Itähelsinkiläinen luonne / espoolainen luonne?

Vierailija:

" Iiihan kaamee räkälä! Mä en ikinä vois asuu tuolla. Noi ihmiset haisee jo pitkälle!" " Joo, mun luokalla oli yks, joka asu tuolla ja oli se tosi saastanen. Aina pelkäs, että jotain täitä siltä saa" " Aattele mitn kauheeta olis, jos tonne joutuis menee..." *Puistatuksia ja ivallista naurua*

Joku noiki oli kai kasvattanu tohon arvomaailmaan...

Tammisalossa jäivät siis pois.

asun omakotitalossa ja minulla on korkeakoulututkinto. Tällaisia me siis olemme.

Vierailija:

asun omakotitalossa ja minulla on korkeakoulututkinto. Tällaisia me siis olemme.

Olen luonteeltani, herkkä, sisukas, luotettava, uskollinen, tunnollinen. Saatan olla välillä myös vittumainen ja pikkumainen, jos sille päälle satun.

Noin yleensä tulen ihmisten kanssa toimeen ja hyvä huumorintaju auttaa tässä asiassa.

Olen luonteeltani avoin, ulospäinsuuntautunut ja reipas, tosin hiukkasen hössötykseen ja ajoittain masennukseen taipuvainen. Rakastan matkustelua, harrastuksena on tanssi ja (yllätys yllätys) luomuviljely. Akateeminen koulutus löytyy. Suvaitsen monenlaisia elämäntyylejä ja kulttuureja, ketään en halveksi koulutuksen tai tulotason perusteella. Joitain mielipiteitä sen sijaan huomaan välillä halveksivani.

Terveisiä siis Itä-Helsingistä, tällaisia olemme!

itä-helsinkiläinen:

-ronski, roisi, alistunut, alistettu, perhekeskeinen, toivoton



espoolainen

-työteliäs, kopea, ymmärtämätön, ylemmyydentuntoinen,

Itähelsinkiläinen saattaa kirjoittaa vaikkapa Itä-Helsinkiläinen eli koulut on käymättä, tai ainakin ne on käyty huonolla menestyksellä.

Kuvasi täydellisesti luonnetta jossa halvennetaan ja pilkataan toisia kiillottamalla omaa kruunuaan.



Olethan 17 varmasti Espoolainen?

mitä käytettävissä olevilla rahoilla voi saada

kyllä kirjoittaa itä-helsinkiläinen väliviivan kanssa. Tämä nimittäin on makuasia.

äikänmaikka.

vieläkään mennyt jakeluun, että se on pienellä alkukirjaimella. Olet selvästi itähelsinkiläinen.

Se isokirjain tittelisissäsi oli puhdasta kunnioitusta, eikös Jumalakin kirjoiteta isolla alkukirjaimella?





Luojan kiitos en itse ole espoolainen ;-))))



5&18

Minä olen kiltti ja uskollinen perheenjäsen ja ystävä. Olen myös vieraanvarainen. Olen hieman pelokas, ja mielellni pysyttelen ikävistä tilanteista sivummalla. Viihdyn täällä siksikin hyvin, että asuinpaikkana tämä on rauhallinen ja turvallinen, talo on hiljainen ja ympäristö kaunis. Esteetikko olen, ekohenkinen myös.



Materia ei ole meidän perheessä kovin tärkeää, tämä tosin on muuttumassa, kun lapset ovat koulussa ja kilpavarusteluun pitäisi ryhtyä. Tästä meillä käydään päivittäistä keskustelua ja periksi on ollut pakko antaa joissain jutuissa.



Joissain asioissa ole hyvinkin suvaitsematon, minusta kulttuurin moninaisuuden hintana ei pitäisi olla siivoton ympäristö, yötä päivää mekkaloivat mamunaapurit tai puliukkoja makoilemassa siellä täällä.

Luonteeltani olen kiltti ja herkkä, mutta jo lapsuudesta lähtien rahalla on ollut mulle tosi iso merkitys, juuri tuon itä-helsinkiläistaustani takia varmaan... Meillä ei ollut rahaa lapsuudessani, ja kärsin siitä aivan kamalasti. Nykyään kun meillä mieheni kanssa on rahaa, viihdymme täällä Espoon " kultahammasrannikolla" erittäin hyvin, ei ikinä lähdettäisi täältä pois. Rahalla on mulle vieläkin suuri merkitys, mutta se ei siis ole peräisin espoolaisuudesta, vaan itä-helsinkiläisyydestä.

-luulee itsestään aivan liikoja

-ei tiedä, että stadissa on upeita yli sadan neliön kerrostaloasuntoja

-pelkää liikkua stadissa. tuntee just ja just forumin kulmat, mutta ei muuta

-koulutus ei välttämättä ole hyvä, perittyä rahaa (mehtää mualta) saattaa olla

-ennakkoluuloinen

-ahdasmielinen

-tekopyhä

-matkustaa siellä minkä kuvittelee olevan muotia



Itä-helsinkiläinen: -opiskelee sitä, mikä oikeasti kiinnostaa

-ei arvota ihmisiä omaisuuden tai koulutuksen mukaan

-aito ja rehellinen

-suorapuheinen

-" streetsmart"

-lojaali

-avarakatseinen

-kaupunkilainen

-reissaa ympäri maailmaa





Ja mistäkö tiedän nämä? Siitä, että olen itse kasvanut kammottavassa Espoossa ja juntimpaa mestaa saa hakea. Itsellä ollut paljon itä-helsinkiläisiä kavereita, jotka ovat miljoonasti sivistyneempiä kuin nämä maalaisjuntturat Espoosta...

Tuosta listasta ei kolahtanut yksikään pykälä ;)

eli espoolaiset ovat: koulutettuja, aikaansa seuraavia, paljon matkustavia (eikä ainoastaan missään trendikohteissa), itsevarmoja (joskus ehkä vähän liiankin itsevarmoja), menestyviä, luonteeltaan avoimia, arvostavat luonnonläheisyyttä ja pientalossa asumista



itä-helsinkiläiset taasen ovat: sulkeutuneita, säästävät 2 vuotta, että pääsevät matkustamaan jonnekin Thaimaahan, koska muutkin matkustavat sinne, katkeria, kouluttamattomia, maalta muuttaneita, vihaavat espoolaisia ja kaikkia muita menestyviä ihmisiä, mutta eivät tee itse mitään parantaakseen asemiaan



Ja nämä taas ovat stereotypioita, tottakai jokapuolella asuu kaikenlaisia ihmisiä, mutta jos nyt pitää yleistäen sanoa, niin mun mielestä noin. Ja olen asunut sekä Espoossa että itä-helsingissä.

Olen syntynyt Helsingissä, asunut sekä itä- että länsi-Helsingissä, Kirkkonummella ja Espoossa ja minun mielestä nämä kaikki voisi ihan hyvin yhdistää yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi (niin ei esim tarvitsisi työmatkalaisen sähläillä seutulippujen kanssa) ilman, että kukaan edes huomaisi mitään. Keinotekoisia nuo rajat.



Jostain syystä itäistä Helsinkiä pidetään maineeltaan huonona, vaikka on sielläkin omat kalliit alueensa (kuten Kulosaari, Tammisalo, Marjaniemi, Jollas). Ja Espoo on jostain kumman syystä varakkaan kaupungin maineessa, vaikka sielläkin on ihan hirveitä spugelähiöitä.



Se tv-sarja Mogadishu Avenue on saanut nimensä itähelsinkiläisestä kadusta, mutta sarja piti kuvata Espoossa koska itä-Helsinki oli aivan liian siisti. Jotain tämäkin kertoo.

oli just juttua tästä... että kun eivät Espoossa meinaa marketit antaa poisheitettäviä ruokia jaettavaksi köyhille vaan laittavat mieluummin roskiin. Ja jos antavat, ne on sitten jotain gourmet' a eli jotaa ankanmaksapasteijaa ja vastaavaa, jota köyhät eivät sitten osaa käyttää tai edes tiedä miten syödä.