Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Moni toivoo valvontaa

Useat kirjoittajat toivoivat, että terapeutteja valvottaisiin enemmän.

HUS otti syksyllä 2018 käyttöön laaturekisterin, johon kerätään tietoa kaikista alueen aikuispsykiatrian ostopalveluterapioista.

Laaturekisteriä käytetään myös muissa sairaanhoitopiireissä, ja siitä on tulossa kansallinen laadun seurannan väline psykoterapioihin.

Se on ainoa laatuaan maailmassa. Missään ei ole ennen seurattu terapioiden potilaskohtaista tehoa systemaattisesti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Stenberg sanoo.

Kentältä kuuluu muitakin toiveita:

Hintoja olisi saatava tasolle, josta asiakkaat selviytyvät. Rajoituksia poistettava siitä, kuinka paljon on oikeus saada terapiaa.

Toivon, että olisi kanavia joissa jakaa näitä kokemuksia.

Potilaille ohjevihko, jossa opastetaan mitä terapeutilta voi odottaa ja minkälainen käytös on asiallis

Pystyn uskomaan nämä kaikki ongelmat ja olen samaa mieltä parannusehdotuksista.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät tiedä edes oman terapeuttinsa koulutusta ja suuntausta. Eivätkä terapian tavoitteita eivätkä terapiassa käytettäviä menetelmiä. Minusta tällaiset asiat ovat aivan käsittämättömiä. Toki käsittämättömän tyhmiä ovat asiakkaatkin, jotka eivät vaadi tällaisia tietoja. Kyse on kuitenkin heidän omasta terapiastaan, joten luulisi kiinnostavan kuka sitä hoitaa ja millä meriiteillä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mä sain psykoterapiasta apua traumoihin, mutta vaste masennukseen on tunnetusti aika huono keskusteluterapialla.

Psykoanalyysi toimii traumoihin taas hyvin, kun traumoihin ei kauhean moni muu keino toimi. Mutta mielestäni psykoterapia on aika raju hoito moniin ongelmiin.

Mielestäni sellainen 5 kertaa terapiassa (jollain ratkaisukeskeisellä terapeutilla tms) on aivan mahtava apu tosi moneen vaikeaan tilanteeseen elämässä. Saa purkautua, saa tukea, saa uutta näkökulmaa ja muutaman hyvän uuden työkalun, ei tarvii sitoutua pitkäksi, ei tarvii kertoa koko elämäntarinaa.

Mun taumapsykoterapeutti oli taitava, mutta miinuksena tuhoutui samalla jokainen hyvä lapsuusmuisto, kun terapiassa jankattiin vain huonoista lapsuusmuistoista. En tosiaan muista enää yhden yhtä hyvää muistoa lapsuudesta. Mutta plussapuoli on valtava, kun saan elää nyt vapaammin ja onnellisemmin ja uskallan perustaa perheenkin viimein.

Voitko suositella nimeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, että tätäkin asiaa aletaan nyt tarkastella kriittisemmin. Ei kaikki terapia toimi eivätkä kaikki terapeutit ole hyviä.

Keskivaikean masennuksen takia Kelan kuntoutuksessa olen käynyt.

Kun puhuin siitä tuttavapiirin terapeuteille, heidän ensimmäinen kysymyksensä aina oli, että "kuka terapeutti?". Kun annoin nimen, kaikki olivat huojentuneita. Ei sinänsä ihme, sillä olin valinnut huolella.

Vaan johtopäätökseni näistä tilanteista oli kyllä se, että suuri osa terapeuteista ei vain yksinkertaisesti ole hyviä.

Itse en tunne terapeutteja mutta tunnen psykiatreja. He ihan suoraan sanovat, että suurin osa terapeuteista on huonoja. 

Oma kokemukseni on, että ovat sinisilmäisiä, lapsekkaita, kyky analysoida puuttuu täysin, johdonmukaisuus puuttuu, jne. Ja ihan vain koulutus on liian heppoinen. Ei sairaanhoitajalla ole osaamista tunnistaa erilaisia psykologisia ilmiöitä. Moni tekee työtä ihan mekaanisesti pystymättä perustelemaan miksi mitäkin tehdään.

Mutta on hyviäkin terapeutteja, johdonmukaisesti työskenteleviä ja analyyttisiä. Ja joilla on riittävä tietotaito ja koulutustaso.

Vierailija kirjoitti:

Eikö näistä huonoista kokemuksista valiteta johonkin Valviraan tai yritykselle missä psykoterapeutti työskentelee? Miten on mahdollista antaa huonoa terapiaa vai onko käynyt vain niin huono tuuri, että nämä huonot kokemukset ovat vain ensimmäisiä?

Jännää. Kiinnostaa myös tuo miten tätä voisi oikeasti valvoa rikkomatta vaitiolovelvollisuutta

Tuollahan oli jo aiemmin, että kyllä niitä valituksia tehdään, mutta ei se hyödytä mitään. Ei kukaan usko sitä päävikaista potilasta.

Hauska ajatus, onko tässä joku korrelaatio: vauva.fi käyttäjillä on huonoja kokemuksia terapiasta ja ovat siksi vauva.fi:ssä. Ovatko onnistuneet henkilöt jossain muualla?

Kauheita tarinoita, otan osaa kaikkien kohdalla. Toivottavasti olette saaneet jostain muualta hyviä kokemuksia. Onkohan Suomessa enemmän hyviä vai huonoja terapeutteja?

Tässä 24.7 hesarista:

Traumatisoituneen hyvä hoito perustuu siihen, että terapiasuhde on tiivis eikä katkea. Tarvitaan toistuvaa altistusta turvallisuuden kokemukselle, jotta turvallisuuden tunnetta kannattelevia hermostollisia yhteyksiä alkaa rakentua, sanoo Pyykkönen, jolla psykodynaaminen psykoterapeuttikoulutus. "

Lainaan nyt siksi, että eihän tuolle höpinälle ole mitään tieteellistä perustaa.

- toistuva altistus turvallisuuden kokemukselle - jota kokemusta tarjoaa rahasta psykodynaaminen psykoterapeutti

- ...hermostollisia yhteyksiä alkaa rakentua - WTF

Luultavasti enkelterapia ja kristallihoito ym. horina on yhtä vaikuttavaa.

Vierailija kirjoitti:Ei varmaan myöskään kannata sokeasti luottaa dissaajiin. Tossa on aikamoinen lista ihmisistä ketkä vihaavat varmasti terapeuttia vaikka olisi kuin hyvä työssään.

Miksi ihmeessä kukaan vihaisi hyvää terapeuttia? Ei tuollaisessa väitteessä ole mitään järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi. 

Terapia auttaa vain niitä, jotka eivät hoksaa itse omassa päässään ajatella asioita ilman, että ne sanoo ääneen. Sen ajatustyön jälkeen on vain niin paljon tehtävissä asioille kun on.

Sanoisin myös, että terapia auttaa vain niitä, jotka eivät hoksaa itse sanoa asioita ääneen, vaan tarvitsevat vastakkaiselle tuolille terapeutin, ennen kuin suostuvat sanomaan asioita ääneen.

Jokuhan jo sanoikin, että kissalle puhuminen auttoi ihan yhtä paljon. Ja totta kai auttoi, kun siinähän ne asiat sanotaan ääneen.

Itsekseen puhuminen, kissalle puhuminen, koiralle puhuminen, kavereille puhuminen, jne. Kaikki auttaa ihan yhtä hyvin kuin terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi. 

Terapia auttaa vain niitä, jotka eivät hoksaa itse omassa päässään ajatella asioita ilman, että ne sanoo ääneen. Sen ajatustyön jälkeen on vain niin paljon tehtävissä asioille kun on.

Terapeutti voi heijastaa, haastaa, selventää, katkaista ajatusvinoumia tai rakentaa uutta näkökulmaa, kun taas kissa taitaa vain kehrätä tai kääntää pyllynsä sinua kohti. Hyvä terapeuttinen interventio voi muuttaa sisäistä puhetta ja ajattelumalleja pitkällä aikavälillä. Tätä ei usein tapahdu yksin ilman ulkoista näkökulmaa, on tietysti mahdollista.

Traumatyö, masennuksen hoito, dissosiaatiohäiriöt, syömishäiriöt jne. uskotko täydellä sydämelläsi, että tähän riittää yksinpuhelu jokaisen kohdalla? Kaikki eivät kykene hahmottamaan tunteitaan tai ongelmiaan yksin, ihmisillä on usein sokea piste omille uskomuksilleen, eivätkä he osaa kyseenalaistaa niitä ilman ulkopuolista apua. Moni jää toistamaan samoja kaavoja, vaikka puhuisikin niistä. Tällöin pelkkä puhuminen ei riitä tarvitaan johdattelevaa työskentelyä.

Vastaus tehty yhteistyössä tekoälyn kanssa, en ole näin viisas.

"pelkkä puhuminen ei riitä tarvitaan johdattelevaa työskentelyä."

Valtaosa terapeuteista ei vain tee mitään muuta kuin hiljaisena ja passiivisena kuuntelevat. Varsinkin jos on taustaa yhtään psykodynaamisesta suuntauksesta niin siinä terapeutti ei johdattele, ei haasta, ei kyseenalaista, ei esitä mitään muita perspektiivejä tai analyysia tai ajatuksia tai mielipiteitä. Istuu vain puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ajatus, onko tässä joku korrelaatio: vauva.fi käyttäjillä on huonoja kokemuksia terapiasta ja ovat siksi vauva.fi:ssä. Ovatko onnistuneet henkilöt jossain muualla?

Eeei voi pitää paikkaansa, onnellisia täällä kaikki ollaan. Voin 100% varmuudella sanoa, että suurinosa terapeuteista on puoskareita koska olen tavannut heidät kaikki.

"Tiedän ihmisiä, jotka eivät tiedä edes oman terapeuttinsa koulutusta ja suuntausta."

Tuo johtuu joskus myös terapeutista. Eli terapeutti ei välttämättä suostu kertomaan suuntausta jonka mukaan työskentelee vaan väittää integroivansa kaikki suunnat työskentelyynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, että tätäkin asiaa aletaan nyt tarkastella kriittisemmin. Ei kaikki terapia toimi eivätkä kaikki terapeutit ole hyviä.

Keskivaikean masennuksen takia Kelan kuntoutuksessa olen käynyt.

Kun puhuin siitä tuttavapiirin terapeuteille, heidän ensimmäinen kysymyksensä aina oli, että "kuka terapeutti?". Kun annoin nimen, kaikki olivat huojentuneita. Ei sinänsä ihme, sillä olin valinnut huolella.

Vaan johtopäätökseni näistä tilanteista oli kyllä se, että suuri osa terapeuteista ei vain yksinkertaisesti ole hyviä.

Itse en tunne terapeutteja mutta tunnen psykiatreja. He ihan suoraan sanovat, että suurin osa terapeuteista on huonoja. 

Oma kokemukseni on, että ovat sinisilmäisiä, lapsekkaita, kyky analysoi

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

"Tiedän ihmisiä, jotka eivät tiedä edes oman terapeuttinsa koulutusta ja suuntausta."

Tuo johtuu joskus myös terapeutista. Eli terapeutti ei välttämättä suostu kertomaan suuntausta jonka mukaan työskentelee vaan väittää integroivansa kaikki suunnat työskentelyynsä.

Ihan vtun sairasta. Minä tiedustelen ensimmäisenä pohjakoulutuksen ja terapiasuuntauksen. Tuo integrointi kuulostaa juurikin siltä, ettei ole pätevä, ja huitelee vähän sitä sun tuota. Kiitos ei.

Tähän pinoon ei varmaan pitäisi kirjoittaa tästä, mutta kyllä mun terapiakokemus on hyvä. Valmista ei tullut viidellä eikä viidelläkymmenelläkään tapaamisella, mutta olen ihan merkittävästi oppinut suuntaamaan ajatuksiani hedelmällisempään suuntaan enkä enää ole ajatusteni uhri. Työstä olen (ihan terapeutinkin mukaan) tehnyt tietysti suurimman osan itse, mutta kyllä minun psykologitaustaisella kognitiivista suuntausta edustaneella kokeneella terapeutilla oli oma, tärkeä osansa myös. Toki panostin jo terapeuttia valitessa siihen, että taustakoulutus, suuntaus ja se, mitä terapeutti kertoi työskentelystään, vaikuttivat minulle sopivilta ja löysinkin ihan helmen tyypin, joka ei kallistellut päätään, huokaillut eikä lässyttänyt. Meillä osui kemiat tosi hyvin yhteen sillä lailla, että työskentely oli tehokasta ja olen sitä mieltä, että ne terapeutti oli ehdottomasti hintansa väärti.

On tosi harmillista, että kenttä on niin kirjavaa, mutta mielestäni tässäkin asiassa on syytä pitää monenlaisia näkökulmia esillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:Ei varmaan myöskään kannata sokeasti luottaa dissaajiin. Tossa on aikamoinen lista ihmisistä ketkä vihaavat varmasti terapeuttia vaikka olisi kuin hyvä työssään.

Miksi ihmeessä kukaan vihaisi hyvää terapeuttia? Ei tuollaisessa väitteessä ole mitään järkeä. 

Eikö?  Tänne on kirjoittettu aika monta esimerkkiä miksi terapeutteja vihataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa."

Tuossa yksi opinkappale, jota on opittu toistelemaan. Sen voisi myös suomentaa näin: jos yrittäjä epäonnistuu, syy on asiakkaassa. Mitä tehdään niille asiakkaille, joiden vointi ei ole "riittävän vakaa"? Lääkitään siihen kuntoon, että kuola valuu?

Esim. jos ihminen alkaa saada paniikkikohtauksia ja ahdistuu niistä(kin), eikö järkevämpää ole opettaa ihminen rauhoittumaan ja hallitsemaan fyysisiä reaktioitaan? Sen voi oppia nopeastikin. Nyt sen sijaan annetaan ymmärtää, että tila on pysyvä ja ainoa tapa toimia, on repiä kolme vuotta ihmisen lapsuutta rikki. Jos tästä ei selviä "vointi ei ole riittävän vakaa".

Pakko komtoido edes tähän. Että jos et osaa ahdistuksenssäätelytaitoja vielä, sinun ei kuulu

Eikö tuossa ahdistuksensäätelytaitojen opettelussa juuri ole laadukkaan lyhytterapian paikka? Jos pidempää tarvitsee lisäksi, niin sitten sitä pitäisi olla tarjolla. Mutta sehän tämän keskustelun aihekin on, että pitkänkään terapian laadusta ei ole mitään takeita ja terapia voi tiputtaa asiakkaan kuoppaan, josta ei pääse pois.

Ei kai kukaan vastusta hyvää terapiaa sitä todella tarvitseville.

Ei kokemuksia, mutta mielipide on, että huuhaata on nämä terapiat. Mitä halvatun traumoja kaikkien elämä on muka täynnä? Elämä on elämää ja siihen kuuluu ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä, mutta jätetään ne taakse ja jatketaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:Ei varmaan myöskään kannata sokeasti luottaa dissaajiin. Tossa on aikamoinen lista ihmisistä ketkä vihaavat varmasti terapeuttia vaikka olisi kuin hyvä työssään.

Miksi ihmeessä kukaan vihaisi hyvää terapeuttia? Ei tuollaisessa väitteessä ole mitään järkeä. 

 

Eikö?  Tänne on kirjoittettu aika monta esimerkkiä miksi terapeutteja vihataan

Niin, huomaat varmaan että kyse on huonoista terapeuteista.

Miten on niin vaikeaa jollekin ymmärtää että jokaiseen ammattiryhmään kuuluu myös huonosti työnsä tekeviä.