Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Julia Thuren erosi.
25.07.2025 |
Onneksi olivat hankkineet kaksi asuntoa samasta talosta. Lasten kanssa helpompaa.
Kommentit (242)
Onko uusi kumppani siis kokki vai ymmärsinkö väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin nähtävästi vähän epätarkasti. Ne jatkot, jotka olivat mun luona, olivat vain mun ystäville. Tuo toimittajamies oli jostain tarttunut mukaan, en nyt enää muista mistä. Luultavasti tullut kadulla vastaan, kun olimme menossa jatkoille. Oli varmaan alakuloinen hiljattain tapahtuneesta erosta siksi tarttui mukaamme, vaikka ei hänen sisäpiiritasoaan oltukaan.
Kerran toki minäkin olin hänen ystäviensä bileissä. Kutsu tuli varmaan siksi, että entisen tyttöystävän kautta jo tunsimme. Silloin tosiaan tajusin tuon valikoivuuden. Olin silloin itse sinkku ja tajusin, että kyllä tässä kaupungissa on tosiaan aikamoinen skene ihmisiä, jotka eivät koskaan liiku julkisissa paikoissa, joissa voisi tavata.
Mua alkoi lähinnä ahdistaa, koska jotenkin olen allerginen kaikille klikeille ja sisäpiireille. Tuli liikaa yksinäinen lapsuus mieleen ja se miten helposti jotakuta aletaan työntää ulos.
Jotenkin tuo Julian uusi on niin oikeanlainen: suomenruotsalainen entinen aktivisti nyk. yrittäjä. Ja nyt sitten vietetään aikaa varmaan suvun huvilalla Kökarissa. Juliallakin toki omansa Kakskerrassa, joten ollaan samaa tasoa sentään.
Kjell Westö on muuten kirjoittanut vähän samasta ilmiöstä. Siitä kuinka hänen suom.ruotsalaiset paremman piirin ystävät kyllä heilastelivat jonkun suomalaisen tavismimmin kanssa, joka asui lähiössä. Mutta kukaan heistä ei toki pysyvästi pariutunut sellaisen kanssa, vaan yläluokkainen suomenruotsalainen oli sitten vaimona.
Mullakin tuli tuosta epäsuorasta seurusteluehdotuksesta sama mieleen. Tuli rivien välissä selväksi, että en nyt sentään muille esiteltäväksi tyttöystäväksi olisi kelvannut, mutta väliaikashoidoksi parempaa etsittäessä. Hän oli varmaan vilpittämästi hämmästynyt kun ei ehdotus kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin nähtävästi vähän epätarkasti. Ne jatkot, jotka olivat mun luona, olivat vain mun ystäville. Tuo toimittajamies oli jostain tarttunut mukaan, en nyt enää muista mistä. Luultavasti tullut kadulla vastaan, kun olimme menossa jatkoille. Oli varmaan alakuloinen hiljattain tapahtuneesta erosta siksi tarttui mukaamme, vaikka ei hänen sisäpiiritasoaan oltukaan.
Kerran toki minäkin olin hänen ystäviensä bileissä. Kutsu tuli varmaan siksi, että entisen tyttöystävän kautta jo tunsimme. Silloin tosiaan tajusin tuon valikoivuuden. Olin silloin itse sinkku ja tajusin, että kyllä tässä kaupungissa on tosiaan aikamoinen skene ihmisiä, jotka eivät koskaan liiku julkisissa paikoissa, joissa voisi tavata.
Mua alkoi lähinnä ahdistaa, koska jotenkin olen allerginen kaikille klikeille ja sisäpiireille. Tuli liikaa yksinäinen lapsuus mieleen ja se miten helposti jotakuta aletaan työntää ulos.
Jotenkin tuo Julian uusi on niin oikeanlainen: suomenruotsalainen entinen aktivisti nyk. yrittäjä. Ja nyt sitten vietetään aikaa varmaan suvun huvilalla Kökarissa. Juliallakin toki omansa Kakskerrassa, joten ollaan samaa tasoa sentään.
Kjell Westö on muuten kirjoittanut vähän samasta ilmiöstä. Siitä kuinka hänen suom.ruotsalaiset paremman piirin ystävät kyllä heilastelivat jonkun suomalaisen tavismimmin kanssa, joka asui lähiössä. Mutta kukaan heistä ei toki pysyvästi pariutunut sellaisen kanssa, vaan yläluokkainen suomenruotsalainen oli sitten vaimona.
Mullakin tuli tuosta epäsuorasta seurusteluehdotuksesta sama mieleen. Tuli rivien välissä selväksi, että en nyt sentään muille esiteltäväksi tyttöystäväksi olisi kelvannut, mutta väliaikashoidoksi parempaa etsittäessä. Hän oli varmaan vilpittämästi hämmästynyt kun ei ehdotus kelvannut.
Mua kyllä kummastuttaa oudot yleistykset. Se, että olet joskus tuntenut yhden toimittajan, joka ei viihdy julkisilla paikoilla. Minun havaintojen mukaan toimittajat juuri pyörivät kaikenlaisissa yleisötilaisuuksissa, ravintoloissa ja tuntevat ihmisiä monenlaisista piireistä. Eikä yleensä pariudu julkkisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin nähtävästi vähän epätarkasti. Ne jatkot, jotka olivat mun luona, olivat vain mun ystäville. Tuo toimittajamies oli jostain tarttunut mukaan, en nyt enää muista mistä. Luultavasti tullut kadulla vastaan, kun olimme menossa jatkoille. Oli varmaan alakuloinen hiljattain tapahtuneesta erosta siksi tarttui mukaamme, vaikka ei hänen sisäpiiritasoaan oltukaan.
Kerran toki minäkin olin hänen ystäviensä bileissä. Kutsu tuli varmaan siksi, että entisen tyttöystävän kautta jo tunsimme. Silloin tosiaan tajusin tuon valikoivuuden. Olin silloin itse sinkku ja tajusin, että kyllä tässä kaupungissa on tosiaan aikamoinen skene ihmisiä, jotka eivät koskaan liiku julkisissa paikoissa, joissa voisi tavata.
Mua alkoi lähinnä ahdistaa, koska jotenkin olen allerginen kaikille klikeille ja sisäpiireille. Tuli liikaa yksinäinen lapsuus mieleen ja se miten helposti jotakuta aletaan työntää ulos.
Jotenkin tuo Julian uusi on niin oikeanlainen: suomenruotsalainen entinen aktivisti nyk. yrittäjä. Ja nyt sitten vietetään aikaa varmaan suvun huvilalla Kökarissa. Juliallakin toki omansa Kakskerrassa, joten ollaan samaa tasoa sentään.
Kjell Westö on muuten kirjoittanut vähän samasta ilmiöstä. Siitä kuinka hänen suom.ruotsalaiset paremman piirin ystävät kyllä heilastelivat jonkun suomalaisen tavismimmin kanssa, joka asui lähiössä. Mutta kukaan heistä ei toki pysyvästi pariutunut sellaisen kanssa, vaan yläluokkainen suomenruotsalainen oli sitten vaimona.
Mullakin tuli tuosta epäsuorasta seurusteluehdotuksesta sama mieleen. Tuli rivien välissä selväksi, että en nyt sentään muille esiteltäväksi tyttöystäväksi olisi kelvannut, mutta väliaikashoidoksi parempaa etsittäessä. Hän oli varmaan vilpittämästi hämmästynyt kun ei ehdotus kelvannut.
Mua kyllä kummastuttaa oudot yleistykset. Se, että olet joskus tuntenut yhden toimittajan, joka ei viihdy julkisilla paikoilla. Minun havaintojen mukaan toimittajat juuri pyörivät kaikenlaisissa yleisötilaisuuksissa, ravintoloissa ja tuntevat ihmisiä monenlaisista piireistä. Eikä yleensä pariudu julkkisten kanssa.
Mä kyllä väitän, että Suomessakin toimii pariutumisessa jonkunlainen luokkasuodin, vaikka sitä ei aina myönnettäisikään.
Toki kaikki ei sitä noudata. Myös paikkakunnilla on eroa.
Itselläni ollut kaksi entistä työkaveria, jotka ovat olleet työväenluokkataustaisia, ei-akateemisesti koulutettuja naisia. Molemmilta pääsi kuin vahingossa tunnustus, että miehen varakkaat, suomenruotsalaiset sukulaiset ovat koko ajan katsoneet heitä pitkin nenänvartta. Miestä ovat sukulaiset paheksuneet kun nai itseään alemmalta tasolta. Molemmat naiset ovat olleet sukulaisille mielin kielin saadakseen hyväksynnän. Molempia on selvästi pidetty gold diggereinä miehen suvun puolelta.
Oma äitini ei 50-luvun Pohjanmaalla kelvannut miniäksi ison talon pojalle, koska ei itse ollut talon tytär. Huvittavaa kyllä äitini sitten myöhemmin nai huomattavasti varakkaamman ja koulutetumman miehen Savosta. Siellä hänet kelpuutettiin miniäksi ilomielin.
Aivan samoin tämä Hesarin toimittajamies piti minua alempitasoisena, koska olin vain opiskelija enkä "piireissä". Toki tämä tapahtui jo 90-luvulla, voihan olla, että nykyiset nuoret toimittajat ovat vähemmän elitistisiä. Journalisteja on paljon työttömänä nykyään ja koko mediakenttä erilainen.
Julia kyllä vaikuttaa itse hieman elitistiseltä kalliine huviloineen ja sijoitusasuntoineen. Hänellä on välillä ihan hauskoja päivityksiä, mutta ehkä se ekoilu ei ole täysin uskottavaa hänen omat kulutustavat huomioiden. Insta on myös täynnä kaupallisia yhteistöitä.
Jännästi myös se kaksio meni kaupaksi vikkelästi tällaisena aikana. Se oli ihan kivasti rempattu, mutta kaikki ikkunat yhteen suuntaan, eikä parveketta. Kaikilla influenssereilla asuntokaupat nähtävästi onnistuu tuosta vain, vaikka asunnot eivät olisi sen kummoisempia. Nähtvästo monelle plussaa ostaa jonkun sortin julkkikselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin joskus hänen podcastejaan. Ihan fiksu mutta melko kireä pohjavire ja tiedän etten jaksaisi olla hänen ystävä tms. Moni mun ystävä ihailee Juliaa tosi paljon. Ite pidän häntä etuoikeutettuna. Säästää samoja summia mitä toiset tienaa..
Minusta on huvittavaa, että Julia korostaa että on ihan vain keskiluokkaisesta perheestä, kun sukunsa on vauras eikä varmasti koskaan ole oikeasti tarvinnut huolestua rahasta.
Todellakin on huvittavaa että Julia korostaa keskiluokkaansa. Mitä nyt mummo sattui asumaan vaan Eirassa (vai missä se oli…) Se on ihan yhtä huvittavaa kuin hänen viittaukset kulttuurikotiinsa. Mitä ikinä hän sillä yrittää tarkoittaakkaan.
No olen minäkin asunut Eirassa enkä ole mikään rikas. Voi jeesus.
On vähän eri asia asua siellä vaikkapa vuokralla kuin omistamassaan arvoasunnossa.
Ja sen asunnon hintakin oli 50 vuotta sitten jotain muuta kuin tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittavaa miten Julia tapasi nykyisen kumppaninsa. Eli Hesarin toimittajaystävä esitteli hänen sopivalle kanditaatille. Ei tarvinnut Julian vaivautua Tinderiin.
Ei ole nähtävästi meno muuttunut sitten oman nuoruuden muutama vuosikymmen sitten. Toimittaja- ja kultuuripiireissä ihmiset pariutuvat yleensä hyvin suljetusti omissa piireissään.
Tunsin aikonaan yhden Hesarin toimittajamiehen hänen silloisen tyttöystävänsä kautta.
Tätä kundia ei koskaan näkynyt missään julkisissa paikoissa: keikoilla, klubeissa, festareilla tai ravintoloissa, joissa muut tutut kävivät. Silti hänellä vaihtui tyttöystävä aika tiuhaan. Näihin uusiin kanditaatteihin tutustututtiin tiukasti suljetuissa piireissä: valikoitujen ihmisten järjestämissä kotibileissä ja mahdollisesti toimittajien työkuvioissa.
Kerran yhden suhteen kariuduttua, hän epäsuorasti bileiden jatkoilla, jotka olivat mun luona, antoi ymmärtää, että mulla olisi mahdollisuus päästä väliaikaishoidoksi. Toki samaan aikaan vihjaten, että en ole ihan hänen tasoaan, koska en ole toimittaja tai julkisuuden henkilö, vaan ihan tavisopiskelija.
En tarttunut tähän ah, niin imartelevaan tilaisuuteen, vaan hänen lähtiessään halasin häntä kaverillisesti, että kyllä se ero kohta helpottaa. Taisi ottaa hänen itsetunnolleen kun tämä tavis ei nyt tarttunut hänelle osuneeseen onnenpotkuun.
Noinhan se pitäisi mennäkin. Tavata elävässä elämässä eikä jossain apissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin nähtävästi vähän epätarkasti. Ne jatkot, jotka olivat mun luona, olivat vain mun ystäville. Tuo toimittajamies oli jostain tarttunut mukaan, en nyt enää muista mistä. Luultavasti tullut kadulla vastaan, kun olimme menossa jatkoille. Oli varmaan alakuloinen hiljattain tapahtuneesta erosta siksi tarttui mukaamme, vaikka ei hänen sisäpiiritasoaan oltukaan.
Kerran toki minäkin olin hänen ystäviensä bileissä. Kutsu tuli varmaan siksi, että entisen tyttöystävän kautta jo tunsimme. Silloin tosiaan tajusin tuon valikoivuuden. Olin silloin itse sinkku ja tajusin, että kyllä tässä kaupungissa on tosiaan aikamoinen skene ihmisiä, jotka eivät koskaan liiku julkisissa paikoissa, joissa voisi tavata.
Mua alkoi lähinnä ahdistaa, koska jotenkin olen allerginen kaikille klikeille ja sisäpiireille. Tuli liikaa yksinäinen lapsuus mieleen ja se miten helposti jotakuta aletaan työntää ulos.
Jotenkin tuo Julian uusi on niin oikeanlainen: suomenruotsalainen entinen aktivisti nyk. yrittäjä. Ja nyt sitten vietetään aikaa varmaan suvun huvilalla Kökarissa. Juliallakin toki omansa Kakskerrassa, joten ollaan samaa tasoa sentään.
Kjell Westö on muuten kirjoittanut vähän samasta ilmiöstä. Siitä kuinka hänen suom.ruotsalaiset paremman piirin ystävät kyllä heilastelivat jonkun suomalaisen tavismimmin kanssa, joka asui lähiössä. Mutta kukaan heistä ei toki pysyvästi pariutunut sellaisen kanssa, vaan yläluokkainen suomenruotsalainen oli sitten vaimona.
Mullakin tuli tuosta epäsuorasta seurusteluehdotuksesta sama mieleen. Tuli rivien välissä selväksi, että en nyt sentään muille esiteltäväksi tyttöystäväksi olisi kelvannut, mutta väliaikashoidoksi parempaa etsittäessä. Hän oli varmaan vilpittämästi hämmästynyt kun ei ehdotus kelvannut.
Mua kyllä kummastuttaa oudot yleistykset. Se, että olet joskus tuntenut yhden toimittajan, joka ei viihdy julkisilla paikoilla. Minun havaintojen mukaan toimittajat juuri pyörivät kaikenlaisissa yleisötilaisuuksissa, ravintoloissa ja tuntevat ihmisiä monenlaisista piireistä. Eikä yleensä pariudu julkkisten kanssa.
Mä kyllä väitän, että Suomessakin toimii pariutumisessa jonkunlainen luokkasuodin, vaikka sitä ei aina myönnettäisikään.
Toki kaikki ei sitä noudata. Myös paikkakunnilla on eroa.
Itselläni ollut kaksi entistä työkaveria, jotka ovat olleet työväenluokkataustaisia, ei-akateemisesti koulutettuja naisia. Molemmilta pääsi kuin vahingossa tunnustus, että miehen varakkaat, suomenruotsalaiset sukulaiset ovat koko ajan katsoneet heitä pitkin nenänvartta. Miestä ovat sukulaiset paheksuneet kun nai itseään alemmalta tasolta. Molemmat naiset ovat olleet sukulaisille mielin kielin saadakseen hyväksynnän. Molempia on selvästi pidetty gold diggereinä miehen suvun puolelta.
Oma äitini ei 50-luvun Pohjanmaalla kelvannut miniäksi ison talon pojalle, koska ei itse ollut talon tytär. Huvittavaa kyllä äitini sitten myöhemmin nai huomattavasti varakkaamman ja koulutetumman miehen Savosta. Siellä hänet kelpuutettiin miniäksi ilomielin.
Aivan samoin tämä Hesarin toimittajamies piti minua alempitasoisena, koska olin vain opiskelija enkä "piireissä". Toki tämä tapahtui jo 90-luvulla, voihan olla, että nykyiset nuoret toimittajat ovat vähemmän elitistisiä. Journalisteja on paljon työttömänä nykyään ja koko mediakenttä erilainen.
Julia kyllä vaikuttaa itse hieman elitistiseltä kalliine huviloineen ja sijoitusasuntoineen. Hänellä on välillä ihan hauskoja päivityksiä, mutta ehkä se ekoilu ei ole täysin uskottavaa hänen omat kulutustavat huomioiden. Insta on myös täynnä kaupallisia yhteistöitä.
Jännästi myös se kaksio meni kaupaksi vikkelästi tällaisena aikana. Se oli ihan kivasti rempattu, mutta kaikki ikkunat yhteen suuntaan, eikä parveketta. Kaikilla influenssereilla asuntokaupat nähtävästi onnistuu tuosta vain, vaikka asunnot eivät olisi sen kummoisempia. Nähtvästo monelle plussaa ostaa jonkun sortin julkkikselta.
Mikä tuossa on ongelma. Noinhan se menee keskimäärin, että eri yhteiskuntaluokat naivat kaltaisensa. Samat arvot, kodin kasvatus ja odotukset elämältä. Eikä huvilaa tai sijoitusasunnot ketään pahenna. Hienoa, että on onnistunut, oli sitten suvun rahaa mukana tai ei.
Itse ainakin pidän kunnia-asiana että kustannan lasten opiskelut, ensiasunnon käsirahan ja jätän vielä toivottavasti perintöäkin. Sitä varten olen opiskellut vuosikausia ja noussut uraportaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin joskus hänen podcastejaan. Ihan fiksu mutta melko kireä pohjavire ja tiedän etten jaksaisi olla hänen ystävä tms. Moni mun ystävä ihailee Juliaa tosi paljon. Ite pidän häntä etuoikeutettuna. Säästää samoja summia mitä toiset tienaa..
Minusta on huvittavaa, että Julia korostaa että on ihan vain keskiluokkaisesta perheestä, kun sukunsa on vauras eikä varmasti koskaan ole oikeasti tarvinnut huolestua rahasta.
Todellakin on huvittavaa että Julia korostaa keskiluokkaansa. Mitä nyt mummo sattui asumaan vaan Eirassa (vai missä se oli…) Se on ihan yhtä huvittavaa kuin hänen viittaukset kulttuurikotiinsa. Mitä ikinä hän sillä yrittää tarkoittaakkaan.
No olen minäkin asunut Eirassa enkä ole mikään rikas. Voi jeesus.
On vähän eri asia asua siellä vaikkapa vuokralla kuin omistamassaan arvoasunnossa.
Ja sen asunnon hintakin oli 50 vuotta sitten jotain muuta kuin tänään.
Niin oli sen lähiöasunnonkin, johon pienituloiset joutui tyytymään myös 50 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittavaa miten Julia tapasi nykyisen kumppaninsa. Eli Hesarin toimittajaystävä esitteli hänen sopivalle kanditaatille. Ei tarvinnut Julian vaivautua Tinderiin.
Ei ole nähtävästi meno muuttunut sitten oman nuoruuden muutama vuosikymmen sitten. Toimittaja- ja kultuuripiireissä ihmiset pariutuvat yleensä hyvin suljetusti omissa piireissään.
Tunsin aikonaan yhden Hesarin toimittajamiehen hänen silloisen tyttöystävänsä kautta.
Tätä kundia ei koskaan näkynyt missään julkisissa paikoissa: keikoilla, klubeissa, festareilla tai ravintoloissa, joissa muut tutut kävivät. Silti hänellä vaihtui tyttöystävä aika tiuhaan. Näihin uusiin kanditaatteihin tutustututtiin tiukasti suljetuissa piireissä: valikoitujen ihmisten järjestämissä kotibileissä ja mahdollisesti toimittajien työkuvioissa.
Kerran yhden suhteen kariuduttua, hän epäsuorasti bileiden jatkoilla, jotka olivat mun luona, antoi ymmärtää, että mulla olisi mahdollisuus päästä väliaikaishoidoksi. Toki samaan aikaan vihjaten, että en ole ihan hänen tasoaan, koska en ole toimittaja tai julkisuuden henkilö, vaan ihan tavisopiskelija.
En tarttunut tähän ah, niin imartelevaan tilaisuuteen, vaan hänen lähtiessään halasin häntä kaverillisesti, että kyllä se ero kohta helpottaa. Taisi ottaa hänen itsetunnolleen kun tämä tavis ei nyt tarttunut hänelle osuneeseen onnenpotkuun.
Noinhan se pitäisi mennäkin. Tavata elävässä elämässä eikä jossain apissa.
Ai sun mielestä olisi jotenkin kivaa ja imartelevaa, että joku ilmoittaisi sulle, että kelpaat väliaikaispanoksi, mutta et sentään tyttöystäväksi? Joo, ei napannut jostain syystä.
Oman mieheni kyllä tapasin sitten myöhemmin ihan ravintolasta. Ja yhdessä ollaan oltu siitä lähtien kohta 29 vuotta.
Se toki totta, että tämä nykyinen Tinder-kulttuuri ei ole ihan tervettä. Silloin ennen nämä asiat oli pakko hoitaa livenä. Kasvatti luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin nähtävästi vähän epätarkasti. Ne jatkot, jotka olivat mun luona, olivat vain mun ystäville. Tuo toimittajamies oli jostain tarttunut mukaan, en nyt enää muista mistä. Luultavasti tullut kadulla vastaan, kun olimme menossa jatkoille. Oli varmaan alakuloinen hiljattain tapahtuneesta erosta siksi tarttui mukaamme, vaikka ei hänen sisäpiiritasoaan oltukaan.
Kerran toki minäkin olin hänen ystäviensä bileissä. Kutsu tuli varmaan siksi, että entisen tyttöystävän kautta jo tunsimme. Silloin tosiaan tajusin tuon valikoivuuden. Olin silloin itse sinkku ja tajusin, että kyllä tässä kaupungissa on tosiaan aikamoinen skene ihmisiä, jotka eivät koskaan liiku julkisissa paikoissa, joissa voisi tavata.
Mua alkoi lähinnä ahdistaa, koska jotenkin olen allerginen kaikille klikeille ja sisäpiireille. Tuli liikaa yksinäinen lapsuus mieleen ja se miten helposti jotakuta aletaan työntää ulos.
Jotenkin tuo Julian uusi on niin oikeanlainen: suomenruotsalainen entinen aktivisti nyk. yrittäjä. Ja nyt sitten vietetään aikaa varmaan suvun huvilalla Kökarissa. Juliallakin toki omansa Kakskerrassa, joten ollaan samaa tasoa sentään.
Kjell Westö on muuten kirjoittanut vähän samasta ilmiöstä. Siitä kuinka hänen suom.ruotsalaiset paremman piirin ystävät kyllä heilastelivat jonkun suomalaisen tavismimmin kanssa, joka asui lähiössä. Mutta kukaan heistä ei toki pysyvästi pariutunut sellaisen kanssa, vaan yläluokkainen suomenruotsalainen oli sitten vaimona.
Mullakin tuli tuosta epäsuorasta seurusteluehdotuksesta sama mieleen. Tuli rivien välissä selväksi, että en nyt sentään muille esiteltäväksi tyttöystäväksi olisi kelvannut, mutta väliaikashoidoksi parempaa etsittäessä. Hän oli varmaan vilpittämästi hämmästynyt kun ei ehdotus kelvannut.
Mua kyllä kummastuttaa oudot yleistykset. Se, että olet joskus tuntenut yhden toimittajan, joka ei viihdy julkisilla paikoilla. Minun havaintojen mukaan toimittajat juuri pyörivät kaikenlaisissa yleisötilaisuuksissa, ravintoloissa ja tuntevat ihmisiä monenlaisista piireistä. Eikä yleensä pariudu julkkisten kanssa.
Mä kyllä väitän, että Suomessakin toimii pariutumisessa jonkunlainen luokkasuodin, vaikka sitä ei aina myönnettäisikään.
Toki kaikki ei sitä noudata. Myös paikkakunnilla on eroa.
Itselläni ollut kaksi entistä työkaveria, jotka ovat olleet työväenluokkataustaisia, ei-akateemisesti koulutettuja naisia. Molemmilta pääsi kuin vahingossa tunnustus, että miehen varakkaat, suomenruotsalaiset sukulaiset ovat koko ajan katsoneet heitä pitkin nenänvartta. Miestä ovat sukulaiset paheksuneet kun nai itseään alemmalta tasolta. Molemmat naiset ovat olleet sukulaisille mielin kielin saadakseen hyväksynnän. Molempia on selvästi pidetty gold diggereinä miehen suvun puolelta.
Oma äitini ei 50-luvun Pohjanmaalla kelvannut miniäksi ison talon pojalle, koska ei itse ollut talon tytär. Huvittavaa kyllä äitini sitten myöhemmin nai huomattavasti varakkaamman ja koulutetumman miehen Savosta. Siellä hänet kelpuutettiin miniäksi ilomielin.
Aivan samoin tämä Hesarin toimittajamies piti minua alempitasoisena, koska olin vain opiskelija enkä "piireissä". Toki tämä tapahtui jo 90-luvulla, voihan olla, että nykyiset nuoret toimittajat ovat vähemmän elitistisiä. Journalisteja on paljon työttömänä nykyään ja koko mediakenttä erilainen.
Julia kyllä vaikuttaa itse hieman elitistiseltä kalliine huviloineen ja sijoitusasuntoineen. Hänellä on välillä ihan hauskoja päivityksiä, mutta ehkä se ekoilu ei ole täysin uskottavaa hänen omat kulutustavat huomioiden. Insta on myös täynnä kaupallisia yhteistöitä.
Jännästi myös se kaksio meni kaupaksi vikkelästi tällaisena aikana. Se oli ihan kivasti rempattu, mutta kaikki ikkunat yhteen suuntaan, eikä parveketta. Kaikilla influenssereilla asuntokaupat nähtävästi onnistuu tuosta vain, vaikka asunnot eivät olisi sen kummoisempia. Nähtvästo monelle plussaa ostaa jonkun sortin julkkikselta.Mikä tuossa on ongelma. Noinhan se menee keskimäärin, että eri yhteiskuntaluokat naivat kaltaisensa. Samat arvot, kodin kasvatus ja odotukset elämältä. Eikä huvilaa tai sijoitusasunnot ketään pahenna. Hienoa, että on onnistunut, oli sitten suvun rahaa mukana tai ei.
Itse ainakin pidän kunnia-asiana että kustannan lasten opiskelut, ensiasunnon käsirahan ja jätän vielä toivottavasti perintöäkin. Sitä varten olen opiskellut vuosikausia ja noussut uraportaassa.
Minäkin olen opiskellut vuosia enkä koskaan päässyt uraportailla ensimmäistä askelmaa ylemmäs. Nyt olen työkyvytön työtön enkä pysty auttamaan lapsiani millään tavalla, saati sitten jättämään perintöä. Tulen kuolemaan köyhänä kuin kirkonrotta.
Tasan ei käy onnenlahjat.
Ehkä Julia ärsyttää siksi, että tulee vaikutelma hyväosaisesta, joka ei täysin tiedosta etuoikeuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hurja, mikä uutinen. Painu ap hevon v-ttuun,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittavaa miten Julia tapasi nykyisen kumppaninsa. Eli Hesarin toimittajaystävä esitteli hänen sopivalle kanditaatille. Ei tarvinnut Julian vaivautua Tinderiin.
Ei ole nähtävästi meno muuttunut sitten oman nuoruuden muutama vuosikymmen sitten. Toimittaja- ja kultuuripiireissä ihmiset pariutuvat yleensä hyvin suljetusti omissa piireissään.
Tunsin aikonaan yhden Hesarin toimittajamiehen hänen silloisen tyttöystävänsä kautta.
Tätä kundia ei koskaan näkynyt missään julkisissa paikoissa: keikoilla, klubeissa, festareilla tai ravintoloissa, joissa muut tutut kävivät. Silti hänellä vaihtui tyttöystävä aika tiuhaan. Näihin uusiin kanditaatteihin tutustututtiin tiukasti suljetuissa piireissä: valikoitujen ihmisten järjestämissä kotibileissä ja mahdollisesti toimittajien työkuvioissa.
Kerran yhden suhteen kariuduttua, hän epäsuorasti bileiden jatkoilla, jotka olivat mun luona, antoi ymmärtää, että mulla olisi mahdollisuus päästä väliaikaishoidoksi. Toki samaan aikaan vihjaten, että en ole ihan hänen tasoaan, koska en ole toimittaja tai julkisuuden henkilö, vaan ihan tavisopiskelija.
En tarttunut tähän ah, niin imartelevaan tilaisuuteen, vaan hänen lähtiessään halasin häntä kaverillisesti, että kyllä se ero kohta helpottaa. Taisi ottaa hänen itsetunnolleen kun tämä tavis ei nyt tarttunut hänelle osuneeseen onnenpotkuun.
Noinhan se pitäisi mennäkin. Tavata elävässä elämässä eikä jossain apissa.
Ai sun mielestä olisi jotenkin kivaa ja imartelevaa, että joku ilmoittaisi sulle, että kelpaat väliaikaispanoksi, mutta et sentään tyttöystäväksi? Joo, ei napannut jostain syystä.
Oman mieheni kyllä tapasin sitten myöhemmin ihan ravintolasta. Ja yhdessä ollaan oltu siitä lähtien kohta 29 vuotta.
Se toki totta, että tämä nykyinen Tinder-kulttuuri ei ole ihan tervettä. Silloin ennen nämä asiat oli pakko hoitaa livenä. Kasvatti luonnetta.
Puhuin Julian ja miehen tapaamisesta. Mutta ei väliaikaispanossakaan ongelmaa, jos se on molemmille ok. Oli ainakin rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko uusi kumppani siis kokki vai ymmärsinkö väärin?
Etkö osaa googlettaa?
Mikä tuossa on ongelma. Noinhan se menee keskimäärin, että eri yhteiskuntaluokat naivat kaltaisensa. Samat arvot, kodin kasvatus ja odotukset elämältä. Eikä huvilaa tai sijoitusasunnot ketään pahenna. Hienoa, että on onnistunut, oli sitten suvun rahaa mukana tai ei.
tse ainakin pidän kunnia-asiana että kustannan lasten opiskelut, ensiasunnon käsirahan ja jätän vielä toivottavasti perintöäkin. Sitä varten olen opiskellut vuosikausia ja noussut uraportaassa.
Entä jos lapsesi kumppani ei ole samaa tasoa? Hänellä ei ole samaa varallisuutta, perhetaustaa tai koulutusta. Sanotko hyi olkoon, ei kelpaa.
Siksi nämä epäsäätyiset liitot voi olla vaikeita jos toinen tuntee, että häntä pidetään alempiarvoisena. Huvittavasti oma äitini, joka ei kelvannut pikkuporvarilliselle talon pojalle Pohjanmaalla kelpaisi Savossa tät miestä huomattavasti varakkaammalle ja koulutetummalle isälleni ja hänen varakkaalle suvulleen.
Itse nain aikanani miehen, joka oli ja on köyhä kuin kirkonrotta, mutta se ei ole meidän suhdetta haitannut. Omat vanhempani sanoivat, että kyllä olet löytänyt hyvän miehen. He eivät arvioineet miestäni taloudellisin kriteerein, vaan luonteen perusteella.
Vaikka vanhemmissani oli paljon huonoja puolia, he eivät olleet elitistisiä nirppanokkia, jotka arvioivat toista ulkoisin kriteerein.
Missä on sanottu, että uusi kumppani olisi varakas?
Nykyään kai on vaikeampi tavata ihmisiä livenä eikä apissä. Olen ymmärtänyt, että monet ihmiset eivät pidä suotavana, että esim. ravintolassa lähestytään. Ihmetellään, että miksi ei mene Tinderiin jos on seuraa vailla.
Nykyään taitaa monilta nuorilta jäädä monia sosiaalisia taitoja oppimatta kun kaiken voi hoitaa ilman kasvokkaista kohtaamista.
Ennen oli vaikea tavata eri alan ihmisiä jos oma tuttavapiiri ei ollut riittävän laaja, eikä kapakassa ketään kiinnostavaa tullut vastaan.
Omassa nuoruudessa ei kyllä monillakaan ollut tapana järjestetää kenellekään sinkulle mitään deittejä omasta tuttavapiiristä. Pikemminkin päinvastoin. Monet ihmiset olivat aika mustasukkaisia omista ystävistään. Ei olisi tullut kuuloonkaan heitä esitellä potentiaalisille kumppaneille.
Itse pitkään sinkkuna ollessani ihan omin avuin ne suhteet oli hankittava. Monet ystävät lähinnä yrittivät torpetoida tutustumisen. Jos joku mies lähestyikin mua kapakassa, tekivät parhaansa karkoittaakseen tulijan. Eivät ehkä täysin tiedostaneet omaa toimintaansa.
Nyt taas näennäisesti on hirveästi tarjontaa, mutta lähtökohta on kaikille osapuolille niin esineellistävä, että monet ovat kyllästyneet kok peliin. Mutta nähtävästi paluu entiseenkin on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kai on vaikeampi tavata ihmisiä livenä eikä apissä. Olen ymmärtänyt, että monet ihmiset eivät pidä suotavana, että esim. ravintolassa lähestytään. Ihmetellään, että miksi ei mene Tinderiin jos on seuraa vailla.
Nykyään taitaa monilta nuorilta jäädä monia sosiaalisia taitoja oppimatta kun kaiken voi hoitaa ilman kasvokkaista kohtaamista.
Ennen oli vaikea tavata eri alan ihmisiä jos oma tuttavapiiri ei ollut riittävän laaja, eikä kapakassa ketään kiinnostavaa tullut vastaan.
Omassa nuoruudessa ei kyllä monillakaan ollut tapana järjestetää kenellekään sinkulle mitään deittejä omasta tuttavapiiristä. Pikemminkin päinvastoin. Monet ihmiset olivat aika mustasukkaisia omista ystävistään. Ei olisi tullut kuuloonkaan heitä esitellä potentiaalisille kumppaneille.
Itse pitkään sinkkuna ollessani ihan omin avuin ne suhteet oli hankittava. Monet ystävät lähinnä yrittivät torpetoida tutustumisen. Jos joku mies lähestyikin mua kapakassa, tekivät parhaansa karkoittaakseen tulijan. Eivät ehkä täysin tiedostaneet omaa toimintaansa.
Nyt taas näennäisesti on hirveästi tarjontaa, mutta lähtökohta on kaikille osapuolille niin esineellistävä, että monet ovat kyllästyneet kok peliin. Mutta nähtävästi paluu entiseenkin on vaikeaa.
Itse olen viisikymppinen ”vanhus” ja tavannut puolison aikanaan yhteisten ystävien kautta. Samoin suurin osa ystävistäni. Se on ikivanha tapa löytää puoliso.
Ravintoloissa ventovieraista kumppanin etsiminen ei ikinä ole ollut minun heiniä. Miksi jankutat koko ajan siitä, miten joku influensseri on uuden rakkauden löytänyt?
Alue: Aihe vapaa
Olipa tosi valikoitunutta. Kirjoitat ensin, että tutustuvat toisiinsa valikoitujen ihmisten järjestämissä kotibileissä. Sitten kerrot, että järjestit itse tällaiset ”valikoitujen ihmisten bileet” joiden seurauksena olisit voinut olla tällainen nopeasti vaihtuva heila. Kuulostaako tosi valikoivalta?