Te jotka elätte suhteessa jossa puolisoon ei voi luottaa

Vierailija kirjoitti:

Lisää kokemuksia?

Miksi? Kysy kokemuksia pettäjän jättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää kokemuksia?

Miksi? Kysy kokemuksia pettäjän jättämisestä.

En ole jättämässä.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväksynyt sen että mies panee vieraita. Hänen halunsa vain on sellaisia, mitä minä en kykene enkä halua täyttää. Lapsille hän on hyvä isä ja muutoin täysin kunnollinen mies. Mitenkä sen nyt sanoisi, en luota hänen uskollisuuteen, sen kun hyväksyy niin mitäs sitten. Parisuhdetta takana 25v ja alaikäisiä lapsia neljä. N41

Hyi. Jotenkin ymmärrän, että ei "jaksa" järjestää eroa ja 4 lapselle yksinhuoltajan kodin pitäminen olisi myös tosi kallista. Oliko hän tuollainen alusta asti vai alkoiko alfapetturikäytös vasta kun olit jäänyt vauva-ansaan?

Usein miehillä menee juuri niin, että ennen ekaa tyttöystävää ollaan niin monogamisia, niin monogamisia. Mutta sitten jos palvelu vähenee tai muuten vaan kyllästyy niin alkaa tuo eläimellinen käytös

Älköön kukaan luulla, että tuollainen käytös saisi miehisen hyväksynnän! Jälkikasvu tulee jossain vaiheessa kysymään aiheesta! Jos valehtelu silloin on paikallaan, voi kysyä mikä oli herran motiivi mennä naimisiin, ketun häntä kainalossa. 

Miksi Suomessa tyydytään näin vähään suhteissa. Itselläkin takana 18v avioliitossa, jossa mieheen ei voinut luottaa. Ja melkein terveys meni. 

Nostakaa rimaa, naiset ja miehet. Jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen. Tai elää tyytyväisenä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa tyydytään näin vähään suhteissa. Itselläkin takana 18v avioliitossa, jossa mieheen ei voinut luottaa. Ja melkein terveys meni. 

Nostakaa rimaa, naiset ja miehet. Jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen. Tai elää tyytyväisenä yksin. 

No mun mielestä meidän suhde on ihan hyvä, vaikka en mieheen uskallakaan enää luottaa. Parisuhteessa on monta osa-aluetta ja tuo on vain yksi osa. Meillä ne muut osat on oikeinkin hyviä, eikä siksi ole nyt mitään syytä erotakaan.

Onneksi minulla ei ole tuollaista ongelmaa, luotan täysin siihen, että mies panee ketä miellyttää.

En kyllä olisi suhteessa sellaisen henkilön kanssa.

Minulla on tällainen isä. Hän oli/on myös todella väkivaltainen ja piittaamaton äitiämme ja meitä lapsia kohtaan. Äitimme on aina vähätellyt hänen tekemisiään ja puolustanut ja sulkenut silmänsä väkivallaltakin. Ovat olleet jo vuosikymmeniä yhdessä. Ymmärtääkseni suuri tekijä jäämisessä on ollut taloudellinen turva, käytännön apu ja kulissi. En voi millään käsittää kuviota. Äitimmekään ei ole myöntänyt perheväkivaltaa koskaan. Raha ja mammona on ollut hänelle tärkeämpää kuin lastensa turvallisuus ja terve kehitys. Kukaan meistä lapsista ei ole heihin enää yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Hep. Ja ei ole kauaa kun tästä jossain ketjussa kerroin, ja joku toinen oli saman tyyppisessä suhteessa.

Eli tosiaan, meillä pitkä suhde takana ja mies valehdellut mulle erinäisistä asioista lähes koko suhteen ajan, en tarkkaan edes tiedä. Valehtelut tekemisiin, menemisiin tai toisiin naisiin liittyviä. Mitään varsinaista suhdetta hänellä ei ehkä ole ollut, mutta en tiedä. Muuta säätöä kyllä, ja paljon. Aina välillä ajattelin että nyt hän puhuu minulle totta, sitten taas jäi jostain valheesta kiinni. Monesti mietin eroa mutta en tullut lähteneeksi. Nykyään mietin, että olisi pitänyt lähteä jo silloin, kauan sitten. Kun näitä alkoi enemmän tulla.

Mutta nyt, siihen on jo tottunut että en luota. En nyt varsinaisesti epäilekään, mutta tiedostan että hän saattaa edelleen kirkkain silmin valehdella asiasta kuin asiasta. Olen jo kauan sitten tuskaisena päättänyt etten luota häneen enää koskaan, ja nyt vaikka välillä tunt

Teidän ehkä kannattaisi käydä jossain luotettavassa pariterapiassa juttelemassa. 

Käy ensin yksin tsekkaamassa, millainen se terapeutti on. 

Kauan sitten päätin alkaa käydä turun työväenopiston jonkun psykologin parisuhdeluennoilla. Siis se luennoi salilliselle väkeä. Luennot olo niin outoja, että olin tyytyväinen, etten ottanut miestäni mukaan. Se tyyppi mm puhui hyvin painokkaasti, että pettäminen on hyvä ja kannatettava asia. Se tuo muka suhteeseen virtaa jne. (En mennyt toista kertaa.) 

Sitten yths: ssä oli yks psykologi, joka oli ennen ollut Väestöliitossa pariterapeuttina. Todella huono tämäkin. Antoi kotitehtäviä, joita mieheni ei koskaan tehnyt ja minä tein. Terapeutti ei mitenkään suostutellut miestäni tekemään niitä. Muutenkin oli koko ajan mieheni puolella. Jopa ehdotti eroamista (mutisi, että sitäkin on kaikille syytä ehdottaa). Meillä oli ongelmia, mutta oli sentään jo häät tulossa. 

Päätin, että täytyy hakea apu kristillisistä piireistä.

Mun miehessä on siis perusongelmana se, että ei milloinkaan löydä vikaa itsessään. Syyttää muita ja saa pelottavia raivokohtauksia muille, lähinnä minulle. Isälleen ei koskaan. (Varmaan joku daddy issue) Sen takia etsin terapiaa. 

Lopulta saatiin kristillisissä vertaisryhmissä apua. Käytiin moneen eri kertaan eri paikoissa vertaisryhmissä. Siellä mun mies saatiin vihdoin kuriin. Tajuamaan, että kaikki vika ei ole aina minussa. Siis vertaisparit sanoivat, että hänen käytöksensä ei ole normaalia. Täytyisi vaan käydä tankkaamassa tätä säännöllisesti. 

Mutta teillä on niin paha ongelma, että se ei ole sopiva vertaistapahtumiin. Suosittelen jonkun kristillisen tahon pariterapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hep. Ja ei ole kauaa kun tästä jossain ketjussa kerroin, ja joku toinen oli saman tyyppisessä suhteessa.

Eli tosiaan, meillä pitkä suhde takana ja mies valehdellut mulle erinäisistä asioista lähes koko suhteen ajan, en tarkkaan edes tiedä. Valehtelut tekemisiin, menemisiin tai toisiin naisiin liittyviä. Mitään varsinaista suhdetta hänellä ei ehkä ole ollut, mutta en tiedä. Muuta säätöä kyllä, ja paljon. Aina välillä ajattelin että nyt hän puhuu minulle totta, sitten taas jäi jostain valheesta kiinni. Monesti mietin eroa mutta en tullut lähteneeksi. Nykyään mietin, että olisi pitänyt lähteä jo silloin, kauan sitten. Kun näitä alkoi enemmän tulla.

Mutta nyt, siihen on jo tottunut että en luota. En nyt varsinaisesti epäilekään, mutta tiedostan että hän saattaa edelleen kirkkain silmin valehdella asiasta kuin asiasta. Olen jo kauan sitten tuskaisena päättänyt etten luota

Teidän ehkä kannattaisi käydä jossain luotettavassa pariterapiassa juttelemassa. 

Käy ensin yksin tsekkaamassa, millainen se terapeutti on. 

Kauan sitten päätin alkaa käydä turun työväenopiston jonkun psykologin parisuhdeluennoilla. Siis se luennoi salilliselle väkeä. Luennot olo niin outoja, että olin tyytyväinen, etten ottanut miestäni mukaan. Se tyyppi mm puhui hyvin painokkaasti, että pettäminen on hyvä ja kannatettava asia. Se tuo muka suhteeseen virtaa jne. (En mennyt toista kertaa.) 

Sitten yths: ssä oli yks psykologi, joka oli ennen ollut Väestöliitossa pariterapeuttina. Todella huono tämäkin. Antoi kotitehtäviä, joita mieheni ei koskaan tehnyt ja minä tein. Terapeutti ei mitenkään suostutellut miestäni tekemään niitä. Muutenkin oli koko ajan mieheni puolella. Jopa ehdotti eroamista (mutisi, että sitäkin on kaikille syytä ehdottaa). Meillä oli ongelmia, mutta oli sentään jo häät tulossa. 

Päätin, että täytyy hakea apu kristillisistä piireistä.

Mun miehessä on siis perusongelmana se, että ei milloinkaan löydä vikaa itsessään. Syyttää muita ja saa pelottavia raivokohtauksia muille, lähinnä minulle. Isälleen ei koskaan. (Varmaan joku daddy issue) Sen takia etsin terapiaa. 

Lopulta saatiin kristillisissä vertaisryhmissä apua. Käytiin moneen eri kertaan eri paikoissa vertaisryhmissä. Siellä mun mies saatiin vihdoin kuriin. Tajuamaan, että kaikki vika ei ole aina minussa. Siis vertaisparit sanoivat, että hänen käytöksensä ei ole normaalia. Täytyisi vaan käydä tankkaamassa tätä säännöllisesti. 

Mutta teillä on niin paha ongelma, että se ei ole sopiva vertaistapahtumiin. Suosittelen jonkun kristillisen tahon pariterapiaa. 

Olemme kyllä käyneet terapiassa. Mies ymmärtää nykyään hyvin että hän on luottamuksen rikkonut, ja että syy on hänessä. Ei enää syytä siitä minua kuten joskus aiemmin, päinvastoin.

Viimeksi, siis vuosia sitten, terapiassa opin mielikuvaharjoituksia, jolla päästä eroon mustasukkaisuudesta. En niitä harjoitteita kyllä tehnyt, mutta jotenkin ajan myötä olen rauhallisempi asian suhteen, en enää juurikaan mustasukkainen. Vaikka en siis häneen luotakaan. Suhtaudun elämään ja tulevaan hyvin rennosti, menee miten menee.

Miksi viettäisi oman ainutkertaisen elämänsä tuollaisen kumppanin kanssa? On mahdollista löytää myös aito rakkaus, mutta jäämällä huonoon suhteeseen sabotoi oman mahdollisuutensa onneen.

Minulla on sellainen tilanne, että vaimo on menettänyt luottamukseni. Kyse päihteiden käytöstä. Pitkään rakensi luottamusta takaisin, mutta nyt se meni taas. 

Vaikeaksi tämän tekee, että kaikki muut asiat on ns. hyvin, meillä pelaa kaikki ja rakastetaan toisiamme, mutta en tiedä pystynkö elää piriveivarin kanssa. 

Tällä hetkellä se on satunnaista, bilekäyttöä. Ja ei suoraan vaikuta muiden elämään, paitsi on muutaman kerran venähtänyt menot niin ettei pysty hoitamaan luvattuja asioita. 

Itse hän ei tietenkään näe ongelmaa. 

En tiedä missä oma raja tulee vastaan, aikasemmin luulin että se olisi jo tässä, mutta niin vain sitä keksii syitä jatkaa. Niin kuin sanoin, helpompi olisi ottaa ja lähteä jos ei muuten homma pelittäisi. 

Painin juuri oman mieleni kanssa, miten pystyn jatkamaan jos toinen elää eri moraalikäsityksien varassa? Ei tässä varmaan hyvin käy. 

Nyt on taas luotto nollassa ja lähetään sitä uudestaan rakentaa. Kuva hänestä on kuitenkin jo pahasti rikki ja pelottaa korjaantuuko se.

Ei ollut helppoa aikasemmin, mutta selvisin ja asiat tuntui menevän taas hyvin. 

Pettämisasiaa en tähän pysty vertaamaan, mutta varmaan samanlaista on elää kun se luottamus asiassa kuin asiassa mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa tyydytään näin vähään suhteissa. Itselläkin takana 18v avioliitossa, jossa mieheen ei voinut luottaa. Ja melkein terveys meni. 

Nostakaa rimaa, naiset ja miehet. Jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen. Tai elää tyytyväisenä yksin. 

 

No eikös jossain Ranskassa ja muuallakin maailmassa rakastajattaret ole ihan arkipäivää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hep. Ja ei ole kauaa kun tästä jossain ketjussa kerroin, ja joku toinen oli saman tyyppisessä suhteessa.

Eli tosiaan, meillä pitkä suhde takana ja mies valehdellut mulle erinäisistä asioista lähes koko suhteen ajan, en tarkkaan edes tiedä. Valehtelut tekemisiin, menemisiin tai toisiin naisiin liittyviä. Mitään varsinaista suhdetta hänellä ei ehkä ole ollut, mutta en tiedä. Muuta säätöä kyllä, ja paljon. Aina välillä ajattelin että nyt hän puhuu minulle totta, sitten taas jäi jostain valheesta kiinni. Monesti mietin eroa mutta en tullut lähteneeksi. Nykyään mietin, että olisi pitänyt lähteä jo silloin, kauan sitten. Kun näitä alkoi enemmän tulla.

Mutta nyt, siihen on jo tottunut että en luota. En nyt varsinaisesti epäilekään, mutta tiedostan että hän saattaa edelleen kirkkain silmin valehdella asiasta kuin asiasta. Olen

Ja nämä ovat niitä "hyviä miehiä" jotka eivät hakkaa tai juo :D Anna mun kaikki kesää

Teillä, jotka jäätte tuollaisiin suhteisiin, on traumaattisia ja käsittelemättömiä asioita taustallanne. Ei ole tervettä jäädä tuollaiseen, vaikka olisi siihen sopeutunutkin. Antaa lapsillekin täysin kieroutuneen kuvan parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen tilanne, että vaimo on menettänyt luottamukseni. Kyse päihteiden käytöstä. Pitkään rakensi luottamusta takaisin, mutta nyt se meni taas. 

Vaikeaksi tämän tekee, että kaikki muut asiat on ns. hyvin, meillä pelaa kaikki ja rakastetaan toisiamme, mutta en tiedä pystynkö elää piriveivarin kanssa. 

Tällä hetkellä se on satunnaista, bilekäyttöä. Ja ei suoraan vaikuta muiden elämään, paitsi on muutaman kerran venähtänyt menot niin ettei pysty hoitamaan luvattuja asioita. 

Itse hän ei tietenkään näe ongelmaa. 

En tiedä missä oma raja tulee vastaan, aikasemmin luulin että se olisi jo tässä, mutta niin vain sitä keksii syitä jatkaa. Niin kuin sanoin, helpompi olisi ottaa ja lähteä jos ei muuten homma pelittäisi. 

Painin juuri oman mieleni kanssa, miten pystyn jatkamaan jos toinen elää eri moraalikäsityksien varassa? Ei tässä varmaankaan hyvin käy. 

Tsemppjä! En myöskään osaa verrata omaa valehtelusta ym johtuvaa luottamusongelmaa päihdeongelmaan, paitsi että päihteiden ollessa kyseessä lähtisin varmasti herkemmin. 

Mutta siinä uskon että kokemuksemme on samanlainen, ehkä, että kun vihdoin alkaa tuntua että nyt menee hyvin ja asiat on kunnossa ja toinen on vihdoin luottamuksen arvoinen .... Niin sitten tulee se uusi romahdus. Ja aina sitä itse putoaa vähän syvemmälle ja syvemmälle, eikä voi käsittää miksi toinen jälleen teki näin. Että miksi, kun "meni jo niin pitkään hyvin". Ja sitten taas alkaa niitä palasia kerätä.

Ja sitten. Kun ulkopuoliset eivät näe muuta kuin sen ongelman. Kuten näissä keskusteluissa aina, valehtelija on automaattisesti sellainen jolla on salasuhteita joka puolelle ja joka ei muuta tee kuin pettää. Ja päihdeongelmainen katoaa tottakai viikkokausiksi ryyppy/käyttöreissuilleen, käyttää lasten toppavaaterahat ja on väkivaltainen sika.

Mutta elämä ei mene noin. Vaikka suhteessa on vakavia asioita pielessä, se ei siltikään ole aina ja vain ainoastaan huono suhde. Siinä voi olla ihan todella paljon todella hyviä puolia. Asiat ei ole niin mustavalkoisia kuin moni kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi viettäisi oman ainutkertaisen elämänsä tuollaisen kumppanin kanssa? On mahdollista löytää myös aito rakkaus, mutta jäämällä huonoon suhteeseen sabotoi oman mahdollisuutensa onneen.

En tiedä kehen viittaat, mutta kyllä minä olen onnellinen! Elän juuri sellaista elämää kun haluan, asun aivan kuten olen aina toivonut, vietän todella mieluisaa vapaa-aikaa. Parisuhdekin on hyvä ja saan siitä paljon. Usein mietin miten sitä voikaan olla näin onnellinen ja olo niin seesteinen, ja nautin siitä täysillä 😊

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa tyydytään näin vähään suhteissa. Itselläkin takana 18v avioliitossa, jossa mieheen ei voinut luottaa. Ja melkein terveys meni. 

Nostakaa rimaa, naiset ja miehet. Jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen. Tai elää tyytyväisenä yksin. 

Koska ei ole eikä löydy parempaa, siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa tyydytään näin vähään suhteissa. Itselläkin takana 18v avioliitossa, jossa mieheen ei voinut luottaa. Ja melkein terveys meni. 

Nostakaa rimaa, naiset ja miehet. Jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen. Tai elää tyytyväisenä yksin. 

No mun mielestä meidän suhde on ihan hyvä, vaikka en mieheen uskallakaan enää luottaa. Parisuhteessa on monta osa-aluetta ja tuo on vain yksi osa. Meillä ne muut osat on oikeinkin hyviä, eikä siksi ole nyt mitään syytä erotakaan.

Niin paitsi, ettet tiedä mitä tauteja hän kantaa muassaan.