Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?
Nyt kun Hesari on tällä viikolla uutisoinut pariinkin kertaan miten kukaan ei enää käy psykoterapiassa, jäin miettimään omaa kokemustani.
Kävin kymmenisen vuotta sitten pari vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa keskivaikean masennuksen takia.
Keskeytin lopulta kesken, lausunnon kirjoittaneen psykiatrin luvalla ja kannustuksesta. Hän oli aivan samaa mieltä kuin minä ja läheiseni, että psykoterapia vain pahensi oloani. Olo ja elämäni parantuivatkin heti psykoterapian lopettamisen jälkeen.
Kokemus oli aivan kammottava, samoin psykoterapeutti. Ei myöskään antanut minun lopettaa tai vaihtaa terapeuttia vaan painosti jatkamaan kanssaan kunnes sitten psykiatrin luvalla yksinkertaisesti lopetin käymästä.
En koskaan enää menisi psykoterapiaan. Oli myös aivan järjettömän kallista, joten terapia itsessään aiheutti minulle ongelmia, sen lisäksi rahanmeno aiheutti ongelmia sekä tarve lähteä kerran viikossa töistä aikaisemmin ehtiäkseni sinne aiheutti töissä ongelmia. Psykoterapeutti oli todella surkea ja aiheutti paljon ongelmia.
Halusin vain jonnekin jakaa nimettömästi oman kokemukseni, jonka valossa en yhtään ihmettele ettei psykoterapeuteilla enää ole asiakkaita.
Kommentit (610)
Kävin terapiassa mutta ongelma oli se että samaan aikaan oli määrätty SSRI-lääkkeitä. Eli logiikka on ensin leikata tunteet ja sitten terapiaan. Olin niin hukassa itsestäni tuona aikana ettei terapiasta ollut minkäänsortin hyötyä. Olen myöhemmin lääkkeettömänä käynyt psykodynaamisessa terapiassa joka toimi paremmin kuin kognitiivinen terapia minulle.
Itselläni on ainakin kolme kokemusta näistä terapioista. He kohtelivat aikuista juristia alentuvasti ja ylimielisesti. Voisitko kertoa lapsuudestasi ja tätä tasoa sessiosta toiseen.
Mitään apua ei ollut. Kun tajusin mennä psykiatrille siis oikealle lääkärille, alkoi nopea toipuminen.
Useimmat terapiaan tulevat tarvitsevat asianmukaisen lääkityksen. Masennus- tai mielialalääkkeet sekä uni- tai nukahtamislääkkeet.
Keskustelujen taso on aivan eri luokkaa psykiatrin kanssa. Kaksi tasa- arvoista,aikuista ihmistä. Ei turhanpäiväisiä mielikuvaharjoituksia eikä meditointia. Eikä alentuvaa "lässytystä".
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka olette lopettaneet terapian. Miten teillä nyt menee
On säästynyt ainakin rahaa tonnitolkulla. En myöskään enää etsi koko ajan vikoja vanhemmistani. Yksi terapeutti esim keksi parin tapaamisen jälkeen, että olisin insestin uhri, mikä ei pidä paikkaansa. Sama tyyppi kutsui minua seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Unohti myös yhtenään laskuttaa minua joten kävin parin kuukauden terapian maksamatta siitä mitään. Tyypillä oli siis muutenkin koko ajan jotain sekaisin tai hukassa, varmaan näitä kirjainihmisiä.
Psykoterapia on huuhaata jolla ei ole mitään objektiivista pohjaa.
Kävin omakustanteisesti 4 kertaa, kunnes oli pakko lopettaa.
Heti tokalla kerralla mun piti muistella traumaattista tapahtumaa ja kertoa siitä kuin katsoisin elokuvaa. No, sain sitten paniikkikohtauksen, ja terapeutti sano vaan että "jatka vaan"
Lähdin istunnoilta aina ahdistuneena ja hiestä märkänä.
Lopulta parhaan avun toi 10 käyntikertaa terveyskeskuksen sairaanhoitajan kanssa, joka ei edes ollut psykiatrinen sairaanhoitaja. Sen kanssa puitiin asiaa läpi vähän kevyemmin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ainakin kolme kokemusta näistä terapioista. He kohtelivat aikuista juristia alentuvasti ja ylimielisesti. Voisitko kertoa lapsuudestasi ja tätä tasoa sessiosta toiseen.
Mitään apua ei ollut. Kun tajusin mennä psykiatrille siis oikealle lääkärille, alkoi nopea toipuminen.
Useimmat terapiaan tulevat tarvitsevat asianmukaisen lääkityksen. Masennus- tai mielialalääkkeet sekä uni- tai nukahtamislääkkeet.
Keskustelujen taso on aivan eri luokkaa psykiatrin kanssa. Kaksi tasa- arvoista,aikuista ihmistä. Ei turhanpäiväisiä mielikuvaharjoituksia eikä meditointia. Eikä alentuvaa "lässytystä".
Alentuvasti ja ylimielisesti, hieno combo. Psykoterapia yleensä kestää kuukausia, todennäköisemmin vuosia, jos asiakas ei tätä halua tehdä, totta kai helpompi lähestymistapa on lääkkeet ja orjuuden hyväksyminen lääkkeiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ollut mielenkiintoista seurata kuinka harhaisia ihmisiä täältäkin löytyy, kiitos.
Tämäkin on tyypillinen reaktio minkä terapian haitoista puhuva kohtaa. Haitoista puhuvan täytyy olla hullu.
Kun täälläkin on pyritty pätemään sillä, että terapeuttien koulutus on 4 vuotta, niin kuinka paljon sitä oikeaa opiskelua on kun tuo on kuitenkin vain 60 op sivutoiminen, työn ohella suoritettava täydennyskoulutus? Ja mitä se varsinaisesti sisältää muuta kuin terapeutin oman terapian?
Vierailija kirjoitti:
Kun täälläkin on pyritty pätemään sillä, että terapeuttien koulutus on 4 vuotta, niin kuinka paljon sitä oikeaa opiskelua on kun tuo on kuitenkin vain 60 op sivutoiminen, työn ohella suoritettava täydennyskoulutus? Ja mitä se varsinaisesti sisältää muuta kuin terapeutin oman terapian?
Ja on muuten todella sairasta jos se terapeuttiopiskelijan oma terapia lasketaan opiskeluksi! Silti varmaan ihmiset hakeutuvatkin noihin opintoihin. Ovat itse ongelmaisia ja tuota kautta ajattelevat pääsevänsä terapiaan jonka voi samalla kuitata opintoina.
Jollekin psykoterapiasta voi olla tietty konkreettista hyötyäkin, mutta suurin hyötyjä on psykoterapeutti, joka "ongelmistaa" elämän normaaleja vastoinkäymisiä ja saa ihmiset maksamaan ongelmallistamisestaan. Itse saatan muuttaa käsitystäni psykoterapeuteista siinä vaiheessa kun psykoterapeutin tutkinto on ammatillisen/yliopistollisen koulutusjärjestelmän tutkinto - niin kuin muutkin vakavasti otettavat tutkinnot. Tänä päivänähän psykoterapeutin tutkinto on ostettavissa n. 1,5 v hinnakkaan "opiskelun" jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tehdään testi. Tarinoiden kirjoittajat todennäköisesti lukevat keskustelua.
Paskojen terapeuttien uhrit vois yläpeukuttaa tätä viestiä.
Jep. Kaikki 2 tykkäystä
I rest My case
Ammattitaidottomasti toteutetusta terapiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun terapiassa käyntiä tuetaan verovaroilla pitäisi olla joku vaatimus terapeutin pohjakoulutuksesta esim lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka olette lopettaneet terapian. Miten teillä nyt menee
Tosi hyvin, terapia oli mulle täysin turha vaihe elämässä. Sen loputtua vapautui pari tuntia viikosta muihin juttuihin eikä tarvitse enää vatvoa jutunjuurta henkilön kanssa, jonka kanssa ei lähtökohtaisesti edes huvittaisi yhtään jutella.
Sen verran sain terapiasta irti, että totesin konkreettisen haluttomuuteni jutella yhtään kenenkään kanssa ja siitä irrottautuessani irtisanoin samalla kaikki lähisuhteeni muihin ihmisiin. Olen nyt kolme vuotta pitänyt kaikki sosiaaliset kontaktini pelkästään työn kontekstissa, vapaa-ajallani ei kiinnosta nähdä tai kuulla yhtään ketään. Voin paremmin kuin koskaan. Elän täysin pelkästään itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aluksi aivan loistava psykologi, jonka luona kävin muutaman kerran lyhytterapian. Sain häneltä tosi hyvää näkökulmaa asioihin ja esiin nostettiin tosi monta haavakohtaa, joista en ollut ollut edes tietoinen. Hänellä ei kuitenkaan ollut varsinaisia psykoterapeutin oikeuksia, joten jouduin vaihtamaan henkilöä tuon muutaman kerran jälkeen.
Uusi oli aivan kaamea. Hän ei koskaan muistanut mitään mistä oltiin aiemmin keskusteltu, kirjasi omakantaan asioita aivan päinvastoin kuin mitä olin kertonut, sessiot olivat täysin suunnittelemattoman tuntuisia rupatteluhetkiä ja hän suhtautui joihinkin itselleen tuntemattomiin kolmansiin osapuoliin ivallisen pilkallisesti (esim jos kerroin miltä jonkun toiminta/kommentti on minusta tuntunut, hän saattoi alkaa väheksyä ja naureskella tätä toimijaa/sanojaa).
Kävin kuitenkin sitkeästi puolisen vuotta tällä uudella, koska ajattelin, että vie vain aikaa tottua toisiimme. Viimeinen
Sinä olet joutunut narsistin tai jopa psykopaatin uhriksi. Tuossa kohtaa, lähtekää menemään. Ette näytä sitä, että hän on saanut teidät tolaltaan, älkääkä palatko takaisin. Hän teki tuo täysin tahallaan, kun tiesi sen kipukohdaksesi. Ja nautti vallastaan sinuun ja tunteisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täälläkin on pyritty pätemään sillä, että terapeuttien koulutus on 4 vuotta, niin kuinka paljon sitä oikeaa opiskelua on kun tuo on kuitenkin vain 60 op sivutoiminen, työn ohella suoritettava täydennyskoulutus? Ja mitä se varsinaisesti sisältää muuta kuin terapeutin oman terapian?
Ja on muuten todella sairasta jos se terapeuttiopiskelijan oma terapia lasketaan opiskeluksi! Silti varmaan ihmiset hakeutuvatkin noihin opintoihin. Ovat itse ongelmaisia ja tuota kautta ajattelevat pääsevänsä terapiaan jonka voi samalla kuitata opintoina.
Halvat terapiat, tämä pieni oikotie maksaa koulutuksena 40 000 euroa.
Terapeutin kouluttautuminen kestää lähemmäs 10-20 vuotta ja psykoterapian koulutuksen sisällön löydätte googlesta, siellä on asiakastyötä, työnohjaamista, lopputyöt, teoriat ja mitä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään testi. Tarinoiden kirjoittajat todennäköisesti lukevat keskustelua.
Paskojen terapeuttien uhrit vois yläpeukuttaa tätä viestiä.
Jep. Kaikki 2 tykkäystä
I rest My case
Mutta ehkä tämä on terapia on paskaa pakottajalle hyvää terapiaa. Keskustella yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään testi. Tarinoiden kirjoittajat todennäköisesti lukevat keskustelua.
Paskojen terapeuttien uhrit vois yläpeukuttaa tätä viestiä.
Jep. Kaikki 2 tykkäystä
Sinut vain ignoorattiin koska en minä ainakaan viitsinyt reagoida mitenkään hölmöihin juttuihisi.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ainakin kolme kokemusta näistä terapioista. He kohtelivat aikuista juristia alentuvasti ja ylimielisesti. Voisitko kertoa lapsuudestasi ja tätä tasoa sessiosta toiseen.
Mitään apua ei ollut. Kun tajusin mennä psykiatrille siis oikealle lääkärille, alkoi nopea toipuminen.
Useimmat terapiaan tulevat tarvitsevat asianmukaisen lääkityksen. Masennus- tai mielialalääkkeet sekä uni- tai nukahtamislääkkeet.
Keskustelujen taso on aivan eri luokkaa psykiatrin kanssa. Kaksi tasa- arvoista,aikuista ihmistä. Ei turhanpäiväisiä mielikuvaharjoituksia eikä meditointia. Eikä alentuvaa "lässytystä".
No, se psykiatrikin voi olla psykopaattinen. Siitä on tasa-arvo kaukana ja olet koe-eläin lääkitysten suhteen.
Nimimerkillä Kokemusta on
Psykoterapiahoidon tarpeesta puhuvat lähinnä vain sitä tarjoavat tahot.
Hoito on myös kohtuullisen kallista. Sinänsä voi kyllä ihmetellä sen tehoa, jos parin kysymyksen jälkeen vain kuunnellaan ja ehdotukset potilasta parantavista toimista ovat hyvin niukkoja.