Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena ja teininä kaikki kesät uimassa ilman valvontaa
26.07.2025 |
Tai no kaverit oli tietysti mukana. Mietin sitä miten hyvä tuuri minulla lopulta kävi kun mitään ei sattunut. Esim saatoimme uida erääseen saareen jonne oli matkaa varmaankin useita satoja metrejä. Siellä sitten hypittiin kallioilta järveen pää edellä ja heiluttiin koko päivä. Sitten uitiin takaisin. Paluumatkalla uidessa alkoi usein tuntua väsymyksen oireita, koska mitään ruokaa tai juomaa ei tietenkään voinut mukaan ottaa. Silti mitään ei käynyt.
Teininä ja parikymppisenä keksimme kesäöiset känniuinnit. Matkat ei olleet ihan lyhyitä silloinkaan. Todella vaarallista touhua kun miettii. Kävimme joka syksyllä uimassa kun vedet oli jo kylmät. Mutta kellekään ei käynyt mitään.
On se pienestä kiinni. Kuulemma naapurin veli oli hukkunut kun oli kussut seisaaltaan veneestä ja horjahtanut. Samantien meni pohjaan ja joutuivat naaraamaan ruumiin.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Noi uimamerkit oli jossain vaiheessa ihan muotia. Kandin merkki oli valkoinen ja maisterin merkki punainen. Mulla oli vain kandi kun maisteriin olisi pitänyt mm. uskaltaa hypätä vitosesta, en uskaltanut. Kandin merkkiin riitti kun hyppäsi kolmosesta. Se sitten ommeltiin uikkareihin.
Meidät on kyllä viety ihan pienenä uimakouluun, Pirkkolan "plotilla" käytiin uimakoulu joskus 60-luvun alkupuolella. silloin ei vielä ollut uimahallia Pirkkolassa.
Tasot meni mielestäni niin että ensin oli aloittelija - koululainen - harrastelija - joku(en muista mikä) - uimakandidaatti - uimamaisteri - priimusmaisteri.
Ja kyllä, kandidaatin merkki oli valkoinen ja maisterin punainen. Sain ensiksi kandin ja sitten maisterin merkin. Ja tulihan ne ommeltua uikkareihin :)
Harmi kun mistään ei löydy enää kuvia noista vanhoista merkeistä. Ne on uudistettu ja tittelit myös, paitsi kandi ja maisterit jotka on titteleinä pysyneet ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin kavereiden kanssa keskenämne uimarannalla jo joskus 10 vuotiaina ja taisin käydä ihan oma-aloitteisesti maauimalan uimakoulunkin. Jokin luonnollinen ja myös meren läheisyydessä asuville lapsille opetettu varovaisuus oli matkassa uintireissuilla, sillä maauimalan syvään päähän ei uskallettu kavereiden kanssa mennä ennen kuin joskus teineinä, kun osattiin jo uida kunnolla ja meressäkin uitiin alkuun siellä missä jalat ylsivät pohjaan.
Muistan lapsena kun meidän mökkiä vasta rakennettiin niin naapurit kutsuivat meidän perheen usein heille saunaan kun olivat itse jo saunoneet. Naapurin ranta oli matala ja laituri pitkä. siihen puoliväliin laituria naapuri oli rakentanut sellaisen karsinan (vaikka heillä itsellään ei ollut lapsia), jossa kohtaa oli niin matalaa että meillä lapsilla on vettä vain kainaloihin asti. Sinne karsinaan meidät päästettiin uimaan mutta sinnekin piti laittaa korkkiliivit päälle. Muistan kun ne oli ikävä vetää aina märkänä päälle lämpimän saunan jälkeen kun mentiin saunaan ja uimaan ja saunaan ja uimaan. Mutta isä oli tarkka, ilman korkkareita ei menty vaikka jalat ylettyi pohjaan ja meitä harmitti. Ja ne vedettiin tiukkaan kanssa.
Sitten kun osattiin uida, kouluikäisenä. niin ei meitä enää mitenkään vahdittu, soudeltiin tietysti ilman liivejä ja käytiin saarissa ja vastarannalla uimassa ja kavereiden kanssa pyöräiltiin uimarannoille. Ei vanhemmat ehtineet mitenkään mukaan, se olisi ollut ihan ennen kuulumatonta. Heillä oli aina niin paljon hommia, olivat vaan mielissään kun oltiin poissa jaloista.
Mekin käytiin uimassa keskenään 90 luvulla, noin 10 vuodesta eteenpäin mutta ehtona oli että osaa uida. Sitä varten kävin 3 vuotta uimakoulussa kesällä ja sain 3 eri merkkiä uimataidosta. Uimakoulussa mm harjoiteltiin ihmisen pelastamista vedessä jne.
Tästä huolimatta inhoan ja vähän pelkäänkin vettä.. mun lapsista toinen osaa uida hyvin ja toinen jotenkuten. Eivät ole ikinä saaneet mennä keskenään uimaan ja vielä nyt kun ovat jo nuoria aikuisia, muistutan mm pelastusliiveistä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi. Nyky-kermaperseet ja afrot ei vaan pärjää enää missään.
Tiedän hukkuneita, jo isovanhempien ajoilta suvusta.
Taitaa hukkuneiden määrätkin olla pienempiä kuin vuosikymmeniä sitten. Tänä vuonna on joku piikki.Ennen oli hukkuneita paljon enemmän kuin nykyään. Ei ihme, kun lapsienkaan perään ei katsottu millään lailla. Siellä saivat hukkua ihan rauhassa.
No täällä muistelee ne, joilta ei kukaan ole hukkunut. Isäni on 80-vuotias ja vieläkin tulee mieleen kun hänen ystävänsä hukkui uimareissulla lapsena. Olivat molemmat uimataitoisia hyväkuntoisia poikia.
Isä opetti meidät kaikki uimaan ja oli kyllä todella kova vahtimaan meitä lapsia. Oli yleensä ainoa vanhempi paikalla ja seisoi vieressämme pitkiä aikoja. Laittoi joskus jopa äidin bikinialaosan päälleen, jotta pääsisi viereen veteen vahtimaan kylmään veteen ja ei ollut muuta päälle pantavaa. Meillä oli lapsena veneessä aina pelastusliivit päällä. Tästä kaikesta huolimatta veljeni meinasi hukkua lapsena tipahdettuaan saaressa kallioiselta rannalta veteen ja tätäkin muistellaan. Veljeni ei olisi elossa, jos olisi ollut huithapeli isä.
Oma ystäväni myös hukkui 90-luvulla uinti reissulla vanhempiensa kanssa. Oli vain yhtäkkiä kadonnut pinnan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista myöskään, että olisin koskaan ollut uimarannalla omien vanhempieni kanssa. Ei vanhemmat (50-60 vuotta sitten) silloin paljon lasten kanssa touhunneet. Marjametsässä oltiin vanhempien kanssa kun sinne pakotettiin. Omien lasteni kanssa olen kyllä ollut. Ainakin muistan että ekaluokkalaisen kanssa olin rannalla vielä kun pidin loman elokuussa kun hän aloitti koulun ja olikin lämmin elokuu. oltiin joka iltapäivä koulun jälkeen rannalla mutta kyllä hän silloin osasi jo hyvin uida ja sukellella. N65
Vierailija kirjoitti:
Mekin käytiin uimassa keskenään 90 luvulla, noin 10 vuodesta eteenpäin mutta ehtona oli että osaa uida. Sitä varten kävin 3 vuotta uimakoulussa kesällä ja sain 3 eri merkkiä uimataidosta. Uimakoulussa mm harjoiteltiin ihmisen pelastamista vedessä jne.
Tästä huolimatta inhoan ja vähän pelkäänkin vettä.. mun lapsista toinen osaa uida hyvin ja toinen jotenkuten. Eivät ole ikinä saaneet mennä keskenään uimaan ja vielä nyt kun ovat jo nuoria aikuisia, muistutan mm pelastusliiveistä ym.
Huomaatko, että itse ehkä siirrät sitä omaa vesipelkoasi jälkikasvuun?
Monet ihmiset pelkää koiria, ukkosta, vettä kun heidän vanhempansakin ovat pelänneet ja siirtäneet sen pelon lapsiinsakin.
Vettä ei tarvitse pelätä mutta sen kanssa pitää olla sopivasti varovainen ja lapsille pitää se opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä muistan myös, että me lapset käytiin uimassa keskenämme ja jos joku vanhempi oli mukana, niin monesti keskittyi lehden lukemiseen eikä lasten seuraamiseen. Ja nämä samat nyt vouhkaa nykyvanhempien kännykän tuijottelusta... Ironic.
Oli se ihan järjetöntä se touhua ennen. Mekin tehtiin omatekoinen lautta ja sillä seilattiin. Kyllä oli tuuria, että hengissä pysyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli se ihan järjetöntä se touhua ennen. Mekin tehtiin omatekoinen lautta ja sillä seilattiin. Kyllä oli tuuria, että hengissä pysyttiin.
Jep. Ja nämä onnekkaat elossa selvinneet kehtaavat haukkua nykyvanhempia milloin mistäkin. Nykyvanhemmat itse asiassa ovat paljon tarkempia jälkikasvustaan - jotkut jopa vähän liian tarkkoja.
Vierailija kirjoitti:
AP:n kanssa samanlaisia kokemuksia, uima stadikalla tai hietsussa asuttiin kesällä. 18v alkoi jurriuinnit hietsussa kotimatkalla. Isoisä opetti 3v uimaan ja oli hyvä siinä mutta näin jälkeen päin kun miettii niin riskit oli kovat välillä...
Stadikalla käytiin aamuyöstä kännissä uimassa ja hyppimässä monet kerrat aikanaan, oli yleistä kansanhuvia siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun lapsi ja kyllä silloin hukkui moni. Yritin löytää tilastoja
"Suomessa hukkumiskuolemia oli 1970-luvulla keskimäärin 377 vuodessa, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi 1930-luvun huippulukemat (986 ihmistä) tai 1960-luvun keskiarvo (419 ihmistä). Vaikka 1970-luvun luvut tuntuvat suurilta nykymittapuulla, hukkumiskuolemien määrä on trendinomaisesti vähentynyt 1930-luvulta lähtien ja jatkoi vähenemistään 1980-luvulla 260 kuolemaan. "
Nykyään hukkuu paljon vähemmän ihmisiä, viime vuonnakin vain 88 ihmistä.
Selviytymisharha tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa kun wanhoja hywiä aicoja muistellaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset laitettiin 5-6 -vuotiaana uimakouluun. Ja tehtiin selväksi, että ei kannata hukkua.
Mihin uimakouluun. Ei lapsuudessani ollut uimakouluja. Mentiin jokeen uimaan heti, kun jäät lähti ja lopetettiin uiminen kun koulut alkoi, taisi silloin olla syyskuu.
Sanottiin kotona, että mennään uimaan ja äiti sanoi ettei saa hukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin, mutta osasin uida. Meillä oli myös kotona opetettu se raja mitä ei saa ylittää. Kävimme uimassa paikoissa, jossa ei äkkisyvää tule. Itse opin uimaan joenrannassa alle kouluikäisenä. Äiti käveli kohtaan, jossa ei äkkisyvää ja virtausta. Olisikohan äidillä ollut vettä nivusrajaan. Kahlasin siihen kohtaan ja vesiraja tuli selväksi. Sen jälkeen uin rantaa kohden. Isompana vesiraja oli sama kokooni nähden. Kyllähän näillä opeilla varttuessaan hallitsee sitä vesirajaa. Äiti opetti myös kellumaan. Hän perusteli kellumista siten, että jos ei jaksa uida. Siinäkin mentiin pää rantaa kohden, kunnes peppu osuu pohjaan. Moniko vanhempi vielä näin opettaa? Minä opetin omani. Vm-71
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun lapsi ja kyllä silloin hukkui moni. Yritin löytää tilastoja
"Suomessa hukkumiskuolemia oli 1970-luvulla keskimäärin 377 vuodessa, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi 1930-luvun huippulukemat (986 ihmistä) tai 1960-luvun keskiarvo (419 ihmistä). Vaikka 1970-luvun luvut tuntuvat suurilta nykymittapuulla, hukkumiskuolemien määrä on trendinomaisesti vähentynyt 1930-luvulta lähtien ja jatkoi vähenemistään 1980-luvulla 260 kuolemaan. "
Nykyään hukkuu paljon vähemmän ihmisiä, viime vuonnakin vain 88 ihmistä.
Vain 88?! Tuossa on tuo 88 liikaa.
Tälläistä oli omakin lapsuus ysärillä. Mökkijärveen hukkui kyllä silloin yksi tyttö, paikalla oli tapahtuman jälkeen kiinnitettynä kelluva kukkalaite. En ikinä mennyt uimaan siihen kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
silloin osattiin uida ja käyttää järkeäkin,jos jotain sattu.
Kasarill hukkui vuodessa 100-150 henkilöä. Nykyään hukkuu vuodessa saman verran.
Mikään ei ollut ennen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
silloin osattiin uida ja käyttää järkeäkin,jos jotain sattu.
Kasarill hukkui vuodessa 100-150 henkilöä. Nykyään hukkuu vuodessa saman verran.
Mikään ei ollut ennen paremmin.
Olet katsonut taulukkoa vinoon, kasarilla hukkui joka vuosi 2-3 kertaa se määrä ihmisiä kuin nykyään.
Ennen oli asiat todellakin huonommin ja ihmiset hölmömpiä sekä kyvyttömämpiä.
Ennen välitetty lapsista niin paljon. Kuolivat jos kuolivat ja vahvimmat säilyivät hengissä.
Olen 70-luvun lapsi ja kyllä silloin hukkui moni. Yritin löytää tilastoja
"Suomessa hukkumiskuolemia oli 1970-luvulla keskimäärin 377 vuodessa, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi 1930-luvun huippulukemat (986 ihmistä) tai 1960-luvun keskiarvo (419 ihmistä). Vaikka 1970-luvun luvut tuntuvat suurilta nykymittapuulla, hukkumiskuolemien määrä on trendinomaisesti vähentynyt 1930-luvulta lähtien ja jatkoi vähenemistään 1980-luvulla 260 kuolemaan. "
Nykyään hukkuu paljon vähemmän ihmisiä, viime vuonnakin vain 88 ihmistä.