Miksi sairas oireinen ihminen ei mene lääkäriin vuosiin (ja lopulta kuolee kun tautia ei enää voida parantaa)?

Vierailija kirjoitti:

Kolmisen vuotta ravasin terveyskeskuslääkärreillä, labroissa, testeissä jne. joka kerta eri diagnoosi ja lääkkeet. Tulee kalliiksi. Mulla on nyt reuma ja vakava masennus diagnosoitu, anemia.

En ole vuoteen käynyt lääkärissä, kun ei vaan enää huvita pomppia niiden tahtiin. Mulla on vaihdevuodet alkaneet tuolloin. Yksikään lääkäri ei ottanut kuuleviin korviinsa. Lisäksi mä vuodan lähes koko ajan. toisinaan on parin viikon paussi ja taas se alkaa.

Miksi en mene gynelle? Työttömällä ei ole semmoisia varoja. Eikä noista lääkäreistä kukaan tunnistanut tarvetta käydä naishoidoissa, että olisivat laittaneet Naistenklinikalle lähetteen.

Vuodan tässä nyt stten desin könttejä verta ja itkeskelen päivittäin. Duunit meni jo, lapset lensi pesästä ja avioero taitaa olla seuraava etappi. Mä olen loppu!

Ei vaan jaksa enää taistella mitään vastaan. OOn vaan, että ok. Muuttaaki pitäs, mutta kuka pakkais kamat.



Jos olet työtön saat toimeentulotukea? Tsemppiä, toivottavaasti jaksat jonain päivänä hakea apua. 

 

En vaan jaksa, hammaslääkärissä käyn. On pitänyt mennä labrakokeisuin jo reilut 2 vuotta sitten, mutta ei kiinnosta. Päätin etten mene lääkäriin kuin ihan äärimmäisessä hädässä jos on ihan pakko etten muuten pärjää

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. Kaikki vaivat on kuulemma psykosomaattisia. Siksi ei lääkäriin meno enää houkuttele.

Niinhän ne statusammattilaiset sanoivat minullekin. Minulla vain oireet alkoivat aiemmin, myöhemmin näkyivät labratuloksissa. Eräs lääkäri ei osannut laittaa lähetteeseen oikeaa testiä. 

Lääkäri varmaan pitäisi lihaskipuna vaan. Saisin lähetteen fysioterapeutille ja jumppaohjeet.

Menin julkiselle näyttämään pattia rinnassa. Lääkäri ei löytänyt pattia ollenkaan. 6 kk kuluttua menin näyttämään kandille entisestään kasvanutta pattia, ja hän teki kiireellisen lähetteen jatkotutkimuksiin. En jäänyt odottelemaan, vaan menin yksityiselle. Diagnoosina aggressiivinen rintasyöpä, jota ei voida enää parantaa. Hoitovirheestä sain noin 9000 euroa korvauksia. Eipä paljon mieltä lämmitä. Todella surullista, miten kandi on tarkempi ja huolellisempi, kun keskiverto terkkarilääkäri. 

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä edes heitä jotka eivät käy säännöllisesti hammaslääkärissä.

Milloin olet viimeksi saanut julkiselta ajan hammastarksastukseen? Helsingissä saa joka kolmas vuosi yrittää, mutta yleensä ei saa, koska aikoja annetaan vain 3kk eteenpäin, ja jos ei ole tilaa niin ei voi varata aikaa. Mulle kelpais aika tarkastukseen vaikka 6kk päähän, mutta ei käy, kun aikoja annetaan vain 3kk eteenpäin!

Yläkerran naapuri ei mennyt kun oli vain niin jääräpäinen, pitää kestää ja kärsiä ja ei tässä mitään lääkäri tarvita! Kun se sitten lopulta oli niin kipeä että meni lääkärille kun ei enää kestänyt kipua niin todettiin pitkälle edennyt vatsasyöpä ja mitään ei ollut tehtävissä.

Monilla suomalaisilla, varsinkin vanhemmilla ja miehillä on varmaan tätä samaa että hammasta purren mennään vaan ja ei tarvii auttaa! Sitten vasta kun on niin kipeä että ei seisomaan pysty suostuvat menemään lääkärille ja monesti se on liian myöhäistä.

Jos joutuu käyttämään hyvinvointialueen palveluita, niin ei sinne lääkärille pääse. Minulle yksi gerberos/myrkkymaija rääkyi, että ei täällä niin vain lääkärille mennä.

Syitä on monia, jotkut vaivat ovat sellaisia että niihin tavallaan tottuu. Sitten on huonoja kokemuksia lääkäreistä jotka sivuuttavat kaikki oireet yhden tutlkmuskerran perusteella eikä kehtaa mennä toistamiseen saman, jatkuvan vaivan kanssa samalle lääkärille. Sitten on pelkoja jotka estävät menemästä lääkärille kun ajattelee pahinta. 

Itse menin lopulta vatsavaivojen takia terv. asemalle ja ystävällinen naislääkäri kirjoitti heti runsaasti lähetteitä joka puolelle vaikka olin varma että taas ehdotetaan ilmavaivoja. Jotakin on jo löytynyt, ei mitään vakavaa vielä mutta koska tutkimukset jatkuvat niin ehkä diagnoosikin selviää lopulta. Onneksi uskalsin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Yläkerran naapuri ei mennyt kun oli vain niin jääräpäinen, pitää kestää ja kärsiä ja ei tässä mitään lääkäri tarvita! Kun se sitten lopulta oli niin kipeä että meni lääkärille kun ei enää kestänyt kipua niin todettiin pitkälle edennyt vatsasyöpä ja mitään ei ollut tehtävissä.

Monilla suomalaisilla, varsinkin vanhemmilla ja miehillä on varmaan tätä samaa että hammasta purren mennään vaan ja ei tarvii auttaa! Sitten vasta kun on niin kipeä että ei seisomaan pysty suostuvat menemään lääkärille ja monesti se on liian myöhäistä.

Eivätkös monet miehet paukuttele henkseleitä just tällä, että he eivät aiheuta niin suuria kuluja terveydenhuollolle? Kas kun eivät edes synnytä.

Kilpirauhanen tulehtui kolmesti puolen vuoden aikana. Väsytti, palelsi, sydän läpätti ja hikoilu loppu. Menin lääkäriin, joka määräsi kymmenen verikoetta ja ekg:n. Missän vaiheessa ei puhuttu jatkosta. Soittelin koetuloksista ja hoitaja ihmetteli pitäisikö lääkärin katsoa niitä. Lääkäri oli sitten katsonut koetuloksia, mutta minulle ei niistä tullut mitään vastausta. Sattui sopivasti työterkkarin vastaanotto ja hän katsoi tulokset. Lääkäri oli laittanut kehotteen syödä d-vitamiinia ja käydä vuoden päästä kokeessa. Olen syönyt d-vitamiinia, eivätkä oireet ole hävinneet. Saunominen on jäänyt, mutta toisaalta en tarvitse deodoranttia. Kokeissa en käynyt, koska en minä ole terveydenhoidon ammattilainen eikä minun koetulostulkinnoillani ole arvoa.

Nykyään on 1 oire/lääkärikäynti.

Eli jos menet kovan pääkivun vuoksi lääkäriin saat sen 800 buranareseptin mutta jos samalla kerralla sanot huimauksesta ja puristavasta tunteesta rinnassa: "hoidetaan se ensikäynnillä, täällä hoidetaan yksi oire kerrallaan."

Ja seuraava käynti on hyvässä tapauksessa 3kk päässä koska vielä sairaammat hoidetaan ensin ja nekin yksi oire kerrallaan.

Työterveyskin tekee tutkimuksia ja kirjoittaa kantaan oireet ja mahdollisista  lisätutkimuksista ehdotuksia, joista osa tutkitaan ja loput painuvat jonnekin unholaan tai erikoislääkäri vähättelee oireita ja tutkimukset jäävät siihen.

Mulla on nyt just tilanne, että mieluummin äkkikuolisin kuin vakavasti sairaana yrittäisin jaksaa terveydenhuollon heittopussina oloa. Tänään viimeks peruttu hoito, johon olin valmistautunut ja matkustanut pitkän matkan. Älytöntä, epämäärästä veivaamista. Kuolema ei ees pelota, vaan kärsimys.

Mitä väliä. Kuitenkin kuolemme.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on 1 oire/lääkärikäynti.

Eli jos menet kovan pääkivun vuoksi lääkäriin saat sen 800 buranareseptin mutta jos samalla kerralla sanot huimauksesta ja puristavasta tunteesta rinnassa: "hoidetaan se ensikäynnillä, täällä hoidetaan yksi oire kerrallaan."

Ja seuraava käynti on hyvässä tapauksessa 3kk päässä koska vielä sairaammat hoidetaan ensin ja nekin yksi oire kerrallaan.

Siis eihän tää voi olla totta! Missä muka näin on??

Minä menin lääkäriin monta kertaa, sekä julkiselle että yksityiselle. Koskaan ei otettu vakavasti eikä tutkittu. Epäilen jonkun våheksyneen lääkärin kirjoittaneen jotain mt-diagnoosia tiedostoon ja sen takia kukaan ei ottanut todesta. Lopulta työterveydestä lähetettiin lähetteellä eteenpäin yksityiselle tutkimuksiin ja siitäpä paljastuikin syöpä. Se ehti kehittyä monta vuotta sillä aikaa, kun juoksin eri lääkäreillä tuloksetta.

T. Keski-ikäinen nainen Hki

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on 1 oire/lääkärikäynti.

Eli jos menet kovan pääkivun vuoksi lääkäriin saat sen 800 buranareseptin mutta jos samalla kerralla sanot huimauksesta ja puristavasta tunteesta rinnassa: "hoidetaan se ensikäynnillä, täällä hoidetaan yksi oire kerrallaan."

Ja seuraava käynti on hyvässä tapauksessa 3kk päässä koska vielä sairaammat hoidetaan ensin ja nekin yksi oire kerrallaan.

Työterveyskin tekee tutkimuksia ja kirjoittaa kantaan oireet ja mahdollisista  lisätutkimuksista ehdotuksia, joista osa tutkitaan ja loput painuvat jonnekin unholaan tai erikoislääkäri vähättelee oireita ja tutkimukset jäävät siihen.

Kuulemma Helsingissä on näin, mutta se ei ole kaupungin soten virallinen linjaus. Tarkistin asiqn nimittäin Helsingin sote-alueen johdosta. Siinä on kyse yksittäisten terveyskeskuslääkärien tekemästä omasta henkilökohtaisesta linjauksesta! He vain kokevat, että 'eivät voi' mitenkään rasittaa itseään tutkimalla potilasta usean oireen suhteen kerralla. Minusta pitäisi alkaa tehdä potilasvalituksia näistä tapauksista, kyseessähän on lääkäriltä joissain tapauksissa ihan hoitovirhe, jos jää vakava sairaus toteamatta. Lääkärillä pitää olla jotain henkilökohtaista vastuuta toimestaan. Nehän eivät voi olla edes kuormittuneita, kun ottavat vastaan vain 7 potilasta per päivä.

Ei lääkäriin niin vain mennä, lääkärin luo jos pääset niin se on vasta eka etappi koska lääkäri on se mikä määrää jatkotoimet. Usein lääkäri sanoo vaan että mene kotiin ja ota buranaa.

On käyty sekä yksityisellä että julkisella ja työterveyden kautta hyödyntäen työnantajan sairaskuluvakuutusta, mutta hoitoa ei ole saatu,  koska eivät ole "osanneet" tehdä oikeaa diagnoosia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun sinne pääsisi jotenkin. Ei sinne vain mennä. Ensin on päästävä sen hoitajan ohi ja sitten saatava lääkäri ymmärtämään että pitäisi tutkia eikä antaa sitä Buranaa. 

Niin ja sitten jos saat vaikka vaikean allergisen reaktion kuten aikuinen lapseni ja menet Jorvin päivystykseen, ne makuuttaa sua käytävällä niin monta tuntia ilman että kukaan tulee sua katsomaan että kohtaus menee itsestään ohi, etkä kuole siihen, ja kyllästyt odottamaan ja palaat kotiin.