arvioida; harvemmin kukaan kehtaa paljon huudella ettei pidä lapsestaan.
Olen yllättynyt vastauksista, miten voi olla mahdollista? Kyllähän jokainen rakastaa omaa lastaan ja pitää hänestä. Uusperheessä toisen vanhemman lasta luultavasti usein ei, mutta omaa tietenkin aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä muistan lapsuudesta yhdenkin kaverin isän, joka oli jatkuvasti niin tyly ja hapan, että se ei selvästikään pitänyt lapsistaan.
Ehkä se oli vain kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt vastauksista, miten voi olla mahdollista? Kyllähän jokainen rakastaa omaa lastaan ja pitää hänestä. Uusperheessä toisen vanhemman lasta luultavasti usein ei, mutta omaa tietenkin aina!
Ei se sukulaisuussuhde auta, jos toinen huutaa jatkuvasti, tai hänelle ei mikään kelpaa, tms. Minulla on ongelmia hyväksyä lapseni ailahtelevaisuutta. En kestä sitä, ettei koskaan tiedä, mistä tuulee ja pitää kävellä munankuorilla, ettei toinen ala riehumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt vastauksista, miten voi olla mahdollista? Kyllähän jokainen rakastaa omaa lastaan ja pitää hänestä. Uusperheessä toisen vanhemman lasta luultavasti usein ei, mutta omaa tietenkin aina!
Etkö ole ikinä kuullut, että vanhemmat saattavat pahoinpidellä ja jopa ta ppaa lapsensa? Ei ole valitettavasti edes mitenkään äärettömän harvinaista.
En viitsi lukea tämän enempää ja pilata päivääni. Tänne ajautuu selvästi määrätynlaisia ihmisiä oksentamaan oloaan joka saamarin aiheesta.
Väittäisin ettei yhtään onnellista ja kiitollista vanhempaa ilmaannu ja tuskin yhtään isää. Ihmiset ovat töissä ja lomilla olevat eivät täällä palloile.
N70 v
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt vastauksista, miten voi olla mahdollista? Kyllähän jokainen rakastaa omaa lastaan ja pitää hänestä. Uusperheessä toisen vanhemman lasta luultavasti usein ei, mutta omaa tietenkin aina!
Älä ole sinisilmäinen, voit loukata jonkun elämän mittaista kärsimystä noilla sanoilla. Sama kuin sanoisit ettei koulukiusaamista ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt vastauksista, miten voi olla mahdollista? Kyllähän jokainen rakastaa omaa lastaan ja pitää hänestä. Uusperheessä toisen vanhemman lasta luultavasti usein ei, mutta omaa tietenkin aina!
Ei se sukulaisuussuhde auta, jos toinen huutaa jatkuvasti, tai hänelle ei mikään kelpaa, tms. Minulla on ongelmia hyväksyä lapseni ailahtelevaisuutta. En kestä sitä, ettei koskaan tiedä, mistä tuulee ja pitää kävellä munankuorilla, ettei toinen ala riehumaan.
Omassa lapsuudenperheessäni tuolla tavalla käyttäytyi äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vanhemmistani teki selväksi ettei pitänyt minusta, mutta en tiennyt millainen minun olisi pitänyt olla, jotta olisin ollut heille mieluinen.
Tuliko sosiaalisten tilanteiden pelko?
Jotkut lapset nyt vaan tekevät rakastamisen erittäin haastavaksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän se melko yleinen ilmiö on varsinkin nepsyperheissä.