Oletko koskaan kokeillut elää siten että suojelet itseäsi negatiivisilta jutuilta henkisen hyvinvoinnin takia, saitko tuloksia?
Esim. et vastaa puhelimeen jos joku negatiivinen ihminen soittaa ja et lue hänen viestejään ja et lue netistä mitään negatiivista tai katso/kuuntele negatiivista sisältöä jne? Kaikkea ei voi hallita mutta niitä mitä voit. Oliko siitä hyötyä?
Kommentit (56)
Olen ja toimii. Ensimmäinen vinkki ap:lle, jos haluat kokeilla on, että älä ikinä avaa tätä palstaa, äläkä iltalehtiä. Nämä ovat varsinainen negatiivisuuden lietesäiliö, joita ilman ihmisen on huomattavasti parempi olla ja elää. Itse käyn hyvin harvoin täällä ja joka kerta muistan, mijsei pitäisi tulla ollenkaan.
Negatiivisten ihmisten karsiminen elämästä on paras lahja, jonka itselleen voi antaa. Se kannattaa tehdä, vaikka joutuisi pistämään välit poikki hyvin läheisiinkin ihmisiin. Tuntuu samalta kuin mädän hampaan riuhtaisu pois ilman puudutusta: sattuu hetken, mutta lopputulos on kivun arvoista.
Joo en lue enää uutisia joka päivä lainkaan. Täälläkin notkumista olen vähentänyt. Ja kyllä, se on erittäin hyvä asia ja parantaa hyvinvointia.
Ennen muuten oli viihdekin positiivisempaa. Esim. vanhat Bond leffat täynnä kevyttä huumoria, kaikkea hauskaa ja flirttiä. Eikä niissä ollut toiminta ja tappaminen pääosassa. Uusissa on suunpielet aina alaspäin oleva näyttelijä, joka jatkuvasti hakkaa tai tappaa ja muutenkin meno on dystopiaa. Kertoo koko yhteiskunnan mielenmaisemasta paljon.
Tämä palsta on pahin negatiivisten tunteiden aiheuttaja. Siksi käyn täällä harvoin. Uutiset luen mieluummin lehdestä kuin katson telkkarista, sillä tavoin on helpompi sulkea pahimmat aiheet pois silmistä. Voin paremmin kun vähennän negatiivisia juttuja elämästäni.
Kaikelta negatiiviselta ei kannata sulkea silmiään. Silloin elää valheellisessa positiivisuuden kuplassa. Mutta luonnollisesti voi ihan järjellä päätellä, että se auttaa omaa oloa, jos osaa asettaa rajat sille, mitä seuraa ja kenen kanssa on tekemisissä.
Vaikeaa on kun tuo negatiivinen ihminen on oma äiti. Koen lapsuudenkodissa vierailun ahdistavana koska äiti tartuttaa negatiivisuutta ympärilleen.
Keskityn vain omaan selviytymiseen ja välttelen ihmisiä, jotka yrittävät painaa alas.
Kaverini lopetti korona-aikoina kaikkien uutisten seuraamisen. Hän on myös kieltänyt puhumasta itselleen mistään uutisesta. En esim. ole ihan varma tietääkö hän Ukrainan sodasta. En voi kysyä häneltä, koska hän on myös kieltänyt ottamasta puheeksi tai kritisoimasta sitä että hän ei enää seuraa uutisia. Hän perustelee valintaansa sillä että haluaa antaa hermostonsa levätä tms. Kiinnostaisi kysyä onko siitä ollut hyötyä, mutta em. syystä en uskalla. Siksi kysyn täältä. Niin siis onko siitä oikeasti ollut hyötyä hyvinvoinnille, te jotka olette kokeilleet.
ap
Silloin kun on muuta surua ja murhetta, en katso uutisia. Luen vain netistä otsikot ja valikoin mitkä uutistekstit luen. En myöskään katso mitään väkivaltaisia tai surullisia sarjoja, vain hömppää. Auttaa pään pysymään kasassa vaikeina aikoina.
Ite vedänm peukkua ja kolaa ja en oo koskaan ollut onnellisempi. Jotenkin kaikki asiat uutisetkin tuntuu positiivisilta käsitteli ne mitä vaan ja nykyään siedän jopa vihervassareita
Tällaiset netissä öyhöttäjät ovat juuri niitä useita päällekkäisiä mt-diagnooseja omaavia, livenä usein hyvin arkoja ja hiljaisia, joilla paljon elämässä ongelmia ja eikä muuta sisältöä elämässä. Hehän suoltavat nettiin sitä pahaa oloaan ja ovat apua vailla, sen kun kaikki muistaisivat. Toivottavasti saavat asiansa järjestykseen jonakin päivänä, vaikka hyvin harvinaistahan se on tilastojen valossa. Toki ovat läheisilleen hyvin raskaita edunvalvontoineen, velkoineen ja muine arjen harmineen. Mutta toivottavasti kukaan ei pahoista mieltä nyt, kun lähden miehen kanssa uimaan ja saunaan, pus😘
Itse välttelen klikkaamasta auki ikäviä uutisia (otsikosta kyllä selviää jo sisältö), en ole somessa ollut 7 vuoteen, en katso mitään pelottavia sarjoja/leffoja/dokumentteja, en ole ystävä ihmisten kanssa jotka jankkaavat hirveästi negatiivisista asioista.
En ole mikään toksisen positiivinen ihminen, mutta en jaksa ajatella ikäviä juttuja jatkuvasti ja mielestäni esim iltapäivälehdet tekee välillä rahaa ihan vaan pelottelulla.
Eilen esim ajattelin, että miten hyvin kaikki asiat ovatkaan elämässäni. Ehkä siis vähän olen kuplautunut ulos sellaisesta maailmantilanteen ahdingosta. Poikaystäväni on psykiatri eli hyvin aktiivisesti tekemisissä esim sen kanssa, että mielenterveyden ongelmat nyt kovassa nousussa. Mutta näistä asioista puhumme sillai neutraalisti ja sitten keskitytään muuhun kivaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini lopetti korona-aikoina kaikkien uutisten seuraamisen. Hän on myös kieltänyt puhumasta itselleen mistään uutisesta. En esim. ole ihan varma tietääkö hän Ukrainan sodasta. En voi kysyä häneltä, koska hän on myös kieltänyt ottamasta puheeksi tai kritisoimasta sitä että hän ei enää seuraa uutisia. Hän perustelee valintaansa sillä että haluaa antaa hermostonsa levätä tms. Kiinnostaisi kysyä onko siitä ollut hyötyä, mutta em. syystä en uskalla. Siksi kysyn täältä. Niin siis onko siitä oikeasti ollut hyötyä hyvinvoinnille, te jotka olette kokeilleet.
ap
Tuo ei ole ollenkaan tervettä toimintaa. Tuohan vaatii sen, ettei seuraa ollenkaan aikaansa eikä käy esim. kaupassa, koska siellähän näkee lööppejä jne. Itsensä sulkeminen ympärillä tapahtuvien asioiden ulkopuolelle ei suojaa oikeasti. Se luo vain epäterveen kuplan, jonka puhkeaminen on vain ajan kysymys.
Minä olen juuri päättänyt, että en yritä ylläpitää ystävyyssuhteita, jotka ovat jo pitkään olleet yksipuolisia. Eli entisten ystävieni kanssa viestitellään harvakseltaan, ja aina se olen minä, joka sen viestittelyn aloittaa. Enää en aloita. Jos toinen osapuoli muistaa minut vain silloin, kun aktiivisesti muistutan häntä olemassaolostani, hän ei varmasti pidä minua enää ystävänään oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on kun tuo negatiivinen ihminen on oma äiti. Koen lapsuudenkodissa vierailun ahdistavana koska äiti tartuttaa negatiivisuutta ympärilleen.
Äitiinkin voi ottaa etäisyyttä. Ei lapsuudenkodissa ole pakko vierailla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on kun tuo negatiivinen ihminen on oma äiti. Koen lapsuudenkodissa vierailun ahdistavana koska äiti tartuttaa negatiivisuutta ympärilleen.
Katkaise napanuora
Siskoni on aloittanut tuon... Ei lue iltapäivälehtiä, ei katso uutisia, haluaa puhua vain mukavista asioista. Ei halua kuulla kenenkään sairauksista. Ei halua matkustaa ulkomaille. Ikää hänellä on 55v.
Täytyy sanoa, että minulla ei ole enää paljon mitään puhuttavaa hänen kanssaan. Haluan ihmetellä maailmanmenoa, vaikka en minäkään halua velloa missään kauheuksissa. Hänen kanssaan voi puhua vain jostain vaatteista tai hömppäsarjoista.
Ymmärrän, jos ihminen haluaa suojella itseään ja uutiset aiheuttaa ahdistusta mutta hänen kohdallaan se menee liiallisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikelta negatiiviselta ei kannata sulkea silmiään. Silloin elää valheellisessa positiivisuuden kuplassa. Mutta luonnollisesti voi ihan järjellä päätellä, että se auttaa omaa oloa, jos osaa asettaa rajat sille, mitä seuraa ja kenen kanssa on tekemisissä.
Olen eri mieltä. Maailma on täynnä kauheutta ja onnellinen elämä on mahdollista vain kun menee hyvään kuplaan. Eli asumaan hyvälle alueelle, hankkii hyvät ystävät, tuttavat ja ehkä hyvän puolison. Et tarvitse mihinkään negatiivisuutta. Tästä huolimatta voi tehdä hyvää. Elologisia valintoja yms. Kyllä kaikki kuplassakin elävät tiedostavat ongelmia. Niihin ei missään nimessä kannata sukeltaa yksityiskohtaisesti tiedostamisen vuoksi.
Maailma muuttuu paremmaksi kun onnellisten ja hyvin käyttäytyvien ihmisten määrä lisääntyy ja kupla on ainoa tie siihen. Eli karsii myrkyn pois elämästään.
Todellakin juuri näin kuuluu ja pitää elää. Aika on rajallinen. Miksi käytät ainoan elämäsi kuunnellen jonkun negatiivisen jorinaa joka tekee sinusta samanlaisen.
Uutisissa on aina vain negatiiviset jutut, vaikka joka päivä tapahtuu hyviäkin juttuja loputtomasti. Kyllä tärkeät uutiset kantautuu tietoosi vaikket joka päivä myrkyttäisi mieltäsi niillä.
Kaikista eniten kannattaa hylätä vasentuneisuus, joka yrittää tuhota kaiken hyvän ja syyllistää milloin mistäkin. Se on mielisairaus.