Lue keskustelun säännöt.
Nyt tulee avautuminen työttömyydestä
22.07.2025 |
Vattu mitä skeidaa. Jokainen euro pitää laittaa sivuun, kun ei uskalla tehdä mitään suurempia, kuin käydä ruokakaupassa ja sielläkin pihistellä. Kun ei voi tietää kuinka pitkään työttömyys jatkuu, joten jokainen euroa pitää käyttää harkitusti, ei mitään ylimääräistä. Joten tämä johtaa tylsyyteen, ei voi oikein mitään tehdä, ei matkustella josta pidän tosi paljon.
Epävarmuus. Se on pahinta. Jos nyt joku soittaisi ja kertoisi, että olen saanut töitä ja voin aloittaa työt elokuun alussa, niin se jo helpottaisi, se tieto, että on töitä tulossa. Nyt en tiedä milloin saan töitä, vai saanko enää koskaan näin 36-vuotiaana. Onko se jo Suomessa ikäloppu.
Se, että tässä murjussa pitää asua johon muutin työttömyyden alkaessa, ei ollut enää varaa edelliseen asuntoon jossa asuin. Ei ole varaa maksaa vuokraa joka oli 890 euroa + muut kulut kuten ruoka ja laskut. Hädin tuskin työttömyysetuus on tuota porrastuksen jälkeen. Jonkun verran säästössä, mutta säästöjä en ala peruselämiseen käyttämään kuten vuokraan tai ruokaan.
Ja mulla tulee ihan just itku, kun tää tilanne on ihan p"ska. Kesäkuussa jäin työttömäksi, ja joo tiedän ettei se ole vielä pitkä aika, mutta jotkut ihmiset on sanonut olleensa LinkedInissä työttömiä parikin vuotta. Muutamaan työhaastatteluun pääsin heti kesäkuussa, mutta heinäkuu ollut täysin hiljaista, ei yhtään yhteydenottoa työpaikoista joihin olen hakenut. Joka päivä odottanut, että soitettaisiin työhaastatteluun, mutta turhaan. En enää jaksa vahdata puhelinta. En ole käyttänyt LinkedIniä nyt hetkeen, kun sielläkin ihmiset vain kertoo, että eivät saa töitä ja luetellaan, että kuinka monta vuotta ollaan oltu työttömiä. En kaipaa negatiivisuutta, kun elämä muutenkin on jo sitä valmiiksi.
Ei ole mitään alaa mitä haluaisin lähteä opiskelemaan ja kuitenkin jo kaksi ammattitutkintoa. Aluksi mietin, että lähdenkö opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi, mutta ala ei kiinnosta mutta töitä olisi. Työvoimatoimiston virkailija sanoi, että miettisin vielä, koska jos kiinnostusta ei ole niin opiskelu tulee olemaan tosi raskasta.
Yrittäjäksi minusta ei ole.
Jos oikeasti minäkin nyt olen työtön lukuisista työhakemuksista huolimatta, niin eikö se ole sama päättää itse omat päivänsä. Ei se tämäkään ole elämää, että jokainen päivä muistuttaa selviytyjät tv-sarjaa. En mä ole syntynyt tänne miksikään tv-tähdeksi / selviytyjät tähdeksi.
Välillä jo miettinyt ulkomaille lähtöä jonkun Baronan kautta Espanjaan, kun palkkaavat välillä suomenkieltä puhuvia eri tehtäviin. Kielitaidossa olisi parantamisen varaan ja englanti on rallienglantia, kun pitäähän siellä paikallisia käytännön asioita kuitenkin hoitaa, joten se askarruttaa, että tulisinko heti maitojunalla takaisin, tai laittaisiko työnantaja heti pois.
Jotenkin tänään vain ärsyttää ja turhauttaa kaikki.
Kommentit (309)
Samaistun. Tosin työttömyyttä takana jo 1,5 vuotta. En ole pessimisti normaalisti, mutta olen ns. luovuttanut jo sen suhteen että saisin normaalien väylien kautta työtä. Ikäkääkin jo kriittiset vajaa 50v.... En ole koskaan aiemmin ollut näin pitkään työttömänä, vaan aina työllistynyt hyvin ja ollut aktiivinen työnhakija. Työttömäksi jäädessäni totesin tutuille, että "kyllä työtä tekevälle löytyy". No eipä sitten mennytkään tällä kertaa niin. Pahin skenaario tämän paskan keskellä on se, että joutuisin elämään loppuelämäni tukien varassa. Ihan kamala ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espanjan suhteen kantsii huomioida että asuminen on kalliimpaa kuin Suomessa noilla paikkakunnilla, joissa suomalaisten työpaikat on. Ostoskorikaan ei ole merkittävästi Suomea halvempi. Moni sinne lähtevä asuu soluasunnossa tai syö säästöjään, koska ne palkat on umpisurkeat.
Mikai aina pitää haluta jotain, mitä ei ole.?
Ole tyytyväinen että on asunto, ruokaa ja perusasiat.
Ala liikkumaan tai harrastamaan jotain mieluista, eläkä koko ajan mieti, että ei ole sitä eikä tätä.
Tyydy vähempään ja nauti ilmaisista asioista...liian vaativalta kuulostaa elämäsi.
Ajattele kodittomia, nälkiintyneitä tai vakavasti sairaita ym.
Lopeta urputtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Tosin työttömyyttä takana jo 1,5 vuotta. En ole pessimisti normaalisti, mutta olen ns. luovuttanut jo sen suhteen että saisin normaalien väylien kautta työtä. Ikäkääkin jo kriittiset vajaa 50v.... En ole koskaan aiemmin ollut näin pitkään työttömänä, vaan aina työllistynyt hyvin ja ollut aktiivinen työnhakija. Työttömäksi jäädessäni totesin tutuille, että "kyllä työtä tekevälle löytyy". No eipä sitten mennytkään tällä kertaa niin. Pahin skenaario tämän paskan keskellä on se, että joutuisin elämään loppuelämäni tukien varassa. Ihan kamala ajatus.
Lisään tähän vielä sen, että asun velkaisessa omistusasunnossa ja viimeistään ensi vuonna edessä asunnon myyminen (tappiolla), jos en saa töitä ennen sitä. Kaiken kukkuraksi tässä asuntomarkkinatilanteessa jäisin vielä pankille velkaakin asunnon myymisen jälkeen. Jippii ja hurraa. Kiitos nykyiselle hallitukselle, joka leikkasi asumistuen pois omistusasujilta. Eli asunto myyntiin ja asumaan vuokralle johonkin halpaan paskaluukkuun.... Ei paljon kannata ainakaan minulta kysyä itsetunnon perään enää, se on jo mennyt...
Vierailija kirjoitti:
Mikai aina pitää haluta jotain, mitä ei ole.?
Ole tyytyväinen että on asunto, ruokaa ja perusasiat.
Ala liikkumaan tai harrastamaan jotain mieluista, eläkä koko ajan mieti, että ei ole sitä eikä tätä.
Tyydy vähempään ja nauti ilmaisista asioista...liian vaativalta kuulostaa elämäsi.
Ajattele kodittomia, nälkiintyneitä tai vakavasti sairaita ym.
Lopeta urputtaminen.
Taidat olla sama tyyppi, joka jakelee näitä idioottikommentejaan joka siunattuun työttömyysketjuun täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36v, takana 16 vuotta töitä ja realisoitavaa omaisuutta noin 400 000 euron arvosta. Jos jään työttömäksi, elän aika lailla mukavaa elämää ainakin kahden vuoden ajan ja senkin jälkeen omaisuus yhä tuottaa, vaikka on pienentynyt. Ymmärrän, että työttömyys on kamalaa, mutta jos elää niin, että hyvät ajat jatkuvat aina, voi päätyä juurir tuohon.
Jätin aikanaan muutamankin reissun Berliiniin ja Lontooseen tekemättä, en juhlinut festareilla määrättömästi enkä tarvinnut luksuslomia. Se näkyy nyt taloudellisena turvana, joka toki voidaan tempaista pois samantien, koska vasemmiston mielestä kurjuus pitää jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 36v, takana 16 vuotta töitä ja realisoitavaa omaisuutta noin 400 000 euron arvosta. Jos jään työttömäksi, elän aika lailla mukavaa elämää ainakin kahden vuoden ajan ja senkin jälkeen omaisuus yhä tuottaa, vaikka on pienentynyt. Ymmärrän, että työttömyys on kamalaa, mutta jos elää niin, että hyvät ajat jatkuvat aina, voi päätyä juurir tuohon.
Jätin aikanaan muutamankin reissun Berliiniin ja Lontooseen tekemättä, en juhlinut festareilla määrättömästi enkä tarvinnut luksuslomia. Se näkyy nyt taloudellisena turvana, joka toki voidaan tempaista pois samantien, koska vasemmiston mielestä kurjuus pitää jakaa.
Ihan hirveän kiva sulle. Provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni aloittaa Espanjasta ja jatkaa sitten matkaansa muualle ulkomaille, kielitaito karttuu kyllä, pitää olla vain rohkea.
Kaikile ulkomailla asuminen ei sovi. Minäkin hinguin nuorena ulkomaille ja lähdin myös. Vähtellen heräsin huomaamaan ettei ulkomailla asuminen ole sittenkään minun juttu, koska olen introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Tosin työttömyyttä takana jo 1,5 vuotta. En ole pessimisti normaalisti, mutta olen ns. luovuttanut jo sen suhteen että saisin normaalien väylien kautta työtä. Ikäkääkin jo kriittiset vajaa 50v.... En ole koskaan aiemmin ollut näin pitkään työttömänä, vaan aina työllistynyt hyvin ja ollut aktiivinen työnhakija. Työttömäksi jäädessäni totesin tutuille, että "kyllä työtä tekevälle löytyy". No eipä sitten mennytkään tällä kertaa niin. Pahin skenaario tämän paskan keskellä on se, että joutuisin elämään loppuelämäni tukien varassa. Ihan kamala ajatus.
Lisään tähän vielä sen, että asun velkaisessa omistusasunnossa ja viimeistään ensi vuonna edessä asunnon myyminen (tappiolla), jos en saa töitä ennen sitä. Kaiken kukkuraksi tässä asuntomarkkinatilanteessa jäisin vielä pankille velkaakin asunnon myymisen jälkeen. Jippii ja hurraa. Kiitos nykyis
P*skaluukkuun muuttaneena voin kertoa ettei tämä ole hääviä. Jouduin pakkomuuttamaan vuoden alussa työttömyyden takia. Asuin uudessa pakasta vedetyssä paritalossa ja nyt 20 vuotta vanhassa luhtitalossa jossa huono äänieristys vaikka rauhallisia naapureita onkin, mutta on tässä ollut sopeutuminen. Turhautunut, kun aina pitää aloittaa kaikki alusta, ei aina jaksa. En tiedä milloin saan töitä, hakemuksia takana noin 100 ja yhä työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Espanjaan lähdet niin eläminen on siellä halvempaa, mutta palkka voi olla pienempi.
Työttömyysetuudet vielä pienempiä ja Suomessa kaikki poskettoman kallista. Työttömänä ei ole hääviä, ei mitään järkevää sisältöä ja päivät vain valuu viemäristä alas. Aika on kallista jopa Reino Nordin sanoo sen, "Ajetaan" kappaleessa. Tuo kappale on tosi hyvä, juuri sellaista asennetta, että ei tulla enää takaisin.
Vali vali. Vapaaehtoishommia riittää pilvin pimein. Se on omasta viitsimisestä kiinni jos ei mitään tekemisestä itselleen keksi.
Vuokra pelkästään jo 900, liiton päivärahan porrastuksen jälkeen päiväraha noin päälle 1000 ja toisen porrastuksen jälkee 960 -> pakkomuutto täältä tullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Tosin työttömyyttä takana jo 1,5 vuotta. En ole pessimisti normaalisti, mutta olen ns. luovuttanut jo sen suhteen että saisin normaalien väylien kautta työtä. Ikäkääkin jo kriittiset vajaa 50v.... En ole koskaan aiemmin ollut näin pitkään työttömänä, vaan aina työllistynyt hyvin ja ollut aktiivinen työnhakija. Työttömäksi jäädessäni totesin tutuille, että "kyllä työtä tekevälle löytyy". No eipä sitten mennytkään tällä kertaa niin. Pahin skenaario tämän paskan keskellä on se, että joutuisin elämään loppuelämäni tukien varassa. Ihan kamala ajatus.
Lisään tähän vielä sen, että asun velkaisessa omistusasunnossa ja viimeistään ensi vuonna edessä asunnon myyminen (tappiolla), jos en saa töitä ennen sitä. Kaiken kukkuraksi tässä asuntomarkkinatilanteessa jäisin vielä pankille velkaakin asunno
Voin kuvitella. Ja sitten vielä pitäisi osata markkinoida itseään työnantajille ja olla se nykypäivänä niin paljon mainostettu "hyvä tyyppi". Juu, minäkin olin sellainen joskus kunnes tämä pitkittynyt työttömyys riuhtaisi irti itsetunnon- ja luottamuksen rippeetkin. Ja siihen tosiaan vielä vähävaraisuus, velkaantuminen, oman kodin myyminen yms. mitä tähän kokonaisuuteen liittyy...
Jos vain on yhtään säästöjä, suosittelen lähtemään viettämään farang-elämää kaakkois-Aasiaan. 20 000 euron pääomalla saa jo siellä joihinkin maihin pysyvän oleskeluluvan. Siihen vielä 10 000 euron investointi päälle ja voi alkaa pyörittää omaa bisnestä, esim baaria tai länsimaisten turistien kuskaamista siellä.
Suomen työllisyystilanne ei tule kohentumaan lähiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Espanjan suhteen kantsii huomioida että asuminen on kalliimpaa kuin Suomessa noilla paikkakunnilla, joissa suomalaisten työpaikat on. Ostoskorikaan ei ole merkittävästi Suomea halvempi. Moni sinne lähtevä asuu soluasunnossa tai syö säästöjään, koska ne palkat on umpisurkeat.
Ei sinne Fugeen ole pakko jäädä asumaan, vaan Espanjassa on muitakin paikkoja jossa asua.
Vierailija kirjoitti:
Vuokra pelkästään jo 900, liiton päivärahan porrastuksen jälkeen päiväraha noin päälle 1000 ja toisen porrastuksen jälkee 960 -> pakkomuutto täältä tullaan.
Kohtalotoverina olen miettinyt, että kuinkahan paljon meitä pakkomuuttajia oikein on. Tuskin ainoita ollaan, jotka tänne kirjoittelee
Mä en tajua hallitusta. Miten oman kodin myyminen tuo työpaikkoja?
Linkediniä ei kannata lukea, siellä joko työssä käyvät mielistelevät "Tänään oli ihan mieletön tilaisuus, vouhoti vou", tai sitten itketään kun ei ole työtä (ymmärrän kyllä). Kumpikaan ei paranna oloasi. Jos sieltä saat työtarjouksen, se tulee sähköpostiisi. Eli jatkuvaa roikkumista sosiaalisessa mediassa ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra pelkästään jo 900, liiton päivärahan porrastuksen jälkeen päiväraha noin päälle 1000 ja toisen porrastuksen jälkee 960 -> pakkomuutto täältä tullaan.
Kohtalotoverina olen miettinyt, että kuinkahan paljon meitä pakkomuuttajia oikein on. Tuskin ainoita ollaan, jotka tänne kirjoittelee
On meitä paljon. Minäkin olen joutunut muuttamaan. Olen vielä ääniyliherkkä, niin haastavaa löytää asunto jossa olisi rauhallista. Sattumoisin löysin asunnon ylimmästä kerroksesta pientalosta. Ja hauskinta tässä on se, että olen ennenkin joskus asunut tässä talossa joten tiesin tämän olevan rauhallinen. Eläkeläisiä enimmäkseen. Toivon tässä rauhan jatkuvan. Muutin tästä aikoinaan omakotitaloon vuokralle, mutta ei mulla työttömänä ollut varaa enää asua omakotitalossa, koska vuokra oli kova. Näillä mennään, toivottavasti joskus menee vielä paremmin ja saisi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Linkediniä ei kannata lukea, siellä joko työssä käyvät mielistelevät "Tänään oli ihan mieletön tilaisuus, vouhoti vou", tai sitten itketään kun ei ole työtä (ymmärrän kyllä). Kumpikaan ei paranna oloasi. Jos sieltä saat työtarjouksen, se tulee sähköpostiisi. Eli jatkuvaa roikkumista sosiaalisessa mediassa ei tarvita.
Komppaan. Linkedin on ihan vitsi työttömän näkökannalta. Juurikin tuota mielistelyä ja riemuitsemista uudesta työpaikasta. Tosi mieltä ylentävää luettavaa työttömälle. Lisäksi se on nykyisin ihan täynnä kaikkea muuta, kuin työasiaa. Vaikuttaa vähän, että porukka hylännyt facebookin ja siirtynyt kirjoittelemaan henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita Linkkariin. Aika naurettavaa, sanoisin
---> Ulkomailtahan virtaa työnhakijoita suomeen jatkuvasti, espanjasta, virosta, filippiineiltä, intiasta, nigeriasta....sieltä tullaan nyt suomeen päin.