Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö asumaan maaseudulla?
29.07.2025 |
Viikonloppu jotenkin menee mökillä mut ei enempää. Kohta varsinkin kun tulee pimeää, eihän siellä ole edes katuvaloja, tai eihän sitä mettätietä voi kaduksi sanoa.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta ihmeessä pystyn asumaan maaseudulla. Siellä voi harrastaa mitä vain ja mihin aikaan vain ilman että kukaan häiriintyy, tai ilman että kukaan aiheuttaa häiriötä.
Mitä suuremmassa kaupungissa olen käymässä, sitä nopeammin haluan sieltä pois. Kaupungin hälinässä menee kyllä päivä tai kaksi, mutta sen pidempään ei hermo kestä.
Tietenkään maallakaan ei voi harrastaa mitä itseä huvittaa mihin aikaan huvittaa, vaan naapurit pitää sielläkin huomioida
Lähin naapuri asuu 1,2 km päässä, emme ole onnistuneet vielä toisiamme häiritsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En halua asua maalaisten kanssa.
Perustele.
- ykstyisyyden puute juoruilusta ja rajattomuudesta johtuen
- takapajuiset asenteet
- sisäpiirisuhmurointi
- holtiton aseiden käyttö ja kännissä ajelu
- vihamielinen suhtautuminen luontoon ja eläimiin
- vihamielinen suhtautuminen oikeastaan kaikkeen muuhun kuin omaan elämäntapaan
Ei enää ikinä maalle asumaan.
No oletpas paikan löytänyt. Oon asunut tällä kylällä,28 vuotta, eikä täällä tuollaisesta ole kyllä merkkiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Savitaipaleen keskustassa, ehkä.
Onko se maalla asumista?
Vierailija kirjoitti:
"Itse asun 200 asukkaan kylässä, lähimmät naapurit eivät ole näköpiirissä ja allekirjoitan tuon listan ihan täysin. Ihmisten takia haluaisin muuttaa pois, luonnon ja tilan takia jäädä."
Asut siis kylässä, ehkä maaseudulla mutta et maalla. Ei voi verrata. Itse asuin sellaisessa paikassa missä lähin naapuri oli kilometrin päässä ja lähin kyläkeskittymä parinkymmenen kilometrin päässä. Noita mitään listan ongelmia ei ollut.
Ihanko oikeasti maalainen ei tiedä, että kylä on maaseututaajama? Se, että sinä asut naapurisi kanssa kilometrin etäisyydellä toisistanne kuulostaa minusta tiiviiltä asumiselta. Omat lähimmät naapurit kun ovat kymmenen kilometrin päässä. Ja teidän kylässä on jopa kyläkeskittymä, minun kylässäni se keskittymä on 12 talon vähän tiiviimpi alue ainoan asfalttitien reunassa. Lähin ruokakauppa löytyy 43 kilometrin päästä.
Sukulaismies oli ostanu vanhan kylätalon ja oltiin kesäkuun alusta talkoilemassa, lähinnä maalattiin ja raivattiin piha. Joku pariskunta siihen tuli koirineen jutulle ja kun sanoin että talkoissa vaan tässä niin siltä rouvalta alko aivan tajuton ihmettely Ajattele Gunnar, kuinka täällä vielä yhdessä talkoilla punamultaa laitetaan 😂😂
Sen rouvan käsitys maaseudusta oli kai suomi-filmeistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin asua. Mutta enää ei oikein tiedä, minne maalla muuttaisi. Esim. en halua asua lähellä tuulivoimaloita. Voiko enää tietää, missä olisi sellainen alue, minne ei ole tulossa tuulivoimaloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta ihmeessä pystyn asumaan maaseudulla. Siellä voi harrastaa mitä vain ja mihin aikaan vain ilman että kukaan häiriintyy, tai ilman että kukaan aiheuttaa häiriötä.
Mitä suuremmassa kaupungissa olen käymässä, sitä nopeammin haluan sieltä pois. Kaupungin hälinässä menee kyllä päivä tai kaksi, mutta sen pidempään ei hermo kestä.
Tietenkään maallakaan ei voi harrastaa mitä itseä huvittaa mihin aikaan huvittaa, vaan naapurit pitää sielläkin huomioida
Lähin naapuri asuu 1,2 km päässä, emme ole onnistuneet vielä toisiamme häiritsemään.
Älä silti anna väärää käsitystä naapureiden toleranssista metelöinnille, koska useampi talo maallakin on lähellä jonkun toisen ihmisen asuntoa
Maalla ei meluta yhtään sen enempää kuin kaupungissakaan tai sitten ei tarvitse ihmetellä, että miksi ne kaikki naapurit olivat niin ikäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en edes alua kaupunkilaisia tänne. Voitte ihan rauhassa vihata tai inhota maaseutua, tai millä nimillä tunnettanne ikinä haluatte kutsuakaan
Pääasia, että maaseutu pysyy hiljaisena
Tämä juuri on klassista maalaisuutta. Kuten joku suomalainen junttibändi aikoinaan lauloi, ei väliä miestä vaiko naista, vihataan kaikkee erilaista. Sinne omaan "rauhaan ja hiljaisuuteen" ei haluta yhtään ketään ja se tehdään kyllä selväksi. Ja sitten samalla itketään kun palvelut katoavat ja otetaan mielellään vastaan kaupunkilaisten verorahat, jolla keinotekoisesti ylläpidetään suurinta osaa maaseudusta.
Asuin 10 vuotta todella syrjäisellä maaseudulla, ei ollut naapureita. Tavallaan elämän parasta aikaa ja samalla pahinta. Suomen talvi on vaan liian pitkä. Ahdisti tuijottaa sitä pimenevää metsänreunaa yhä aiemmin ja aiemmin iltapäivällä. Jos valoisa aika olisi pidempi, silloin tuollainen paikka olisi aivan unelma. Päädyin sitten muuttamaan omaan rauhaan mutta vain 5 kilometrin päähän pienen kunnan keskustasta. On se mukavampaa talvella kun jostain kajastaa valoa, vaikea selittää mutta tuo turvallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Savitaipaleen keskustassa, ehkä.
Onko se maalla asumista?
Savitaipale on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 3326 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 690,55 km, josta 151,42 km on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 5,84 asukasta/km. Vapaa-ajan asuntoja on 2 800.
Vierailija kirjoitti:
Maalla asuin elämäni ekat 19 vuotta. Siitä sitten muutto kaupunkiin yksiöön. Sehän oli ihan hirveää, seinät kaatui päälle. Siitä muutto opiskelijakämppään, se oli ihan kivaa aikaa. Sitten asuin hetken taas kerrostalossa ja rivarissa. Viimeiset kuusi vuotta olen taas asunut maalla omakotitalossa taajaman ulkopuolella. Oma rauha on parasta ja maalla haluan elää. Ulkovalot on keksitty, lenkeillä käytän otsalamppua pimeän aikaan. Ei mitään ongelmaa. Ei tarvitse kestää humalaisia tai narkkeja, ei irtokoiria tai lähiympäristön roskaamista. Maalla on puhdasta, turvallista ja hiljaista.
Suomessa maaseudulla tehdään asukaslukuun suhteutettuna enemmän henkirikoksia kuin kaupungeissa. Maaseudulla on myös känniläisiä ja narkkeja ja toisin kuin kaupunkilaisversiot, nämä penteleet liikkuvat autoilla ja heillä on myös usein aseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maaseudulla. Ihana paikka. Ranta, metsä, luonto, ja miesystäväkin naapurikylässä kissan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en edes alua kaupunkilaisia tänne. Voitte ihan rauhassa vihata tai inhota maaseutua, tai millä nimillä tunnettanne ikinä haluatte kutsuakaan
Pääasia, että maaseutu pysyy hiljaisena
Tämä juuri on klassista maalaisuutta. Kuten joku suomalainen junttibändi aikoinaan lauloi, ei väliä miestä vaiko naista, vihataan kaikkee erilaista. Sinne omaan "rauhaan ja hiljaisuuteen" ei haluta yhtään ketään ja se tehdään kyllä selväksi. Ja sitten samalla itketään kun palvelut katoavat ja otetaan mielellään vastaan kaupunkilaisten verorahat, jolla keinotekoisesti ylläpidetään suurinta osaa maaseudusta.
Jos tässä jokin on junttia, niin se on sinun käsityksesi maaseudusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Tosin vaihtelu virkistää. Nykyisin vietän 8 kuukautta vuodesta mökillä, 3 hesulin kaupunkikorsussa ja noin kuukauden ulkomailla.
Sullahan on pitkä vuosi kun 13kk noin.
Taloni on maalaiskunnassa. Noin 8 km kunnan keskustasta. Kyllä täällä hyvä on elää. On oma rauha ja oma tontti jossa tekemistä riittää. Tämä on lapsuuden kotini jossa lapsena asuin ja perin tämän äidiltäni 10 vuotta sitten joten muutin tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En halua asua maalaisten kanssa.
Perustele.
- ykstyisyyden puute juoruilusta ja rajattomuudesta johtuen
- takapajuiset asenteet
- sisäpiirisuhmurointi
- holtiton aseiden käyttö ja kännissä ajelu
- vihamielinen suhtautuminen luontoon ja eläimiin
- vihamielinen suhtautuminen oikeastaan kaikkeen muuhun kuin omaan elämäntapaan
Ei enää ikinä maalle asumaan.
No oletpas paikan löytänyt. Oon asunut tällä kylällä,28 vuotta, eikä täällä tuollaisesta ole kyllä merkkiäkään.
Ei sielläkään mistä minä tulin tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en edes alua kaupunkilaisia tänne. Voitte ihan rauhassa vihata tai inhota maaseutua, tai millä nimillä tunnettanne ikinä haluatte kutsuakaan
Pääasia, että maaseutu pysyy hiljaisena
Tämä juuri on klassista maalaisuutta. Kuten joku suomalainen junttibändi aikoinaan lauloi, ei väliä miestä vaiko naista, vihataan kaikkee erilaista. Sinne omaan "rauhaan ja hiljaisuuteen" ei haluta yhtään ketään ja se tehdään kyllä selväksi. Ja sitten samalla itketään kun palvelut katoavat ja otetaan mielellään vastaan kaupunkilaisten verorahat, jolla keinotekoisesti ylläpidetään suurinta osaa maaseudusta.
No, mitä siihen mielestäsi pitäisi sanoa, jos joku kertoo inhoavansa maaseutua? Pitääkö pyytää anteeksi ja sitten sinä alat rakastamaan sitä?
Oikeasti kaupunkilaiset kuvittelevat, että maalla voi käyttäytyä miten itseä huvittaa, huutaa möykätä, kulkea muiden pihojen läi, sekä harrastaa mitä itse tykkää. Ennemmin ajan autolla kauppaan kerran viikossa kun kuuntelen kaupunkilaisten mölinää
Joten, vihaa ihan kaikessa rauhassa ja juntittele niin paljon kuin sielu vain sietää
Lapsena asuttiin aina pienissä kylissä, jotka olivat tavallaan maaseutua, vaikka lehmiä nähdäkseen piti kävellä hieman syrjemmälle. Oli myös yksi neljän vuoden pätkä, jolloin elettiin ihan keskellä ehtaa maaseutua, peltoja, lehmiä, jne. Minulla on ihan hyviä muistoja ja mielikuvia noilta ajoilta, jos ei oteta huomioon äidin luonnevikaista miestä, jonka takia sinne landelle muutettiinkin (myöhemmin onneksi erosivat).
Muistan kesien hellepäivät, kun kävelimme siskon kanssa paljain jaloin kyläkauppaan ostamaan Piña Coladan makuista limsaa ja Hopeatoffeeta, ja Pirkan rommileivoskeksejä, jotka olivat meistä ihan parasta maailmassa. Kaikki huvitukset olivat meillä lapsilla aina tällaisia, joihin kuului hieman vaivannäköä, kaikkea ei ollut heti tyrkyllä niin kuin kaupungissa.
Muuttaisinko maaseudulle uudestaan? Pitäisi tavata joku niin kiva mies, että hänen takiaan menisi vaikka maailman ääriin. Mistään muusta syystä en lähtisi enää siihen elämäntapaan. Voisin eläkkeelle siirtyessä miettiä jotain sympaattista pikkukylää jossain, missä on myös hieman maaseudun piirteitä. Pieni kylä, mutta modernin elämän mukavuudet kuitenkin lähettyvillä.
Jos siellä maaseudulla on niin ihanaa, eikä mitään ongelmia, miksi maaseutu sitten vain jatkaa näivettymistään?
Totta kai suurin osa ihmisistä pitää omasta koti/asuinseudustaan, mutta ei se ole yhtä kuin kaikkien ongelmien sokea kieltäminen.
Savitaipaleen keskustassa, ehkä.