Lue keskustelun säännöt.
Lapsen saaminen oli pahempaa kuin luulin
26.07.2025 |
Jokainen lapsen syntymä on uniikki kokemus. Olin todella naiivi ja ajattelin että vauva tuo sisältöä elämääni, niinhän se toikin mutta niin että tunsin loputonta yksinäisyyttä mutta samalla vastuuta. Mieheni päätti ottaa etäisyyttä vauvasta koska olinhan se imettäjä. Ei tukiverkkoja kuin äitini tiivis läsnäolo ensimmäiset kaksi viikkoa.
En ajatellut kuinka univelkaiseksi voi tulla ja vaikka vauva nukkui myös yöllä en itse saanut nukuttua ja olin kuin zombi päivät vauvan roikkuessa rinnalla. Sitten vauvan kasvaessa tuli vaikea uhmaikä joka näyttäytyy nyt teini-ikäisellä. Lapsi uhmaa minua jatkuvasti ja kyseenalaistaa auktoriteettimme. Suuttuu nopeasti ja rajulla tavalla. Kaikki se työ mitä tein verrattuna siihen mitä olen saanut on kuin rätti vasten kasvoja. 95% yhdessäolostamme on tajutonta kädenvääntöä kaikesta, on sitten kyse siivouksesta tai jostain pienistä mielipide-eroista. Lapsella on tapana näsäviisastella jatkuvasti ja käyttäytyä nokkavasti.
Olemme käyneet perheneuvolassa eikä sieltä ole mitään konkreettista apua saaneet ja nyt on epäily jostain neurologisesta ongelmasta. Itselläni on ollut vahvasti tällainen tunne jo kauan. Ette tiedäkään miten paljon olen syyttänyt itseäni (se hirveä epäonnistumisen tunne äitinä) vs. lapsen silmille hyppivä voimakastahtoisuus. Tällaiselle lapselle ei tunnu mikään riittävän... esimerkiksi jos on pöydällä ruokaa notkuva tarjoilu ja ketsuppi puuttuu, Lapsi paasaa siitä ja kaikki se mitä kuitenkin saa ei riitä. Se ketsupin puuttuminen harmittaa (jos ymmärrätte mitä tarkoitan)
Hän on aina tyytymätön ja negatiivinen. Tämä asenne korostuu varsinkin minua, äitiä kohtaan. Erikoista on se ettei hän ole kutsunut minua äidiksi 4-vuotiaasta lähtien. Meidän yhteiselo on kaukana normaalista. Jatkuvasti on tunne että poljen hänen rajojaan pienestäkin asiasta, vaikka siihen liittyen että hänen mielestään olen läsnä vääränä aikana. En jaksa olla varpaillani omassa kodissani.
Hänen lujatahtoisuutensa tuli itseasiassa yllätyksenä vaikka toki pienenä ollut jo merkkejä mutta ajattelin sen olevan vain joku vaihe joka menee pois. Nyt sitä on vain jatkunut jo melkein 13 vuotta.
Huh! Tulipa pitkä teksti mutta kommentoikaa jos herättää jotain ajatuksia.
Kommentit (60)
Lapsellasi on ehkä mt-ongelmia.
Synnynnäisiä tai myöhemmin tulleita.
Oletko jotenkin katkera lapselle valvotuissa öistä ja jatkuvasta väsymyksestä, kun hän oli pieni?
Vai oletko katkera miehellesi, joka ei toiminut niin kuin isän olisi pitänyt.
Nämä kaikki voi vaikuttaa lapsen tunne-elämään, mutta sitten on varmaan olemassa vain vaikeita luonteita.
Jos menee tosi vaikeaksi, voisi lapsen sijoittaminen johonkin perhekotiin olla ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä ite käytit tota ketsuppi esimerkkiä aloituksessa ja nyt ku muut vastaa siihen samalla ketsuppi esimerkillä, että sano teinille et hakee kaupasta tms. Nii nyt sä täällä suutut palstalaisille et jaksatte jankuttaa ketsupista😂 kuulostat vaa aika hankalalta ihmiseltä itse. Lapset tarvii kuitenki selkeen ja loogisen kasvatuksen..
Siis mitä? En ole suuttunut. Tarkensin vain tota että se on esimerkki. Jos luulet että siitä hermostuin niin aika erikoista. Ja totta, johdonmukaisuus kasvatuksessa on tärkeää ja minun täytyy sisäistää tämä juttu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä vaistoaa, että et pidä hänestä ja sen takia pistää sinut koville :( Harmi lapsesi kannalta, ettei hän ole saanut kokea sellaista ehdotonta rakkautta ja ihailevaa katsetta mitä jokaisen lapsen tulisi saada kokea.
Sinähän se epeli olet, kun pystyt luotaamaan syväanalyyseja vieraan perheen tilanteesta ihan vaan keskustelupalstan pohjalta. 😂
ketsuppi oli vain esimerkkitapaus. Toiset ottaa kirjaimellisesti.
Toivottavastu tilanne korjaantuu. Mitä isä sanoo? Millaiset välit heillä on, entä teillä? Siis puolison kanssa
Sinua lopettaisin lapsen pillin mukaan hyppäämisen.
Jos ketsuppi puuttuu pöydästä, se nyt vain puuttuu .
Jos ei ruoka mene alas ilman ketsuppia, sitten pois pöydästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä ite käytit tota ketsuppi esimerkkiä aloituksessa ja nyt ku muut vastaa siihen samalla ketsuppi esimerkillä, että sano teinille et hakee kaupasta tms. Nii nyt sä täällä suutut palstalaisille et jaksatte jankuttaa ketsupista😂 kuulostat vaa aika hankalalta ihmiseltä itse. Lapset tarvii kuitenki selkeen ja loogisen kasvatuksen..
Siis mitä? En ole suuttunut. Tarkensin vain tota että se on esimerkki. Jos luulet että siitä hermostuin niin aika erikoista. Ja totta, johdonmukaisuus kasvatuksessa on tärkeää ja minun täytyy sisäistää tämä juttu. Ap
No siis kommenttoijatkin käyttää tuota samaa esimerkkiä .
Kaikki kyllä ymmärtää, että se on esimerkki ja siksi sitä käytetään vastauksissa. Hankalampaa olis keksiä uusia esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
ketsuppi oli vain esimerkkitapaus. Toiset ottaa kirjaimellisesti.
Toivottavastu tilanne korjaantuu. Mitä isä sanoo? Millaiset välit heillä on, entä teillä? Siis puolison kanssa
Rakastan miestäni ja meillä on vahva tunneside välillämme. Lapsi uhmaa häntäkin juuri tuolla että 'on väärässä paikassa väärään aikaan' ja verenpaineet miehellä nousseet pilviin. Tottakai lapsen käyttäytyminen vaikuttaa negatiivisesti kotiympäristön mutta ei minun ja mieheni välillä. Se on asia mistä olen kiitollinen. Silti en tiedä miten tämä vaikuttaa suhteeseemme jos tilanne vielä pahenee. Ei ole tervettä elää jatkuvassa stressissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wöö wöö wöö, lapsen vika lapsen syy. Itsessä ei mitää vikaa.
Johan tuo nyt on päivän selvä asia, että lapsi on vaille jäänyt varhaisissa ja kriittisimmissä kehityvuosissaan.
Väsynyt, tiuskiva, myrttynaamainen zombiäiti ei tee hyvää vauvalle ja taaperolle, jolle se äiti on koko maailma.
Mun suvussa oli samalla tavalla asioihin reagoiva lapsia yhdessä perheessä ja pakko sanoa, että vanhemmat eivät jaksaneet vanhemmuutta.
Nämäkin lapset köykkyytti lähinnä äitiään, joka ilmeisesti huonon omantunnon saattelemana yritti myöhemmin korjata virheitään ja oli lasten kynnysmattona.
Tekivät lapsia useammankin ja kumpikin syytti toistaan siitä, että se toinen ne halusi. Arki oli yhtä huutamista ja karjumista. Lapset oli väkivaltaisia toisiaan kohtaan, eikä vanhemmat puuttuneet tilanteisiin mitenkään.
Eihän niistä lapsista normaaleja aikuisia tullut.
Lapsi alkaa lähestyä murrosikää. Siihen kuuluu usein vahva kapina vanhempia kohtaan. Samoin kuin oli pienenä uhmaiässä. Se on osa kasvua aikuisuuteen ja itsenäistymiseen. Kannattaa miettiä, millainen oma murrosikä oli. Uskalsitko avoimesti kapinoida vanhempiasi vastaan vai nielitkö kiukkusi? Tämä vaikuttaa siihen, miten osaat kohdata lapsesi reaktiot.
Jos pelkäät lastasi, hän vaistoaa sen. Hän muuttuu turvattomaksi, kun huomaa, että voi komennella aikuista, jonka pitäisi olla vahva ja hänen turvanaan. Hän alkaa vetää asioita överiksi, jotta sinä lopulta löytäisit rajasi.
Voisit lukea asiasta vaikka MLL:n sivuilta. Voit myös kysyä neuvoa, vaikka Ensi- ja turvakotien liiton neuvonnasta. He ohjaavat myös kasvatuskysymyksissä. Joku vertaistukiryhmä voisi olla hyvä. Huomaisit, että muillakin on ongelmia ja saisit ehkä vinkkejäkin.
Vaikka se voi olla rankkaa, kannattaa pitää kiinni tärkeistä rajoista. Ei kannata ottaa itseensä nuoren solvauksia. Ne menevät aikanaan ohi.
Toki apua voi hakea myös julkiselta sektorilta. Siellä vaan helposti resurssien puutteen vuoksi päätyy diagnoosilinjalle ja lääkityksiin, jotka eivät välttämättä ole lapsen etu. Esim. ADHD-diagnooseja on virheellisinä purettu iso määrä.
Vähän hankalaa, että tilanne on jatkunut huonona niin kauan. Silti, muutos on aina mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät käytä ehkäisyä? Kierukka, sterilisaatio yms on laajasti saatavilla.
Kertokaa, miksi???
Kenties siksi että moni haluaa saada lapsia? Voisiko olla?
Vierailija kirjoitti:
Käske sen teinin ottaa se ketsuppi sieltä jääkaapista. Kaupastakin voi hakea, jos loppu. Case closed.
Ei nyt joka vinkunaan tarvita perheterapioita ja neurologisia tutkimuksia tekosyyksi.
Nyt tuijotetaan liikaa tuota ketsuppia. Itse käsitin sen niin että ap antoi esimerkin minkä mittaluokan raivoamista turhanpäiväisistä asioista lapsi harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mummo kirjoittaa paskoja trolleja. Kuka alle 60-v käyttää sanaa lujatahtoinen?
No esim minä. En ole ap.
Ainakin lapsesi on kehittänyt tahdonvoimaa ja pärjää eläessään. Hyvä, että hänellä on hartioita. Ei täällä pärjää jos ei ole.
Maailma on karu paikka kun lentää omilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen on rakkauden teko. Meillä lentäis penskat vähän äkkiä pöydästä jos tulisi valitusta ketsupin puuttumisesta! He tietävät että rakastan heitä ja puolustan ja autan aina kun tarvitaan. Mutta huonoa käytöstä emme suvaitse. Joka kuritta kasvaa jne
Luja seinä on parasta mitä voit lapsellesi tarjota. Jos sitä et tee, hakee hän sitä seinää loppuelämänsä maailmalta. Näen tätä myös työssäni erityisopettajana. Kun ei uskalleta sanoa EI niin lopputulos on -
Voi apua. Luepas hiukan kasvatustyyleistä ja mikä on tutkitusti tulos, esim Bowlby, autoritäärinen vanhemmuus ja uhma, ym. Jos parasta mitä voimme tarjota lapselle on kova seinä, niin lapsi hankkii tarpeeksi järeän kirveen jolla pääsee ulos vankilastaan.
Pahoittelen sinun ja perheesi tilannetta. Toivon tsemppiä ja kaikkea hyvää ap:lle. Itsellä on kaksi poikaa jotka ovat jo aikuisia ja ammateissa. Itse olen myös isoäiti. Kaikki meni hyvin tai ei ainakaan suurempia murheita ollut, pojat auttelivat kotitöissä kävivät urheilemassa, toinen meloi ja toinen juoksi. Olimme mukana näissä kannustaen. Tänä päivänä kuulee aika usein kertomasi mukaista käyttäytymistä. Voisiko syynä olla esimerkiksi tietokoneella istuminen ja pelaaminen? Olisiko yksi lapsi tullut ehkä liiankin hemmotelluksi? Toivon että saat apua tilanteeseen ja kaikkea hyvää myös pojallenne jatkossa. Yritä hakea apua itsellesi ja koko perheelle.
Ei äidin tarvitse ruveta kynnysmatoksi lapsilleen. Minusta vaikuttaa ettet osaa puolustaa omia rajojasi.
Jokin kertomuksessasi ei täsmää.
Lapsen kotihan on oikeasti vanhempien välinen suhde. Sille rakennetaan se kypsä vanhemmuus, jonka varassa lapsi voi kehityyä turvallisesti.
Kerrot, että odotit lapselta sisältöä elämääsi. Ei lapsi ole viihdyke tai tyhjän elämän täyttäjä. Lapsen tehtävä ei ole täyttää sinun toiveitasi. Hän on erillinen ihminen, jonka kasvatuksesta olet vastuussa. Kasvat itse lapsesi myötä.
Halusiko myös miehesi hankkia lapsen? Olitteko kovin nuoria ja idealistisia?
Ehkä lähtökohta lapsen hankinnalle oli väärä. Hänelle ei oikeasti ollut tilaa perheessänne. Haluatte miehesi kanssa elää entistä kahden aikuisen elämää, mutta lapsi pilaa olemassaolollaan kaiken. Lapsi vaistoaa tämän ja käytös johtuu siitä.
Aika myöhään olet asian kanssa liikkeellä, mutta hyvä kuitenkin, että olet. Ehkä apua kannattaisi hakea perheenä ja varsinkin sinulle itsellesi ohjausta ja tukea. Aina ihminen ei kykene muuttamaan asenteitaan, mutta sitäkin tapahtuu.
Joskus on viisasta hankkia koira lapsen sijaan. Jos sitten huomaa, ettei jatkuva vastuu ja huolehtiminen olekaan oma juttu, koirasta pääsee helposti eroon.
Perhedynamiikassa on vika. Ette puhalla yhteen hiileen porukalla. Lasta syyllistetään ja työnnetään pois. Joku perheohjaus ja perheleiri voisi muuttaa tilanteen. Pyytäkää sellaista. Pelkät keskustelut ei riitä. Nuori ei niitä ehkä kuuntele.
Yhdessä tekeminen ja viihtyminen voisi helpottaa tilannetta. Miten vietätte yhteistä vapaa-aikaa? Retkeilettekö? Matkusteletteko? Seurakunnilla ha joillain järjestöilläkin on ohjelmallisia leirejä.
Miten olisi "hae itse jääkaapista" ilman sen kummempia draamailuja.