Julia Thuren erosi.

Itse olen viisikymppinen ”vanhus” ja tavannut puolison aikanaan yhteisten ystävien kautta. Samoin suurin osa ystävistäni. Se on ikivanha tapa löytää puoliso. 
Ravintoloissa ventovieraista kumppanin etsiminen ei ikinä ole ollut minun heiniä. Miksi jankutat koko ajan siitä, miten joku influensseri on uuden rakkauden löytänyt? 

Hienoa, että sinulla on ollut sellainen ystäväpiiri, josta aina löytyy uusi kumppani edellisen suhteen päätyttyä. Monilla ei ole. Ja väitän, että mikään yleinen käytäntö tuollaisten sokkotreffien välittäminen omasta tuttavapiireistä ei ole koskaan ollut. Ikään kuin kaikilla nyt olisi joku varasto vapaita sinkkuja välitettäväksi. 

Ainakin 80-90-luvuilla se oli täysin tuntematon ilmiö omissa piireissäni. Sitä olisi pidetty jotenkin säälittivänä ja tyylittömänä. Jos tutustumista tapahtui, se tapahtui vaivihkaa jossain bileissä tai keikalla, ei niin, että jollekin olisi järjestämällä järjestetty jotain sinkkudeittejä. 

Minulle on ihan samantekevää miten Julia on uuden kumppani on löytynyt. Lähinnä mietin miten erilaista tutustuminen on nykyään kuin ennen.
 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viisikymppinen ”vanhus” ja tavannut puolison aikanaan yhteisten ystävien kautta. Samoin suurin osa ystävistäni. Se on ikivanha tapa löytää puoliso. 
Ravintoloissa ventovieraista kumppanin etsiminen ei ikinä ole ollut minun heiniä. Miksi jankutat koko ajan siitä, miten joku influensseri on uuden rakkauden löytänyt? 

 

Hienoa, että sinulla on ollut sellainen ystäväpiiri, josta aina löytyy uusi kumppani edellisen suhteen päätyttyä. Monilla ei ole. Ja väitän, että mikään yleinen käytäntö tuollaisten sokkotreffien välittäminen omasta tuttavapiireistä ei ole koskaan ollut. Ikään kuin kaikilla nyt olisi joku varasto vapaita sinkkuja välitettäväksi. 

 

Ainakin 80-90-luvuilla se oli täysin tuntematon ilmiö omissa piireissäni. Sitä olisi pidetty jotenkin säälittivänä ja tyylittömänä. Jos tutustumista tapahtui, se tapahtui vaivihkaa jossain bileissä tai keikalla, ei niin, että jollekin olisi järjestämällä järjestetty jotain sinkkudeittejä. 

 

Minulle on ihan samantekevää miten Julia on uuden kumppani on löytynyt. Lähinnä mietin miten erilaista tutustuminen on nykyään kuin ennen.
 

Ystäviä ihmisillä on monesta lähteestä lapsuudenystävistä harrastus- ja opiskelukavereihin, eikä tietenkään aina samojen kautta ole tuntemani ystävät patoutuneet. Varsinkin opiskeluaikana iso määrä tulevia pareja löysi toisensa ihan vaan samoissa kuvioissa mukana olemalla ja toisiin vähitellen tutustumalla. 

Minulle on vieras ajatus, että joku ystävä yrittäisi sabotoida tai vartioisi mustasukkaisesti tuntemiaan miehiä. Heillä on ollut omat miehet ja ihastuksen kohteet. Minusta on vähän väsynyttä jankuttaa jonkun toisen ihmisen sokkotreffeistä, mutta säälittävänä sitä tuskin monikaan pitää. Päinvastoin. T. Se viisikymppinen ”mummo”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viisikymppinen ”vanhus” ja tavannut puolison aikanaan yhteisten ystävien kautta. Samoin suurin osa ystävistäni. Se on ikivanha tapa löytää puoliso. 
Ravintoloissa ventovieraista kumppanin etsiminen ei ikinä ole ollut minun heiniä. Miksi jankutat koko ajan siitä, miten joku influensseri on uuden rakkauden löytänyt? 

 

Hienoa, että sinulla on ollut sellainen ystäväpiiri, josta aina löytyy uusi kumppani edellisen suhteen päätyttyä. Monilla ei ole. Ja väitän, että mikään yleinen käytäntö tuollaisten sokkotreffien välittäminen omasta tuttavapiireistä ei ole koskaan ollut. Ikään kuin kaikilla nyt olisi joku varasto vapaita sinkkuja välitettäväksi. 

 

Ainakin 80-90-luvuilla se oli täysin tuntematon ilmiö omissa piireissäni. Sitä olisi pidetty jotenkin säälittivänä ja tyylittömänä. Jos tutustumista tapahtui, se tapahtui vaivihkaa jossain bileissä tai keikalla, ei niin, että jollekin olisi järjestämällä järjestetty jotain sinkkudeittejä. 

 

Minulle on ihan samantekevää miten Julia on uuden kumppani on löytynyt. Lähinnä mietin miten erilaista tutustuminen on nykyään kuin ennen.
 

Ystäviä ihmisillä on monesta lähteestä lapsuudenystävistä harrastus- ja opiskelukavereihin, eikä tietenkään aina samojen kautta ole tuntemani ystävät patoutuneet. Varsinkin opiskeluaikana iso määrä tulevia pareja löysi toisensa ihan vaan samoissa kuvioissa mukana olemalla ja toisiin vähitellen tutustumalla. 

Minulle on vieras ajatus, että joku ystävä yrittäisi sabotoida tai vartioisi mustasukkaisesti tuntemiaan miehiä. Heillä on ollut omat miehet ja ihastuksen kohteet. Minusta on vähän väsynyttä jankuttaa jonkun toisen ihmisen sokkotreffeistä, mutta säälittävänä sitä tuskin monikaan pitää. Päinvastoin. T. Se viisikymppinen ”mummo”

Argh, patoutuneet=pariutuneet. Oikoluku.

Pikaisesti etsin tutkimustietoa. Ainakin muualla länsimaissa, esim. Yhdysvalloissa yhteisten ystävien kautta tapaaminen oli yleisin tapa aloittaa seurustelu vielä 90-luvulla. Siinä ei pitäisi olla mitään poikkeuksellista nykyäänkään. 

Vierailija kirjoitti:

Pikaisesti etsin tutkimustietoa. Ainakin muualla länsimaissa, esim. Yhdysvalloissa yhteisten ystävien kautta tapaaminen oli yleisin tapa aloittaa seurustelu vielä 90-luvulla. Siinä ei pitäisi olla mitään poikkeuksellista nykyäänkään. 

Toki on hienoa, että joillakin on sellainen ystäväpiiri, josta löytyy potentiaalisia kumppaneita. Tämä jättää introvertimmat ihmiset, joilla on suppeampi ystäväpiiri, vaikeampaan asemaan. Siinä mielessä deittiapit ovat luoneet uusia mahdollisuuksia niille, joille ei omista verkostoista löydy.

Itse aikoinani löysin suhteeni ilman ystävien apua. Yleensä matkoilta tai ravintoloista ja keikoilta. Suoraan sanottuna en kyllä olisi luottanutkaan ystävieni asiantuntemukseen näin tärkeässä asiassa. Yhden ainoan kerran tuttu yritti kaupitella omilla synttäreillään minulle jotain aivan onnetonta peräkammarinpoikaa. Pidin sitä lähinnä loukkaavana. Meillä ei todellakaan ollut mitään muuta yhteistä kuin sinkkuus.  Omat paremmat ystävät eivät ikinä olisi tehneet moista mokaa.

Silloin 80-90-luvuilla yleinen hokema oli, että yöelämästä ei todellakaan voi löytää mitään vakavaa, eikä yhden yön jutuista koskaan tule mitään.  Oma lähes 30 vuotta kestänyt suhteeni on juuri sellainen mahdoton skenaario. Tuttu ystävänainen sanoikin mulle, miten sä uskalsit lähteä tutemattoman miehen mukaan jatkoille. Kaipa sitä luotti omaan ihmistuntemukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa on ongelma. Noinhan se menee keskimäärin, että eri yhteiskuntaluokat naivat kaltaisensa. Samat arvot, kodin kasvatus ja odotukset elämältä. Eikä huvilaa tai sijoitusasunnot ketään pahenna. Hienoa, että on onnistunut, oli sitten suvun rahaa mukana tai ei. 

 

tse ainakin pidän kunnia-asiana että kustannan lasten opiskelut, ensiasunnon käsirahan ja jätän vielä toivottavasti perintöäkin. Sitä varten olen opiskellut vuosikausia ja noussut uraportaassa. 

 

Entä jos lapsesi kumppani ei ole samaa tasoa? Hänellä ei ole samaa varallisuutta, perhetaustaa tai koulutusta. Sanotko hyi olkoon, ei kelpaa.

 

Siksi nämä epäsäätyiset liitot voi olla vaikeita jos toinen tuntee, että häntä pidetään alempiarvoisena. Huvittavasti oma äitini, joka ei kelvannut pikkuporvarilliselle talon pojalle Pohjanmaalla kelpaisi Savossa tät miestä huomattavasti varakkaammalle ja koulutetummalle isälleni ja hänen varakkaalle suvulleen.

 

Itse nain aikanani miehen, joka oli ja on köyhä kuin kirkonrotta, mutta se ei ole meidän suhdetta haitannut. Omat vanhempani sanoivat, että kyllä olet löytänyt hyvän miehen. He eivät arvioineet miestäni taloudellisin kriteerein, vaan luonteen perusteella.

Vaikka vanhemmissani oli paljon huonoja puolia, he eivät olleet elitistisiä nirppanokkia, jotka arvioivat toista ulkoisin kriteerein.

Teen sen mitä voin, että pääsee rikkaisiin tai ainakin keskiluokkaisiin naimisiin. On elämä ainakin siltä osin mukavampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikaisesti etsin tutkimustietoa. Ainakin muualla länsimaissa, esim. Yhdysvalloissa yhteisten ystävien kautta tapaaminen oli yleisin tapa aloittaa seurustelu vielä 90-luvulla. Siinä ei pitäisi olla mitään poikkeuksellista nykyäänkään. 

Toki on hienoa, että joillakin on sellainen ystäväpiiri, josta löytyy potentiaalisia kumppaneita. Tämä jättää introvertimmat ihmiset, joilla on suppeampi ystäväpiiri, vaikeampaan asemaan. Siinä mielessä deittiapit ovat luoneet uusia mahdollisuuksia niille, joille ei omista verkostoista löydy.

 

Itse aikoinani löysin suhteeni ilman ystävien apua. Yleensä matkoilta tai ravintoloista ja keikoilta. Suoraan sanottuna en kyllä olisi luottanutkaan ystävieni asiantuntemukseen näin tärkeässä asiassa. Yhden ainoan kerran tuttu yritti kaupitella omilla synttäreillään minulle jotain aivan onnetonta peräkammarinpoikaa. Pidin sitä lähinnä loukkaavana. Meillä ei todellakaan ollut mitään muuta yhteistä kuin sinkkuus.  Omat paremmat ystävät eivät ikinä olisi tehneet moista mokaa.

Silloin 80-90-luvuilla yleinen hokema oli, että yöelämästä ei todellakaan voi löytää mitään vakavaa, eikä yhden yön jutuista koskaan tule mitään.  Oma lähes 30 vuotta kestänyt suhteeni on juuri sellainen mahdoton skenaario. Tuttu ystävänainen sanoikin mulle, miten sä uskalsit lähteä tutemattoman miehen mukaan jatkoille. Kaipa sitä luotti omaan ihmistuntemukseensa.

Tämä keskustelu ei koske sinun 80-luvun asioita. Voisitko avata niille oman ketjun, jos haluat käydä niitä läpi kerta toisensa jälkeen?

Tekoäly tekee jo nyt paljon sellaisia asioita, joita ennen pidettiin ihan hyvänä perusosaamisena. Rutiinityöt vähenee koko ajan, ja tuntuu että tulevaisuudessa pärjää parhaiten ne, jotka osaa ajatella laajemmin eikä vain tehdä yhtä mekaanista asiaa. Silloin korostuu yleissivistys, kyky yhdistellä tietoa ja ymmärtää monimutkaisia kokonaisuuksia.

Ja kyllä, myös älykkyys vaikuttaa. Ei ehkä sillä tavalla kuin joskus elokuvissa ajatellaan, mutta akateemisessa ympäristössä joutuu jatkuvasti haastamaan itseään. Lukemaan, kirjoittamaan, argumentoimaan ja käsittelemään vaikeita asioita. Se antaa erilaisia älyllisiä virikkeitä kuin moni muu polku.

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly tekee jo nyt paljon sellaisia asioita, joita ennen pidettiin ihan hyvänä perusosaamisena. Rutiinityöt vähenee koko ajan, ja tuntuu että tulevaisuudessa pärjää parhaiten ne, jotka osaa ajatella laajemmin eikä vain tehdä yhtä mekaanista asiaa. Silloin korostuu yleissivistys, kyky yhdistellä tietoa ja ymmärtää monimutkaisia kokonaisuuksia.

Ja kyllä, myös älykkyys vaikuttaa. Ei ehkä sillä tavalla kuin joskus elokuvissa ajatellaan, mutta akateemisessa ympäristössä joutuu jatkuvasti haastamaan itseään. Lukemaan, kirjoittamaan, argumentoimaan ja käsittelemään vaikeita asioita. Se antaa erilaisia älyllisiä virikkeitä kuin moni muu polku.

Influenssereiden menestys perustuu siihen, kiinnostaako heidän tuottamansa sisältö riittävästi ja tuleeko mainostuloja. Sisältö voi olla miten aivotonta tahansa. 

Nyt pitää sanoa, että hyvä, että uusi mies on löytynyt, vaikuttavat onnellisilta yhdessä. Sopivasti erilaisia, täydentävät toisiaan.

Kylläpäs täältä poistuu kommentteja! Ihmettelen… ihan perus keskustelua täällä. Mikähän on peruste kommenttien poistoille?

Miten käy nyt Julian vanukkaille?!? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää pitäisi tietää kuka on Julia Thuren...

Jotain podcasteja tekee areenaan

Ylen "toimittaja".

Jakaako jo toosaa nuorille miehille humalapäissään.

Mistä Julia tuntee Vivianin ja Roope Salmisen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää pitäisi tietää kuka on Julia Thuren...

Jotain podcasteja tekee areenaan

Ylen "toimittaja".

Ei ole. On yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä Julia tuntee Vivianin ja Roope Salmisen? 

Roopella on rahaa. Se menee kaiken yli noissa piireissä ja siksi tuntee. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää sanoa, että hyvä, että uusi mies on löytynyt, vaikuttavat onnellisilta yhdessä. Sopivasti erilaisia, täydentävät toisiaan.

Vaikuttavat täydelliseltä yhdessä, molemmat aidosti haluavat vaikuttaa paremman maailman puolesta, uikuttajista ja vihaviesteistä välittämättä 💕 Julian ex oli outo mörökölli joka taisi kadehtia vaimonsa menestystä. Päätellen Julian täydellisestä Tuhkimo-muutoksesta eron jälkeen, oli hyvä asia varmasti molemmille että menivät kumpikin tahoilleen.

Voi helvata näitä ylipitkiä tekstejä ylimääräisillä kappaleväleillä! Kuka näitä tehtailee?

Ok, no nyt selvisi, miksi  Julia esiintyi jossain veg@@nipropag@ndassa mun feedissä. Kyseinen henkilö seurustelee vega@nipropagsndaa tuottavan henkilön kanssa. Ihmettelee maaseudun kurjistumista ja katoamista ja sitten asuu kantakaupungissa, avoimesti kritisoi yhtä maaseudun pääelinkeinoa. 

Ja joo, asun ytimessä itsekin ja Julia tuli vastaan viime syksynä kun käveltiin Tehtaankadun raflasta. Ja en kritisoi suomalaista ruuantuotantoa, koska Suomessa asiat tehdään hyvin. Se, joka muuta väittää, saa min puolesta itse tuottaa oman ruokansa.