Olin lapsena ja teininä kaikki kesät uimassa ilman valvontaa
Tai no kaverit oli tietysti mukana. Mietin sitä miten hyvä tuuri minulla lopulta kävi kun mitään ei sattunut. Esim saatoimme uida erääseen saareen jonne oli matkaa varmaankin useita satoja metrejä. Siellä sitten hypittiin kallioilta järveen pää edellä ja heiluttiin koko päivä. Sitten uitiin takaisin. Paluumatkalla uidessa alkoi usein tuntua väsymyksen oireita, koska mitään ruokaa tai juomaa ei tietenkään voinut mukaan ottaa. Silti mitään ei käynyt.
Teininä ja parikymppisenä keksimme kesäöiset känniuinnit. Matkat ei olleet ihan lyhyitä silloinkaan. Todella vaarallista touhua kun miettii. Kävimme joka syksyllä uimassa kun vedet oli jo kylmät. Mutta kellekään ei käynyt mitään.
On se pienestä kiinni. Kuulemma naapurin veli oli hukkunut kun oli kussut seisaaltaan veneestä ja horjahtanut. Samantien meni pohjaan ja joutuivat naaraamaan ruumiin.
Kommentit (86)
Noin se oli kasarin alussa joo. Meillä oli usein uimapatja mukana. Sen kanssa mentiin joskus kauaskin rannasta.
Vierailija kirjoitti:
Kesän lopulla olimme ruskettuneita ja iho karaistunut. Mitään aurinkorasvaakaan en muista käyttäneeni. Ehkä muisti tekee tepposet, ehkä ei. Keltaista Jaffaa meni jos sattui rahaa olemaan, yksi 3 dl pullo maksimissaan.
Auringon säteily ei ollut vielä silloin yhtä voimakasta, kuin nyt, onneksesi
silloin osattiin uida ja käyttää järkeäkin,jos jotain sattu.
Samat muistot. Ei kukaan ollut vahtimassa, vesi oli täysin luonnollinen elementti jota ilmeisesti osattiin varoa ja osattiin jotensakin toimia oikein. Tuntuu omituiselta että jotkut ei oikeasti tiedä mitä hukkuminen veteen tarkoittaa ja miten se voi tapahtua.
Lapsiporukoilla mentiin uimaan. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin olihan siinä monta täpärää tilannetta. Tuli yhtäkkiä syvää ja tuli haukottua vettä keuhkoihin, tai jotain muuta. Miten hyvä tuuri tai suojelua onkaan ollut.
Lapset laitettiin 5-6 -vuotiaana uimakouluun. Ja tehtiin selväksi, että ei kannata hukkua.
Tosiaan, eip ollu ketään vahtimassa uimareissuilla, kirjastossa, puissa kiipeillessä, mitävaan pelatessa, sarjiksia lukiessa (markos, robottiajan sankari) yms.
Ja hengissä ollaan silti!
Sama. Me myös soudeltiin järvellä ilman aikuisia, eikä meillä tietenkään ollut mitään pelastusliivejä käytössä. Täysin ilman valvontaa poljettiin jopoilla kaupungissa myös uimarannoille tai uimahalliin. Ei meitä kukaan valvonut.
Avainlapsi 63v
Opin uimaan lapsena mummolassa. Ensin menin käsipohjaa ja sitten yks kaks pysyinkin pinnalla. Olin varmaan 5-vuotias. Muistan kun iloitsin tätä mummolle ja se vaan sanoi että hyvä hyvä, sitten vaan takaisin järveen kun osaat uida. Ja minähän menin! Mutta eipä se mummo tainnut pyykin pesultaan niin tarkasti vahtia, tai mistä minä tiedän vaikka vahtikin. Mitään ei kuitenkaan käynyt.
Ihmettelin kouluun mennessäni miten jotkut ei osanneet uida. Siis kun oli uimahallissa näitä käyntejä. Siihen aikaan osasi uida suurin osa, monet varmaan oppineet taidon järvessä kuten itsekin. 80-luku.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, eip ollu ketään vahtimassa uimareissuilla, kirjastossa, puissa kiipeillessä, mitävaan pelatessa, sarjiksia lukiessa (markos, robottiajan sankari) yms.
Ja hengissä ollaan silti!
Nii 58 v oon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiporukoilla mentiin uimaan. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin olihan siinä monta täpärää tilannetta. Tuli yhtäkkiä syvää ja tuli haukottua vettä keuhkoihin, tai jotain muuta. Miten hyvä tuuri tai suojelua onkaan ollut.
Muista kans että lähdettiin pyörällä 3 km päähän rannalle ja olin 8-9-vuotias. Mukana oli myös nuorempia jotka tulivat mukana eivätkä varmasti osanneet uida.
Köhniöllä Jyväskylässä käytiin uimassa.
Miksiköhän nyt syyllistetään vain vanhempia ja ulkomaalaistaustaisia? Iso osa hukkuneista on vanhuksia, jotka menneet uimaan yksin vaikka ohjeistus on, ettei kukaan uisi yksin. Miksi ei heitä täällä myllytetä?
Ihmisiä on hukkunut läpi ihmiskunnan historian. Sinäkin voit hukkua, vaikka osaat uida. Ylimielisyys on tyhmien ihmisten hommaa.
Poljettiin fillareil parikytä kilsaa päästäksemme uimaan. Oli tarjolla myös joki, mutta vähän hankala pyörteineen.
Kasarin alussa Helsingissä koulun uimaopetus oli hyvin perusteellista. Käytiin Yliskylästä monta kertaa Kontulan uimahallissa luokan kanssa, varmaan 5-6 kertaa, ja se oli kovaa treenausta koko tunti. Ensin sen laudan kanssa, sitten ilman, ja sitten sukeltelua.
Eilen oli 2 miljoonaa ihmistä uimassa, joista 0,00003% hukkui
Kyllä niitä pahojakin juttuja tapahtui. Kaveri alkoi kakomaan uidessa ja meni pinnan alle melkein rannassa. Revimme hänet sieltä ylös ja hän pärski vettä. Oli kuulemma tullut "outo olo" ja sitten vaan ei jaksanut enää uida. Ei siitä kellekään ilmoitettu ja kaveri vannotti että ei saa kertoa vanhemmille kun raivostuvat. No seuraavana päivänä oltiin taas uimassa, tämä kaveri myös. Myöhemmin paljastui että hänellä oli ykköstyypin diabetes ja se varmaan oli syynä tuohon melkein hukkumiseen rantavedessä.
AP:n kanssa samanlaisia kokemuksia, uima stadikalla tai hietsussa asuttiin kesällä. 18v alkoi jurriuinnit hietsussa kotimatkalla. Isoisä opetti 3v uimaan ja oli hyvä siinä mutta näin jälkeen päin kun miettii niin riskit oli kovat välillä...
Minun lapsuudessani, 60-luvulla, oli ranta täynnä leikkiviä ja uivia lapsia ilman aikuisia. Nuorimmat lapset, kuten esim. pikkusiskoni olivat 5-vuotiaita. Vanhemmat sisarukset katsoivat nuorempien perään ja huolehtivat siitä, ettei kukaan mennyt liian syvälle. Muistan kun mittailimme miten syvälle kukin voi kävellä. Pienet sateetkaan eivät meitä estäneet. Tiesimme hyvin, että vedestä on tultava pois ukkosen ilmalla ja korkean puun alle ei saanut mennä niin kauan kuin jyrinää kuuluu. Ankara sääntö oli myös se, että vesileikeissä ei saanut painaa toisen päätä veden alle. Siellä me kaikki kylän lapset, tutut ja tuntemattomat leikimme keskenämme. Minä olin näinä lapsuuden valoisina kesinä 6-9 vuotta vanha. Sitten muutimme pois.
Kesän lopulla olimme ruskettuneita ja iho karaistunut. Mitään aurinkorasvaakaan en muista käyttäneeni. Ehkä muisti tekee tepposet, ehkä ei. Keltaista Jaffaa meni jos sattui rahaa olemaan, yksi 3 dl pullo maksimissaan.