Lue keskustelun säännöt.
Lapsen saaminen oli pahempaa kuin luulin
26.07.2025 |
Jokainen lapsen syntymä on uniikki kokemus. Olin todella naiivi ja ajattelin että vauva tuo sisältöä elämääni, niinhän se toikin mutta niin että tunsin loputonta yksinäisyyttä mutta samalla vastuuta. Mieheni päätti ottaa etäisyyttä vauvasta koska olinhan se imettäjä. Ei tukiverkkoja kuin äitini tiivis läsnäolo ensimmäiset kaksi viikkoa.
En ajatellut kuinka univelkaiseksi voi tulla ja vaikka vauva nukkui myös yöllä en itse saanut nukuttua ja olin kuin zombi päivät vauvan roikkuessa rinnalla. Sitten vauvan kasvaessa tuli vaikea uhmaikä joka näyttäytyy nyt teini-ikäisellä. Lapsi uhmaa minua jatkuvasti ja kyseenalaistaa auktoriteettimme. Suuttuu nopeasti ja rajulla tavalla. Kaikki se työ mitä tein verrattuna siihen mitä olen saanut on kuin rätti vasten kasvoja. 95% yhdessäolostamme on tajutonta kädenvääntöä kaikesta, on sitten kyse siivouksesta tai jostain pienistä mielipide-eroista. Lapsella on tapana näsäviisastella jatkuvasti ja käyttäytyä nokkavasti.
Olemme käyneet perheneuvolassa eikä sieltä ole mitään konkreettista apua saaneet ja nyt on epäily jostain neurologisesta ongelmasta. Itselläni on ollut vahvasti tällainen tunne jo kauan. Ette tiedäkään miten paljon olen syyttänyt itseäni (se hirveä epäonnistumisen tunne äitinä) vs. lapsen silmille hyppivä voimakastahtoisuus. Tällaiselle lapselle ei tunnu mikään riittävän... esimerkiksi jos on pöydällä ruokaa notkuva tarjoilu ja ketsuppi puuttuu, Lapsi paasaa siitä ja kaikki se mitä kuitenkin saa ei riitä. Se ketsupin puuttuminen harmittaa (jos ymmärrätte mitä tarkoitan)
Hän on aina tyytymätön ja negatiivinen. Tämä asenne korostuu varsinkin minua, äitiä kohtaan. Erikoista on se ettei hän ole kutsunut minua äidiksi 4-vuotiaasta lähtien. Meidän yhteiselo on kaukana normaalista. Jatkuvasti on tunne että poljen hänen rajojaan pienestäkin asiasta, vaikka siihen liittyen että hänen mielestään olen läsnä vääränä aikana. En jaksa olla varpaillani omassa kodissani.
Hänen lujatahtoisuutensa tuli itseasiassa yllätyksenä vaikka toki pienenä ollut jo merkkejä mutta ajattelin sen olevan vain joku vaihe joka menee pois. Nyt sitä on vain jatkunut jo melkein 13 vuotta.
Huh! Tulipa pitkä teksti mutta kommentoikaa jos herättää jotain ajatuksia.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Käske sen teinin ottaa se ketsuppi sieltä jääkaapista. Kaupastakin voi hakea, jos loppu. Case closed.
Ei nyt joka vinkunaan tarvita perheterapioita ja neurologisia tutkimuksia tekosyyksi.
Tuo oli vain esimerkki siitä ettei havannoi kokonaiskuvaa vaan jonkun jutun puuttuminen sitten pilaa sen hetken tai pahimmillaan päivän. Ei välttämättä edes liity tuohon ketsuppiin vaan monissa muissakin asioissa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa voi lähentyä.
Se käy keskustelun ja yhteisen tekemisen kautta.
Siis sellaisen tekemisen, mikä on kummallekin uutta.
Vierailija kirjoitti:
Wöö wöö wöö, lapsen vika lapsen syy. Itsessä ei mitää vikaa.
Johan tuo nyt on päivän selvä asia, että lapsi on vaille jäänyt varhaisissa ja kriittisimmissä kehityvuosissaan.
Väsynyt, tiuskiva, myrttynaamainen zombiäiti ei tee hyvää vauvalle ja taaperolle, jolle se äiti on koko maailma.
Oletko siis nähnyt millainen olin? Pidän itsestäni huolta ja olen aina pitänyt. Tuollainen mollaaminen ei ainakaan helpota varsinkaan ensiäitinä olevia kohtaan. Väsynyt kyllä olin mutta en myrttynaamainen. Ap
Autismille on ainakin ihan tyypillistä jäädä jumittamaan asioihin, sekä harmittaviin että kiinnostaviin. Siitä jää päälle jankkaaminen. Kun normaali lapsi huomaa ketsupin puuttuvan, hän sanoo siitä, saa ketsupin ja on tyytyväinen. Kun autisti huomaa ketsupin puuttuvan, koko maailman romahtaa ja ketsupin saatuaankin jumittaa edelleen siinä olotilassa, että ketsuppi puuttuu.
Sille ei voi äiti mitään, kun kyse on aivojen rakenne- ja toimintahäiriöstä. Ihan kuin lapsen reumaakaan ei äiti pelasta sillä, että yrittää vaan kovemmin olla parempi äiti.
T: autisti keski-ikäinen täti, joka jää jumittaa neljäksi päiväksi, kun sanoin asiakaspalvelijalle vahingossa hyvää iltaa klo 8 aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske sen teinin ottaa se ketsuppi sieltä jääkaapista. Kaupastakin voi hakea, jos loppu. Case closed.
Ei nyt joka vinkunaan tarvita perheterapioita ja neurologisia tutkimuksia tekosyyksi.
Tuo oli vain esimerkki siitä ettei havannoi kokonaiskuvaa vaan jonkun jutun puuttuminen sitten pilaa sen hetken tai pahimmillaan päivän. Ei välttämättä edes liity tuohon ketsuppiin vaan monissa muissakin asioissa. Ap
No kaikissa niissä muissakin asioissa toimit hänen kanssaan samalla jämäkkyydellä. Johdonmukaisesti. Tietenkin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Jätä ne tekosyyt nyt pois. Lapsi oppinut sinulta tuon, "mutta kun...". Et taida apua oikeasti edes haluta, vaan valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske sen teinin ottaa se ketsuppi sieltä jääkaapista. Kaupastakin voi hakea, jos loppu. Case closed.
Ei nyt joka vinkunaan tarvita perheterapioita ja neurologisia tutkimuksia tekosyyksi.
Tuo oli vain esimerkki siitä ettei havannoi kokonaiskuvaa vaan jonkun jutun puuttuminen sitten pilaa sen hetken tai pahimmillaan päivän. Ei välttämättä edes liity tuohon ketsuppiin vaan monissa muissakin asioissa. Ap
Sitä paitsi sinun tehtäväsi on nimenomaan opettaa näkemään se ruokaa notkuva pöytä, ja turhat kitinät pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske sen teinin ottaa se ketsuppi sieltä jääkaapista. Kaupastakin voi hakea, jos loppu. Case closed.
Ei nyt joka vinkunaan tarvita perheterapioita ja neurologisia tutkimuksia tekosyyksi.
Tuo oli vain esimerkki siitä ettei havannoi kokonaiskuvaa vaan jonkun jutun puuttuminen sitten pilaa sen hetken tai pahimmillaan päivän. Ei välttämättä edes liity tuohon ketsuppiin vaan monissa muissakin asioissa. Ap
Sitä paitsi sinun tehtäväsi on nimenomaan opettaa näkemään se ruokaa notkuva pöytä, ja turhat kitinät pois.
Kyllä. En vain tiedä aina miten muuttaa lapsen käyttäytymistä joka jää jumittamaan siihen negatiiviseen tilaan. Olemme harkinneet jopa lääkitystä jos se auttaisi... olisiko mahdollisesti pakko-oireinen häiriö Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En viitsi lukea.
Miksi sitten tulit tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni "hankala" teini on lääkitty mukavaksi. Tämä nykyajan diagnoosikiima on lähtenyt käsistä. Nuorille lätkitään vaikka millaista mielenterveysdiagnoosia jotka seuraa loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä vaistoaa, että et pidä hänestä ja sen takia pistää sinut koville :( Harmi lapsesi kannalta, ettei hän ole saanut kokea sellaista ehdotonta rakkautta ja ihailevaa katsetta mitä jokaisen lapsen tulisi saada kokea.
Olen näyttänyt rakkautta lapselle ja hoitanutkin kiitettävästi. Nyt vain näiden vuosien aikana suhteemme on muuttunut. Yritän tehdä kaikkeni että tilanne paranisi mutta lapsi pistää vain hanttiin kaikesta 🙁 ap
No ei se kovin rakkaudelliselta suhteelta vaikuta, jos ei kutsu edes äidiksi.
Todella outoa!
"Erikoista on se ettei hän ole kutsunut minua äidiksi 4-vuotiaasta lähtien."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni "hankala" teini on lääkitty mukavaksi. Tämä nykyajan diagnoosikiima on lähtenyt käsistä. Nuorille lätkitään vaikka millaista mielenterveysdiagnoosia jotka seuraa loppuelämän.
Mutta miksi kyseenalaistaa asia jos ne ilmiselvästi näkee päivittäisessä elämässä? Merkit ovat selvät. Lääkkeet auttavat aivokemiat parempaan suuntaan. Oletko sitä mieltä että ihmisillä ei oikeasti ole mielenterveysongelmia ja lääkkeet ovat turhia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, taas kohta yksi sinkkuäiti lisää tinderissä jota kukaan fiksu mies ei halua.
Ei minua kiinnostakaan kukaan mies. Jos eroan haluan olla yksin. Ap
ja tämä on se tärkein asia ei kannata ottaa yhtään kumppania koska yli puolet sumalaisista ovat sekaisin päästään ja tuovat vain lisää harmia, tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä vaistoaa, että et pidä hänestä ja sen takia pistää sinut koville :( Harmi lapsesi kannalta, ettei hän ole saanut kokea sellaista ehdotonta rakkautta ja ihailevaa katsetta mitä jokaisen lapsen tulisi saada kokea.
Olen näyttänyt rakkautta lapselle ja hoitanutkin kiitettävästi. Nyt vain näiden vuosien aikana suhteemme on muuttunut. Yritän tehdä kaikkeni että tilanne paranisi mutta lapsi pistää vain hanttiin kaikesta 🙁 ap
No ei se kovin rakkaudelliselta suhteelta vaikuta, jos ei kutsu edes äidiksi.
Todella outoa!
"Erikoista on se ettei hän ole kutsunut minua äidiksi 4-vuotiaasta lähtien."
Niin. En ole oikeastaan asiaa tarkemmin miettinytkään mutta olen tullut siihen tulokseen kun kutsun lastani nimellään niin hän ajattelee ettei miksei hän sitten kutsuisi minua lempinimelläni... ja näin on ollut jo kauan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, taas kohta yksi sinkkuäiti lisää tinderissä jota kukaan fiksu mies ei halua.
Ei minua kiinnostakaan kukaan mies. Jos eroan haluan olla yksin. Ap
Aivan, elämän tarkoitus on olla yksin.
Eiku..
Joku mummo kirjoittaa paskoja trolleja. Kuka alle 60-v käyttää sanaa lujatahtoinen?
Uniikki
Yhteiselo
voimakastahtoisuus
#mummotekstiä
Vierailija kirjoitti:
Joku mummo kirjoittaa paskoja trolleja. Kuka alle 60-v käyttää sanaa lujatahtoinen?
Huoh. Justjust... 😒
Sä ite käytit tota ketsuppi esimerkkiä aloituksessa ja nyt ku muut vastaa siihen samalla ketsuppi esimerkillä, että sano teinille et hakee kaupasta tms. Nii nyt sä täällä suutut palstalaisille et jaksatte jankuttaa ketsupista😂 kuulostat vaa aika hankalalta ihmiseltä itse. Lapset tarvii kuitenki selkeen ja loogisen kasvatuksen..
Wöö wöö wöö, lapsen vika lapsen syy. Itsessä ei mitää vikaa.
Johan tuo nyt on päivän selvä asia, että lapsi on vaille jäänyt varhaisissa ja kriittisimmissä kehityvuosissaan.
Väsynyt, tiuskiva, myrttynaamainen zombiäiti ei tee hyvää vauvalle ja taaperolle, jolle se äiti on koko maailma.