Te jotka elätte suhteessa jossa puolisoon ei voi luottaa
Jossain ketjussa muutamia kirjoitti tilanteestaan mutta en löydä sitä enää. Toivottavasti te löydätte tämän.
Eli suhde kun toinen osapuoli on luottamuksen rikkonut eikä häneen voi enää luottaa. Ja yhdessä kuitenkin pysytään.
Miten käytännössä onnistuu? Henkisesti miten onnistuu siltä, joka ei luota?
Kommentit (72)
Kumpikin elää omaa elämäänsä puuttumatta toisen elämään, ja kun luottamus on mennyt, se on mennyt, ja sen jälkeen suhtaudun ihmiseen sen mukaan eli vaivaan päätäni mahdollisimman vähän hänen oikuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin elää omaa elämäänsä puuttumatta toisen elämään, ja kun luottamus on mennyt, se on mennyt, ja sen jälkeen suhtaudun ihmiseen sen mukaan eli vaivaan päätäni mahdollisimman vähän hänen oikuillaan.
Miksi tällaisessa tilanteessa sitten edes on sen toisen kanssa?
Nuo tapaukset nyt paremmin tajuaa joissa kuitenkin on suhteessa myös yhdessäoloa.
Mitä ilo siitä on että luottaa sokeasti toiseen, minä luotin kunnes paljastui, ettei hän ollut luottamuksen arvoinen, jälkeenpäin ajatellen luotin enemmän kuin itseeni. En voi sinisilmäisyyttäni, tyhmyyttäni, sokeuttani, antaa koskaan anteeksi itselleni, toisaalta en voisi elää ihmisen kanssa johon en luota ja opetus oli niin kova,etten luota enää kehenkään edes puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ilo siitä on että luottaa sokeasti toiseen, minä luotin kunnes paljastui, ettei hän ollut luottamuksen arvoinen, jälkeenpäin ajatellen luotin enemmän kuin itseeni. En voi sinisilmäisyyttäni, tyhmyyttäni, sokeuttani, antaa koskaan anteeksi itselleni, toisaalta en voisi elää ihmisen kanssa johon en luota ja opetus oli niin kova,etten luota enää kehenkään edes puoliksi.
Annaain anteeksi itsellesi. Luottaminen kuuluu rakkauteen, sinä rakastit.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ilo siitä on että luottaa sokeasti toiseen, minä luotin kunnes paljastui, ettei hän ollut luottamuksen arvoinen, jälkeenpäin ajatellen luotin enemmän kuin itseeni. En voi sinisilmäisyyttäni, tyhmyyttäni, sokeuttani, antaa koskaan anteeksi itselleni, toisaalta en voisi elää ihmisen kanssa johon en luota ja opetus oli niin kova,etten luota enää kehenkään edes puoliksi.
Tiedän tuon tunteen ja itsesyytökset kun ei voi käsittää olevansa niin tyhmä, että uskoo ja luottaa toisen sanaan! Että oma vika että sattuu niin v itusti, miten idiootti sitä voikaan olla!
Nyttemmin olen tullut järkiini enkä syytä itseäni pätkääkään, enkä suostu myöskään kuuntelemaan syytöksiä. Luottamuksen rikkominen on rikkojan syytä.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta en ole masokisti, joten en ikinä eläisi tuollaisessa suhteessa. Jotain itsekunnioitusta pitää ihmisellä olla.
Minä olen itsekunnioitukseni ja -luottamukseni kerännyt takaisin vuosien varrella. Syytöksiä en kuuntele toiselta yhtään, onneksi ei enää tarvitsekaan kun hän ymmärtää tekonsa.
Minulla on kaikki valmistelut tehty siihen, että jos suhteessa yhtäkkiä miinukset menee plussien yli ja haluan erota, voin sen tehdä. Mies sitten vaan lähtee.
Siihen saakka nautin nykyelämästäni täysillä 😊
En luota kumppaniini. Yritän henkisesti valmistautua siihen että kohta tulee ero.
Aatelkaapa mitä Sharon Osbourne joutui kestämään ja silti pysyi miehensä rinnalla. Ozzy oli uskoton ties kuinka monta kertaa. Se oli tosirakkautta. Ozzykin ymmärsi olevansa paska mies Sharonille.
Vierailija kirjoitti:
En luota kumppaniini. Yritän henkisesti valmistautua siihen että kohta tulee ero.
Mikä sen eron ratkaisee? Siis mitä "sysäystä" odotat?
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaapa mitä Sharon Osbourne joutui kestämään ja silti pysyi miehensä rinnalla. Ozzy oli uskoton ties kuinka monta kertaa. Se oli tosirakkautta. Ozzykin ymmärsi olevansa paska mies Sharonille.
Siinä sitä vasta oli riippuvuutta kerrakseen.
Kuulostaa aika kamalalta, mutta kyllä kai pahemminkin voisi olla... Toivottavasti mies on käynyt vasektomiassa, nimittäin lapsille olisi todennäköisesti älyttömän suuri isku saada sisarpuoli noin, kokemuksesta voin sanpa.