Miesystävä valittaa syömisistäni, mitä ihmettä?
Tarkennuksena että kyseessä todennäköisesti tuleva ex-miesystävä. Olemme seurustelleet noin neljä vuotta, joista saman katon alla asuneet vajaan vuoden verran. Ongelmaksi on muodostunut ruokailu, ja kyllä nimenomaan ruokailu. Herra on hyvin nirso, eikä oikeastaan syö kuin nuudeleita ja kanaa, tai makaronia ja jauhelihaa (nk. nistipataa), kasviksista juuri ja juuri kurkku käy. Kuulen lähes päivittäin pään aukomista siitä miten syön väärin ja liian kallista ruokaa.
Otetaan esimerkiksi eilinen:
Aamiainen: turkkilaista jugurttia myslillä ja viinimarjoilla
Lounas: edellispäivän fetasalaatin jämät ja paistoin siihen lisäksi kanan rintafileen
Illallinen: Kalapastaa ja tuoreita kasviksia (punasipuli, salaatti, kurkku, tomaatti ja retiisi)
Iltapala: kaksi näkkäriä tuorejuustolla ja kalkkunaleikkeellä
Tänään suht sama menu, mutta lounas kuhaa ja salaattia ja iltapalana leipomiani sämpylöitä joillain päällisillä. Kalastan itse, suurin osa kasviksista on itse kasvattamiani sekä hoidan suurimman osan eli noin 90% ruokaostoksista. En myöskään ole ylipainoinen (172cm/59kg), joten mikä tuon miehen vittuilun taustalla voi olla? Sekö että hänen ruokavalionsa on niin rajoittunut vai mikä? Ruokaan kuluu kuitenkin 200-300e/kk mikä ei mielestäni ole paljon. Eikä tässä mitään pentuja olla, mies lähemmäs nelikymppinen ja itse 34v.
Ps. Keskustelu ei ole auttanut tähänkään mennessä sillä en ymmärrä ongelmaa, valaiskaa vähän
Kommentit (29)
Onko niin ettei mies ihan oikeasti osaa laittaa mitään muuta kuin nistipataa yms ja/tai ei ole rahaa parempaan. Tai sitten on vaan tyypillinen laiska nuori mies, jolle ruoka on pelkkä polttoaine, tai mahdollisesti autisti, jos on noita "suuyliherkkyyksiä". No en kattelis.
Kuulostaa ikävältä. Edellä tullut ihan hyviä pointteja asiasta. Voisiko taustalla olla myös kontrolloiva mies? Mulla yhdessä suhteessa mies oli tosi kontrolloiva myös ruuan suhteen. Oli siis myös muutenkin. Hänellä oli ja on siis tietty vieläkin aineenvaihduntasairaus ja sen tiimoilta tiukka dieetti jota noudatti. Sitä piti sitten muidenkin noudattaa tai muuten joutui kuuntelemaan niin pitkiä luentoja jotta. Jos joskus halusin herkutella niin oli kyllä epämiellyttävä kuunnella että pullan/leivoksen syöminen tekee ihan pahaa katella. Ja että miten saatat tuollaista syödä? Viimeinen niitti oli kun leivoin joulupöytään kakkua isommalle joukolle, niin siitä alkoi tunteja kestänyt soimaus ja valitus virsi. Joo, meni mies vaihtoon ja hyvä niin!
kai nyt tytölle aamukirkas maistuu, se on ihan tavallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei vain pidä sinusta. Ihan oikeasti. Ei siinä sen kummempaa syytä ole taustalla.
Ehkä tuo on totta. Tosin aika hämärää, että hän itse ehdotti yhteenmuuttamista ja on puhunut naimisiinmenosta jne. Minulle ei ole ongelma mitä mies syö, syökööt vaikka sangollisen koiran kakkaa päivittäin jos siltä tuntuu. Päähän ottaa se että pitää kommentoida minun syömisiä. Huomenna meinasin leipoa lihapiirakoita, saas nähdä millainen show ja valitus siitä syntyy.
Ap
No ompa korkealla arvostuksesi tätä rajoittunutta ruokavaliota kohtaan? Selvästi kumpikaan teistä ei hyväksy toisen ruokavaliota joten kahden ruuan talous (omat ruoka klikit joita ei saa muuttaa) ei kuullosta ihan perinreisellä mittarilla onnelliselta parisuhteelta.
Minäkin ehdotan erillisiä ruokia, saa kumpikin käyttää ruokaan niin paljon rahaa, kuin haluaa.
En tiedä, liittyykö tuo välttämättä painoosi, mutta oiskohan miehellä vaan jotenkin tosi vääristynyt suhde rahaan, sairaalloisen pihi kenties?
Toki miehilläkin voi olla tosi outo suhde ruokaan, onkohan ortoreksia tai muu syömishäiriö, joka rajoittaa uusia ruokia?
Miksi laitat kaikkiin aloituksiisi "mitä ihmettä"?
Tuttua, todellakin mies on puuttunut syömisiini ja rahankäyttööni aina ilman mitään syytä, vaikka todellakin enemmän hänen syömisissään ja rahankäytössään olisi huomauttamista. Jotain kontrolloinnin tarvetta tuo on ja alemmuuden ja huonommuuden tunnetta kyllä myös. Mutta olen nykyään niin kova luu, että siinähän jäkättää. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisinaan, kylläkin harvoin pillastun aiheesta ja silloin saa ukko kuulla kunniansa.
Sama ulkonäköni kanssa. Tiedän varmasti olevani kaunis nainen, mutta jotain huomautettavaa ulkonäöstäni hänellä on aina ollut. Ei kehu koskaan, itse sen sijaan ukko kerjää kehuja koko ajan. Joskus kehun itse itseäni ja sekös häntä ärsyttää, yrittää mitätöidä.
Nirsoilu ja pihin kumppanin naljailu ovat erillisiä piirteitä ja eri ongelmia. Voi olla nirso vauvasuu ilman, että toisen monipuolisempi ja luonnollisesti hintavampi ruokavalio vaikuttaa mitenkään. Ja toisaalta olen tuntenut ihan kaikkiruokaisia miehiä, jotka ovat niin pihejä ja persaukisia että heidän on pakko purkaa sitä alemmuutta naiseen jotenkin. Se onnistuu esim. kontrolloimalla toisen syömisiä tai rahankäyttöä, vaikkei kummassakaan oikeasti olisi mitään ongelmaa. Ovat vain veemäisiä ja epävarmoja ihmisiä ja alitajuisesti tunnistavat itsekin, että eivät ole kumppaninsa tasoisia. Siitä tulee tarve yrittää tasata tilit.
Olen myös seurustellut vegaanin kanssa joka oli ihan sietämätön ja neuroottinen kunnes vaihtoi takaisin sekasyöjäksi. Luulen että sillä oli jotain puutostiloja ja jatkuva stressi päällä siitä itsensä rajoittamisesta, kun itse söin ja herkuttelin vieressä normaalisti. Luonne tasoittui ruokavalion muutosten myötä, mutta en ikinä saanut tietää oliko syy enemmän fyysinen vai henkinen. Ehkä molempia. Joka tapauksessa Ap laittaisin tuollaisen miehen heti vaihtoon. Eihän tuollaisen kanssa voi käydä ikinä edes missään kivassa ravintolassa ja nauttia elämästä, jos toinen ei halua maistaa ikinä mitään uutta ja valittaa sulle jopa omien rahojesi käytöstä. Mun standardit on nykyään sellaiset, että odotan miehen vievän mua välillä syömään. Vastapalveluksena tykkään itse kokata itse kotona enemmän ja hienommin hänelle.