Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena ja teininä kaikki kesät uimassa ilman valvontaa
26.07.2025 |
Tai no kaverit oli tietysti mukana. Mietin sitä miten hyvä tuuri minulla lopulta kävi kun mitään ei sattunut. Esim saatoimme uida erääseen saareen jonne oli matkaa varmaankin useita satoja metrejä. Siellä sitten hypittiin kallioilta järveen pää edellä ja heiluttiin koko päivä. Sitten uitiin takaisin. Paluumatkalla uidessa alkoi usein tuntua väsymyksen oireita, koska mitään ruokaa tai juomaa ei tietenkään voinut mukaan ottaa. Silti mitään ei käynyt.
Teininä ja parikymppisenä keksimme kesäöiset känniuinnit. Matkat ei olleet ihan lyhyitä silloinkaan. Todella vaarallista touhua kun miettii. Kävimme joka syksyllä uimassa kun vedet oli jo kylmät. Mutta kellekään ei käynyt mitään.
On se pienestä kiinni. Kuulemma naapurin veli oli hukkunut kun oli kussut seisaaltaan veneestä ja horjahtanut. Samantien meni pohjaan ja joutuivat naaraamaan ruumiin.
Kommentit (86)
Kasarilla opetettiin muksut yleensä ensin "käsipohjaa" uimaan. Ellei osannut uida oli kahlailtava rantavedessä ja vain polviin tai napaan saakka sai ylettyä vesi. Äkkisyviä kohtia tuli varoa ja pää edellä ei saanut sukeltaa vieraaseen veteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä pahojakin juttuja tapahtui. Kaveri alkoi kakomaan uidessa ja meni pinnan alle melkein rannassa. Revimme hänet sieltä ylös ja hän pärski vettä. Oli kuulemma tullut "outo olo" ja sitten vaan ei jaksanut enää uida. Ei siitä kellekään ilmoitettu ja kaveri vannotti että ei saa kertoa vanhemmille kun raivostuvat. No seuraavana päivänä oltiin taas uimassa, tämä kaveri myös. Myöhemmin paljastui että hänellä oli ykköstyypin diabetes ja se varmaan oli syynä tuohon melkein hukkumiseen rantavedessä.
Eikös se kirjailija Rämö juuri meinannut hukkua tutussa rannassa kun tuli vain outo olo. Ystävät olivat pelastaneet, olisi hukkunut rantaveteen jos olisi ollut yksin.
Kuka tahansa voi hukkua. Uimataidoton tietysti todennäköisemmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi. Nyky-kermaperseet ja afrot ei vaan pärjää enää missään.
Tiedän hukkuneita, jo isovanhempien ajoilta suvusta.
Mummola oli vesistöjen keskellä saaressa. Sieltä oli vähän joka talosta hukkunut joku. Ukkikin oli ollut naaraamassa monta kertaa, vesistö oli iso ja kohtuullisen syväkin. Aika usein kyse oli ollut siitä että oli tipahdettu veneestä kustessa tai kalastaessa.
Hukkuminen on aikuisellakin vaarana jos tulee paha suonenveto tai kramppi jalkaan ja on uinut kauas järvelle syvään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla opetettiin muksut yleensä ensin "käsipohjaa" uimaan. Ellei osannut uida oli kahlailtava rantavedessä ja vain polviin tai napaan saakka sai ylettyä vesi. Äkkisyviä kohtia tuli varoa ja pää edellä ei saanut sukeltaa vieraaseen veteen.
Juuri näin. Tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi. Nyky-kermaperseet ja afrot ei vaan pärjää enää missään.
Kuolleisuus ja vammautuminen olivat yleisiä seurauksia, niistä ei ehkä niin paljoa ollut mediassa. Tai eipä lapsi/teini niitä sanomalehtiä lukenut eikä uutisia kuunnellut tarkkaavaisena.
Se on tosi, että ne, jotka selviytyivät elossa ja terveinä, oppivat ottamaan vastuuta itsestään ja muista.
Olisipa jokin tapa, jolla lapset sekä oppisivat kantamaan vastuuta, että pysymään silti turvassa ja myös huolehtimaan tarvittaessa kavereista.
Jäiden lähdön aikaan lapsuudessa hypittiin jäälautoilla ja vedessä liikkuvilla lohkareilla. Nikkaroitiin joku omatekoinen lauttakin joelle ja leikittiin Huckleberry Finniä.
Kunnes kylältä joku pikkupoika hukkui sinne leikkiessään joella. Sen jälkeen lapsille ehdoton kielto mennnä sinne ja ne leikit loppui kaikilta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
silloin osattiin uida ja käyttää järkeäkin,jos jotain sattu.
No kyllä silloinkin ihmisiä hukkui ihan yhtä lailla.
Se että sinä, minä ja moni muu selvisi, ei tarkoita sitä että kaikki olivat yhtä onnekkaita.
Kyllä ainakin meidän kaveriporukassa pidettiin huoli muista. Siis ei ketään holhottu, jokainen sai hyppiä vaikka puusta pää edellä jos siltä tuntui, mutta kyllä hänet siitä sitten olisi mukana pois kannettu. Ehkä vanhemmat tiesivät tämän ja siksi eivät olleet vahtimassa. Tai sitten he vaan ajattelivat että jokaisen on opittava pärjäämään omillaan ilman vanhempien liiallista suojelua. Olisikin kiva lukea tähän aiheeseen liittyvä tutkimus jos sellainen on tehty. Että miten kasvatuskulttuuri on muuttunut noista ajoista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi. Nyky-kermaperseet ja afrot ei vaan pärjää enää missään.
Tiedän hukkuneita, jo isovanhempien ajoilta suvusta.
Mummola oli vesistöjen keskellä saaressa. Sieltä oli vähän joka talosta hukkunut joku. Ukkikin oli ollut naaraamassa monta kertaa, vesistö oli iso ja kohtuullisen syväkin. Aika usein kyse oli ollut siitä että oli tipahdettu veneestä kustessa tai kalastaessa.
Alkoholilla on saattanut olla tekemistä näitten hukkumisten kanssa. Äijät "kalassa" kossupullojen kanssa 🤤
Vaikka olen itse kasarin lapsi ja elänyt kesät ihan täysin ilman vanhempien kontrollia ja heilunut ties missä, olen kyllä ihan päinvastainen kasvattaja omien lasteni kanssa. Ehkä juuri siksi koska olen tajunnut mitkä riskit tuohon omaan lapsuuteen sisältyi. En todellakaan antaisi 7-vuotiaan lapseni mennä kavereiden kanssa keskenään uimarannalle, kuten itse tuli tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen aikaan suojelusenkelit olivat toimeliaampia. Montako vähältä piti-tilannetta silloin olikaan?
Silloin ei uimataidottomat uskaltaneet mennä veteen ollenkaan. Enkä uskalla vieläkään, jos jalat eivät yllä pohjaan ja pää pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi. Nyky-kermaperseet ja afrot ei vaan pärjää enää missään.
Tiedän hukkuneita, jo isovanhempien ajoilta suvusta.
Mummola oli vesistöjen keskellä saaressa. Sieltä oli vähän joka talosta hukkunut joku. Ukkikin oli ollut naaraamassa monta kertaa, vesistö oli iso ja kohtuullisen syväkin. Aika usein kyse oli ollut siitä että oli tipahdettu veneestä kustessa tai kalastaessa.
Alkoholilla on saattanut olla tekemistä näitten hukkumisten kanssa. Äijät "kalassa" kossupullojen kanssa 🤤
No tämähän se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aikuisena ja hyvänä uimarina käynyt niin, ettei vaan keho yhtäkkiä "synkronoinutkaan" uimista. Olin lähellä rantaa ja laituria ja tuuli puhalsi kohti laituria. Päätin kellua ja rauhassa lipua laiturille. Niin kävikin ja sain vedettyä käsillä itseni portaille. Lapsuuden elin saaristossa ja olin aina meressä tai merillä, ei mulle tule helposti paniikkia vedessä, tiedän, että aina voi kellua. Tää keissi tapahtui vielä pienellä järvellä ei meressä. Multa löytyi sinä kesänä aivokasvain, joka ton oli ilmeisestikin aiheuttanut.
80-luvulla kävimme kavereiden kanssa päivittäin uimassa parin kilometrin päässä olevalla uimarannalla 11-13 vuotiaina. Rannalla aloimme katsella myös poikia "sillä silmällä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä pahojakin juttuja tapahtui. Kaveri alkoi kakomaan uidessa ja meni pinnan alle melkein rannassa. Revimme hänet sieltä ylös ja hän pärski vettä. Oli kuulemma tullut "outo olo" ja sitten vaan ei jaksanut enää uida. Ei siitä kellekään ilmoitettu ja kaveri vannotti että ei saa kertoa vanhemmille kun raivostuvat. No seuraavana päivänä oltiin taas uimassa, tämä kaveri myös. Myöhemmin paljastui että hänellä oli ykköstyypin diabetes ja se varmaan oli syynä tuohon melkein hukkumiseen rantavedessä.
Eikös se kirjailija Rämö juuri meinannut hukkua tutussa rannassa kun tuli vain outo olo. Ystävät olivat pelastaneet, olisi hukkunut rantaveteen jos olisi ollut yksin.
Kuka tahansa voi hukkua. Uimataidoton tietysti todennäköisemmin...
Meinasi hukkua joo. Oliko hän mennyt saunasta suoraan uimaan ja sitten saanut jonkun heikotuskohtauksen ja vajosi. Joku lääkäri sille antoi selityksenkin, en muista tarkkaan miten se meni mutta ilmeisesti kylmään veteen meno suoraan kuumasta voi toisilla laukaista jonkun reaktion joka sitten pistää kanttuvei. Usein se menee nopeasti ohi, mutta uidessa se on tietysti kohtalokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
silloin osattiin uida ja käyttää järkeäkin,jos jotain sattu.
No kyllä silloinkin ihmisiä hukkui ihan yhtä lailla.
Se että sinä, minä ja moni muu selvisi, ei tarkoita sitä että kaikki olivat yhtä onnekkaita.
Yleisimmin hukkuneet olivat aikuisia kalareissulla tai kännissä hukkuneita, jäihin pudonneita tai muuten tapaturmaisesti. Tuli tässä mieleen Myrskyluodon Maijan fiktiivinen lapsi, joka hukkui. Niitäkin oli, jotka jotenkin putosivat tai hyppäsivät veteen ja vammautuivat siinä.
Tiedän vain yhden kotijärveeni vuosisatojen mittaan hukkuneen. Aikuinen uimari oli hän.
Minä 8 v. vahdin siskoani 4 v. rannalla. Tosin en muista, että olisimme menneet veteen yksin ollessamme. Se oli varmaan kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi. Nyky-kermaperseet ja afrot ei vaan pärjää enää missään.
Tiedän hukkuneita, jo isovanhempien ajoilta suvusta.
Taitaa hukkuneiden määrätkin olla pienempiä kuin vuosikymmeniä sitten. Tänä vuonna on joku piikki.
Sama homma. Mulla roikkui mukana vielä pikkusisko, joka oli maksimissaan neljä vuotta. Uimassa käytiin myös.. Onhan fakta myös se että lapsia kuoli leikeissä enemmän kun silloin. Eivät he ole täällä kertomassa, että hyvin meni.
Sitä en ymmärrä, että vanhempia syytetään siitä, etteivät tiedä, missä lapset ovat. Siis todellakin veden vieressä pitääkin valvoa, en tarkoita sitä. Mutta nykyään niitä todellakin valvotaan todella paljon enemmän kuin omassa lapsuudessani! Oltiin tuntikausia missä oltiin, eikä vanhemmat edes kilometrien tarkkuudella tienneet, eivätkä olleet huolissaan. Jäkätystä tuli korkeintaan siitä, että ei oltu ruokaaikana kotona. Omat vanhempani nyt kyllä jankuttavat nyt, että miten pitää toimia ja arvostelevat nykyajan vanhempia, mutta unohtavat tuon täysin.
Lasten uimataito on heikentynyt kokonaisuudessaan ja maahanmuuttajataustasille perheille koko vesi elementtinä voi olla vieras.