Miksi sairas oireinen ihminen ei mene lääkäriin vuosiin (ja lopulta kuolee kun tautia ei enää voida parantaa)?

Mun äiti oli oli ollut pitkään vatsataudissa ja olo oli heikko, vaikka tauti hellitti. Autoin häntä suihkussa siten, että annoin pyyhkeen. Silloin näin, että toinen rinta oli vetäytytynyt. Kuin sisällä olisi kuminauha. Sanoin äidille että eikö tuota pitäisi näyttää lääkärille. Äiti ei kysynyt että ai mikä. Tiesi selvästi mistä puhuin ja sanoi, ettei siinä ole mitään näytettävää ja että hän ei aio tästä puhua. Kyllä me silti yritettiin (meitä on monta sisarusta ja lapsenlapsia). Ei auttanut edes itkeminen. Äiti piti päänsä.

Kaksi ja puoli, hel-vetin pitkää vuotta hän sairasti. Suostui hoitoon vasta kun jalat lähti alta. Sairaalassa tekivät TT-kuvauksen ja syöpä jylläsi rinnan lisäksi luustossa. Jos vaan äiti olisi mennyt ajoissa hoitoon, hän olisi ehkä selvinnyt. Hänen syöpänsä kun ei tap-panut nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

'Minä menin lääkäriin monta kertaa, sekä julkiselle että yksityiselle. Koskaan ei otettu vakavasti eikä tutkittu. Epäilen jonkun våheksyneen lääkärin kirjoittaneen jotain mt-diagnoosia tiedostoon ja sen takia kukaan ei ottanut todesta. Lopulta työterveydestä lähetettiin lähetteellä eteenpäin yksityiselle tutkimuksiin ja siitäpä paljastuikin syöpä. Se ehti kehittyä monta vuotta sillä aikaa, kun juoksin eri lääkäreillä tuloksetta.

T. Keski-ikäinen nainen Hki'

 

👋 Ei täältä. 

Muu helsingitär kyseessä.

Huomenta.🍀

No en ole varma kuinka sairas olen. Eräs uskova profetoi että olen fyysisesti sairas mutten ole varma miten, mulla ollut selittämättömiä alavatsakipua vasemmalla ja osittain oikea puolella, pistelyä ja särkyä. Lisäksi mun silmissä on jotain vikana kun pimeässä näen värillisiä pisteitä, salamointia yms, päivisin roskantunnetta silmissä ja punoitusta, olen ajatellut jos jotakin vakavampaa ja kuolen niin sittempä kuolen, olen kaveriton ja suvuton niin kukaan ei jäis edes kaipaamaan. 

Jotkut ihmiset eivät tänä päivänä mene lääkäriin vakavien oreidenkaan takia siitä seuraavien kustannusten pelossa. Itse olen rahatilanteen takia siirtänyt monesti hammaslääkäriin menoa ja nyt sinittelen edelleen marketin silmäkaseilla koska ei ole laittaa yli tonnia kaksiteholaseihin, jotka minulle määrättäisiin. Eläkkeeni on sen verran, että pärjään sillä ilman mitään tukia tavanomaisista menoista, mutta jos tulisi ylimääräisiä menoja kuten lääkäri- ja lääkekuluja sitten tekisi rahasta tiukkaa ja sama tilanne on kustannusten nousun takia tänä päivänä monilla muillakin. Yritysten konkurssit ovat lisääntyneet ja konkurssivaarassa alkavat olla myös monet yksittäiset kansalaiset jos yleiskustannukset jatkavat nousuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä. Kuitenkin kuolemme.

Sen jälkeen odottaa joko taivas tai helvetti. Suurin osa kuuluu jälkimmäiseen kuten minä. 

Vierailija kirjoitti:

'No en ole varma kuinka sairas olen. Eräs uskova profetoi että olen fyysisesti sairas mutten ole varma miten, mulla ollut selittämättömiä alavatsakipua vasemmalla ja osittain oikea puolella, pistelyä ja särkyä. Lisäksi mun silmissä on jotain vikana kun pimeässä näen värillisiä pisteitä, salamointia yms, päivisin roskantunnetta silmissä ja punoitusta, olen ajatellut jos jotakin vakavampaa ja kuolen niin sittempä kuolen, olen kaveriton ja suvuton niin kukaan ei jäis edes kaipaamaan.'

 

En väitä suoraan, että trållaus, vaiko jonkun aivan todellinen tarina, mutta tämä perääni tullut ei minulta..

Minulla on tiivis, lojaali läheisrinki, vaikka emme fyysisesti juuri tapaa. Muuton jälkeen tilanne sitten aivan toinen.

Ehkä kaikki eivät halua lääkärien ja sekohoitsujen sörkittäväksi, mutiloitavaksi, silvottavaksi, säteilytettäväksi, jne. Kuolema kuuluu elämään, lääkärien groteskin ja sairaan perversion uhrina oleminen on vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Mitä väliä. Kuitenkin kuolemme.'

 

'Sen jälkeen odottaa joko taivas tai helvetti. Suurin osa kuuluu jälkimmäiseen kuten minä.'

 

Nämä ovat selvästi

trållin näppäimistöltä.

Vierailija kirjoitti:

'Ehkä kaikki eivät halua lääkärien ja sekohoitsujen sörkittäväksi, mutiloitavaksi, silvottavaksi, säteilytettäväksi, jne. Kuolema kuuluu elämään, lääkärien groteskin ja sairaan perversion uhrina oleminen on vapaaehtoista.'

Ei täältä. Poistun ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä edes heitä jotka eivät käy säännöllisesti hammaslääkärissä.

Milloin olet viimeksi saanut julkiselta ajan hammastarksastukseen? Helsingissä saa joka kolmas vuosi yrittää, mutta yleensä ei saa, koska aikoja annetaan vain 3kk eteenpäin, ja jos ei ole tilaa niin ei voi varata aikaa. Mulle kelpais aika tarkastukseen vaikka 6kk päähän, mutta ei käy, kun aikoja annetaan vain 3kk eteenpäin!

Miksi niitä hampaita pitää käydä näyttelemässä? Googlatkaa sellainen kuin dr. ellie complete mouthcare system ja omaksukaa siitä ne osat jotka uskotte. Xylitol on hyvä, fluorista en niin tiedä. Putsatkaa suu roskasta ruokailun jälkeen, purkka suuhun ja menoksi. Harjatkaa kunnolla niin ei tule plakkia.

Tämä dr ellie puhuu myös että reiät remineralisoituvat itsestään oikeanlaisella hoidolla. Moni naturopaatti on samoilla linjoilla.

Lääketeide on BISNES.

Minä menin, useinkin. Ei tutkittu. Lyötiin vaan kipulääkereseptejä kouraan niin julkisella kuin työterveydessäkin, ja sairaslomaa. Kyllähän kaikkia joskus kolottelee ja kivistää. Nyt vuosia myöhemmin kun vihdoin suostuttiin tutkimaan, rakennevika on jo ehtinyt aiheuttaa nivelrikon. Ja ei, yksityinen ei ole vastaus. Me kaikki maksetaan veroja julkisesta terveydenhuollosta, ajatuksella että se toimisi ennaltaehkäisevänä tahona joka ottaa kopin siinä vaiheessa kun vakavemmat vauriot ovat vielä vältettävissä.

Tähän on nyt vastattu lähinnä että apua ei saa, se on todellinen ongelma mutta ei se mistä aloituksessa puhutaan.

Minulla on puoliso, jonka isä on kuollut varsin nuorena sydänsairauteen ja puolisolla itsellään korkea kolesteroli nuoresta lähtien. Monta vuotta sitten sai työterveyshuollon rutiinitarkastuksessa ohjeen korjata ruokavaliosta asiat x ja y, sitten 3 kk kuluttua uudet labrat ja tarvittaessa lääkitys. Niihin uusiin labroihin ei koskaan mennyt, se on ilmeisesti työläämpää ja epämiellyttävämpää kuin vaimon jättäminen leskeksi viisikymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän on nyt vastattu lähinnä että apua ei saa, se on todellinen ongelma mutta ei se mistä aloituksessa puhutaan.

Minulla on puoliso, jonka isä on kuollut varsin nuorena sydänsairauteen ja puolisolla itsellään korkea kolesteroli nuoresta lähtien. Monta vuotta sitten sai työterveyshuollon rutiinitarkastuksessa ohjeen korjata ruokavaliosta asiat x ja y, sitten 3 kk kuluttua uudet labrat ja tarvittaessa lääkitys. Niihin uusiin labroihin ei koskaan mennyt, se on ilmeisesti työläämpää ja epämiellyttävämpää kuin vaimon jättäminen leskeksi viisikymppisenä. 

No jos juttujen taso on tuo suvussanne niin ihme että jaksoi edes 50v:ksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Koska apua ei tule. 

Olen lukenut useita voivotteluita siitä, miten etenkin maaseudulla miehet eivät hoidata vaivojaan, ja sitten kuolevat niihin jossain vaiheessa. Itse alkuvuodesta pääsin kokemaan miten toimii suomalainen terveydenhuolto tilanteessa, jossa kolmekymppinen perheenäiti ei yhtäkkiä saa henkeä kesken liikuntaa. Tämän kokemuksen perusteella menen hoitoon enää vain äärimmäisessä hätätilanteessa. 

Näin. Omat kokemukseni saman suuntaisia ja paras n. Vuosi sitten tutulle käynyt. Tilasi lanssin 112sta. Oireet ihan mitä vain. Hengenahd. Aina vapinaan ja muihin ihan kummiin oireisiin.  Yksin asui. Ei apuja kulkemaan yöllä 3 aikoihin ensiapuun. Tulos: ambulanssia ei näkynyt ei kuulunut. N. 4 tunnin päästä soitti ja kysyi 112sta lanssin perään. Kuulemma jo käyneet siellä?!? Olipa valonnopea käynti ja hoito, kun potilas Itse ei ennättänyt huomata mitään! No, aamulla oireet oli jo menneet ohi ja silleen onnellinen loppu mutta olisi myös voinut tulla loppu. Ei voinut etukäteen tietää eikä vieläkään tiedä mistä oireet tuli. Itselläni kaksi, samana vuonna eri aikoihin tullutta sydänperäistä oireenkuvaa. Tulos: ei tehty mitään. Lääkärille ei pääse. Tule sitten kun oireet on päällä, niin päivystykseen oli ohje... hmm. Varmaankin sitten joo...

Vierailija kirjoitti:

Tähän on nyt vastattu lähinnä että apua ei saa, se on todellinen ongelma mutta ei se mistä aloituksessa puhutaan.

Minulla on puoliso, jonka isä on kuollut varsin nuorena sydänsairauteen ja puolisolla itsellään korkea kolesteroli nuoresta lähtien. Monta vuotta sitten sai työterveyshuollon rutiinitarkastuksessa ohjeen korjata ruokavaliosta asiat x ja y, sitten 3 kk kuluttua uudet labrat ja tarvittaessa lääkitys. Niihin uusiin labroihin ei koskaan mennyt, se on ilmeisesti työläämpää ja epämiellyttävämpää kuin vaimon jättäminen leskeksi viisikymppisenä. 

Osalla se syy miksi ei hakeuduta hoitoon on, että sinne on yritetty päästä tuloksetta usein. Lopulta sitten todettu että pitäkää perkele tunkkinne.

Mä ramppasin useita vuosia lääkäreillä oireiden takia ennen kuin kasvain löydettiin. Löytyi kyllä kaikkea muuta esim verenpainetauti ja uniapnea. Sitten kun oksensin vaan hirveässä kivussa tehtiin kuvaus.

En tiedä miksi joku ei mene lainkaan lääkäriin, oisko pelon takia? Ei halua edes tietää? Ne hoidotkin on kamalia, ehkä ei halua niitä?

Sitten jotain mummoa hoidetaan kunei jaksa kun höpöttää vaivoistaan. Kuoleman sairaalta otetaan näytetyä ja laitetaan testeihin vaikka kuolemassa kohdakkoin. Outo ettei sairaat terveet pääse hoitoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on nyt vastattu lähinnä että apua ei saa, se on todellinen ongelma mutta ei se mistä aloituksessa puhutaan.

Minulla on puoliso, jonka isä on kuollut varsin nuorena sydänsairauteen ja puolisolla itsellään korkea kolesteroli nuoresta lähtien. Monta vuotta sitten sai työterveyshuollon rutiinitarkastuksessa ohjeen korjata ruokavaliosta asiat x ja y, sitten 3 kk kuluttua uudet labrat ja tarvittaessa lääkitys. Niihin uusiin labroihin ei koskaan mennyt, se on ilmeisesti työläämpää ja epämiellyttävämpää kuin vaimon jättäminen leskeksi viisikymppisenä. 

 

Osalla se syy miksi ei hakeuduta hoitoon on, että sinne on yritetty päästä tuloksetta usein. Lopulta sitten todettu että pitäkää perkele tunkkinne.

Osalla varmasti joo, mutta lainaamassasi esimerkissä nimenomaan ei. Se labralähete oli jo olemassa ja uuden saisi sieltä työterveydestä yhdellä puhelinsoitolla todennäköisesti jonottamatta, lääkärille pääsisi parissa viikossa jos (kun) ne arvot olisi edelleen huolestuttavan korkealla. Mies vain ei syystä tai toisesta halua niitä tarjottuja tai suositeltuja tutkimuksia tai hoitoja. 

M67, tässä keväällä -25 normilabratulokset näyttivät hemoglobiiniarvon romahtaneen, 110. Omalääkäri epäili sisäistä verenvuotoa ja kirjoitti heti lähetteen ylä- ja alatähystykseen ja toimenpiteeseen pääsi kolmen viikon kuluttua. Alakautta poistettiin muutama polyyppi ja yläkerrasta epäiltiin heliko-bakteria josta sitten lausunto totesi ettei sitä löytynyt, eikä muutakaan epäilyttävää. Somac-tabua piti syödä kuukauden päivät, ja jatkossa aina aamuisin jos joutuu syömään tulehduskipulääkettä.

Kyllä julkiselta puolelta saamani hoito oli ensiluokkaista ja nopeaa.  

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä. Kuitenkin kuolemme.

Tein töitä vanhainkodissa ja siellä näki, miten jotkut kitui jopa 20 vuotta siinä sairaalasängyssä. Nykyään ei tietenkään enää edes pääse hoitoon, mutta makaa sitten kotona. 20 vuotta!! Eikä ollut siis harvinainen tapaus. Sen vajaan 10 vuotta mitä minä siellä 34 paikkaisella osastolla olin, niin karkeasti sanottuna puolet oli niitä samoja potilaita koko ajan. Anteeksi _asukkaita_. Ei saa sanoa potilaaksi kun se on se on heidän koti. Joo, rönsyilyksi meni.

Eli kun jonkun hankalan vaivan saat niistä hoitamattomista oireista, niin siitä voi seurata se, että 5-6-kymppisenä saat jonkun halvauksen ja siinä sitten pötköttelet lopun elämäsi. Tai diabetes vie näön ja jalat, kun "ei mua mikään vaivaa".